Miksi katkeruus?

Anonyymi

Oletteko ikinä miettineet miksi ette pääse tai halua päästää irti katkeruudesta ja vihasta ex-puolisin kohtaan? Ei siis kyse ole siitä mitä teidän välillä tapahtui vaan miksi vuosienkin jälkeen ette pääse asioista yli? Miksi ette halua päästää katkeruudesta ja vihasta irti? Miksi ette halua päästä sopuun? Miksi ette voi antaa anteeksi?

95

950

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      No ei elämässä jokainen ole perusluonteeltaankian kovin onnellinen

      Mine en ainakian ole

      Se on vain ilme kasvoilla mikä on

      Ja puhettä tulloo jos tulloo

      Jos on lapsensa menettänyt niin eipä tässä voi kovin iloinen olla

      Muisto siitä säilyy koko elämän ajan kehossa

    • Anonyymi

      Katkeruutta ei ole, onneksi. Sillä vain tuhoaa itse oman elämänsä.

      Vihaa oli. Luonnollisesti, jos joku toimii väärin läheisiään kohtaan. Polkee toisten oikeuksia, hyväksikäyttää yms. Pyrin muuttamaan vihan ajan kanssa välinpitämättömyydeksi. Siinä onnistuin. Anteeksianto oli väline välinpitämättömyyteen.

      Sopu sanan perimmäisessä merkityksessä ei ole mahdollinen. Vastaapa itse miksi itse et haluaisi sopuun kiusaajasi kanssa? Hyvä käytös ja diplomatia kuitenkin on mahdollista.

      • Anonyymi

        Kun satuttaa riittävästi, on turha odottaa anteeksiantoa, diplomatiaa ja hyviä puhevälejä.


    • Anonyymi

      Vastasin eräänä aamuna mieheni puhelimeen hänen nukkuessaan ja sen sattuman kautta näin kuvia mieheni ja parhaan ystäväni välisistä pussailu- ja seksisessioista ja tekstiviesteistä. Tallennetiedoista näin pettämisen jatkuneen pari vuotta.
      Pistin vaatteet päälle ja lähdin shokissa ovesta ulos sanomatta exälle sanaakaan. En ole puhunut kummankaan kanssa kertaakaan.

      En vihaa kumpaakaan, en ole katkera, olen ollut pelkästään valtavan pettynyt ja surullinen. Sori aloittaja, mutta asia ei ole yhdellä anteeksi-sanalla korjattu.

      Minulla ei ole mitään sanottavaa heille eikä heillä mitään sellaista selitystä annettavana minulle jonka haluaisin kuulla. En halua olla missään tekemisissä heidän kaltaisten ihmisten kanssa. He ovat minulle yhdentekeviä kuolleita.
      Poistan heidät mielestäni, pikku hiljaa muistoihini jää heistä jäljelle pelkkä tyhjä kohta. Heitä ei ole ollut olemassakaan.

      • Anonyymi

        Niin just, jos ei voi luottaa, niin ei. Mitä sitä katkeroitumaan. Unohtaa vain.


      • Anonyymi

        "Poistan heidät mielestäni, pikku hiljaa muistoihini jää heistä jäljelle pelkkä tyhjä kohta. Heitä ei ole ollut olemassakaan"

        Siis haluat paeta totuutta? He eivät ole kuolleita, vaan eläviä. Ainoastaan tunteesi heitä kohtaan ovat kuolleet. Sekään ei tarkoita, etteikö joskus olisi ollut molempia kohtaan hyviä tunteita.

        On teillä ihmiset aika jyrkkää ja epätoivoistakin suhtautumista pettämiseen... ja kaikkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Poistan heidät mielestäni, pikku hiljaa muistoihini jää heistä jäljelle pelkkä tyhjä kohta. Heitä ei ole ollut olemassakaan"

        Siis haluat paeta totuutta? He eivät ole kuolleita, vaan eläviä. Ainoastaan tunteesi heitä kohtaan ovat kuolleet. Sekään ei tarkoita, etteikö joskus olisi ollut molempia kohtaan hyviä tunteita.

        On teillä ihmiset aika jyrkkää ja epätoivoistakin suhtautumista pettämiseen... ja kaikkeen.

        13:10 et sinä sanele mitä minä tunnen tai miten minä elän elämäni.
        En pakene totuutta enkä ole epätoivoinen. Päinvastoin, se on pelkkä fakta.
        Ystävyys oli valhetta ex-ystävän puolelta. Parisuhde oli valhetta ex-miehen puolelta.
        Heidän käytöksen vuoksi minä voin deletoida heidät pois elämästäni kokonaan. He ovat enemmän kuin kuolleita, minulle niitä ei ole koskaan ollut olemassakaan. Heidän kohdallaan on pelkkää tyhjää.
        Tämän viestini jälkeen niistä kahdesta ei ole jäljellä edes tämän keskustelun vertaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Poistan heidät mielestäni, pikku hiljaa muistoihini jää heistä jäljelle pelkkä tyhjä kohta. Heitä ei ole ollut olemassakaan"

        Siis haluat paeta totuutta? He eivät ole kuolleita, vaan eläviä. Ainoastaan tunteesi heitä kohtaan ovat kuolleet. Sekään ei tarkoita, etteikö joskus olisi ollut molempia kohtaan hyviä tunteita.

        On teillä ihmiset aika jyrkkää ja epätoivoistakin suhtautumista pettämiseen... ja kaikkeen.

        Ei ole hyvää, eikä pahaa. On vain tyhjää. Eikä ihmistä ole, kun on tyhjää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        13:10 et sinä sanele mitä minä tunnen tai miten minä elän elämäni.
        En pakene totuutta enkä ole epätoivoinen. Päinvastoin, se on pelkkä fakta.
        Ystävyys oli valhetta ex-ystävän puolelta. Parisuhde oli valhetta ex-miehen puolelta.
        Heidän käytöksen vuoksi minä voin deletoida heidät pois elämästäni kokonaan. He ovat enemmän kuin kuolleita, minulle niitä ei ole koskaan ollut olemassakaan. Heidän kohdallaan on pelkkää tyhjää.
        Tämän viestini jälkeen niistä kahdesta ei ole jäljellä edes tämän keskustelun vertaa.

        Aika tyhjä ja epätoivoinen kirjoituksesi. Se ainakin on fakta. Voit toki "deletoida" miehen ja ystävän elämästäsi ja jatkaa eloasi (kuten hekin tahollaan). Silti sinuun jää jälki näistä suhteista, kuten kaikista muistakin suhteista, yhä olevista ja menneistä. Millainen jälki, siihen voit itse vaikuttaa. Vaikka kuinka haluaisit heidän kohdallaan olevan muistoissasi pelkkää tyhjää, niin se on harhakuvitelma. Ellet tätä hyväksy, pakenet todellisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        13:10 et sinä sanele mitä minä tunnen tai miten minä elän elämäni.
        En pakene totuutta enkä ole epätoivoinen. Päinvastoin, se on pelkkä fakta.
        Ystävyys oli valhetta ex-ystävän puolelta. Parisuhde oli valhetta ex-miehen puolelta.
        Heidän käytöksen vuoksi minä voin deletoida heidät pois elämästäni kokonaan. He ovat enemmän kuin kuolleita, minulle niitä ei ole koskaan ollut olemassakaan. Heidän kohdallaan on pelkkää tyhjää.
        Tämän viestini jälkeen niistä kahdesta ei ole jäljellä edes tämän keskustelun vertaa.

        Ystävyys tai parisuhde. Kumpikaan ei voi olla yksipuolisesti valhetta. Valhe on sinun selitys, ei mikään fakta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika tyhjä ja epätoivoinen kirjoituksesi. Se ainakin on fakta. Voit toki "deletoida" miehen ja ystävän elämästäsi ja jatkaa eloasi (kuten hekin tahollaan). Silti sinuun jää jälki näistä suhteista, kuten kaikista muistakin suhteista, yhä olevista ja menneistä. Millainen jälki, siihen voit itse vaikuttaa. Vaikka kuinka haluaisit heidän kohdallaan olevan muistoissasi pelkkää tyhjää, niin se on harhakuvitelma. Ellet tätä hyväksy, pakenet todellisuutta.

        Hah hah, ihminen, joka on omin silmin nähnyt toisten ihmisten pahuuden eli pettäjä ja petoskaveri, ei tosiasiassa pakene todellisuutta. Ei pakene, vaan on ymmärtänyt, että ihmisissä on pahuus ja hyvyys ja juurikin se pahuuden jälki saa jatkossa valisemaan kaikki asiat hyvyyden puolelta. On harmi, että osa meistä on sokeutuneita ja aivopestyjä näinkin yksinkertaisen asian suhteen. Ei siihen jälkeen voi mitään vaikuttaa, vaan siihen, mitä sen herätyksen jälkeen tapahtuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika tyhjä ja epätoivoinen kirjoituksesi. Se ainakin on fakta. Voit toki "deletoida" miehen ja ystävän elämästäsi ja jatkaa eloasi (kuten hekin tahollaan). Silti sinuun jää jälki näistä suhteista, kuten kaikista muistakin suhteista, yhä olevista ja menneistä. Millainen jälki, siihen voit itse vaikuttaa. Vaikka kuinka haluaisit heidän kohdallaan olevan muistoissasi pelkkää tyhjää, niin se on harhakuvitelma. Ellet tätä hyväksy, pakenet todellisuutta.

        yhäkö jaksat. Mikä tässä on tyhjää ja epätoivoista.
        He ansaitsevat toisensa, luulisi heillä olevan kaikki hyvin, joten miksi kitiset minulle?
        Minä olen päässyt heidän tekojensa ylitse eikä siihen mennyt kuin yksi viikko.
        Miksi hukkaisin aikaani niiden kahden ajattelemiseen?

        Viikottain kumpikin yrittää ottaa yhteyttä minuun vaikka minulla ei ole heille mitään asiaa eikä sanottavaa, eikä heillä mitään sellaista sanottavaa minkä minä haluaisin enää kuulla.
        Minulla on kaikki ok, heillä ilmeisesti ei ole, kun soittelevat ja rimputtavat asuntoni ovikelloa ja yrittipä ex-mies tulla työpaikallenikin. Olivat olleet yhteydessä isäänikin. Pyysin häntä sanomaan molemmille, että seuraavaksi otan yhteyttä poliisiin, jos tuo heidän harrastamansa häirintä minuun päin ei lopu.

        Olet siinä oikeassa, että minuun jäi jälki heistä, mutta minulla on vapaus ja valta pyyhkiä se jälki itsestäni pois. Eikä siihen tarvita sinun eikä kenenkään muun voivottelua eikä viisastelua. Heidät on jo unohdettu ja poistettu.
        Onko joku tehnyt saman sinulle, deletoinut täysin pois elämästään, ja se sinua harmittaa?

        Koeta ymmärtää, Elämä jatkuu, aurinko paistaa, kaikki on hyvin, ihana valo ja lämpö tulvii Maailma on minulle avoinna, heti kun tämä epidemia hellittää, voin suunnata kohti uusia tuulia ja tulevaisuutta. Siinä on voima ja ilo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hah hah, ihminen, joka on omin silmin nähnyt toisten ihmisten pahuuden eli pettäjä ja petoskaveri, ei tosiasiassa pakene todellisuutta. Ei pakene, vaan on ymmärtänyt, että ihmisissä on pahuus ja hyvyys ja juurikin se pahuuden jälki saa jatkossa valisemaan kaikki asiat hyvyyden puolelta. On harmi, että osa meistä on sokeutuneita ja aivopestyjä näinkin yksinkertaisen asian suhteen. Ei siihen jälkeen voi mitään vaikuttaa, vaan siihen, mitä sen herätyksen jälkeen tapahtuu.

        Itselläni oli hyvin ikävä lapsuus. Se ei vaikuta enää mitenkään tähän päivään, ei ole mielessä eikä ajatuksissa ollut edes vuosiin. En ole tavannut vanhempiani yli 20 vuoteen, enkä tule tapaamaan koskaan. Paskamaiset ihmiset voi jättää rypemään omissa saastoissaan omaan sikolättiinsä. ei niiden kanssa kannata olla tekemisissä eikä niitä kannata muistella mitenkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ystävyys tai parisuhde. Kumpikaan ei voi olla yksipuolisesti valhetta. Valhe on sinun selitys, ei mikään fakta.

        Jos mua kohtaan frendi ja mun nainen vetäis noin pahasti bläsiin, mä dumppaisin molemmat ulos niskaperseotteella ja se olis kans kertaheitolla förbi ja forgotten, en tod. jäis märehtiin niitä koska ne ei olis sen arvosii että ne ees muistettais.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni oli hyvin ikävä lapsuus. Se ei vaikuta enää mitenkään tähän päivään, ei ole mielessä eikä ajatuksissa ollut edes vuosiin. En ole tavannut vanhempiani yli 20 vuoteen, enkä tule tapaamaan koskaan. Paskamaiset ihmiset voi jättää rypemään omissa saastoissaan omaan sikolättiinsä. ei niiden kanssa kannata olla tekemisissä eikä niitä kannata muistella mitenkään.

