Sinkkuilu on raskasta jatkuvasti ihastuneena. Usein nämä ihastukset eivät ole edes mitään järkeviä ihastuksia. Toisinaan onnistun kylläkin ne kuolettamaan, mutta sitten huomaankin kohta ikävöiväni jotain teinivuosien ihastusta. Mikä ihme mua vaivaa? Onko muilla tällaista?
Miksi olen aina ihastunut?
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En osaa itse tuohon vastata, mutta tunnen ihmisen joka hakee jatkuvaa ihastumisen tunnetta itselleen, eikä myöskään pysty olla ilman sitä
En ainakaan itse yritä hakea. Tämä syö valtavat määrät emotionaalista energiaa ja haittaa keskittymistä ja ajan käyttämistä järkevämpiin asioihin.
Mitä ihastumisiin tulee, huomasin jo teininä ihastuvani ihmisiin mitä ihmeellisimmistä syistä. Jostain syystä vain pidin jotakin ihmisen ominaisuutta niin kiehtovana, että huomasin ajattelevani häntä useammin kuin olisin halunnutkaan.
Luokassani tai paremmin sanottuna koko koulussa ei lienee ollut yhtäkään ikäistäni tyttöä, johon en olisi ollut enemmän taikka vähemmän ihastunut. Yläasteella ylempien luokkien tytöt olivat toki ihastuttavia, mutta useimmiten he olivat myös aikuismaisuudessaan jokseenkin pelottavia, joten en heihin niinkään ihastunut. Tämä pelko ei tietenkään rajoittanut minua ihastumasta naisopettajiin, joita pidän edelleenkin kiehtovina olentoina.
Sinänsä näistä ihastumisista ei ollut mitään hyötyä minulle taikka haittaa ihastumisieni kohteille, sillä en oikeastaan ikinä tehnyt mitään asioiden viemiseksi eteenpäin haaveilun asteelta. Ihastuksia tuli ja meni jatkuvalla syötöllä, kunnes vähitellen kaveripiiri ja ympäristö vaihtuivat ja kontaktit ihmisiin vähenivat ylipäätään.
Huomaan silti ajoittain ihastuvani mitä erikoisimpiin asioihin, viimeksi ihastuin:
https://www.youtube.com/watch?v=vnwSeQKkyiE
No eipä ole.
Jos kerran vuosikymmeneen ihastuu, niin se on jo kova saavutus. Sittenkinhän se kosahtaa munilleen.