Hämmentävää sinällään, kun suhteessamme se on mies joka ei ole niin halukas seksiin. Meillä kyllä halaillaan, suukotellaan, kosketellaan, kyhnytetään toistemme kyljessä sohvalla. Mutta ei, ei sekstailla. Jos ja kun haluaisin mennä pidemmälle ja tulkitsen väärin että myös hän haluaa, vastaus on yleensä "ei kai nyt" tai "justhan me oltiin". Niin, voi siitä olla jo viikko tai kaksi, mutta kuka niitä kertoja laskee?
Aika epätoivoinen olo... kun alkaa olemaan aika vähissä neuvot että milloin sitä voi ehdotella ja milloin taas ei. Torjutuksi tuleminen ei ole kyllä kivaa ja nakertaa aika tehokkaasti itsetuntoa...
Meillä on yhdessäoloa takana vasta muutama vuosi ja alun "kanivaiheen" jälkeen seksikerrat on todella radikaalisti vähentyneet. Läheisyys ja lämpö on ihanaa, parisuhde muutenkin mallillaan.
Olemme kyllä puhuneet asiasta, en kuitenkaan ole saanut mitään järkevää selitystä. Onhan tässä väsymystä, huolia ja stressiä ym. itse kullakin.
Mielestäni seksille ei pitäisikään varailla kalenterista aikaa, eikö se mene omalla painollaan jos tilanteet niin sallii? Ei kai seksittömyys pilaa muutoin tätä niin mahtavaa suhdetta? Epätoivo alkaa jo hiipimään mieleen.
Aika epätoivoinen olo... kun alkaa olemaan aika vähissä neuvot että milloin sitä voi ehdotella ja milloin taas ei. Torjutuksi tuleminen ei ole kyllä kivaa ja nakertaa aika tehokkaasti itsetuntoa...
Meillä on yhdessäoloa takana vasta muutama vuosi ja alun "kanivaiheen" jälkeen seksikerrat on todella radikaalisti vähentyneet. Läheisyys ja lämpö on ihanaa, parisuhde muutenkin mallillaan.
Olemme kyllä puhuneet asiasta, en kuitenkaan ole saanut mitään järkevää selitystä. Onhan tässä väsymystä, huolia ja stressiä ym. itse kullakin.
Mielestäni seksille ei pitäisikään varailla kalenterista aikaa, eikö se mene omalla painollaan jos tilanteet niin sallii? Ei kai seksittömyys pilaa muutoin tätä niin mahtavaa suhdetta? Epätoivo alkaa jo hiipimään mieleen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Mielestäni seksille ei pitäisikään varailla kalenterista aikaa, eikö se mene omalla painollaan jos tilanteet niin sallii?"
Jollain menee ja jollain ei. Itse voisin hyvin varata kalenterista ajan, niin kummallekin olisi silloin selvää, että silloin sekstaillaan. Monesti seksin aloittaminen sotkeutuu turhaan miettimiseen ja epäröintiin . Haluaakohan se, onkohan nyt hyvä hetki, pitäisiköhän minun tehdä aloite jne.
On vähän ongelmallista tosiaan, että toinen haluaa ja toinen ei. Meillä se olen minä, joka haluaisi paljon enemmän ja kaikenlaista vaihtelua, kun taas kumppani menisi harvemmilla kerroilla ja ihan perusseksillä.
Toisaalta olen tyytyväinen siihen,että minun ei tarvitse pelätä, että hänen seksiviettinsä vie häntä vieraisiin sänkyihin, kuten minun haluni vie minua. . Kaikilla asioilla on siis hyvät ja huonot puolensa.
Arvelen, että sinun täytyy tehdä päätös, että mikä sinulle on tärkeää parisuhteessa si. Aika harva saa kaikkea.
Aktiivisuus eri paria. Jo 40v aviovuoden jälkeen päädyimme siihen, että vaimoni päättää seksimme ajankohdat ja sisällöt. Biologisistakin syistä minä olen vanhentunut hitaammin.
Aikataulutus sopii eläkeläisillekin vaikka ajankäytön suhteen se ei olisikaan tärkeää.