        Itselläni oli hyvä lapsuus - ja ihan hyvä aikuisuuskin vastoinkäymisistä ja kriiseistä huolimatta. Ellei olisi ollut, en silti kirjoittaisi noin rumasti. Ajatuksen juoksusi vain istu diplomaattiseen ja hyväntahtoiseen mieleeni. Toki välien katkaisu ikäviin ja kuormittaviin ihmisiin on ihan must. Mutta se siitä sitten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos mua kohtaan frendi ja mun nainen vetäis noin pahasti bläsiin, mä dumppaisin molemmat ulos niskaperseotteella ja se olis kans kertaheitolla förbi ja forgotten, en tod. jäis märehtiin niitä koska ne ei olis sen arvosii että ne ees muistettais.

        Siinä sitten yksi väkivaltaa ihannoiva heebo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        yhäkö jaksat. Mikä tässä on tyhjää ja epätoivoista.
        He ansaitsevat toisensa, luulisi heillä olevan kaikki hyvin, joten miksi kitiset minulle?
        Minä olen päässyt heidän tekojensa ylitse eikä siihen mennyt kuin yksi viikko.
        Miksi hukkaisin aikaani niiden kahden ajattelemiseen?

        Viikottain kumpikin yrittää ottaa yhteyttä minuun vaikka minulla ei ole heille mitään asiaa eikä sanottavaa, eikä heillä mitään sellaista sanottavaa minkä minä haluaisin enää kuulla.
        Minulla on kaikki ok, heillä ilmeisesti ei ole, kun soittelevat ja rimputtavat asuntoni ovikelloa ja yrittipä ex-mies tulla työpaikallenikin. Olivat olleet yhteydessä isäänikin. Pyysin häntä sanomaan molemmille, että seuraavaksi otan yhteyttä poliisiin, jos tuo heidän harrastamansa häirintä minuun päin ei lopu.

        Olet siinä oikeassa, että minuun jäi jälki heistä, mutta minulla on vapaus ja valta pyyhkiä se jälki itsestäni pois. Eikä siihen tarvita sinun eikä kenenkään muun voivottelua eikä viisastelua. Heidät on jo unohdettu ja poistettu.
        Onko joku tehnyt saman sinulle, deletoinut täysin pois elämästään, ja se sinua harmittaa?

        Koeta ymmärtää, Elämä jatkuu, aurinko paistaa, kaikki on hyvin, ihana valo ja lämpö tulvii Maailma on minulle avoinna, heti kun tämä epidemia hellittää, voin suunnata kohti uusia tuulia ja tulevaisuutta. Siinä on voima ja ilo.

        Sait hepulin edellisestä kirjoituksesta, miksi?

        Jälkiä voi tasoittaa, muttei pyyhkiä pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hah hah, ihminen, joka on omin silmin nähnyt toisten ihmisten pahuuden eli pettäjä ja petoskaveri, ei tosiasiassa pakene todellisuutta. Ei pakene, vaan on ymmärtänyt, että ihmisissä on pahuus ja hyvyys ja juurikin se pahuuden jälki saa jatkossa valisemaan kaikki asiat hyvyyden puolelta. On harmi, että osa meistä on sokeutuneita ja aivopestyjä näinkin yksinkertaisen asian suhteen. Ei siihen jälkeen voi mitään vaikuttaa, vaan siihen, mitä sen herätyksen jälkeen tapahtuu.

        Se on aika jännä miten mustavalkoista ajattelua tällä palstalla. Itse olen sitä mielipidettä, että jokainen pettää joskus jonkun jollain tavalla. Siksi on turha toitottaa ja osoitella toisten pahuutta. Etenkään uskottomuuden tähden. Se nyt vaan on tosiasia, että ihminen voi jopa rakastaa useita ihmisiä samanaikaisesti - ihastumisesta, ja sekstailusta puhumattakaan. On polyamoriaa, avoimia liittoja sun muuta. Uskottomuudessa ei ole mitään sen kummempaa. Ainoastaan se, että sitä yritetään salata, koska toinen saa hermoromahduksen todellisuudesta. Ja se puolestaan selittää miksi asia yritetään salata.

        Harva myöskään on alvariinsa uskoton. Yleensä hyvin ohimenevä vaihe elämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on aika jännä miten mustavalkoista ajattelua tällä palstalla. Itse olen sitä mielipidettä, että jokainen pettää joskus jonkun jollain tavalla. Siksi on turha toitottaa ja osoitella toisten pahuutta. Etenkään uskottomuuden tähden. Se nyt vaan on tosiasia, että ihminen voi jopa rakastaa useita ihmisiä samanaikaisesti - ihastumisesta, ja sekstailusta puhumattakaan. On polyamoriaa, avoimia liittoja sun muuta. Uskottomuudessa ei ole mitään sen kummempaa. Ainoastaan se, että sitä yritetään salata, koska toinen saa hermoromahduksen todellisuudesta. Ja se puolestaan selittää miksi asia yritetään salata.

        Harva myöskään on alvariinsa uskoton. Yleensä hyvin ohimenevä vaihe elämässä.

        Jännää on, mutta jokainen voi asettaa rajat liitossaan, joillekin se on polymorfiaa ja joillekin vain sitä, että rakastaa vain yhtä ja ainoaa. Onhan niitä sun muuta viritelmiä kaikenlaisia, mutta miksi ne aiheuttaa niin paljon kitinää?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on aika jännä miten mustavalkoista ajattelua tällä palstalla. Itse olen sitä mielipidettä, että jokainen pettää joskus jonkun jollain tavalla. Siksi on turha toitottaa ja osoitella toisten pahuutta. Etenkään uskottomuuden tähden. Se nyt vaan on tosiasia, että ihminen voi jopa rakastaa useita ihmisiä samanaikaisesti - ihastumisesta, ja sekstailusta puhumattakaan. On polyamoriaa, avoimia liittoja sun muuta. Uskottomuudessa ei ole mitään sen kummempaa. Ainoastaan se, että sitä yritetään salata, koska toinen saa hermoromahduksen todellisuudesta. Ja se puolestaan selittää miksi asia yritetään salata.

        Harva myöskään on alvariinsa uskoton. Yleensä hyvin ohimenevä vaihe elämässä.

        Pointti on tässä, jos tai kun, tietää jo ennen tekoa että jos teen näin niin tätä puoliso ei hyväksy, silloin pitäisi jättää tekemättä.
        Monet sanovat olevansa "diplomaattisia" kaikki käy- tyyppejä, jotka puolustelevat omaa käytöstään kuluneella lauseella; kaikkihan niin tekee.

        Monet lyö puolisoaan ja lapsiaan, siis on ok jos minäkin lyön niitä, monet tappaa, ajaa kännissä, myy huumeita nuorille jne. Jostain syystä kuitenkin tuomarin nuija pamahtaa ja häkki heilahtaa, kumma juttu, mistähän se johtuu vaikka kaikkihan niin tekee kuitenkin näiden diplomaattien mielestä.

        Diplomaatit eivät tajua miten jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja naapurin taaviniiloriitta vastaa omistaan. Ei parisuhde ole kollektiivinen suhde, se on kahden ihmisen välinen sopimus siitä miten yhdessä eletään ja ollaan. Jos sovitaan ettei suhteessa ole kolmansia osapuolia niin se normikielellä sanottuna tarkoittaa uskollisuutta, ei hypitä vieraisiin sänkyihin.

        Vaikka rehellisyyttä ei tänä päivänä arvosteta, olisi hyvä jos jokainen miettisi tykönään mitä jos, en tällä kertaa panisikaan sitä ihan pyytämättä ja ennalta arvaamatta vastaan tullutta "sweetietä", vaan kunnioittaisin puolisoni toivetta olla nusasematta kolmansia osapuolia. Niin tekisi rehellinen ihminen.

        Kaikkihan sitä tekee-selittelijät hiljentävät tuolla lausella omaatuntoaan voidakseen elää itsensä kanssa.

        Anteeksiantamisesta sen verran, kenenkään ei ole pakko antaa anteeksi. Jokaisella on oikeus päättää omasta puolestaan siitä mitä suostuu parisuhteessa ja noin niinkuin yleensäkin elämässään hyväksymään tai unohtamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pointti on tässä, jos tai kun, tietää jo ennen tekoa että jos teen näin niin tätä puoliso ei hyväksy, silloin pitäisi jättää tekemättä.
        Monet sanovat olevansa "diplomaattisia" kaikki käy- tyyppejä, jotka puolustelevat omaa käytöstään kuluneella lauseella; kaikkihan niin tekee.

        Monet lyö puolisoaan ja lapsiaan, siis on ok jos minäkin lyön niitä, monet tappaa, ajaa kännissä, myy huumeita nuorille jne. Jostain syystä kuitenkin tuomarin nuija pamahtaa ja häkki heilahtaa, kumma juttu, mistähän se johtuu vaikka kaikkihan niin tekee kuitenkin näiden diplomaattien mielestä.

        Diplomaatit eivät tajua miten jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja naapurin taaviniiloriitta vastaa omistaan. Ei parisuhde ole kollektiivinen suhde, se on kahden ihmisen välinen sopimus siitä miten yhdessä eletään ja ollaan. Jos sovitaan ettei suhteessa ole kolmansia osapuolia niin se normikielellä sanottuna tarkoittaa uskollisuutta, ei hypitä vieraisiin sänkyihin.

        Vaikka rehellisyyttä ei tänä päivänä arvosteta, olisi hyvä jos jokainen miettisi tykönään mitä jos, en tällä kertaa panisikaan sitä ihan pyytämättä ja ennalta arvaamatta vastaan tullutta "sweetietä", vaan kunnioittaisin puolisoni toivetta olla nusasematta kolmansia osapuolia. Niin tekisi rehellinen ihminen.

        Kaikkihan sitä tekee-selittelijät hiljentävät tuolla lausella omaatuntoaan voidakseen elää itsensä kanssa.

        Anteeksiantamisesta sen verran, kenenkään ei ole pakko antaa anteeksi. Jokaisella on oikeus päättää omasta puolestaan siitä mitä suostuu parisuhteessa ja noin niinkuin yleensäkin elämässään hyväksymään tai unohtamaan.

        "Pointti on tässä, jos tai kun, tietää jo ennen tekoa että jos teen näin niin tätä puoliso ei hyväksy, silloin pitäisi jättää tekemättä."

        Ei vaan pointti on se, että ymmärtää puolison olevan erillinen ihminen, joka tekee omat valintansa, vaikka ne eivät aina itseä miellytäkään.

        Anteeksiantamisesta; ei todella ole pakko antaa anteeksi, mutta armollisempaa ainakin itselle on antaa. Kun ihminen on sinut itsensä kanssa, hän voi elää ja antaa toisten elää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jännää on, mutta jokainen voi asettaa rajat liitossaan, joillekin se on polymorfiaa ja joillekin vain sitä, että rakastaa vain yhtä ja ainoaa. Onhan niitä sun muuta viritelmiä kaikenlaisia, mutta miksi ne aiheuttaa niin paljon kitinää?

        Jokainen voi asettaa omat rajat liitossaan, mutta ei asettaa puolison rajoja. Jännintä on se osaako vaalia rajojaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen voi asettaa omat rajat liitossaan, mutta ei asettaa puolison rajoja. Jännintä on se osaako vaalia rajojaan.

        Kyllä itselleni oli selvää aika alusta asti, miten toimin. Niin myös tein ja kun se oli loppu, niin se oli loppu. Ei mitään yhteydenottoja enää, niinkuin ei olisi koskaan ollutkaan. Muistot ovat minun muistojani!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pointti on tässä, jos tai kun, tietää jo ennen tekoa että jos teen näin niin tätä puoliso ei hyväksy, silloin pitäisi jättää tekemättä.
        Monet sanovat olevansa "diplomaattisia" kaikki käy- tyyppejä, jotka puolustelevat omaa käytöstään kuluneella lauseella; kaikkihan niin tekee.

        Monet lyö puolisoaan ja lapsiaan, siis on ok jos minäkin lyön niitä, monet tappaa, ajaa kännissä, myy huumeita nuorille jne. Jostain syystä kuitenkin tuomarin nuija pamahtaa ja häkki heilahtaa, kumma juttu, mistähän se johtuu vaikka kaikkihan niin tekee kuitenkin näiden diplomaattien mielestä.

        Diplomaatit eivät tajua miten jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja naapurin taaviniiloriitta vastaa omistaan. Ei parisuhde ole kollektiivinen suhde, se on kahden ihmisen välinen sopimus siitä miten yhdessä eletään ja ollaan. Jos sovitaan ettei suhteessa ole kolmansia osapuolia niin se normikielellä sanottuna tarkoittaa uskollisuutta, ei hypitä vieraisiin sänkyihin.

