Tenava täyttää pian 21 vuotta. Ajattelin yhteydenpidon loppuvan jo vuosia sitten, kun ipana täytti 18 vuotta ja elaritkin loppuivat. Nykyisin pentu asuu poikaystävänsä kanssa omillaan ja ovat ostaneet oman talonkin.
Silti lapsen äiskä soittelee minulle vähän väliä ja avautuu omista ihmissuhteistaan sekä elämästään muutenkin. Siis mitä vittua? Ei minua juurikaan kiinnosta sellainen, mutta koska olen kohtuullisen empaattinen henkilö, niin kuuntelen moista.
Mutta mikä ihme siinä on, kun pitää soitella, vaikka ei käytännössä pitäisi olla mitään asiaa. Olen tenavan äidistä erottuani ollut monenlaisessa suhteessa ja avioliitossakin, mutta yksi on ja pysyy. Ne vitun soittelut mulle.
Itse hän on estänyt minun puhelut, jotten soittaisi hänelle?? Siis nyt oikeasti, mikä liikkuu moisen naisen mielessä? Pitäisikö minun sanoa hänelle ihan suoraan, että soittelee vaikka psykiatrian auttavaan puhelimeen ja yrittää jo pikkuhiljaa unohtaa kohta 20 vuotta vanhan suhteen.
Silti lapsen äiskä soittelee minulle vähän väliä ja avautuu omista ihmissuhteistaan sekä elämästään muutenkin. Siis mitä vittua? Ei minua juurikaan kiinnosta sellainen, mutta koska olen kohtuullisen empaattinen henkilö, niin kuuntelen moista.
Mutta mikä ihme siinä on, kun pitää soitella, vaikka ei käytännössä pitäisi olla mitään asiaa. Olen tenavan äidistä erottuani ollut monenlaisessa suhteessa ja avioliitossakin, mutta yksi on ja pysyy. Ne vitun soittelut mulle.
Itse hän on estänyt minun puhelut, jotten soittaisi hänelle?? Siis nyt oikeasti, mikä liikkuu moisen naisen mielessä? Pitäisikö minun sanoa hänelle ihan suoraan, että soittelee vaikka psykiatrian auttavaan puhelimeen ja yrittää jo pikkuhiljaa unohtaa kohta 20 vuotta vanhan suhteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ehkäpä hän ajattelee että olet yksinäinen ja on kilttiä soittaa sulle :)
Hän pitää sinua kuitenkin ystävänään, joka kuuntelee ja jolta saa pari ystävällistä sanaa ja rohkaisuakin?
Kerkesin lukea sen kikkelikommentin, mutta äkkiäpäs se häipyi. taas on palstapoliisit (omasta mielestä) vauhdissa.
Teillä on yhteistä historiaa, yhteinen lapsi/lapsia ja erosta huolimatta haluaa olla ystäväsi, eikä hän ilmeisesti ole erosta katkera. Ehkä sinulle on helppo puhua.
Niin, noh elämänkokemus on tosiaan opettanut, että ei hirmuisen jyrkkä kannata olla ja toisten kanssakulkijoiden aatoksia ja murheita sekä turhia toiveita on ihan hyvä kuunnella. Mutta miksi minun pitää silti olla se roskis jonka niskaan kaikki murheet kaadetaan? Sitten kun itse haluaisin avautua, niin kenelläkään ei olekkaan aikaa/mielenkiintoa.
Nooh, näillä mennään. En ole luovuttanut: https://www.youtube.com/watch?v=7ek6ZeBZj74
Ei sinun tarvitse olla se roskis. Perin ikävää mikäli muut haluavat vuodattaa mutta ei halua kuunnella vastavuoroisesti. Sinun täytyy olla heitä kohtaan nihkeämpi, jotka eivät halua kuunnella vastavuoroisesti. Ole vain seuraavalla kerralla kiireinen ja pahoittele ettei sinulla ole juuri nyt aikaa. Taitavat ne ihmiset käyttää kiltteyttäsi ja hyväntahtoisuuttasi hyväkseen ymmärtämättä antaa vastavuoroisesti samaa takaisin. Tee vain se sama heille minkä he tekevät sinulle.
Sinänsä hyvä neuvo, mutta kun minä en hyväksy itseltäni mokomaa empatian puuttumista. Olen roskis. Näillä mennään. Onneksi olen kuitenkin vahva ja huomattavan kokenut, että turhaan nytkin tein liian ison purkautumisen mokomasta pikkuasiasta. Anteeksi.
Eipä se mitään, hyvä se on joskus jonnekin avautua. Itse olen oppinut kasvamaan kyyniseksi joitakin kanssaihmisiäni kohtaan. Muutamat entiset kaverit olivat sellaisia joille tulin heti mieleen kun heillä oli rahapula. Useimmiten kaikkien vuodatuksien jälkeen heillä tuli rahantarve mieleen. Osaan olla empaattinen ja kuunnella huolet, murheet ja turhat toiveet, ainakin siihen asti kunnes siellä olikin jokin juju taustalla.
Isäni ja äitinikin on yhteydessä vaikka ei asu lapset kotona mutta lapsia 5 lapsen lapsia on ainakin jotain 18 ja lapsen lapsen lapsia 5
Että voisi niistä yhteyksissä jotain hyvääkin olla 🤔
Äitini on eronnut kun oon neljä ja jäin isälle eli noin31 vuotta sit yhdessä viimeksi
Noh joo, tilanteet ovat kaikki tietysti erilaisia. Mutta joskus tekisi mieli huutaa: "ANTAKAA MUN ERAKOITUA RAUHASSA!"
Tosin se kaduttaisi hetken päästä, luulisin. Älkäätte nyt kuitenkaan ottako tuota minun purkautumista turhan tosissaan. Sain jo hyvän mielen, kun en pitänyt mokomaa enään muhim assa sieluni syövereissä. Kiitos kaikille jotka luitte avautumiseni ja erityinen kiitos kaikille vastanneille. Ihmiset kuitenkin näköjään vielä välittävät muistakin kuin itsestään.
Kun oot siellä on kivempi olla täällä, en pääse eroon tuskasta.
En käsittänyt kommenttiasi. Joten tähän sopinee moinen musisointiorkesterin humppa: https://www.youtube.com/watch?v=sMILq9k4T9E
Minulla korona kriisi koska kärsin ihmisten puolesta ja kiva kun annat muuta ajatelmaa joten on kiva oot täällä,
Kyllä, sun pitäisi sanoa hänelle ihan suoraan että jättää sut rauhaan, jos puhelut sua häiritsee tai ärsyttää.