Uskomatonta mutta totta, anoppini pitää minua syypäänä poikansa kuolemaan. Muutimme asumaan erilleen noin 20 vuotta sitten. Syynä mieheni väkivaltaisuus ja liiallinen alkoholin käyttö, noin pullo kossua päivässä. Reilu kymmenen vuotta myöhemmin ex-mieheni menehtyi maksakirroosiin. Jo eromme aikaan anoppini ei koskaan myöntänyt, että hänen pojallaan mitään ongelmia on, sehän käy töissä. Hänen hautajaisensakin laitoin, valmistin ja maksoin kaiken, (lapseni opiskelivat, heillä ei ollut rahaa) itse en tietenkään saanut osallistua sen enempää siunaus kuin muistotilaisuuteen, koska minä olin kuulemma aiheuttanut anoppini rakkaan pojan kuoleman, koska olin uskaltanut erota tästä.
Kaikkein raivostuttavinta on tämä, että vieläkin hän jaksaa muistuttaa tästä asiasta lapsilleni ja kertoo sen myös lapsenlapsilleni. Ymmärrän hyvin lapsiani, jotka eivät halua häneen pitää yhteyttä, taas se on minun vikani. Oikeasti en millään saa päähäni mahtumaan, miten minä olisin voinut aiheuttaa ex-mieheni kuoleman, koska en häntä tavannut ainakaan viiteen vuoteen ennen hänen kuolemaansa. Mielestäni ja myös lasteni mielestä anoppini saa pitää tuntemuksensa, mutta en hyväksy, että hän jauhaa siitä lapsenlapsilleni. Mitä pitäisi tehdä, onko hyviä neuvoja?
Kaikkein raivostuttavinta on tämä, että vieläkin hän jaksaa muistuttaa tästä asiasta lapsilleni ja kertoo sen myös lapsenlapsilleni. Ymmärrän hyvin lapsiani, jotka eivät halua häneen pitää yhteyttä, taas se on minun vikani. Oikeasti en millään saa päähäni mahtumaan, miten minä olisin voinut aiheuttaa ex-mieheni kuoleman, koska en häntä tavannut ainakaan viiteen vuoteen ennen hänen kuolemaansa. Mielestäni ja myös lasteni mielestä anoppini saa pitää tuntemuksensa, mutta en hyväksy, että hän jauhaa siitä lapsenlapsilleni. Mitä pitäisi tehdä, onko hyviä neuvoja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
on kaikkein tärkeintä että voisit istua pöydän ärreen yhdessä lastesi kanssa. Voisit kertoa lapsillesi millaista sinun ja miehesi elämä oli. Siis ihan siitä asti kun tapasitte, seurustelitte ja menitte naimisiin. Kaikki ihanatkin jutut, kyllä kai niitäkin löytyy. Ja rehellisesti kerro, kuinka alkoholi astui teidän perheen elämään ja mitä se aiheutti. Lapset ymmärtävät paljon ja olet heidän äitinsä jota he rakastavat. Olethan pitänyt heistä huolta. Ex anoppi syytää niskaasi myrkkyä ja mikä pahempaa, myös lastesi niskaan.
Älä salli tälläistä käytöstä. Ilmoita että jos hän aikoo jatkossa syyttää sinua alkoholistimiehesi elämästä on parasta että lapset ei tule mummolaan. Lasta ahdistaa valtavasti jos omaa äitiä syytetään oman isän kuolemasta. Älä salli tätä lastesi vuoksi.
Jokainen alkoholisti on itse syypää omaan tilaansa ja siitä aiheutuviin sairauksiin ja mahdolliseen hengen lähtöön. Ei ne vaimot/tyttöystävät sitä juomaa sinne kurkkuun kaada.
Ja se, että yrität puuttua alkoholistin juomatapoihin jotenkin, ei aiheuta muuta, kun pelkkää harmia.
sinun tapauksessasi ex-miehesi aiheutti itse tuhonsa. On myös miniöitä, jotka todellakin saavat aikaan miehensä kuoleman, henkisen, fyysisen tai molemmat, petollisuudellaan ja hyväksikäyttämisellään.