        Vaikka rehellisyyttä ei tänä päivänä arvosteta, olisi hyvä jos jokainen miettisi tykönään mitä jos, en tällä kertaa panisikaan sitä ihan pyytämättä ja ennalta arvaamatta vastaan tullutta "sweetietä", vaan kunnioittaisin puolisoni toivetta olla nusasematta kolmansia osapuolia. Niin tekisi rehellinen ihminen.

        Kaikkihan sitä tekee-selittelijät hiljentävät tuolla lausella omaatuntoaan voidakseen elää itsensä kanssa.

        Anteeksiantamisesta sen verran, kenenkään ei ole pakko antaa anteeksi. Jokaisella on oikeus päättää omasta puolestaan siitä mitä suostuu parisuhteessa ja noin niinkuin yleensäkin elämässään hyväksymään tai unohtamaan.

        Ihme vuodatus sinulta. Tajuat kaikki päin honkia, mutta ei se mitään. Niin tapahtuu, kun ei ajattele omaa nenäänsä pidemmälle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihme vuodatus sinulta. Tajuat kaikki päin honkia, mutta ei se mitään. Niin tapahtuu, kun ei ajattele omaa nenäänsä pidemmälle.

        Jopa tuli kuraa niskaan kun sanoin, että pointti on lupausten pitämisessä.
        Tämä on avioero-palsta. Oletan, että tässä aloituksessa ongelmat, katkeruudet, anteeksiantaminen tarkoittaa avioliittoon ja/tai avioeroon liittyviä tekoja.

        Jos kysessä on ollut kirkkovihkiminen, ennen vihkimistä keskustellaan papin kanssa avioliiton merkityksestä, mitä vihkikaava tarkoittaa jne jne. Avioliittohan on se pariutumismuoto jossa luvataan papin ja monesti myös ystävien, sukulaisten ja todistajien läsnä ollessa kaikenlaista.

        Sillon kun joku menee lupaamaan toista ihmistä silmiin katsoen alttarilla tai maistraatissa jotain, pointti on nimenomaan niissä sanoissa mitä suustaan päästää.

        Kun tai jos lupaa olla uskollinen ja rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, HUOM uskollinen sana tulee vihkikaavassa ensiksi, niin on se kumma, miten moni sanoja täällä ei ole ymmärtänyt mitä sana uskollinen tarkoittaa.

        Rehellinen ihminen pitää lupauksensa.
        Tiedän, että rehellisyys on myös toinen tuntematon sana hyvin monille. Heillä valheet tulevat suusta ulos kuin vettä vaan. Samaiset ihmiset oikeuttavat omat tekonsa sillä miten parisuhteen toinen osapuoli on sellanen tai tällänen, eli vierittävät syyn kumppanille.

        Niin kuin tämäkin aloitus, Miksi olet katkera, mikset pysty antamaan anteeksi...
        aloittaja siirtää syyllisyyden sille osapuolelle jota hän on loukannut ja pettänyt.

        Kysymystenhän pitäisi kuulua, miksi en osannut olla rehellinen, miksi satutin puolisoani, jne. Eikä vastaus näihin löydy puolisosta vaan kysyjän omasta käytöksestä,

        Tuskin tämä tälläkään kertaa menee jakeluun, monille on huomattavasti helpompi valehdella ja rikkoa lupaus kuin seisoa sanojensa takana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jopa tuli kuraa niskaan kun sanoin, että pointti on lupausten pitämisessä.
        Tämä on avioero-palsta. Oletan, että tässä aloituksessa ongelmat, katkeruudet, anteeksiantaminen tarkoittaa avioliittoon ja/tai avioeroon liittyviä tekoja.

        Jos kysessä on ollut kirkkovihkiminen, ennen vihkimistä keskustellaan papin kanssa avioliiton merkityksestä, mitä vihkikaava tarkoittaa jne jne. Avioliittohan on se pariutumismuoto jossa luvataan papin ja monesti myös ystävien, sukulaisten ja todistajien läsnä ollessa kaikenlaista.

        Sillon kun joku menee lupaamaan toista ihmistä silmiin katsoen alttarilla tai maistraatissa jotain, pointti on nimenomaan niissä sanoissa mitä suustaan päästää.

        Kun tai jos lupaa olla uskollinen ja rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, HUOM uskollinen sana tulee vihkikaavassa ensiksi, niin on se kumma, miten moni sanoja täällä ei ole ymmärtänyt mitä sana uskollinen tarkoittaa.

        Rehellinen ihminen pitää lupauksensa.
        Tiedän, että rehellisyys on myös toinen tuntematon sana hyvin monille. Heillä valheet tulevat suusta ulos kuin vettä vaan. Samaiset ihmiset oikeuttavat omat tekonsa sillä miten parisuhteen toinen osapuoli on sellanen tai tällänen, eli vierittävät syyn kumppanille.

        Niin kuin tämäkin aloitus, Miksi olet katkera, mikset pysty antamaan anteeksi...
        aloittaja siirtää syyllisyyden sille osapuolelle jota hän on loukannut ja pettänyt.

        Kysymystenhän pitäisi kuulua, miksi en osannut olla rehellinen, miksi satutin puolisoani, jne. Eikä vastaus näihin löydy puolisosta vaan kysyjän omasta käytöksestä,

        Tuskin tämä tälläkään kertaa menee jakeluun, monille on huomattavasti helpompi valehdella ja rikkoa lupaus kuin seisoa sanojensa takana.

        "lupaa olla uskollinen ja rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä"

        Ei meinaan luvata. Kysymys asetettu tahdon - muotoon:

        "tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi/aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"

        Vastataan myös "tahdon" ei "lupaan". Ja tunnettu tosiasia on, että tahtoa osoittaa uskollisuutta ja rakkautta saattaa löytyä, syrjähypyistä huolimatta. Fakta on myös se, että moni ihminen jatkaa liitossa ilman uskollisuutta, ilman rakkautta. Hulluimmat jatkaa myös väkivaltaista liittoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jopa tuli kuraa niskaan kun sanoin, että pointti on lupausten pitämisessä.
        Tämä on avioero-palsta. Oletan, että tässä aloituksessa ongelmat, katkeruudet, anteeksiantaminen tarkoittaa avioliittoon ja/tai avioeroon liittyviä tekoja.

        Jos kysessä on ollut kirkkovihkiminen, ennen vihkimistä keskustellaan papin kanssa avioliiton merkityksestä, mitä vihkikaava tarkoittaa jne jne. Avioliittohan on se pariutumismuoto jossa luvataan papin ja monesti myös ystävien, sukulaisten ja todistajien läsnä ollessa kaikenlaista.

        Sillon kun joku menee lupaamaan toista ihmistä silmiin katsoen alttarilla tai maistraatissa jotain, pointti on nimenomaan niissä sanoissa mitä suustaan päästää.

        Kun tai jos lupaa olla uskollinen ja rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, HUOM uskollinen sana tulee vihkikaavassa ensiksi, niin on se kumma, miten moni sanoja täällä ei ole ymmärtänyt mitä sana uskollinen tarkoittaa.

        Rehellinen ihminen pitää lupauksensa.
        Tiedän, että rehellisyys on myös toinen tuntematon sana hyvin monille. Heillä valheet tulevat suusta ulos kuin vettä vaan. Samaiset ihmiset oikeuttavat omat tekonsa sillä miten parisuhteen toinen osapuoli on sellanen tai tällänen, eli vierittävät syyn kumppanille.

        Niin kuin tämäkin aloitus, Miksi olet katkera, mikset pysty antamaan anteeksi...
        aloittaja siirtää syyllisyyden sille osapuolelle jota hän on loukannut ja pettänyt.

        Kysymystenhän pitäisi kuulua, miksi en osannut olla rehellinen, miksi satutin puolisoani, jne. Eikä vastaus näihin löydy puolisosta vaan kysyjän omasta käytöksestä,

        Tuskin tämä tälläkään kertaa menee jakeluun, monille on huomattavasti helpompi valehdella ja rikkoa lupaus kuin seisoa sanojensa takana.

        "Kysymystenhän pitäisi kuulua, miksi en osannut olla rehellinen, miksi satutin puolisoani, jne. Eikä vastaus näihin löydy puolisosta vaan kysyjän omasta käytöksestä,"

        Tuohon vielä: päättelet väärin. Ihan tuosta lupauksesta lähtien. Vihkikaavassa ei tosiaan luvata mitään. Jos tahto (rakastaa ym) loppuu, niin sille ei voi mitään muuta kuin hyväksyä se. Eikä kukaan tiedä mitä matkan varrella tapahtuu ja tulee eteen itse kullekin. Ellei minulle niin puolisolle, tai toisinpäin, tai molemmille tulee. Olet hyvin kapeakatseinen ellet tätä ymmärrä. Omasta itsestä ei todellakaan löydy vastauksia. Mutta itse voi puolison käytöksestä ym. tehdä omat johtopäätöksensä.

        Rehellinen ihminen ymmärtää olla lupailematta liikoja ja kaiken, niin omien kuin ainakin toisten sanomisten liittyvän menneeseen aikaan. Esim. ystäväni sanoi kerran "rakastan Mattia, olemme aina yhdessä, emme koskaan eroa". Tästä meni viisi vuotta kun he erosivat. Vaikka mitä elämää oli tapahtunut, en niitä jaksa tässä kertoa. Mutta joka tapauksessa: ero on rehellistä. Toisen ja myös itsensä syyttämättä jättäminen on rehellistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Poistan heidät mielestäni, pikku hiljaa muistoihini jää heistä jäljelle pelkkä tyhjä kohta. Heitä ei ole ollut olemassakaan"

        Siis haluat paeta totuutta? He eivät ole kuolleita, vaan eläviä. Ainoastaan tunteesi heitä kohtaan ovat kuolleet. Sekään ei tarkoita, etteikö joskus olisi ollut molempia kohtaan hyviä tunteita.

        On teillä ihmiset aika jyrkkää ja epätoivoistakin suhtautumista pettämiseen... ja kaikkeen.

        Kaikki hyvät tunteet tai hetket on kyllä sillä hetkellä menettäneet täysin merkityksensä, kun tuollainen ala-arvoinen petoa paljastuu. En minäkään olisi missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on aika jännä miten mustavalkoista ajattelua tällä palstalla. Itse olen sitä mielipidettä, että jokainen pettää joskus jonkun jollain tavalla. Siksi on turha toitottaa ja osoitella toisten pahuutta. Etenkään uskottomuuden tähden. Se nyt vaan on tosiasia, että ihminen voi jopa rakastaa useita ihmisiä samanaikaisesti - ihastumisesta, ja sekstailusta puhumattakaan. On polyamoriaa, avoimia liittoja sun muuta. Uskottomuudessa ei ole mitään sen kummempaa. Ainoastaan se, että sitä yritetään salata, koska toinen saa hermoromahduksen todellisuudesta. Ja se puolestaan selittää miksi asia yritetään salata.

        Harva myöskään on alvariinsa uskoton. Yleensä hyvin ohimenevä vaihe elämässä.

        Oletko jossain pullossa kasvanut. On olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka pettävät aivan patologisesti vuodesta toiseen, kuka vaan kelpaa.


    • Anonyymi

      Kyse ei ole pelkästä halusta vaan myös kyvystä päästä irti. Kykyyn kuulu vahva tahto toimia, tehdä kaikkensa päästäkseen irti exästä, keksiä keinot, tietää millä tavalla oma psyyke toimii. Kaikki eivät tiedä. He jäävät kiinni, jumiin. Odottavat että irtipäästäminen on jostain muusta kiinni kuin omasta itsestä. Se ei ole.

    • Anonyymi

      Ok. Ei luvat mitään, tahdotaan vaan olla uskollisia ja rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

      Ymmärrän kyllä, tunteet ja elämäntilanteet voivat muuttua tai kuolla.
      Mutta minä olen tosi tyhmä kun sitä en ymmärrä, miten pettämällä, satuttamalla puolisoa ja hänelle valehtelemalla ne parisuhteen ongelmat korjaantuisivat.

      Sen vuoksi heitän teille viisaille muutaman kysymyksen.

      1. jos parisuhteenne oli teille ongelmallinen ja virikkeitä piti saada jostain muualta, miksi teitte tieten tahtoen jotain sellaista mistä tiesitte jo etukäteen ettei puolisonne siitä pidä?

      2. kun puolisonne suuttui teoistanne ja erositte, olitteko tyytyväisiä?

      3. Petetyksi joutuneet sanovat että heille on valehdeltu jopa vuosia. Monet pettäjät täällä ovat sanoneet valhdelleensa vuosia?
      Miten te pystytte tuollaiseen? Eikö teillä omatunto kolkuta yhtään? Koetteko olevanne hyviä ihmisiä?

