Ajattelin sitten tehdä aloituksen itse, kun ei ollut mitään itseä kiinnostavaa aloitusta täällä. Ihan vain voit kertoa kuulumisia tänne? Kuka tahansa? Jos uskallat kertoa enemmän siitä miksi olet täällä niin aina kivempi? Itse olen roikkunut palstalla nyt pari kuukautta. Eilen rekkauduin, kun alkoi tuntua että täälä omat kommentit hukkuu toisiin anonyymeihin viesteihin. Pientä uskallusta se kyllä vaati. Toisaalta ymmärrän, miksi monet pysyttelevät anonyymiyden suojissa.
Niin, se miksi olen täällä. Noh, ihastushan se tänne toi ja sattuma. Nyt tänne jämähtänyt toistaiseksi. Livessä en enää kaipaamaani henkilöä näe ja pieni pelko on siitä nähdäänkö enää ollenkaan. Tiedän hänestä jonkin verran, mutta kovasti haluaisin tutustua lisää. Toivon vain että se on mahdollista. Enhän edes tiedä onko tunne molemminpuolinen. Toivossa vielä elän..
Iltaa kaikille!
28
66
Vastaukset
- Anonyymi
Miestäkö kaipaat?
Kyllä. Empä tajunnut että niinkin oleellinen tieto jäi kertomatta:) Haluaisitko kertoa jotain itsestäsi tai mitä täältä haet? Tai ihan mitä vain. Ihan normi keskustelukin olisi kiva juttu.
- Anonyymi
ShivaTheSunlight kirjoitti:
Kyllä. Empä tajunnut että niinkin oleellinen tieto jäi kertomatta:) Haluaisitko kertoa jotain itsestäsi tai mitä täältä haet? Tai ihan mitä vain. Ihan normi keskustelukin olisi kiva juttu.
Risto, lopetappa se tietojen untsiminen ja mene vaikka asiallisesti ulos
Anonyymi kirjoitti:
Risto, lopetappa se tietojen untsiminen ja mene vaikka asiallisesti ulos
Ketä Ristoa meinaat? Ei ole Ristoa täällä näkynyt eikä sen puoleen Viljoakaan. Hyvä yritys silti!
- Anonyymi
ShivaTheSunlight kirjoitti:
Ketä Ristoa meinaat? Ei ole Ristoa täällä näkynyt eikä sen puoleen Viljoakaan. Hyvä yritys silti!
Ei tämä risto ole vaan tämä on joko teme tai nova. Molemmat ihan vitun seonneita tapauksia. Ainiin ja mvm on myös yksi vaihtoehto. Ja mitä näitä muita tälle koko sivustolle hurahtaneita tapauksia on?
Anonyymi kirjoitti:
Ei tämä risto ole vaan tämä on joko teme tai nova. Molemmat ihan vitun seonneita tapauksia. Ainiin ja mvm on myös yksi vaihtoehto. Ja mitä näitä muita tälle koko sivustolle hurahtaneita tapauksia on?
Paras kun en edes vastaile typeriin kommentteihinne. Ei minun tarvitse anonyymeille hyökkääjille puolustautua. Asiallisiin kommentteihin vastaan edelleen, en tämän kaltaisiin hölmöyksiin/kiusantekoihin joita koko palsta on pullollaan.
- Anonyymi
ShivaTheSunlight kirjoitti:
Paras kun en edes vastaile typeriin kommentteihinne. Ei minun tarvitse anonyymeille hyökkääjille puolustautua. Asiallisiin kommentteihin vastaan edelleen, en tämän kaltaisiin hölmöyksiin/kiusantekoihin joita koko palsta on pullollaan.
Voi voi sua teme. On se palstailu rankkaa. Ottaa varmasti kaikkien temejen, novien ja mvm:ien pollalle.
- Anonyymi
ShivaTheSunlight kirjoitti:
Kyllä. Empä tajunnut että niinkin oleellinen tieto jäi kertomatta:) Haluaisitko kertoa jotain itsestäsi tai mitä täältä haet? Tai ihan mitä vain. Ihan normi keskustelukin olisi kiva juttu.
En oikein hae, parisuhteessa olen, lueskelen ja välillä kirjoittelen, jos vaikka unelma toteutuu. Eilen 21.49 vastannut.
Onneksi olkoon rekisteröitymisen johdosta. Itsellä kolmas nicci menossa ja palstaillut on off mentaliteetillä 2012 lähtien.
Tiesitkö että voit olla myös nyymi täppäämällä viestin alalaidasta täpin " Käytä nimimerkkiä Anonyymi".
Se on aina viestikohtainen.