..ensin viet äidiltä pojan, opetat sen v-n makuun, teet lapsia kuin kani, poikaraukka saa raataa perheen eteen, jää nuoruus näkemättä, siten alkaa juoda, hermostuuhan siinä mies, vaimon kiukuttelussa ja lasten huutaessa, "poikaparka",koettakaa nyt tajuta, se mies lievittää stressiä juomalla...sitä stressiä on usein, jaa, kamala vaimo..siinä ei auta laupiaat silmätkään, mies juo yhä useimmin-alkoholisoituu...ja vaimon syy!..varsinkin miehen äidin mielestä. Sortu poikaparka, tuommoseen naiseen, pilasi äidin kultapojun elämän...Tulee vaikka ero...uskaltaa jättää maailman parhaan miehen, vaikka olis ollut henkensä kaupalla..sitä pitää vain kestää, kun on ollut työntymässä...sitten mies sattuu kuolemaan...se onkin sen vaimon syy, kun ei ollut huolta pitämässä... se vaimo, joka alunperin, ei olisi saanutkaan sotkeutua miehen elämään.
Luulenpa, että olet tehnyt voitavasi, sen miehesi kanssa ja kaiken, mitä inhimillisyyden nimissä voi toivoakkin...mutta puhu lapsillesi ja kai, he itsekkin jotain muistavat..äidit näkevät poikansa, aina, kultasankaisten silmälasien läpi.
Hmm...
Jolleivat lapsesi halua ex-anoppiisi pitää yhteyttä, miten voi olla, että lapsenlapset pääsevät tällaista kuulemaan?
Ja lapsiltasiko kuulet nämä anopin typeryydet? Kun otetaan huomioon, ettei sinulla enää ole muuta yhteistä kyseisen naisen kanssa kuin lapsenne ja heidän lapsensa, minä sinun sijassasi puhuisin ihmeelliselle mammalle suuni puhtaaksi vain raivoamisen ilosta. Mitäpä sitä turhaa panttaamaan. Otat rohkeasti yhteyttä ja annat kaiken 10 vuoden aikana kaadetun p***an valua välillä ent. anopin niskaan. =O)
Tuskinpa lapsesi sinua siitä moittisivat.
Lapseni eivät välittäisi pitää yhteyksiä, mutta kun olen heille takonut päähän, että mummia on teidän tavattava aina joskus, koska hän on teidän isänne äiti ja vanha ihminen. Käyvät yleensä syntymäpäivänä ja äitienpäivänä ja ehkä lomillaan. Onhan tämä ihminen kuitenkin heille heidän isänsä suvun lähes ainoita sukulaisia.
Ja vaikka mieleni tekisikin puhua suuni puhtaaksi, ja taatusti puhuisinkin, jos kyseessä olisi nuorempi ihminen, mutta... Nyt olen päättänyt pitää suuni kiinni, mutta annan lapsilleni ohjeeksi, ettei heidän kannata ottaa lapsiaan mukaan, kun menevät mummulaan. Aluksi lapseni eivät kehdanneet kertoa minulle, mitä mummi sanoi, mutta tämä asia tuli ajankohtaiseksi kun heidän lapsensa kasvoivat ja alkoivat ymmärtämään kuulemiaan juttuja.
Onneksi lapseni ovat suhtkoht tervejärkisiä ja ovat minulle monta kertaa sanoneet, etteivät he välitä mummin sanoista, koska he muistavat kyllä isänsä ja millaista oli elää alkoholistiperheessä. Ovat joskus kuulemma yrittäneet puolustaakin minua, mutta anoppi on vain siitä saanut lisää puhtia.
Minun kannalta hyvänä puolena se, että lapseni muistavat hyvin meidän perhe-elämän ja ymmärtävät totuuden, toista olisi jos he eivät muistaisi, silloin saattaisin olla pahemmassa välikädessä
En minä osaa anoppiani vihata, en vain aina jaksa ymmärtää. Hyvää kevään jatkoa teille kaikille, jotka olette jaksaneet lukea näitä vuodatuksia.
Et ole syypää missään tapauksessa.
Jos miehesi halusi juoda, hän joi, etkä asialle voinut mitään. Jos olisit jäänyt suhteeseen roikkumaan, olisit varmasti katunut sitä myöhemmin.
Alkoholistit päättävät itse tekemisistään, me emme niistä ole vastuussa.
Koita jaksaa kaiken keskellä ja paljon aurinkoisia kevätpäiviä elämääsi!