      4. Kun jäitte kiinni, yritittekö yhä vielä valehdella vai kerroitteko lopultakin totuuden sellaisena kuin mitä se oli?

      5. Miksette hyväksy tilannetta sellaisena kuin mitä se on vaan yhä anelette anteeksipyyntöä?

      • Anonyymi

        "kun sitä en ymmärrä, miten pettämällä, satuttamalla puolisoa ja hänelle valehtelemalla ne parisuhteen ongelmat korjaantuisivat."

        Ei tarvitsekaan ymmärtää, koska pettämällä ei todellakaan korjata parisuhteen ongelmia. Ei ole mitään tekemistä keskenään pettämisellä ja parisuhteen ongelmien korjaamisella. Kaksi eri asiaa.

        Tosin joskus pettäminen on vain tapa selviytyä sietämättömästä tilanteesta liitossa. Ota myös huomioon että se ihanan uskollinen voi olla parisuhteen pahis, oikea tyranni pahimmassa tapauksessa. Tai että molemmat ovat uskottomia, mutta vain toinen "tunnustaa". Uskottomuutta ei myöskään voi ikinä varmuudella tietää, ellei sitä tunnusta.

        "miksi teitte tieten tahtoen jotain sellaista mistä tiesitte jo etukäteen ettei puolisonne siitä pidä?"

        Kun uskollinen (tai ei tunnustanut) puoliso tekee tarpeeksi asioita, joista toinen ei pidä, mikään puhe ja keskustelu ei auta, se loitontaa, johtaa erilleen. Silloin uskottomuusriski on aivan luonnollisesti erittäin suuri." Ja tottakai myös eron riski kasvaa.

        Toisaalta en tiedä yhtäkään tapausta, joissa eron jälkeen ei ole oltu tyytyväisiä, ihan kumpainenkin. Mutta erityisesti se pettänyt, koska enää ei tarvitse salata eikä valehdella. Se on huojennus. Myös silloin, kun pettäjä on oma-aloitteisesti eronnut, eikä puoliso ollut tietoinen. Ainakaan tietoisesti. Senkin tiedän, että vaikka erotaan aivan jonkun muun syyn takia kuin uskottomuuden, niin jotkut parit vasta kuukausia tai vuosia eron jälkeen ovat molemmat tunnustaneet olleensa uskottomia. Tämä puolestaan onnistuu harvoin, mikäli puolisot eivät eron jälkeen enää tapaa. Toisaalta eron jälkeen saattaa paljastua yllättäviltä tahoilta yllättäviä asioita exästä. Johon on voinut todeta "aavistin kyllä". Mutta asialla ei ole enää, josko ollutkaan mitään merkitystä. Loppuviimein: liitto on juuri se ja sama, oli sivusuhteita tai ei. Kuten alussa sanoin, parisuhdetta ei korjata sivusuhteilla, mutta ne ovat oiva apu selviytymisessä, tai tie eroon.

        Hyvin usein ei ole erottu, vaikka toinen olisi kymmenen vuottakin pitänyt kaikenlaisia sivusuhteita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "kun sitä en ymmärrä, miten pettämällä, satuttamalla puolisoa ja hänelle valehtelemalla ne parisuhteen ongelmat korjaantuisivat."

        Ei tarvitsekaan ymmärtää, koska pettämällä ei todellakaan korjata parisuhteen ongelmia. Ei ole mitään tekemistä keskenään pettämisellä ja parisuhteen ongelmien korjaamisella. Kaksi eri asiaa.

        Tosin joskus pettäminen on vain tapa selviytyä sietämättömästä tilanteesta liitossa. Ota myös huomioon että se ihanan uskollinen voi olla parisuhteen pahis, oikea tyranni pahimmassa tapauksessa. Tai että molemmat ovat uskottomia, mutta vain toinen "tunnustaa". Uskottomuutta ei myöskään voi ikinä varmuudella tietää, ellei sitä tunnusta.

        "miksi teitte tieten tahtoen jotain sellaista mistä tiesitte jo etukäteen ettei puolisonne siitä pidä?"

        Kun uskollinen (tai ei tunnustanut) puoliso tekee tarpeeksi asioita, joista toinen ei pidä, mikään puhe ja keskustelu ei auta, se loitontaa, johtaa erilleen. Silloin uskottomuusriski on aivan luonnollisesti erittäin suuri." Ja tottakai myös eron riski kasvaa.

        Toisaalta en tiedä yhtäkään tapausta, joissa eron jälkeen ei ole oltu tyytyväisiä, ihan kumpainenkin. Mutta erityisesti se pettänyt, koska enää ei tarvitse salata eikä valehdella. Se on huojennus. Myös silloin, kun pettäjä on oma-aloitteisesti eronnut, eikä puoliso ollut tietoinen. Ainakaan tietoisesti. Senkin tiedän, että vaikka erotaan aivan jonkun muun syyn takia kuin uskottomuuden, niin jotkut parit vasta kuukausia tai vuosia eron jälkeen ovat molemmat tunnustaneet olleensa uskottomia. Tämä puolestaan onnistuu harvoin, mikäli puolisot eivät eron jälkeen enää tapaa. Toisaalta eron jälkeen saattaa paljastua yllättäviltä tahoilta yllättäviä asioita exästä. Johon on voinut todeta "aavistin kyllä". Mutta asialla ei ole enää, josko ollutkaan mitään merkitystä. Loppuviimein: liitto on juuri se ja sama, oli sivusuhteita tai ei. Kuten alussa sanoin, parisuhdetta ei korjata sivusuhteilla, mutta ne ovat oiva apu selviytymisessä, tai tie eroon.

        Hyvin usein ei ole erottu, vaikka toinen olisi kymmenen vuottakin pitänyt kaikenlaisia sivusuhteita.

        Olet puolesi valinnut - se suorastaan loistaa kirjoituksestasi. Pettäminen on siis ylevää ja auttaa korjaamaan paskan parisuhteen, koska et tiedä yhtäkään, joka ei olisi tyytyväinen eron jälkeen. Ilmeistä on, että viisaudessasi tunnet kaikki ja kaikenlaiset parisuhteet.

        Tuleeko mieleen, että ihmiset ovat erilaisia? Itse aikoinani luvatessani tahtomalla olla uskollinen, kuten sinä haluat korostaa tuota, ei pieneenmieleenkään ole koskaan tullut ajatusta, että toimisin tuota lupausta vastaan ja pettäisin sitä ihmistä, jonka valitsin vierelleni loppuelämäksi. Minua on petetty, mutta se on rinnallakulkijani valinta ja hänen päänsisältönsä ratkaisu ja uskallan jopa väittää, että sukunsa miesten tapa. Ehkä geeneissä (ongelmien käsittelyn ontuva taito), olen siitä pahoillani ja voin tukea häntä siinä prosessissa, kun yrittää olla uskollinen, mielestäni olemme onnistuneet oikein hyvin. Perhe oli kuitenkin kaikista tärkein arvo ja olemme sen hyvinvoinnin eteen tehneet töitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet puolesi valinnut - se suorastaan loistaa kirjoituksestasi. Pettäminen on siis ylevää ja auttaa korjaamaan paskan parisuhteen, koska et tiedä yhtäkään, joka ei olisi tyytyväinen eron jälkeen. Ilmeistä on, että viisaudessasi tunnet kaikki ja kaikenlaiset parisuhteet.

        Tuleeko mieleen, että ihmiset ovat erilaisia? Itse aikoinani luvatessani tahtomalla olla uskollinen, kuten sinä haluat korostaa tuota, ei pieneenmieleenkään ole koskaan tullut ajatusta, että toimisin tuota lupausta vastaan ja pettäisin sitä ihmistä, jonka valitsin vierelleni loppuelämäksi. Minua on petetty, mutta se on rinnallakulkijani valinta ja hänen päänsisältönsä ratkaisu ja uskallan jopa väittää, että sukunsa miesten tapa. Ehkä geeneissä (ongelmien käsittelyn ontuva taito), olen siitä pahoillani ja voin tukea häntä siinä prosessissa, kun yrittää olla uskollinen, mielestäni olemme onnistuneet oikein hyvin. Perhe oli kuitenkin kaikista tärkein arvo ja olemme sen hyvinvoinnin eteen tehneet töitä.

        Tiedän oikein hyvin ihmisten olevan erilaisia, juuri siksi kirjoitinkin. Kirjoituksissani en ole sen enempää petetyn tai pettäjän puolella. Olen ainoastaan eri näkökulmien puolella. Jokaisella on omat syynsä miksi he toimivat kuten toimivat. Sitähän sinä et ymmärrä, vaan annat negatiivisten tunteiden viedä, siksi arvostelet toisia. Et myöskään osaa ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "...pettämällä ei todellakaan korjata parisuhteen ongelmia. " Huom. " ei todellakaan korjata parisuhteen ongelmia" Joten vedät tuosta johtopäätöksen:

        "Pettäminen on siis ylevää ja auttaa korjaamaan paskan parisuhteen, koska et tiedä yhtäkään, joka ei olisi tyytyväinen eron jälkeen. Ilmeistä on, että viisaudessasi tunnet kaikki ja kaikenlaiset parisuhteet."

        Miten kehtaat? Juurihan kerroin "ei todellakaan korjata parisuhteen ongelmia". Lisäsit myös sanan "paska" eli paskan parisuhteen. Lähellekään kaikki pettäjät eivät itse ajattele olevansa "paskassa" parisuhteessa.

        En tietenkään tunne kaikkia ihmisiä enkä heidän kaikenlaisia parisuhteitaan ja erojaan. Kerroin niistä parisuhteista ja eroista, jotka tiedän. Nyt kun tuli puheeksi, niin yksikään TUNTEMANI pettänyt ei myöskään ole sanonut elävänsä "paskassa parisuhteessa". Sairaassa tai vähintään hankalassa vain. Mutta aina ottaa aikansa päästä sellaisesta eroon. Ero on prosessi, joka voi kestää. Sitä harvemmin päätetään yhdessä yössä.

        Kullakin on omat arvonsa, kyllä. Silti nekin voivat muuttua. Joskus ero on välttämätön juuri omien arvojen vaalimisen vuoksi. Esim. pettäjän arvoihin harvoin kuuluu uskottomuus. Se syö ihmistä, joitakin enemmän, toisia vähemmän. Siksi pettäneille ero on huojennus " enää ei tarvitse salata eikä valehdella. Se on huojennus."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet puolesi valinnut - se suorastaan loistaa kirjoituksestasi. Pettäminen on siis ylevää ja auttaa korjaamaan paskan parisuhteen, koska et tiedä yhtäkään, joka ei olisi tyytyväinen eron jälkeen. Ilmeistä on, että viisaudessasi tunnet kaikki ja kaikenlaiset parisuhteet.

        Tuleeko mieleen, että ihmiset ovat erilaisia? Itse aikoinani luvatessani tahtomalla olla uskollinen, kuten sinä haluat korostaa tuota, ei pieneenmieleenkään ole koskaan tullut ajatusta, että toimisin tuota lupausta vastaan ja pettäisin sitä ihmistä, jonka valitsin vierelleni loppuelämäksi. Minua on petetty, mutta se on rinnallakulkijani valinta ja hänen päänsisältönsä ratkaisu ja uskallan jopa väittää, että sukunsa miesten tapa. Ehkä geeneissä (ongelmien käsittelyn ontuva taito), olen siitä pahoillani ja voin tukea häntä siinä prosessissa, kun yrittää olla uskollinen, mielestäni olemme onnistuneet oikein hyvin. Perhe oli kuitenkin kaikista tärkein arvo ja olemme sen hyvinvoinnin eteen tehneet töitä.

        "yrittää olla uskollinen"

        No aika huonosti on kyllä asiat jos toista pitää tukea että hän voi YRITTÄÄ olla uskollinen. Ehkä ennemmin petturipuolison olisi syytä hakeutua ammattiauttajan puheille ja saada sitä kautta ratkaisu omaan henkilökohtaiseen päänsisäiseen ongelmaansa, ennenkuin alkaa muita satuttamaan suhteissaan. Tällaisen henkilön ei kannata olla suhteessa ennenkuin on pystynyt korjaamaan oman ongelmansa avun kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet puolesi valinnut - se suorastaan loistaa kirjoituksestasi. Pettäminen on siis ylevää ja auttaa korjaamaan paskan parisuhteen, koska et tiedä yhtäkään, joka ei olisi tyytyväinen eron jälkeen. Ilmeistä on, että viisaudessasi tunnet kaikki ja kaikenlaiset parisuhteet.