Itse kuitenkin arvostan rekattuja enemmän. Ihan siksi, että se lisää keskusteluun tiedon siitä kenen kanssa keskustelee. Näin osoittaa mielestäni arvostusta keskustelukumppaniaan kohtaan.
Toki vaatii myös rohkeutta seistä omien sanojensa takana. Suoraselkäisyyttä.
Pelottomuutta trollien haukkumisen uhallakin.. ei tarvitse antaa niiden mennä ihon alle.
Hyvinä puolina on että saa vastauksista tiedon kun on rekattuna. Ei mene aikaa kaiken pläräämiseen ja voi pitää palstalta vapaatakin. Paras etuisuus mielestäni on kyllä peukuttaminen. Kannatan vahvasti rekisteröitymistä mutta jokainen tyylillään.. jos on niin anonyymi niin siitä vaan. Yksilön vapaus ja niin edelleen...Kiitos sulle rohkaisevista sanoista! Ehti jo käydä mielessä, että tämä oli virhe. Jotenkin on niin silmiinpistävä täällä monien anonyymien joukossa, siis tarkoitan että pistää silmään kielteisellä tavalla ei niinkään hyvällä. Tunnustan että enemmän rohkeutta tämä vaatii kuin olla anonyymi muiden anonyymien joukossa, kun ei rekattuja käyttäjiä ole kauheasti. Helpommin ehkä saa tietyntyyppisen leiman täällä. Täytyy myös enemmän harkita sanojaan, koska nyt ei pääse anonyymiyden suojaan.
Se miksi tänne rekkauduin niin kyllästyin siihen kun omat viestit tavallaan kuin hukkuivat tuonne eikä koskaan tiennyt varmuudella kenen kanssa keskustelee, kun toiset huutelee väliin. Ikäänkuin minuus häviää. En tiedä, en osaa selittää..
Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan tänne jäädä kovin kauaksi aikaa. Itseasiassa koko ajan haluaisin vaan pois:) Mutta etsin jotain.. ja vaikka sitä ei täältä löytyisikään toivon silti löytäväni antoisia keskusteluja joilla ehkä lievittää ikävää jota tunnen joka päivä..
Niin ja kiitos vinkistä. Kokeilinkin jo tuota anonyymi näppäintä ja toimi hyvin. Tarkoitus kyllä olisi että viestisin vain nicillä, mutta voihan siinä käydä niinkin että että koko viestittelyinto vähenee. Jo muutamassa päivässä huomannut että olen joko ilmaa muille tai sitten pilkan kohde:(ShivaTheSunlight kirjoitti:
Kiitos sulle rohkaisevista sanoista! Ehti jo käydä mielessä, että tämä oli virhe. Jotenkin on niin silmiinpistävä täällä monien anonyymien joukossa, siis tarkoitan että pistää silmään kielteisellä tavalla ei niinkään hyvällä. Tunnustan että enemmän rohkeutta tämä vaatii kuin olla anonyymi muiden anonyymien joukossa, kun ei rekattuja käyttäjiä ole kauheasti. Helpommin ehkä saa tietyntyyppisen leiman täällä. Täytyy myös enemmän harkita sanojaan, koska nyt ei pääse anonyymiyden suojaan.
Se miksi tänne rekkauduin niin kyllästyin siihen kun omat viestit tavallaan kuin hukkuivat tuonne eikä koskaan tiennyt varmuudella kenen kanssa keskustelee, kun toiset huutelee väliin. Ikäänkuin minuus häviää. En tiedä, en osaa selittää..
Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan tänne jäädä kovin kauaksi aikaa. Itseasiassa koko ajan haluaisin vaan pois:) Mutta etsin jotain.. ja vaikka sitä ei täältä löytyisikään toivon silti löytäväni antoisia keskusteluja joilla ehkä lievittää ikävää jota tunnen joka päivä..
Niin ja kiitos vinkistä. Kokeilinkin jo tuota anonyymi näppäintä ja toimi hyvin. Tarkoitus kyllä olisi että viestisin vain nicillä, mutta voihan siinä käydä niinkin että että koko viestittelyinto vähenee. Jo muutamassa päivässä huomannut että olen joko ilmaa muille tai sitten pilkan kohde:(Pilkankohteeksi joutuu kaikki. Se on varmaa. Mutta mitä sitä välittämään jonkun tuntemattoman kirjoituksista.
Olet ihan tuntematon minullekin, vaikka oltkin rekisteröitynytkin.
Sehän palstailussa onkin parasta että saa vaihtaa mielipiteitä muiden kanssa ilman sosiaalisia paineita. Toki jotkut onnettomat yrittää niitä sinullekin luoda, varsinkin kun olet rekattu.
Ja trolleja, provoja ja muuta kiusaamista esiintyy palstoilla aina olit rekattu takka ei.
