Kun olin lapsi sain tukkapöllyä ja piiskaa, vaikka muistan olleeni lapsena kiltti arka lapsi. Vanhemmat olivat auktoriteetteja, eivätkä paljoa selittäneet miksi milloinkin tehtiin niin kuin tehtiin. Nuoruudestani kului jokunen vuosi masennuksessa, jota tuskin muut havaitsivat. Muistan sen itse ahdistavana aikana. Lapsena en ollut juuri kotikylää edemmäksi päässyt, mutta koulun loputtua oli pakko lähteä kotoa pois ja se pelotti. Kun tapasin silloisen mieheni, vanhempani ihastuivat häneen. Koska itse en ollut vanhempieni suosiossa, koin mustasukkaisuutta. Mieheni osasi olla "hyvä tyyppi" työtovereilleen ja sukulaisilleen, minun sukulaisilleni. Minulle hän ei aina niin kiva ollut. Naurettavaa, mutta menimme naimisiinkin koska sukuni painosti ja masennuksessani koin tämän hyvänä ratkaisuna. Mieheni ei lyönyt nyrkein, mutta hän oli henkisesti julma. Hän syytti minua masennuksestani ja neuvoi ottamaan alkoholia että olisin hauskempi. Muutaman vuoden kuluttua päädyimme eroon. Äitini itkeskeli että miten minun ex-mieheni pärjää nyt. Ex-mies taisi pärjätä ihan hyvin, hänellä oli verkostoa tukenaan. Välillä hän poikkesi luokseni näyttelemään uusien naisystäviensä valokuvia. Itse jäin avioeron jälkeen aivan yksin, kaikki ystävyyssuhteet täytyi uudestaan rakentaa. Avioeroani en ole katunut. Enkä juuri ole ollut enää masentunut erottuani "ihanasta miehestäni". Olen iloinen jos en koskaan enää häntä näekään.
Ihannemiehen varjossa
yksin onnellisempi
2732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä juttu että olit niin fiksu ettet jäänyt katsomaan elämääsi joinkun toisen "taskupeilinä", vaan sulla oli/on potkua muuttaa asioita tavalla jolla ei enää muiden suosiota saakaan.Et tarvitse tuollaisten ystävyyttä ja suosiota ,vaikka olisivat sukulaisia, et ole itse heitä voinut valita.Oma masennukseni on historiaa, olen toipunut täysin ja pysyvästi terve. Kaikki kärsimys siitä, että elin ympäristössä jossa joitui tekemään jatkuvia kompromisseja oman luonteen vastaisesti, ja no, siitähän jos mistä ahdistuu, ellei pysty samaistumaan ympäristönsä arvomaailmaan tai lähtemään.Minä häivyin ja tervehdyin, myöskin pidän elämästäni siihen negaatioita tuovia lähimmäisiä mahd. kaukana: sain tarpeekseni!Ja onnellista on kun ei kukaan vie fiiliksiä joka halavatun päivä! Terkkuja ja mahtavaa kesää sulle ja muillekkin lukijoillle!
Onneksi olkoon - nyt elät OMAA elämääsi ja hyvä niin!
Hauskaa kevään alkua!:)