        Tuleeko mieleen, että ihmiset ovat erilaisia? Itse aikoinani luvatessani tahtomalla olla uskollinen, kuten sinä haluat korostaa tuota, ei pieneenmieleenkään ole koskaan tullut ajatusta, että toimisin tuota lupausta vastaan ja pettäisin sitä ihmistä, jonka valitsin vierelleni loppuelämäksi. Minua on petetty, mutta se on rinnallakulkijani valinta ja hänen päänsisältönsä ratkaisu ja uskallan jopa väittää, että sukunsa miesten tapa. Ehkä geeneissä (ongelmien käsittelyn ontuva taito), olen siitä pahoillani ja voin tukea häntä siinä prosessissa, kun yrittää olla uskollinen, mielestäni olemme onnistuneet oikein hyvin. Perhe oli kuitenkin kaikista tärkein arvo ja olemme sen hyvinvoinnin eteen tehneet töitä.

        Onko sinulla huono itsetunto kun siedät pettämistä joka on rinnallakulkijasi valinta? Miksi tuet häntä hänen valinnassaan eli pettämisessä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinulla huono itsetunto kun siedät pettämistä joka on rinnallakulkijasi valinta? Miksi tuet häntä hänen valinnassaan eli pettämisessä?

        ... ja kutsut tätä joksikin prosessiksi?

        Ihan oikeasti hereille nyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "kun sitä en ymmärrä, miten pettämällä, satuttamalla puolisoa ja hänelle valehtelemalla ne parisuhteen ongelmat korjaantuisivat."

        Ei tarvitsekaan ymmärtää, koska pettämällä ei todellakaan korjata parisuhteen ongelmia. Ei ole mitään tekemistä keskenään pettämisellä ja parisuhteen ongelmien korjaamisella. Kaksi eri asiaa.

        Tosin joskus pettäminen on vain tapa selviytyä sietämättömästä tilanteesta liitossa. Ota myös huomioon että se ihanan uskollinen voi olla parisuhteen pahis, oikea tyranni pahimmassa tapauksessa. Tai että molemmat ovat uskottomia, mutta vain toinen "tunnustaa". Uskottomuutta ei myöskään voi ikinä varmuudella tietää, ellei sitä tunnusta.

        "miksi teitte tieten tahtoen jotain sellaista mistä tiesitte jo etukäteen ettei puolisonne siitä pidä?"

        Kun uskollinen (tai ei tunnustanut) puoliso tekee tarpeeksi asioita, joista toinen ei pidä, mikään puhe ja keskustelu ei auta, se loitontaa, johtaa erilleen. Silloin uskottomuusriski on aivan luonnollisesti erittäin suuri." Ja tottakai myös eron riski kasvaa.

        Toisaalta en tiedä yhtäkään tapausta, joissa eron jälkeen ei ole oltu tyytyväisiä, ihan kumpainenkin. Mutta erityisesti se pettänyt, koska enää ei tarvitse salata eikä valehdella. Se on huojennus. Myös silloin, kun pettäjä on oma-aloitteisesti eronnut, eikä puoliso ollut tietoinen. Ainakaan tietoisesti. Senkin tiedän, että vaikka erotaan aivan jonkun muun syyn takia kuin uskottomuuden, niin jotkut parit vasta kuukausia tai vuosia eron jälkeen ovat molemmat tunnustaneet olleensa uskottomia. Tämä puolestaan onnistuu harvoin, mikäli puolisot eivät eron jälkeen enää tapaa. Toisaalta eron jälkeen saattaa paljastua yllättäviltä tahoilta yllättäviä asioita exästä. Johon on voinut todeta "aavistin kyllä". Mutta asialla ei ole enää, josko ollutkaan mitään merkitystä. Loppuviimein: liitto on juuri se ja sama, oli sivusuhteita tai ei. Kuten alussa sanoin, parisuhdetta ei korjata sivusuhteilla, mutta ne ovat oiva apu selviytymisessä, tai tie eroon.

        Hyvin usein ei ole erottu, vaikka toinen olisi kymmenen vuottakin pitänyt kaikenlaisia sivusuhteita.

        "Ota myös huomioon että se ihanan uskollinen voi olla parisuhteen pahis, oikea tyranni pahimmassa tapauksessa."

        Tällainen tyrannipuoliso yleensä on parempi pitämään petolliset toimintansa omana tietonaan. Yleensä tällöin tyrannipuoliso syyttää ja epäilee syytöntä tekemättömistä petoksista, koska oma väärä toiminta on saanut omantunnon kolkuttamaan. Tällaiset syytökset ajaa sitten syyttömän myös uskottomaan toimintaan jatkuvien syytösten vuoksi. Lopulta uskottomuuden tunnustaja on sitten juuri tämä "alunperin syytön" puoliso ja tyranni pääsee pälkähästä, ja käyttää tätä tunnustusta aseenaan suhteen manipuloimisessa, mikäli suhde jatkuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ota myös huomioon että se ihanan uskollinen voi olla parisuhteen pahis, oikea tyranni pahimmassa tapauksessa."

        Tällainen tyrannipuoliso yleensä on parempi pitämään petolliset toimintansa omana tietonaan. Yleensä tällöin tyrannipuoliso syyttää ja epäilee syytöntä tekemättömistä petoksista, koska oma väärä toiminta on saanut omantunnon kolkuttamaan. Tällaiset syytökset ajaa sitten syyttömän myös uskottomaan toimintaan jatkuvien syytösten vuoksi. Lopulta uskottomuuden tunnustaja on sitten juuri tämä "alunperin syytön" puoliso ja tyranni pääsee pälkähästä, ja käyttää tätä tunnustusta aseenaan suhteen manipuloimisessa, mikäli suhde jatkuu.

        Voi ihmiset kun teette täällä uskottomuudesta maailman pahimman mörön, suorastaan elämän ja kuoleman kysymyksen. Ei se ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet puolesi valinnut - se suorastaan loistaa kirjoituksestasi. Pettäminen on siis ylevää ja auttaa korjaamaan paskan parisuhteen, koska et tiedä yhtäkään, joka ei olisi tyytyväinen eron jälkeen. Ilmeistä on, että viisaudessasi tunnet kaikki ja kaikenlaiset parisuhteet.

        Tuleeko mieleen, että ihmiset ovat erilaisia? Itse aikoinani luvatessani tahtomalla olla uskollinen, kuten sinä haluat korostaa tuota, ei pieneenmieleenkään ole koskaan tullut ajatusta, että toimisin tuota lupausta vastaan ja pettäisin sitä ihmistä, jonka valitsin vierelleni loppuelämäksi. Minua on petetty, mutta se on rinnallakulkijani valinta ja hänen päänsisältönsä ratkaisu ja uskallan jopa väittää, että sukunsa miesten tapa. Ehkä geeneissä (ongelmien käsittelyn ontuva taito), olen siitä pahoillani ja voin tukea häntä siinä prosessissa, kun yrittää olla uskollinen, mielestäni olemme onnistuneet oikein hyvin. Perhe oli kuitenkin kaikista tärkein arvo ja olemme sen hyvinvoinnin eteen tehneet töitä.

        Parisuhde on jokaisen oma asia. Jos sanoo olevansa paskassa parisuhteessa, niin entä sitten? Ei se muille kuulu. Miksi kyselet muilta "Tuleeko mieleen, että ihmiset ovat erilaisia? " mutta et näytä itse suvaitsevan mitään muuta ajattelua kuin omaasi?

        "voin tukea häntä siinä prosessissa, kun yrittää olla uskollinen..."

        Itse lähtisi mukaan tuollaiseen ollenkaan enkä alkuunkaan. On täysin puolison omalla vastuulla olla uskollinen tai uskoton. Ellei hän ole uskollinen, minä teen siitä omat johtopäätökseni ja niistä voi seurata x määrä eri asioita. Olisi todella vastenmielistä (oksettavaakin) alkaa tukemaan häntä mitenkään uskollisuuden suhteen. Ellei ole uskollinen olkoon uskoton, kunhan ymmärtää kantaa seuraukset pidemmän päälle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "yrittää olla uskollinen"

        No aika huonosti on kyllä asiat jos toista pitää tukea että hän voi YRITTÄÄ olla uskollinen. Ehkä ennemmin petturipuolison olisi syytä hakeutua ammattiauttajan puheille ja saada sitä kautta ratkaisu omaan henkilökohtaiseen päänsisäiseen ongelmaansa, ennenkuin alkaa muita satuttamaan suhteissaan. Tällaisen henkilön ei kannata olla suhteessa ennenkuin on pystynyt korjaamaan oman ongelmansa avun kanssa.

        Edellinen kirjoittaja saisi elämästään enemmän irti olemalla itse uskoton. Se olisi hyvä ratkaisu. Puolisoiden tasavertaisuus toteutuisi, eikä tarvitsi yrittää tukea puolison uskollisuutta hampaat irvessä ja tehdä elämästä kamalaa. Olisi muutenkin parisuhdetta tasapainottava asia. Nyt näyttää siltä, että puolisoiden roolit ovat vaikeasti jakautuneet vastakkain asettelulla "hyvä - paha". Jos molemmat kävisivät vieraissa niin ilmapiiri rentoutuisi. Kirjoittaja tietäsi miltä tuntuu pettää ja mies tuntisi olonsa paremmaksi, eikä ollenkaan niin syntiseksi kuin nyt. Kannattaa kokeilla!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellinen kirjoittaja saisi elämästään enemmän irti olemalla itse uskoton. Se olisi hyvä ratkaisu. Puolisoiden tasavertaisuus toteutuisi, eikä tarvitsi yrittää tukea puolison uskollisuutta hampaat irvessä ja tehdä elämästä kamalaa. Olisi muutenkin parisuhdetta tasapainottava asia. Nyt näyttää siltä, että puolisoiden roolit ovat vaikeasti jakautuneet vastakkain asettelulla "hyvä - paha". Jos molemmat kävisivät vieraissa niin ilmapiiri rentoutuisi. Kirjoittaja tietäsi miltä tuntuu pettää ja mies tuntisi olonsa paremmaksi, eikä ollenkaan niin syntiseksi kuin nyt. Kannattaa kokeilla!

        "eikä ollenkaan niin syntiseksi kuin nyt. Kannattaa kokeilla!"

        No niinpä. Ylipäätään parisuhde, jossa toinen on kympin oppilas ja toinen jää luokalle joka vuosi ei vain toimi. Tasavertaisuus tipotiessään.

        Moni ei ehkä ole huomannut, että parisuhteessa kuin muissakin suhteissa kultainen keskitie on tavoiteltava asia, vastakkainasettelua (kuten 10 oppilas/4 oppilas) kannattaa välttää jos mitä. Sillä sellainen tuhoaa suhteen kuin suhteen. Ei mitkään syrjähypyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "yrittää olla uskollinen"

        No aika huonosti on kyllä asiat jos toista pitää tukea että hän voi YRITTÄÄ olla uskollinen. Ehkä ennemmin petturipuolison olisi syytä hakeutua ammattiauttajan puheille ja saada sitä kautta ratkaisu omaan henkilökohtaiseen päänsisäiseen ongelmaansa, ennenkuin alkaa muita satuttamaan suhteissaan. Tällaisen henkilön ei kannata olla suhteessa ennenkuin on pystynyt korjaamaan oman ongelmansa avun kanssa.

        Yllättävää, ehkä kirjoitin niin epäselvästi, että kuvittelet jotakin aivan absurdia. Sain perheasianneuvojalta täydellisen ohjeen ja se menee näin pettäjän on petoksensa jälkeen osoitettava uskollisuuttaan ja petetyn tehtävä on luottaa tähän tekoon. En nyt käytä yrittää sanaa, jos se nostaa karvat pystyyn. Juuri tuolla pelastimme parisuhteemme, eikä enää tarvitse yrittää yhtään mitään - kummankaan.
        Parisuhde on sellainen suhde, jossa molemmat muuttuvat ikääntyessään, mutta toista siinä suhteessa ei voi koskaan muuttaa. Aika ajoin se vaatii molemmilta päivitystä, karikoiden ohi ohjaamista. Onnistuakseen parisuhdelaiva tarvitsee kummatkin ohjaajansa, koska pitkässä elämässä voi toinen erinäisten syiden vuoksi olla kyvytön ohjaamiseen. Siinä hetkessä toinen ottaa yksin vastuun, jotta suhde ei päädy ajehtimaan minne sattuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi ihmiset kun teette täällä uskottomuudesta maailman pahimman mörön, suorastaan elämän ja kuoleman kysymyksen. Ei se ole.

        Niin, oikeastaan tarkemmin ajateltuna pettäminen oli tärkeä kasvunpaikka molemmille, niin petetylle kuin pettäjälle. Siitä selvityminen kasvatti molempien elämän taitoja, jotta ei olisi jouduttu kierteeseen, että kun suhteessa joku tökkii, niin petetään ja eikun uutta hakemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parisuhde on jokaisen oma asia. Jos sanoo olevansa paskassa parisuhteessa, niin entä sitten? Ei se muille kuulu. Miksi kyselet muilta "Tuleeko mieleen, että ihmiset ovat erilaisia? " mutta et näytä itse suvaitsevan mitään muuta ajattelua kuin omaasi?