Tosin kivojakin on.. ja joitakin mahdollisuuksia löytää hengenheimolainen. Olen lukenut monen moisia kirjoituksia. Älä anna paskiaisten lannistaa.Pikku-pirpana kirjoitti:
Pilkankohteeksi joutuu kaikki. Se on varmaa. Mutta mitä sitä välittämään jonkun tuntemattoman kirjoituksista.
Olet ihan tuntematon minullekin, vaikka oltkin rekisteröitynytkin.
Sehän palstailussa onkin parasta että saa vaihtaa mielipiteitä muiden kanssa ilman sosiaalisia paineita. Toki jotkut onnettomat yrittää niitä sinullekin luoda, varsinkin kun olet rekattu.
Ja trolleja, provoja ja muuta kiusaamista esiintyy palstoilla aina olit rekattu takka ei.
Tosin kivojakin on.. ja joitakin mahdollisuuksia löytää hengenheimolainen. Olen lukenut monen moisia kirjoituksia. Älä anna paskiaisten lannistaa.Kiitos! Välillä tuntuu että tämä koko some maailma on aivan liikaa minulle. En ole tottunut tällaiseen. Minulla aikaisemmin kokemusta vain facebookista ja WA:sta jotka molemmat ihan piece of cake tähän verrattuna. Tykkään enemmän irl elämästä. Nyt ihastumisen myötä eksyin tänne "vertaistukiryhmään" , mutta täytyy todeta että enemmän haittaa tästä taitaa olla kuin hyötyä. Ei ne vastaukset täältä löydy, saatikka hän..
Haluan kuitenkin olla optimisti, sillä sellainen kuitenkin olen. Maailmassa on kuitenkin paljon hyvää ja niitä hyviä ihmisiäkin, ne täytyy vain löytää.
On tässä palstassa hyvääkin. On saanut nauraa, itkeä, jakaa hyviä keskusteluja, vaihtaa monenlaisia mielipiteitä ym ym. Ehkä minä kestän, päätän niin!
- Anonyymi
Kerrohan ketä kaipaat ja mistä päin?
Tässä sitä vertaistukea..
Olet siis ihastunut pari kuukautta sitten mieheen jota kuvailet lämminhenkiseksi. Ok. Tapaatko häntä irl ?
Oletko varma tunteesi aitoudesta vai onko kaikki vaan haavekuvaa?
Joskus sitä ihastuu siihen ihastumisen tunteeseen. Luulee että ihastuminen on nyt sitä suurta rakkautta jota Disneyn piirretyissä jo lapsille tuputetaan.
Vai mitenkäs sulla? Oletko selvillä vesillä omista tunteistasi vai vieläkö setvot edes takaisin tunteidesi kanssa? Ei ole pakko vastata, mutta keskustelua ei synny ilman sitä.
Ite eksyin palstalle alunperin mielenkiinnosta. Sitten ihastuin myös lämminhenkiseen mieheen. Sillä vain että kyseinen mies oli lämminhenkinen myös kaikille muillekin naisille. En vain ihastukseltani huomannut sitä... Mutta se minun tarinastani - miten sinun tarinasi alkaa?Nyt kyllä pistit pahan:) mut yritän jotain kertoa, kuitenkin liikoja paljastelematta.
Tarkoitin että palstalla olen roikkunut enemmän tai vähemmän tuon kaksi kuukautta mitä mainitsin. Ihastunut olen jo pidemmältä ajalta. Ai, mistäkö tiedän tunteiden aitouden haavekuvasta. Vaikea kysymys, mutta yritän vastata. Ensinnäkin aikaisemmat kokemukset puoltavat tätä että tunne on aito ja pysyvä, eli löytyy vertailukohteita.
Toiseksi, olemme olleet irl tekemisissä sen verran paljon/vähän että ihan tuntematon hän ei minulle ole. Keskusteluja on ollut, mutta tilanteet sen verta virallisia etteivät ne ole mahdollistaneet juurikaan mitään henkilökohtaisuuksia.
Viimeisin, mutta ei vähäisin se tunne joka kerta kun törmään kyseiseen ihmiseen. Sitä on vaikea edes sanoin kuvailla, se valtaa koko mielen ja kehon. Valtava mielihyvän tunne toisen lähellä. Samaan aikaan on voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, hän on samankaltainen mutta ei kuitenkaan. Hän on kohtelias ja mukava kaikille, mutta.. Ne meidän kahdenkeskiset hetket jotka ovat tosin lyhyitä tuntuvat silti erityisiltä. Katse hakeutuu toisen silmiin, elekieli on sellaista että tullaan toista lähelle eikä ole kiirettä pois, sanoja ei tunnu aina löytyvän, tietynlainen ujous ja ujostelu molemmilla.. Omia tunteitani en kuvittele, sen tiedän varmaksi, mutta hänestä toisesta osapuolesta en ole varma. Se saattaa olla vain kuvitelmaani että hän pitäisi minusta enemmän kuin normi kanssaihmisestä ja voi tosiaan olla vain yleistä kohteliaisuutta enkä ole mitenkään erityinen hänelle.