Viikkorutiineihimme kuuluu, että vaimoni ahdistaa minut makuuhuoneeseen keskiviikkoisin ja lauantaisin lounaan eli klo14 jälkeen. Ei ole kiirettä eikä häiriötekijöitä. Ei stressiä mistään syystä eikä eripuraa.
Tämä sopii meille. Ainakaan toistaiseksi minulle ei ole tullut hutia mutta "se on naisesta kii".
Kai tämäkin loppuu, tai ainakin vähenee ennen kuin mittarissa on 80v tai tapahtuu jotain yllättävää.
Meillä ihan samalainen tilanne kuin aloituksessa tosin vaimoke on se joka ei halua yhdyntää vaikka muuta toimintaa olisikin. Hyvinkin on halailua, pussailua, suukottelua ja nainen kyllä puristelee housujen etumusta kuin kiihottaen mutta seksiin ei suostu.
"Meillä kyllä halaillaan, suukotellaan, kosketellaan, kyhnytetään toistemme kyljessä sohvalla."
Noh. Olen 50 nainen. En tykkää halailusta, pussailusta, kyhnyttämisestä, en koskettelusta - no en sohvalla lojumisestakaan (en yksin, en yhdessä). Silti olen aikuisikäni ollut parisuhteessa, jossa paljon tai vähintään säännöllisesti hyvää seksiä (silloin kyllä halaamista ja kiihkeää suuteloa, koskettelusta puhumattakaan).
Mielestäni puhuminen seksin puutteesta, tai edes kiinnittäminen huomiota ääneen seksikertojen vähentymiseen on huonompi juttu. Toisin kuin jotkut asiantuntijatkin hokevat "puhukaa puhukaa". Vaikka puhuminen hyvin yleisesti kuulostaa sen vähemmän haluavan korvissa syyttävästi, painostamiselta, suorittamiselta tai muuten epämieluisasti. Ja se puolestaan saa seksihalut loitolle vain entistä enemmän.
Haluaisin oikeasti tietää mitä niiden asiantuntijoiden päässä oikein liikkuu, mikäli kuvittelevat puhumisen lisäävän seksihaluja. Jos asiasta puhuukin, täytyy olla aivan hemmetin tarkka sanoissaan ja tietävän satavarmasti millainen puhe kumppaniin tehoaa.
Teidän tapauksessa auttaa etäisyyden ottaminen. Jos on aina iholla, lämmössä, pusuttamassa, lähellä niin se tappaa intohimon. Äläkä vonkaa seksiä. Anna aloite miehelle.
Samaa mieltä. Keskustelu todennäköisesti vain pahentaa jo valmiiksi ahdistavaa tilannetta. Ihmiset eivät osaa analysoida tuntemuksiaan, ja tahaton loukkaaminen on miltei väistämätöntä.
Usein alun liekki sammuu, ja sitten se on mennyttä. Ei voi mitään. Kukaan ei ole tehnyt virhettä eikä laiminlyönyt parisuhdetta. Kukaan ei ole syypää. Turha katkeroitua puolisolle.
Et tykkää pussailusta, suutelusta, kyhnyttämisestä jne. Sanon suoraan että olen ollut naisten kanssa suhteissa ja nyt jo avoliitossa yli kaksi vuosikymentä ja kaltaistasi naista ei ole vielä vastaan tullut. Jokainen kumppani ollut enemmän tai vähemmän hellyydenkipeä, haluavat suutelua, hyväilyjä jne. Ja jos naista ei huomioi tarpeeksi käyvät kärsimättömiksi...Hei minäkin oon täällä.
"Haluaisin oikeasti tietää mitä niiden asiantuntijoiden päässä oikein liikkuu, mikäli kuvittelevat puhumisen lisäävän seksihaluja."
Ei puhuminen suoraan lisää seksihaluja, mutta usein mahdollistaa niiden toteuttamisen.
Puhuminen on ihmisten välisen vuorovaikutuksen kehittynein ja tehokkain muoto.