        "voin tukea häntä siinä prosessissa, kun yrittää olla uskollinen..."

        Itse lähtisi mukaan tuollaiseen ollenkaan enkä alkuunkaan. On täysin puolison omalla vastuulla olla uskollinen tai uskoton. Ellei hän ole uskollinen, minä teen siitä omat johtopäätökseni ja niistä voi seurata x määrä eri asioita. Olisi todella vastenmielistä (oksettavaakin) alkaa tukemaan häntä mitenkään uskollisuuden suhteen. Ellei ole uskollinen olkoon uskoton, kunhan ymmärtää kantaa seuraukset pidemmän päälle.

        Kirjoitit, että parisuhde on jokaisen oma asia. Ei näytä olevan sinullekaan, koska ryhdyit heti arvostelemaan muiden ratkaisuja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitit, että parisuhde on jokaisen oma asia. Ei näytä olevan sinullekaan, koska ryhdyit heti arvostelemaan muiden ratkaisuja.

        "Itse lähtisi mukaan tuollaiseen ollenkaan enkä alkuunkaan."

        Ei arvosteltu.

        Jos olisi vastattu edelliselle kirjoittajalle esim. "Olet aivan saamarin itsetunnoton typerys kun pilaat elämäsi tuollaisessa paskassa suhteessa", se olisi ollut arvostelemista.

        Parisuhde on jokaisen oma asia, kyllä vaan. Silti omasta parisuhteestaan voi kertoa toisille, ihan täällä palstalla anonyymisti tai luottamuksellisesti ystävälleen tai muulle. Silti ainakin mitä itse toivoisin on se, että kerrottaisiin nätisti. Ei nimiteltäisi, ei syytettäisi... vain pelkästään kerrottaisiin mitä on tapahtunut ja omista tuntemuksista. Ei pohdittaisi yhtään sitä "miksi tuo kamala petturi puoliso aina vaan pettää". Sitä kun me emme täällä mitenkään voi tietää. Toiseksi on epäkorrektia puhua puolisostaan pettäjänä. Siinä on vielä vähemmän luottamusta kuin uskottomuudessa itsessään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän oikein hyvin ihmisten olevan erilaisia, juuri siksi kirjoitinkin. Kirjoituksissani en ole sen enempää petetyn tai pettäjän puolella. Olen ainoastaan eri näkökulmien puolella. Jokaisella on omat syynsä miksi he toimivat kuten toimivat. Sitähän sinä et ymmärrä, vaan annat negatiivisten tunteiden viedä, siksi arvostelet toisia. Et myöskään osaa ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "...pettämällä ei todellakaan korjata parisuhteen ongelmia. " Huom. " ei todellakaan korjata parisuhteen ongelmia" Joten vedät tuosta johtopäätöksen:

        "Pettäminen on siis ylevää ja auttaa korjaamaan paskan parisuhteen, koska et tiedä yhtäkään, joka ei olisi tyytyväinen eron jälkeen. Ilmeistä on, että viisaudessasi tunnet kaikki ja kaikenlaiset parisuhteet."

        Miten kehtaat? Juurihan kerroin "ei todellakaan korjata parisuhteen ongelmia". Lisäsit myös sanan "paska" eli paskan parisuhteen. Lähellekään kaikki pettäjät eivät itse ajattele olevansa "paskassa" parisuhteessa.

        En tietenkään tunne kaikkia ihmisiä enkä heidän kaikenlaisia parisuhteitaan ja erojaan. Kerroin niistä parisuhteista ja eroista, jotka tiedän. Nyt kun tuli puheeksi, niin yksikään TUNTEMANI pettänyt ei myöskään ole sanonut elävänsä "paskassa parisuhteessa". Sairaassa tai vähintään hankalassa vain. Mutta aina ottaa aikansa päästä sellaisesta eroon. Ero on prosessi, joka voi kestää. Sitä harvemmin päätetään yhdessä yössä.

        Kullakin on omat arvonsa, kyllä. Silti nekin voivat muuttua. Joskus ero on välttämätön juuri omien arvojen vaalimisen vuoksi. Esim. pettäjän arvoihin harvoin kuuluu uskottomuus. Se syö ihmistä, joitakin enemmän, toisia vähemmän. Siksi pettäneille ero on huojennus " enää ei tarvitse salata eikä valehdella. Se on huojennus."

        On se kumma, että ne pettäjät niin epätoivoisesti vinkuu takaisin, vaikka se ero oli pelkkä helpotus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi ihmiset kun teette täällä uskottomuudesta maailman pahimman mörön, suorastaan elämän ja kuoleman kysymyksen. Ei se ole.

        Jos se ei ole sitä sinulle, niin et voi valita onko se jollekin muulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellinen kirjoittaja saisi elämästään enemmän irti olemalla itse uskoton. Se olisi hyvä ratkaisu. Puolisoiden tasavertaisuus toteutuisi, eikä tarvitsi yrittää tukea puolison uskollisuutta hampaat irvessä ja tehdä elämästä kamalaa. Olisi muutenkin parisuhdetta tasapainottava asia. Nyt näyttää siltä, että puolisoiden roolit ovat vaikeasti jakautuneet vastakkain asettelulla "hyvä - paha". Jos molemmat kävisivät vieraissa niin ilmapiiri rentoutuisi. Kirjoittaja tietäsi miltä tuntuu pettää ja mies tuntisi olonsa paremmaksi, eikä ollenkaan niin syntiseksi kuin nyt. Kannattaa kokeilla!

        Olen kysynyt olisiko ok, jos minäkin ihan vähän panisin vierasta, niin ei kuulemma käy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kysynyt olisiko ok, jos minäkin ihan vähän panisin vierasta, niin ei kuulemma käy.

        Useinhan se on niin, että pettäjän puoliso ei saa edes vilkaista vastakkaista sukupuolta, saati pukeutua muuhun kuin säkkiin. Pettäjiä siis itseään vaivaa erikoinen mustasukkaisuus. Olen lukenut täältä, että pettäjä on ollut jopa mustasukkainen kakkosen seuralaisista.


    • Anonyymi

      Yhäkään täällä ei vastata kysymykseen, miten pystytte/pystyitte valehtelemaan puolisollenne päivästä toiseen?
      Oliko se teille helppoa vai hävettikö edes hiukan?

      Kun Ex-puolisonne on katkeroitunut ja vihaa teitä, te ruikutatte anteeksiantoa.
      On turha sanoa, että ajattelette exän parasta, bull shit, mitä soopaa.
      Tehän yritätte kontrolloida exäänne ja hallita hänen tunteitaan vielä vuosikausia eronne jälkeenkin.

      • Anonyymi

        En lukenut juttuja mutta voin vastata. Eksä on loukattu.itsetunto saanut kolauksen.toinen tekiki sen mitä itse ajatteli.no voivoi.et ollutkaan se alempi.vaan vahvempi! Sellaselle ei anteeksi anneta😀tiän omista eksistä.eksät tajuaa kui tyhmiä oli eikä voi kautta uskalla katsoa ja nähdä sitä.vihaa muka meitä vaikka todellisuudessa vihaavat ihan itseään.yritetään ymmärtää.t kurppa😍


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En lukenut juttuja mutta voin vastata. Eksä on loukattu.itsetunto saanut kolauksen.toinen tekiki sen mitä itse ajatteli.no voivoi.et ollutkaan se alempi.vaan vahvempi! Sellaselle ei anteeksi anneta😀tiän omista eksistä.eksät tajuaa kui tyhmiä oli eikä voi kautta uskalla katsoa ja nähdä sitä.vihaa muka meitä vaikka todellisuudessa vihaavat ihan itseään.yritetään ymmärtää.t kurppa😍

        Sitte pönkitetään särkynyttä itsetuntoa sillä joka iältään nuorempi vaikka olis rumempi.voivoi ja voi. Oisko kannattanut olla onnellinen silloin kun kaiken hyvän omisti ja arvostanut sitä! Nämä rääkyjät näillä palstoilla säälittää.sitä saa mitä tilaa.että nauttikaa nyt älkääkä vikiskö. T ihana kurppa joka ymmärtää arvonsa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitte pönkitetään särkynyttä itsetuntoa sillä joka iältään nuorempi vaikka olis rumempi.voivoi ja voi. Oisko kannattanut olla onnellinen silloin kun kaiken hyvän omisti ja arvostanut sitä! Nämä rääkyjät näillä palstoilla säälittää.sitä saa mitä tilaa.että nauttikaa nyt älkääkä vikiskö. T ihana kurppa joka ymmärtää arvonsa

        Että terveisiä eksille🤗


      • Anonyymi

        Ei hävettänyt! Olin onnellinen! Rakkaus oli ihanaa ja seksi hyvää. Mitä sitä muuta voi toivoa?

        Kesti monta vuotta. En tiedä tiesikö puolisoni. Emme ainakaan koskaan keskustelleet asiasta.

        Oli kyllä onnellista aikaa, jota näin jälkeenkin päin hyvällä muistelee.


      • Anonyymi

        Kinuat vastauksia. Etkö osaa yhtään sulautua toisen asemaan? Uskottomuus ei näet ole ainoa asia, jota puolisolta salataan ja minkä vuoksi valehdellaan. Oikeastaan se on valtavan pieni osa. Ihmiset myös suhtautuvat täysin erilailla salailuun ja valehteluun. Lähellekään kaikki ei siis katkeroidu, ei vihaa, ei ruikuta anteeksiantoa. Puhumattakaan että kontrolloitaisiin ja yritettäisiin hallita exän tunteita vuosikausia eron jälkeen. Jos näin tosiaan tapahtuu, kannattaisiko sen jota yritetään hallita tai joka tuntee, että häntä yritetään hallita laittaa totaalisesti välit poikki exäänsä? On tyhmää näet ruikuttaa siitä miten kamala pettäjä ex on, jos suostuu olemaan edes jossain väleissä hänen kanssaan. Tähän pätee tavallaan sanonta "ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka antaa". Exhän voi pyöriä halutessaan toisen elämässä vaikka kuinka ja kauan, ellei se toinen sano "ei" ja vihellä suhdetta oikeasti poikki.

        Parisuhteessa kuten yleensäkin kannattaa valehdella mahdollisimman vähän. Asioita voi salata ilman valehteluakin. Valehtelu on sitä helpompaa mitä väljempi tunneside puolisoon. Valehtelu ei kuitenkaan ole mitään kvanttifysiikkaa, vaan ainoastaan psykologiaa. Pelkästään perehtymällä ihmisten eri käyttäytymismalleihin ja valehtelun historiaan oppii erottamaan valheet totuudesta. Ihmisten välisestä viestinnästä on sanoja paljon alle puolet. Se on kokonaan toinen juttu mitä itse tekee kun huomaa toisen valehtelevan. Se on ratkaisevaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei hävettänyt! Olin onnellinen! Rakkaus oli ihanaa ja seksi hyvää. Mitä sitä muuta voi toivoa?

        Kesti monta vuotta. En tiedä tiesikö puolisoni. Emme ainakaan koskaan keskustelleet asiasta.

        Oli kyllä onnellista aikaa, jota näin jälkeenkin päin hyvällä muistelee.

        " En tiedä tiesikö puolisoni. Emme ainakaan koskaan keskustelleet asiasta. "

        Monessa suhteessa pätee ns. hiljainen hyväksyntä. Kun kotona kaikki sujuu suht hyvin, niin mitä haittaa, jos puolisolla salarakas? Ei mitään. Usein nuo salarakkaat myös jossain vaiheessa katoavat elämästä. Kuukausien tai vuosien.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " En tiedä tiesikö puolisoni. Emme ainakaan koskaan keskustelleet asiasta. "

        Monessa suhteessa pätee ns. hiljainen hyväksyntä. Kun kotona kaikki sujuu suht hyvin, niin mitä haittaa, jos puolisolla salarakas? Ei mitään. Usein nuo salarakkaat myös jossain vaiheessa katoavat elämästä. Kuukausien tai vuosien.

        Olin nuori ja lapsia syntyi ja puuhaa riitti monella saralla. Oli oikein ihanaa aikaa kaikinpuolin.

        Tottahan se on, että loppui aikanaan ja elämä jatkui ihan normaalisti. Uusia ihastuksiakin tuli ja meni. Lasten kasvettua aikuisiksi loppui avioliittokin. Elämä vain jatkaa kulkuaan ihan niinkuin ennenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " En tiedä tiesikö puolisoni. Emme ainakaan koskaan keskustelleet asiasta. "

        Monessa suhteessa pätee ns. hiljainen hyväksyntä. Kun kotona kaikki sujuu suht hyvin, niin mitä haittaa, jos puolisolla salarakas? Ei mitään. Usein nuo salarakkaat myös jossain vaiheessa katoavat elämästä. Kuukausien tai vuosien.