Se miksi tykkään hänestä näin paljon on juurikin hänen luonteensa mikä hänestä on välittynyt minulle ajan saatossa. Hän on lämmin, hauska, ystävällinen, kohtelias, aito ja rehellinen. Nämä asiat ovat välittyneet minulle, vaikka en voi sanoa häntä vielä tuntevani. Tuntuu, että en ole hänenkaltaistaan ihmistä ennen tavannut. Hän on erityinen minulle.
Ja tällä hetkellä tilanne siis se ettei nähdä. Aikaisemmin tapaamisia/näkemisiä lähes päivittäin.ShivaTheSunlight kirjoitti:
Nyt kyllä pistit pahan:) mut yritän jotain kertoa, kuitenkin liikoja paljastelematta.
Tarkoitin että palstalla olen roikkunut enemmän tai vähemmän tuon kaksi kuukautta mitä mainitsin. Ihastunut olen jo pidemmältä ajalta. Ai, mistäkö tiedän tunteiden aitouden haavekuvasta. Vaikea kysymys, mutta yritän vastata. Ensinnäkin aikaisemmat kokemukset puoltavat tätä että tunne on aito ja pysyvä, eli löytyy vertailukohteita.
Toiseksi, olemme olleet irl tekemisissä sen verran paljon/vähän että ihan tuntematon hän ei minulle ole. Keskusteluja on ollut, mutta tilanteet sen verta virallisia etteivät ne ole mahdollistaneet juurikaan mitään henkilökohtaisuuksia.
Viimeisin, mutta ei vähäisin se tunne joka kerta kun törmään kyseiseen ihmiseen. Sitä on vaikea edes sanoin kuvailla, se valtaa koko mielen ja kehon. Valtava mielihyvän tunne toisen lähellä. Samaan aikaan on voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, hän on samankaltainen mutta ei kuitenkaan. Hän on kohtelias ja mukava kaikille, mutta.. Ne meidän kahdenkeskiset hetket jotka ovat tosin lyhyitä tuntuvat silti erityisiltä. Katse hakeutuu toisen silmiin, elekieli on sellaista että tullaan toista lähelle eikä ole kiirettä pois, sanoja ei tunnu aina löytyvän, tietynlainen ujous ja ujostelu molemmilla.. Omia tunteitani en kuvittele, sen tiedän varmaksi, mutta hänestä toisesta osapuolesta en ole varma. Se saattaa olla vain kuvitelmaani että hän pitäisi minusta enemmän kuin normi kanssaihmisestä ja voi tosiaan olla vain yleistä kohteliaisuutta enkä ole mitenkään erityinen hänelle.
Se miksi tykkään hänestä näin paljon on juurikin hänen luonteensa mikä hänestä on välittynyt minulle ajan saatossa. Hän on lämmin, hauska, ystävällinen, kohtelias, aito ja rehellinen. Nämä asiat ovat välittyneet minulle, vaikka en voi sanoa häntä vielä tuntevani. Tuntuu, että en ole hänenkaltaistaan ihmistä ennen tavannut. Hän on erityinen minulle.
Ja tällä hetkellä tilanne siis se ettei nähdä. Aikaisemmin tapaamisia/näkemisiä lähes päivittäin.Kuulostaa huomattavasti enemmältä kuin ihastuminen. Olet selvästi rakastunut. Korviasi myöten.
Eikä siinä mitään. Se on ihana tunne. Anna itsellesi lupa siihen.
Se on myös se petollinen vaihe, sillä niin mielellään tulkitsee toista mieleisekseen. Katselee ruusunpunaisten silmälasien lävitse. Toinen tuntuu niin hyvälle ja saa sekoilemaan onnesta ihan pienimmästäkin. Ainakin mulla oli näin.
Mutta teillä tuntuisi synkkaavan. En toki tiedä mutta jos toisella ei ole kiire sun läheltäsi pois, niin hänen on luultavasti hyvä olla sun kaa. Itellä meni päinvastoin - hermostuin aina hänen lähellään ja oli hirmuinen kiire pois tilanteista jotta ei syntyisi "väärää" käsitystä. Mut me täälläpäässä ollaankin molemmat varattuja. Ainakin tavallaan.. sitä sen enempää avaamatta...