Muutamalla oikein valitulla sanalla, kykenet ilmaisemaan senhetkisen olo-, tunne- ja halukkuustilasi toiselle ihmiselle. Saman asian ilmaiseminen muilla tavoin voisi kestää viikkojen mököttely-kiukuttelu-houkutteluyritysten jakson, joka silti suurella todennäköisyydellä päättyisi väärinkäsityksiin ja katkeroitumiseen.
Että sellaisia kuvitelmia..
Panohaluton mies on turha mies. Ei ole rakkautta jos ei ole seksiäkään niin se vaan on. Kannattaa nostaa kissa pöydälle siinä asiassa ja puhua että seksiä pitää olla suhteessa useammin.
Niin on panohaluttomat naisetkin turhia ja harmi että niitä on PALJON.
Minä katselin seitsemän!!!!! vuotta miestä joka oli kuin kivipatsas.
Alussa suhteessamme ja vielä avioliiton alkuaikoina seksiä kyllä oli, ja mieskin siihen halukas, sitten pikkuhiljaa se alkoi hänen puoleltaan haipua.
Vapaaehtoisesti ei koskettanut eikä tullut lähelle. Ei sanonut mitään kivaa koskaan. Oli vain ahkera työmies, ei kapakoinut eikä ryypännyt. Vieraista naisista puhumattakaan kun naisen lähelle ei mennyt! Sosiaalisesti muuten kyllä kuin kala vedessä, pystyi kommunikoimaan vento vieraitten kanssa mutta kaikki lähellemeno, kosketus ja varsinkin seksuaalisuus jähmetti jääksi.
Jos edes yritin, hän ärähti kiukkuisesti että en minä mikään Casanova ole! vaikka edellisestä kerrasta saattoi olla parikin kuukautta.
Sekin oli erikoista että jos jotain "pakollista" lahjaa minulle osti esim. jouluna, hän aina kertoi paljonko se maksoi ja paljonko hän nyt siihen on käyttänyt. Vei kyllä tehokkaasti lahjan saamisen ilon :(
Lopulta meni siihen että alettiin elää kämppiksinä ja sujuihan se niinkin, mutta kämppis-olotila alkoi minua ahditaa. Mieluummin sitten yksin. Seitsemän vuotta jatkettiin täydellistä selibaattia niin ruumiillisesti kuin verbaalisestikin, sanottakoon että hän ei katsonut edes pornoa! Mies oli 37-vuotias ja tässä tilanteessa!
Ilmoitin sitten että otan eron ja tämä oli sitten tässä. Hänkös siitä vallan hämmästyi että eihän meillä mitään probleemaa ole! Kaikki hyvin ja minä vaan yht´äkkiä alan eroa hommata!
En tiedä mikä oli vialla enkä sitä mieti. Jatkan elämääni yksin ja olen hyvin hyvin tyytyväinen.
Kaikki on yksilöitä, minä olen 50 v mies ja haluttaa viikottain harmi vaan että puoliso on heittäytynyt seksittömyyden linjalle, pussaahan tuo välillä ja halaa mutta muuten on hiljaista. Eipä kyllä harmita niin et eroa ajattelisin, onhan tuota saanut naida vuosikymeniä naisen lihaa kun nuorina tavattiin ja hauskaa oli, lapsen syntymä vähensi kertoja mutta silti oli mukavaa peuhatessa. Yksilöitä kaikkinensa, on naisia ja miehiä joille seksi ei vaan ole tärkeetä.
Voi harmi, tosin itse olen samassa tilanteessa mutta 42 yhdessä olovuoden jälkeen, eli hieman erilaiset on lähtökohdat. Ensimmäiset 20 vuotta elettiin todellakin sitä kanikautta, sen jälkeenkin vielä seksiä oli todella paljon ja mies oli se himokkaampi. Nyt ollaan keski-iän huonommalla puolella ja itse vielä hyvinkin viriili ja halukas seksiin. Mies taas ei halua ja pelkää, ettei kykene. Tuolla kykenemisellä ei ole mitään merkitystä, seksi on muutakin kuin yhdyntä, mutta näillä mennään eli olemme yhdynnässä 2 - 3 kertaa VUODESSA. Ei voi mitään, onne