        Kiitos tuosta kommentista, juuri noin se menee ja on aina mennyt. Jossain vaiheessa ne vain katoavat ja toivottavasti sen vuoksi, että tulivat järkiinsä hekin. Yhtä asiaa en ole koskaan ymmärtänyt, että miten se salarakas voi koskaan luottaa siihen pettäjään, vaikka siitä hänen puoliso tulisikin, kun on nähnyt mitä pettäjä pystyy petetyn selän takana puuhastelemaan. Olen nähnyt vain sellaista outoa käyttäytymistä, että jopa puhelimet asetetaan rinnakkain eteisen pöydälle ja se ex-salarakas eli nykyinen puoliso käy katsomassa viestin kun pettäjän puhelin piippaa. Tuollaiseen parisuhdevankilaanko ihmiset haluavat joutua?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tuosta kommentista, juuri noin se menee ja on aina mennyt. Jossain vaiheessa ne vain katoavat ja toivottavasti sen vuoksi, että tulivat järkiinsä hekin. Yhtä asiaa en ole koskaan ymmärtänyt, että miten se salarakas voi koskaan luottaa siihen pettäjään, vaikka siitä hänen puoliso tulisikin, kun on nähnyt mitä pettäjä pystyy petetyn selän takana puuhastelemaan. Olen nähnyt vain sellaista outoa käyttäytymistä, että jopa puhelimet asetetaan rinnakkain eteisen pöydälle ja se ex-salarakas eli nykyinen puoliso käy katsomassa viestin kun pettäjän puhelin piippaa. Tuollaiseen parisuhdevankilaanko ihmiset haluavat joutua?

        "en ole koskaan ymmärtänyt, että miten se salarakas voi koskaan luottaa siihen pettäjään"

        Kuulehan, kyllä jokaisessa ihmissuhteessa, oli suhde minkä muotoinen tahansa, tarvitaan jonkinmoista luottamusta. Ei se luottamus tai sen pula ole yksin vaki- tai salarakkaassa. Kyllä sitä tarvitaan puolisolta/rakastajalta myös. Erityisesti rakastajalta vielä sanoisin. Hän asettaa enemmän elämäänsä alttiiksi. Ei ole tosiaankaan ihan yhdentekevää millaisen ihmisen kanssa ryhtyy salasuhteeseen. Luottamus on oltava.

        "Olen nähnyt vain sellaista outoa käyttäytymistä, että jopa puhelimet asetetaan rinnakkain eteisen pöydälle ja se ex-salarakas eli nykyinen puoliso käy katsomassa viestin kun pettäjän puhelin piippaa."

        Kuulenhan 2. Tuo ei ole vain outoa, vaan epätervettä, toisen tekemisiä vahtivaa ja kontrolloivaa käytöstä. Terveissä suhteissa ei tuollaista ole. Jos olet nähnyt vain tällaista outoa käyttäymistä, olet ollut tekemisissä vain epäterveissä parisuhteissa olevien ihmisten kanssa. Sääli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " En tiedä tiesikö puolisoni. Emme ainakaan koskaan keskustelleet asiasta. "

        Monessa suhteessa pätee ns. hiljainen hyväksyntä. Kun kotona kaikki sujuu suht hyvin, niin mitä haittaa, jos puolisolla salarakas? Ei mitään. Usein nuo salarakkaat myös jossain vaiheessa katoavat elämästä. Kuukausien tai vuosien.

        Nimenomaan, mitä haittaa jos kerran kaikki menee muuten suhteellisen hyvin.

        Jotkut ihmiset eivät vain tajua parisuhteen korrektin yms. käytöksen, asenteen ja suhteellisuudentajun merkitystä. Puoliso on vain ihminen. TOINEN ihminen. Hän tuntee ja ajattelee erilailla, tekee omat valintansa. Hän ei ole parisuhteessa vain tyydyttämässä toisen tarpeita ja olemalla kaikesta samaa mieltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "en ole koskaan ymmärtänyt, että miten se salarakas voi koskaan luottaa siihen pettäjään"

        Kuulehan, kyllä jokaisessa ihmissuhteessa, oli suhde minkä muotoinen tahansa, tarvitaan jonkinmoista luottamusta. Ei se luottamus tai sen pula ole yksin vaki- tai salarakkaassa. Kyllä sitä tarvitaan puolisolta/rakastajalta myös. Erityisesti rakastajalta vielä sanoisin. Hän asettaa enemmän elämäänsä alttiiksi. Ei ole tosiaankaan ihan yhdentekevää millaisen ihmisen kanssa ryhtyy salasuhteeseen. Luottamus on oltava.

        "Olen nähnyt vain sellaista outoa käyttäytymistä, että jopa puhelimet asetetaan rinnakkain eteisen pöydälle ja se ex-salarakas eli nykyinen puoliso käy katsomassa viestin kun pettäjän puhelin piippaa."

        Kuulenhan 2. Tuo ei ole vain outoa, vaan epätervettä, toisen tekemisiä vahtivaa ja kontrolloivaa käytöstä. Terveissä suhteissa ei tuollaista ole. Jos olet nähnyt vain tällaista outoa käyttäymistä, olet ollut tekemisissä vain epäterveissä parisuhteissa olevien ihmisten kanssa. Sääli.

        Sääli. En ole ollut tekemisissä epäterveissä parisuhteissa olevien kanssa, toin vain esiin yhden esimerkin, millaista se voi olla petoksella hankituissa suhteissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sääli. En ole ollut tekemisissä epäterveissä parisuhteissa olevien kanssa, toin vain esiin yhden esimerkin, millaista se voi olla petoksella hankituissa suhteissa.

        On vain ihmissuhteita. Niistä osa on toisista ihmisistä kummallisia, epäterveitä tai jopa sairaita. Tiedän monia parisuhteita, joissa on kuvaamasi kontrollointia ilman että ovat "petoksella hankittuja". Täytynee muistaa, että kontrollointi tuossa määrin on henkistä väkivaltaa. Ei ole täysin "puhtaat jauhot" pussissa silläkään joka moiseen suostuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " En tiedä tiesikö puolisoni. Emme ainakaan koskaan keskustelleet asiasta. "

        Monessa suhteessa pätee ns. hiljainen hyväksyntä. Kun kotona kaikki sujuu suht hyvin, niin mitä haittaa, jos puolisolla salarakas? Ei mitään. Usein nuo salarakkaat myös jossain vaiheessa katoavat elämästä. Kuukausien tai vuosien.

        "Monessa suhteessa pätee ns. hiljainen hyväksyntä. "

        Kyllä, edellyttää juurikin sitä että kotona menee hyvin tärkeimmillä tasoilla. On myös niin, että erotaan jossain vaiheessa, oli salarakkaat kadonneet elämästä tai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Monessa suhteessa pätee ns. hiljainen hyväksyntä. "

        Kyllä, edellyttää juurikin sitä että kotona menee hyvin tärkeimmillä tasoilla. On myös niin, että erotaan jossain vaiheessa, oli salarakkaat kadonneet elämästä tai ei.

        ”Menee hyvin!” Miten ”hyvin”? Elin omaa elämääni ja minulla ja lapsilla meni hyvin, kun siitä itse huolehdin. En tiennyt, mitä toinen puuhasi. Olisiko edes kiinnostanut.

        Erosin, kun sen aika oli. Ilman mitään sen ihmeempää. Kyllä se neljännesvuosisata yhtä avioliittoa on ihan tarpeeksi.


    • Anonyymi

      Normaali ihminen pääsee aina avioeron yli. Asenne ratkaisee aika pitkälle miten nopeasti.

    • Anonyymi

      Eroon päädytään kun ei ole sopua. Miksi siis eron jälkeen pitäisi päästä sopuun, vaikka sitä ei ole ollut ennen eroakaan?

    • Anonyymi

      Meillä päin ei ole tapana olla katkera yhtään mistään. Siinä kun vaan pilaa itse oman elämänsä. Ajattelemalla "Aikansa kutakin" pääsee elämässään eteenpäin, ei jää paikoilleen jumittamaan.

    • Anonyymi

      En ole miettinyt, koska olen joustava ja osaan käsitellä tunteeni. Katkeruus on persiistä kuin syöpä älkää pilatko sillä elämäänne. Josko täällä on katkeria ihmisiä... ehkei olekaan.

    • Anonyymi

      "Tuleeko mieleen, että ihmiset ovat erilaisia? "

      Minulla on kaksi exää. Ensimmäisen exän kanssa erottiin vain parisuhteesta. Muu suhde on jatkunut vuosikymmeniä sen jälkeen. Toisen exän ja lasteni isän kanssa erottiin parisuhteesta - eikä siinä vaiheessa enää mitään muuta suhdetta ollutkaan, joten ei olla eron nähty kuin sukujuhlissa muutaman kerran vuodessa.

      Mitään katkeruutta ei ollut koskaan, ei vihaa. Mitä anteeksiannettavaa siinä on kun asiat menee vinoon eikä miellytä itseä ollenkaan, ei voi korjata ja toteaa parisuhteen päättyvän? Miksi elämästä pitäisi tehdä noin älyttömän tylsää ja hankalaa olemalla vihainen ja katkera maailman tappiin asti?

      • Anonyymi

        " Mitä anteeksiannettavaa siinä on kun asiat menee vinoon "

        Niinpä. Parisuhteessa kuten muissakin suhteissa on kaksi erilaista ihmistä. Silloin kun suhteessa on ristiriitoja, aivan liikaa eriäviä arvoja, mielipiteitä, ajatuksia, tunteita, niin kannattaa todeta, hei, tuo on sinun todellisuus, tämä minun. Niitä ei voi enää yhteensovittaa. Joten ero on enemmän kuin paikallaan.


    • Anonyymi

      Kyllä ne eroajat on katkeria ennemmin tai myöhemmin, usko pois.

      • Anonyymi

        Mistä ”eroaja” on katkera? Lähinnä katkeruutta aiheuttaa, kun yleensä koskaan menin ns. avioliittoon. Ero oli kaikin puolin onnellinen tapahtuma.


      • Anonyymi

        Todella typerää kuvittelua. Jos itse olet erosta katkera, se ei tarkoita kaikkien olevan. Itse olen erostani vain tyytyväinen ja onnellinen. En vähääkään katkera. Katkeruus on muutenkin jokaisen oma valinta.


    • Anonyymi

      Aika moni aloitus tällä palstalla kuvaa epätervettä käytöstä. Niin tämäkin.

      En lähde kommentoimaan kuin tämän verran:

      Katkeruus on sama kuin söisi myrkkypillerin ja odottaisi, että joku toinen kuolee.

      • Anonyymi

        "Katkeruus on sama kuin söisi myrkkypillerin ja odottaisi, että joku toinen kuolee."

        Hyvä kuvaus.


    • Anonyymi

      Tämä(kin) aloitus on pelkkää valkopesua.
      Ensin tehdään väärin, sitten oletetaan että anteeksi-pyytämällä kaikki menneet on unohdettu ja pois pyyhitty ja jatketaan eteenpäin erillään kuin ei mitään. Valitettavasti se ei toimi niin. Anteeksi voi antaa vain rajatun määrän tekoja tai sanoja. Kun mitta tulee täyteen, astia tai mieli vuotaa yli jolloin viha, katkeruus on täysin oikeutettua ja sallittua. Oma on vikasi jos et osaa exäsi vihaisuuteen ja katkeruuteen sopeutua.

      • Anonyymi

        Pettämistä ja väkivaltaa ei voi antaa anteeksi, eikä sellaisen kanssa voi elää yhdessä. Halveksia voi lopun ikää, pilaavat toisten elämää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pettämistä ja väkivaltaa ei voi antaa anteeksi, eikä sellaisen kanssa voi elää yhdessä. Halveksia voi lopun ikää, pilaavat toisten elämää.

        Pettämisen voi antaa anteeksi. Väkivaltaa ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pettämisen voi antaa anteeksi. Väkivaltaa ei.

        Miksi kukaan haluaa antaa pettämisen anteeksi? Sehän tarkoittaa asian hyväksymistä mikäli suhdetta jatkaa ja samalla annetaan uusi oljenkorsi pettäjälle käyttöön.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kukaan haluaa antaa pettämisen anteeksi? Sehän tarkoittaa asian hyväksymistä mikäli suhdetta jatkaa ja samalla annetaan uusi oljenkorsi pettäjälle käyttöön.

        En edes ajatellut ”pettäväni”, kun oli onnellisen rakastunut ja seksi oli hyvää. Mikä siinä oli ”pettämistä”, jos jonkun toisen kanssa oli avioon mennyt? Miten se ”avio” mitään muuttaa mihinkään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kukaan haluaa antaa pettämisen anteeksi? Sehän tarkoittaa asian hyväksymistä mikäli suhdetta jatkaa ja samalla annetaan uusi oljenkorsi pettäjälle käyttöön.