Tunteet kun ei aina toimi tahdonvoimalla. Joskus ne tekee mitä lystää, vaikka kuinka tahtoisi ne pois tai loppumaan. Olen tosin jo ylittänyt sen vaiheen jo. Olen päässyt jo hyväksyntävaiheeseen, eli hyväksyn omat tunteeni sellaisina kuin ne on. Olen tasapainossa oman tunteeni kanssa. Ja hyvä näin.
En tiedä mitä tekisin tilanteessasi. Jos toinen teistä ei anna selvää merkkiä lähemmästä tuttavuudesta, eli riko jäätä, voi tilanne jumiutua todella pahasti, kuten minulle kävi. Tosin toisella tapaa...
Jumissa on kaikkein pahinta olla. Siksi kai minäkin aina välillä palstailen - vieläkin.
Jos olette molemmat sinkkuja, niin hinnalla millä hyvänsä kannattaa laittaa kaikki peliin ja yrittää rikkoa se jää. Ei siinä menetä kuin kasvonsa vähäksi aikaa jos saa pakit, mutta se tunne menee ohi. Kerran se kirpasee...Pikku-pirpana kirjoitti:
Kuulostaa huomattavasti enemmältä kuin ihastuminen. Olet selvästi rakastunut. Korviasi myöten.
Eikä siinä mitään. Se on ihana tunne. Anna itsellesi lupa siihen.
Se on myös se petollinen vaihe, sillä niin mielellään tulkitsee toista mieleisekseen. Katselee ruusunpunaisten silmälasien lävitse. Toinen tuntuu niin hyvälle ja saa sekoilemaan onnesta ihan pienimmästäkin. Ainakin mulla oli näin.
Mutta teillä tuntuisi synkkaavan. En toki tiedä mutta jos toisella ei ole kiire sun läheltäsi pois, niin hänen on luultavasti hyvä olla sun kaa. Itellä meni päinvastoin - hermostuin aina hänen lähellään ja oli hirmuinen kiire pois tilanteista jotta ei syntyisi "väärää" käsitystä. Mut me täälläpäässä ollaankin molemmat varattuja. Ainakin tavallaan.. sitä sen enempää avaamatta...
Tunteet kun ei aina toimi tahdonvoimalla. Joskus ne tekee mitä lystää, vaikka kuinka tahtoisi ne pois tai loppumaan. Olen tosin jo ylittänyt sen vaiheen jo. Olen päässyt jo hyväksyntävaiheeseen, eli hyväksyn omat tunteeni sellaisina kuin ne on. Olen tasapainossa oman tunteeni kanssa. Ja hyvä näin.
En tiedä mitä tekisin tilanteessasi. Jos toinen teistä ei anna selvää merkkiä lähemmästä tuttavuudesta, eli riko jäätä, voi tilanne jumiutua todella pahasti, kuten minulle kävi. Tosin toisella tapaa...
Jumissa on kaikkein pahinta olla. Siksi kai minäkin aina välillä palstailen - vieläkin.
Jos olette molemmat sinkkuja, niin hinnalla millä hyvänsä kannattaa laittaa kaikki peliin ja yrittää rikkoa se jää. Ei siinä menetä kuin kasvonsa vähäksi aikaa jos saa pakit, mutta se tunne menee ohi. Kerran se kirpasee...Sinä sen sanoit.. Yrittänyt vältellä tuota R-sanaa kuitenkin. Se tuntuu niin vahvalta ja pelottavalta tässä vaiheessa missä ei tunne toista hyvin, ei olla yhdessä eikä ole edes varmuutta toisen tunteista.
Kuulostaa hyvin tutulta tuo miten kuvailit ruusunpunaiset lasit ja sekoilun:) Tunnen käyttäytyväni ihan hooposti hänen seurassaan. Kerran jopa tein jotain tyhmää, jota pelästyin itsekin ja aloin kuvittelemaan että hän välttelee minua sen takia, kun en pariin päivään häntä nähnyt. Sitten seuraavana päivänä hän taas tuli ja se katse meinasi viedä minulta jalat alta.
Epävarmuus tässä pahin haitta ja oma luonne. Olen aika varovainen ja hiukan ujo ja nämä asiat korostuvat hänen seurassaan. Se tilanne missä kohdataan ei salli mitään henkilökohtaisuuksia, koska valppaita silmäpareja ympärillä. Emme oikeastaan koskaan ole ihan kahden. Nämä tekijät ovat varmasti se suurin este sille, miksi mitään ei ole tapahtunut. Tuo mainitsemasi jumitilanne taitaa olla aika kuvaava..
Jos tietäisin edes onko hän sinkku. Kuvittelen näin olevan, mutta todellisuushan voi ollakin ihan toinen. Sekin tieto voisi auttaa eteenpäin, mutta eihän sellaista tohdi suoraan kysyä. Jotain täytyisi kyllä tehdä/tapahtua pian, koska alkanut tuntua että tämä epätietoisuus on oikeasti pahinta mitä tiedän. Nyt ei vain nähdä livessä enää ollenkaan, enkä osaa sanoa milloin taas kohdataan.
Kiitos sinulle Pikku-pirpana, kun koetat auttaa.! Pelkkä puhuminen asiasta jo auttaa ja on kiva saada ulkopuolisen näkökulma asioihin. Jos haluat jutella omasta tilanteestasi välillä niin sekin käy:)ShivaTheSunlight kirjoitti:
Sinä sen sanoit.. Yrittänyt vältellä tuota R-sanaa kuitenkin. Se tuntuu niin vahvalta ja pelottavalta tässä vaiheessa missä ei tunne toista hyvin, ei olla yhdessä eikä ole edes varmuutta toisen tunteista.
Kuulostaa hyvin tutulta tuo miten kuvailit ruusunpunaiset lasit ja sekoilun:) Tunnen käyttäytyväni ihan hooposti hänen seurassaan. Kerran jopa tein jotain tyhmää, jota pelästyin itsekin ja aloin kuvittelemaan että hän välttelee minua sen takia, kun en pariin päivään häntä nähnyt. Sitten seuraavana päivänä hän taas tuli ja se katse meinasi viedä minulta jalat alta.
Epävarmuus tässä pahin haitta ja oma luonne. Olen aika varovainen ja hiukan ujo ja nämä asiat korostuvat hänen seurassaan. Se tilanne missä kohdataan ei salli mitään henkilökohtaisuuksia, koska valppaita silmäpareja ympärillä. Emme oikeastaan koskaan ole ihan kahden. Nämä tekijät ovat varmasti se suurin este sille, miksi mitään ei ole tapahtunut. Tuo mainitsemasi jumitilanne taitaa olla aika kuvaava..
Jos tietäisin edes onko hän sinkku. Kuvittelen näin olevan, mutta todellisuushan voi ollakin ihan toinen. Sekin tieto voisi auttaa eteenpäin, mutta eihän sellaista tohdi suoraan kysyä. Jotain täytyisi kyllä tehdä/tapahtua pian, koska alkanut tuntua että tämä epätietoisuus on oikeasti pahinta mitä tiedän. Nyt ei vain nähdä livessä enää ollenkaan, enkä osaa sanoa milloin taas kohdataan.
Kiitos sinulle Pikku-pirpana, kun koetat auttaa.! Pelkkä puhuminen asiasta jo auttaa ja on kiva saada ulkopuolisen näkökulma asioihin. Jos haluat jutella omasta tilanteestasi välillä niin sekin käy:)Minä pidin palstalta vähän vapaata. Oli muuta.
Minun tilanteeni jo aika hyvin jäsennelty -kiitos pitkälle palstan.
Saanut vuosien kuluessa purkaa tuntojaan. Jonnekin edes. Jollekin edes. Huutona pimeyteen.
Siitä viis mitä muut ajattelevat. Tosin saanut välillä aikamoista höykytystä palstalta. Mutta asialliset keskustelijat voittaa kaiken pahan kirjoittelun kuitenkin.
Pähkinän kuoressa; rakastan varattuna varattua työkaveriani yksipuoleisesti. Joten se siitä. Asia sevinnyt irl jo. Tilanne on ny vaan tämä.
Tunteeni häntä kohtaan ei kadonnut vaikka tulinkin torjutuksi. Joten näillä mennään... Jumi johtuu siitä että edelleen rakastan.Pikku-pirpana kirjoitti:
Minä pidin palstalta vähän vapaata. Oli muuta.
Minun tilanteeni jo aika hyvin jäsennelty -kiitos pitkälle palstan.
Saanut vuosien kuluessa purkaa tuntojaan. Jonnekin edes. Jollekin edes. Huutona pimeyteen.
Siitä viis mitä muut ajattelevat. Tosin saanut välillä aikamoista höykytystä palstalta. Mutta asialliset keskustelijat voittaa kaiken pahan kirjoittelun kuitenkin.
Pähkinän kuoressa; rakastan varattuna varattua työkaveriani yksipuoleisesti. Joten se siitä. Asia sevinnyt irl jo. Tilanne on ny vaan tämä.