        Pettäminen eli seksi ja muu toisen kanssa on kumppanin tekemä valinta. Ei siinä ole mitään anteeksiannettavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pettämisen voi antaa anteeksi. Väkivaltaa ei.

        Miksi haluat antaa pettämisen anteeksi? On rikottu suhteen pyhin eli koskemattomuus. Sitä ei valitettavasti saa anteeksiannolla ja yrittämisellä takaisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi haluat antaa pettämisen anteeksi? On rikottu suhteen pyhin eli koskemattomuus. Sitä ei valitettavasti saa anteeksiannolla ja yrittämisellä takaisin.

        Miksi seksi on pyhää vain puolison kanssa?

        Jos puolisoni haluaisi vehtailla toisen/toisten kanssa, niin odottaisin hienotunteisuutta minua kohtaan. Eli mitä tahansa tekeekin, tehkööt ehdottoman salaa minulta. En voisi sietää mitään "paljastamisia", anteeksipyytelyjä, en hänen ja omaa pahaa mieltä, ja kaikkea sen sellaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kukaan haluaa antaa pettämisen anteeksi? Sehän tarkoittaa asian hyväksymistä mikäli suhdetta jatkaa ja samalla annetaan uusi oljenkorsi pettäjälle käyttöön.

        Kun tietää ihmissuhteiden dynamiikasta jotain, niin tietää, ettei syrjähyppy, salasuhde, uskottomuus ole koko ihminen.

        Tietää myös että jos suhteessa on "pettäjä" ja "petetty" eli "pahis" ja "hyvis", se ei toimi, ainakaan terveellä tavalla. Puoliso ansaitsee tulla kunnioitetuksi kumppaninsa taholta ihmisenä , vaikka hän onkin tehnyt toisen mielestä väärin. Minkäänlaiset nimittelyt ei suhteeseen kuulu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pettäminen eli seksi ja muu toisen kanssa on kumppanin tekemä valinta. Ei siinä ole mitään anteeksiannettavaa.

        Moni sanoo vielä, että henkinen pettäminen on pahempaa seksi toisen kanssa. Ja tekevät vielä näinkin elämästään hankalampaa.


    • Anonyymi

      Miksi yleensä erotaan ja liian pian, jos menee sukset ristiin? Elämää pitää opetella yhdessä elämään. Onhan se helpompaa tutun ihmisen kanssa elämään, kuin jälleen tuntemattoman kanssa opiskelemaan. Olimme yhdessä yli kuusikymmentä vuotta. kunnes toiselle tuli vakava vaiva ja siitä seurasi hautajaiset. Jos ihminen on kova ja itsekäs, se on tosi vaikeaa. Aivan välttämättä tulee huomata, että minä itse olen vaikea tyyppi. Anteeksiantamisella ei saa olla rajoja.

      Päivät ovat pimeitä tai jälleen kirkastuu. Jos on lapsia, älkää hyvät ihmiset pettäkö lapsiamme, että eräänä päivänä kerrotte heille, että eroatte. Monet vangit ovat kertoneet, että hänen elämänsä särkyi silloin, kun vanhemmat erosivat. Eläkää vastuullisesti, niin pääsette vähemmin murhein.
      Jos toinen puolisi on mahdoton tapaus, silloin on parempi poistua ennen suurempia vaurioita.

      • Anonyymi

        Olin ”aviossa” yli 25v., eikä se mitään merkitse, se pituus. Lähinnä laiskuutta sanoisin, kun en aikaisemmin eronnut. Enkä kyllä kenellekään sanonut eroavani. En edes lapsille. Hain ja vein avioeromonisteet ihan hissukseen, mitään sen ihmeempää meteliä pitämättä.


      • Anonyymi

        " älkää hyvät ihmiset pettäkö lapsiamme,"

        Älä hyvä ihminen kuvittele noin. Se ettei eroa, voi juuri pettää lapset pahiten. Omat lapseni odottivat kovasti eroani isästään. En ihmettele miksi.

        Vanhemmat ovat naimisissa keskenään, eivät lastensa kanssa. Yksi lapsistani sanoi "Onneksi avioliitosta saa erota, olisi aivan kamalaa ellei saisi". Se oli hyvin sanottu. Eron jälkeen tuumasi myös, että haluaisi erota isästään. Miksei lapsilla ole sellaista mahdollisuutta? Koska ei ollut, kaikki lapset saivat kärsiä, ja vieläpä aikuistuttuaankin. Lopulta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin katkaista välit kokonaan.


    • Anonyymi

      Jos ei ole valmis osoittamaan rakkautta ja uskollisuutta niin ylä kuin alamäissä, ei kannata avioitua.

      Avioliitto on vanhanaikaista höpöhöpöä eikä sovi enää nykypäivään. Ihminen on yksilö mutta yhdessä toisen kanssa voi elää ja tehdä lapsia ilman mitään höpöhöpö ”avioliitto antaa varmuutta”. Jos joku ihminen päättää pettää tai kavaltaa omaisuuttaan avioliiton aikana, kyllä hän sen silloin tekee. Ei siinä silloin enää mitkään varmuus avioliitot ole estelemässä. Mikään avioliitto ei voi ohjata ihmisen mieltä. Avioliitto on ihmisen keksimä normi samoin uskonnot jotka perustuvat ihmisten keksimiin muinaisiin tarinoihin. Kukaan ei ole pakottanut että näitä tulee noudattaa tai elämässään toteuttaa vaan nämä ovat syövytetty ihmisten pään sisälle.

      Unohtakaa höpöhöpö liitot ja eläkää elämäänne toisia rakastaen.

      • Anonyymi

        "Mikään avioliitto ei voi ohjata ihmisen mieltä. "

        Ehkä ohjaa, ehkä ei (ihmisestä riippuen). Avioliitto on juridininen sopimus, ts. laki ohjaa avioliitossa eläviä. Ns. avoliitossa elävillä ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, joten raha-asiat hoituvat paremmin kuin avioliitossa. Samasta syystä avoliitosta erotessa ei myöskään tarvitse piilotella omaisuuttaan toiselta. Joten sitä ei tarvitse päättää tehdä.

        Tämä on kuitenkin avioeropalsta... joten varmasti täällä on kuitenkin suurin osa aviossa ja/tai eronneita. Monilla myös avioehto.

        En lähtisi kutsumaan kenenkään liittoja höpöhöpöliitoiksi. Sellainen ei ole toisia ihmisiä kunnioittavaa toimintaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mikään avioliitto ei voi ohjata ihmisen mieltä. "

        Ehkä ohjaa, ehkä ei (ihmisestä riippuen). Avioliitto on juridininen sopimus, ts. laki ohjaa avioliitossa eläviä. Ns. avoliitossa elävillä ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, joten raha-asiat hoituvat paremmin kuin avioliitossa. Samasta syystä avoliitosta erotessa ei myöskään tarvitse piilotella omaisuuttaan toiselta. Joten sitä ei tarvitse päättää tehdä.

        Tämä on kuitenkin avioeropalsta... joten varmasti täällä on kuitenkin suurin osa aviossa ja/tai eronneita. Monilla myös avioehto.

        En lähtisi kutsumaan kenenkään liittoja höpöhöpöliitoiksi. Sellainen ei ole toisia ihmisiä kunnioittavaa toimintaa.

        Avioliitossa voi pettää jos näin päättää. Lailla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä eikä se ohjaa yksilön pettämispäätöstä millään tavalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mikään avioliitto ei voi ohjata ihmisen mieltä. "

        Ehkä ohjaa, ehkä ei (ihmisestä riippuen). Avioliitto on juridininen sopimus, ts. laki ohjaa avioliitossa eläviä. Ns. avoliitossa elävillä ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, joten raha-asiat hoituvat paremmin kuin avioliitossa. Samasta syystä avoliitosta erotessa ei myöskään tarvitse piilotella omaisuuttaan toiselta. Joten sitä ei tarvitse päättää tehdä.

        Tämä on kuitenkin avioeropalsta... joten varmasti täällä on kuitenkin suurin osa aviossa ja/tai eronneita. Monilla myös avioehto.

        En lähtisi kutsumaan kenenkään liittoja höpöhöpöliitoiksi. Sellainen ei ole toisia ihmisiä kunnioittavaa toimintaa.

        Avioliitto YLEISESTI on täysin höpöhöpöä kun erotilastoja tutkailee ja seuraa ihmisten toimintaa. Harva liitto kestää alusta sinne hamaan loppuun saakka. Miksi pitäisi edes kestää? Vanhoillista ajattelua on että ihmisen tulisi elää vain yhden ihmisen kanssa kokl elämä. Elämä on kokemuksia varten, eikä tätä voi valitettavasti yhden ihmisen kanssa toteuttaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliitto YLEISESTI on täysin höpöhöpöä kun erotilastoja tutkailee ja seuraa ihmisten toimintaa. Harva liitto kestää alusta sinne hamaan loppuun saakka. Miksi pitäisi edes kestää? Vanhoillista ajattelua on että ihmisen tulisi elää vain yhden ihmisen kanssa kokl elämä. Elämä on kokemuksia varten, eikä tätä voi valitettavasti yhden ihmisen kanssa toteuttaa.

        Haloo. Avioliitto on mielestäsi erotilastojen vuoksi höpöhöpöä. Tuohan on nyt vasta ihan höpöhöpöä ja kovin lyhyesti ajateltu kannanotto. Nimittäin kun suurin osa parisuhteista tapahtuu avioliiton ulkopuolella eli avoliitossa! Erot avoliitoista tiedetään olevan kovin paljon yleisempiä kuin avioliitosta. Ne ovat niin yleisiä, ettei niitä edes tilastoida.

        Tuskinpa kukaan enää viitsii nykyisin ajatella, että jokaisen tulisi elää elämänsä vain yhden ihmisen kanssa. Aika moni on esim. nelikymppisenä eronnut vähintään yhdestä avio- tai avoliitosta. Ei tarvitse tutkailla erotilastoja, vaan riittää varsin mainiosti ja on jopa osuvampi, kun omasta itsestään ja lähipiiristään tekee pikaisen kotikutoisen erotilaston. Huomioitava on aina asuinkunta. Sillä käytäntö on opettanut, että maaseudulla ollaan perinteisempiä kuin kaupungeissa (käytännön syistä). Mikä tarkoittaa a) enemmän avioliittoja b) erotaan vähemmän. Tietysti siksi, että uuden puolison etsiminen on yhtä tuskaa. Miehet eivät esim. Kainuun perämetsiin saa houkuteltua naisia siipakseen. Kun on se elinkeinokin siinä maatilalla niin ei tule haikailtua hirveästi vain kokemustenkaan perään. Riittäisi hienosti, kun olisi se yksi puoliso hautaan asti.

        Lyhyt luotettava tilasto itsestäni ja ystävistä/sukulaista:
        minä 50v nainen: avioero 1, avoeroja 1
        60v nainen: avioero 1, avoero 1
        40vnainen: avioero 0, avoero 3
        50vmies: avioero 1, avoero 3
        50v mies: avioero 2, avoero 0
        50v nainen (maatila): avioero 0, avoero 0
        50v nainen (maalla): avioero 1, avoero 0
        50v mies (maatila, ei ed. maatila naisen puoliso) avioero 1, avoero 1
        50v mies: avioero 1, avoero 2
        30v nainen: avioero 0, avoero 6
        20v nainen: avioero 0, avoero 2
        20v mies: avioero 0, avoero 2

        Nämä kaikki ovat yhä edelleen parisuhteessa (avio/avo) (ja puolella heistä vähintään on tai on ollut rinnakkaisuhde parisuhteen lisäksi). Joten on mahdollista, että tilastot muuntuvat tästä. On myös paljon ihmisiä, siis hämmästyttävän paljon, jotka eivät koskaan ole parisuhteessa, joten eivät ole eronneetkaan koskaan. Paljon on myös ihmisiä, jotka ovat eronneet jo kolmenelikymppisinä useampaan kertaan. On adhd, tai muita mielenhäiriöitä, addiktioita, tai villi luonne.

        Tuosta pikaisesti laskien erotilasto:
        avioeroja 8
        avoeroja 22


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliitossa voi pettää jos näin päättää. Lailla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä eikä se ohjaa yksilön pettämispäätöstä millään tavalla.

        Sekä avio- että avoliitossa voi pettää, jos näin päättää. Mutta yleisesti avioliitto hillitsee ihmistä enemmän kuin avoliitto. Sillä on nimenomaan lain kanssa tekemistä. On eri asia suututtaa aviopuoliso pettämisellä kuin avopuoliso.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      91
      1425
    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      154
      1137
    3. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      94
      994
    4. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      15
      877
    5. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      82
      840
    6. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      64
      750
    7. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      40
      747
    8. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      289
      733
    9. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      718
    10. En oikeastaan usko että sinä tai kukaan

      Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt
      Ikävä
      44
      692
    Aihe