Tunteeni häntä kohtaan ei kadonnut vaikka tulinkin torjutuksi. Joten näillä mennään... Jumi johtuu siitä että edelleen rakastan.Kiitos asian selventämisestä! Kuulostaa siltä että olet jo jollain tapaa sinut asian kanssa ja asianlaidan hyväksynyt, vaikka se ei tunteita poistakaan. Sehän se tässä elämässä on ettei omille tunteille mahda mitään, vaikka ne tuntuisivat miten epäreiluilta. Niiden kanssa on vaan opittava elämään ja tehtävä vaikeita valintoja, kuten tietoisesti pyrkien pääsemään niistä edes jollain tavalla eroon etteivät ne vie omia voimia kokonaan.
Minun tilannekin on ratkennut. Otin yhteyttä tähän tunteideni kohteeseen ja sain tietää ettei hän ole kiinnostunut. Olen ymmärtänyt kaiken väärin, katsonut niiden ruusunpunaisten lasien läpi ja kuvitellut välillemme jotain mitä ei oikeasti ollut olemassakaan. Nyt täytyy vain jatkaa päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa että kipu vielä joskus hellittää.. En kuitenkaan kadu, että otin asiasta selvää. Pahempaa on kaivata kuukausitolkulla ihmistä joka ei sinua halua ja tuhlata näin elämäänsä haavekuviin. Nyt olen vapauttanut itseni siitä, vaikka se tekikin kipeää.
Minulla ei ole oikeastaan enää tarvetta käydä täällä palstallakaan ja olen tietoisesti pyrkinyt pysymään poissa. Ei tee itselle hyvää lukea näitä kaipausviestejä, kun totuus on toinen. Käperryn kolooni nuolemaan haavojani.. Kyllä ne joskus parantuvat ja joku päivä pahin on ohi ja jaksan taas hymyillä niinkuin ennen.- Anonyymi
ShivaTheSunlight kirjoitti:
Kiitos asian selventämisestä! Kuulostaa siltä että olet jo jollain tapaa sinut asian kanssa ja asianlaidan hyväksynyt, vaikka se ei tunteita poistakaan. Sehän se tässä elämässä on ettei omille tunteille mahda mitään, vaikka ne tuntuisivat miten epäreiluilta. Niiden kanssa on vaan opittava elämään ja tehtävä vaikeita valintoja, kuten tietoisesti pyrkien pääsemään niistä edes jollain tavalla eroon etteivät ne vie omia voimia kokonaan.
Minun tilannekin on ratkennut. Otin yhteyttä tähän tunteideni kohteeseen ja sain tietää ettei hän ole kiinnostunut. Olen ymmärtänyt kaiken väärin, katsonut niiden ruusunpunaisten lasien läpi ja kuvitellut välillemme jotain mitä ei oikeasti ollut olemassakaan. Nyt täytyy vain jatkaa päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa että kipu vielä joskus hellittää.. En kuitenkaan kadu, että otin asiasta selvää. Pahempaa on kaivata kuukausitolkulla ihmistä joka ei sinua halua ja tuhlata näin elämäänsä haavekuviin. Nyt olen vapauttanut itseni siitä, vaikka se tekikin kipeää.
Minulla ei ole oikeastaan enää tarvetta käydä täällä palstallakaan ja olen tietoisesti pyrkinyt pysymään poissa. Ei tee itselle hyvää lukea näitä kaipausviestejä, kun totuus on toinen. Käperryn kolooni nuolemaan haavojani.. Kyllä ne joskus parantuvat ja joku päivä pahin on ohi ja jaksan taas hymyillä niinkuin ennen.Voi sua. Onneksi uskalsit kysyä. Jotkut ei uskalla ollenkaan ja roikkuvat täällä vuosia kuvitellen mahdottomuuksia. Itsekin aiemmin... Nyt vain etäistä kaipuuta harrastamassa miehelle joka asuu toisella puolella Suomea. Eli, paremman puutteessa täällä. Parempaa onnea sulle! Aika parantaa aina. Kunhan eiitse revi haavoja auki tän kaltaisessa Paikassa.
Anonyymi kirjoitti:
Voi sua. Onneksi uskalsit kysyä. Jotkut ei uskalla ollenkaan ja roikkuvat täällä vuosia kuvitellen mahdottomuuksia. Itsekin aiemmin... Nyt vain etäistä kaipuuta harrastamassa miehelle joka asuu toisella puolella Suomea. Eli, paremman puutteessa täällä. Parempaa onnea sulle! Aika parantaa aina. Kunhan eiitse revi haavoja auki tän kaltaisessa Paikassa.
Kiitos! Kyllä se aika auttaa ja se ettei toista enää irl näe. Täytyy vain keskittyä muihin asioihin nyt. Toivoisin kaikille sitä rohkeutta ottaa asioista selvää, elämä voi mennä hukkaan kaipaillessa. Parempaa huomista toivotellen!
ShivaTheSunlight kirjoitti:
Kiitos asian selventämisestä! Kuulostaa siltä että olet jo jollain tapaa sinut asian kanssa ja asianlaidan hyväksynyt, vaikka se ei tunteita poistakaan. Sehän se tässä elämässä on ettei omille tunteille mahda mitään, vaikka ne tuntuisivat miten epäreiluilta. Niiden kanssa on vaan opittava elämään ja tehtävä vaikeita valintoja, kuten tietoisesti pyrkien pääsemään niistä edes jollain tavalla eroon etteivät ne vie omia voimia kokonaan.
Minun tilannekin on ratkennut. Otin yhteyttä tähän tunteideni kohteeseen ja sain tietää ettei hän ole kiinnostunut. Olen ymmärtänyt kaiken väärin, katsonut niiden ruusunpunaisten lasien läpi ja kuvitellut välillemme jotain mitä ei oikeasti ollut olemassakaan. Nyt täytyy vain jatkaa päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa että kipu vielä joskus hellittää.. En kuitenkaan kadu, että otin asiasta selvää. Pahempaa on kaivata kuukausitolkulla ihmistä joka ei sinua halua ja tuhlata näin elämäänsä haavekuviin. Nyt olen vapauttanut itseni siitä, vaikka se tekikin kipeää.
Minulla ei ole oikeastaan enää tarvetta käydä täällä palstallakaan ja olen tietoisesti pyrkinyt pysymään poissa. Ei tee itselle hyvää lukea näitä kaipausviestejä, kun totuus on toinen. Käperryn kolooni nuolemaan haavojani.. Kyllä ne joskus parantuvat ja joku päivä pahin on ohi ja jaksan taas hymyillä niinkuin ennen.Kiitos itsellesi laadukkaasta sanailusta. Nostan hattua rohkeudellesi ja toivotan sinulle kaikkea hyvää jatkossa. Jopa pikkiriikkisen vuoksesi toivon ettei tämä viesti koskaan tavoita sinua.
- Anonyymi
Sanooko kaikki sanan ollenkaan. Toiset vähemmistö sanoo samaatarkoittavansanan lainkaan.
Onko kunpa yleisempi? - Anonyymi
Hyvä aloitus. Kiitos. Itse olen täällä ajankuluksi ja huvikseen. On hauska leikkiä ajatuksella että jos ihastus olisikin täällä. Oikeastaan se olisi hirvittävää. Kiehtovaa on nimettömänä huudella ihastuksensa perään. Ja idea on just se, ettei tulekaan mitään vastakaikua just häneltä.
Mihinhän sitä ennen kirjoitettiin ihastus höpinöitä? Päiväkirjaan, lumihankeen, hiekkarantaan, koivunkylkeen, yleisen huussin seinään? Nyt sitten tänne.Miksi se olisi hirvittävää jos ihastuksesi olisi täällä? Etkö halua kohdata häntä, tietää onko sinulla mitään mahdollisuuksia? Näetkö häntä kenties irl kuitenkin? Joten tällä palstalla ei ole sen tähden merkitystä? Vai onko kyse vain pienestä ihastumisesta ei mistään vakavasta?
- Anonyymi
ShivaTheSunlight kirjoitti:
Miksi se olisi hirvittävää jos ihastuksesi olisi täällä? Etkö halua kohdata häntä, tietää onko sinulla mitään mahdollisuuksia? Näetkö häntä kenties irl kuitenkin? Joten tällä palstalla ei ole sen tähden merkitystä? Vai onko kyse vain pienestä ihastumisesta ei mistään vakavasta?
Olen ihastunut suuresti ja syvästi. Olen myös ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa ja tiedän millaista on suhdearki hyvässä suhteessa, joten ihastuksen etäinen ihailu tuntuu erinomaiselta vaihtoehdolta kun ei halua suhdetta.
Tietääkseni hän on samoin minusta kiinnostunut. Ja kaipaamme toisiamme etäisesti. Anonyymi kirjoitti:
Olen ihastunut suuresti ja syvästi. Olen myös ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa ja tiedän millaista on suhdearki hyvässä suhteessa, joten ihastuksen etäinen ihailu tuntuu erinomaiselta vaihtoehdolta kun ei halua suhdetta.
Tietääkseni hän on samoin minusta kiinnostunut. Ja kaipaamme toisiamme etäisesti.Kiitos kun vastasit. Asiathan ovat sitten ihan hyvin välillänne jos olette sinut asian kanssa juuri noin kuin kuvasit.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j492328- 262193
Katu täyttyy askelista...
Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.271545Näin susta unta
Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!161494- 1241427
- 191083
Tiedätkö nainen sen tunteen
Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.71974Mikset päästä irti ja hae apua
Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad89944Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta
Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut117944Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta
Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva333883