Olen ollut mieheni kanssa puoli vuotta ja vähän aikaa sitten muutimme jo yhteenkin. Vietin monta vuotta pää asiassa sinkkuna ja parisuhteista elämäni varrella ei juurikaan ole hyviä kokemuksia ja olin jo tuudittautunut ajatukseen etten ikinä tapaisi ihmistä jonka kanssa pystyisin elämään, monestakin syystä.
Sitten tapasin nykyisen mieheni, joka rakastaa minua enemmän kuin mitään, kohtelee minua todella hyvin, saa minut tuntemaan itseni halutuksi, arvostetuksi ja kaikin puolin hyväksi. Meillä on samanlainen hullu huumorintaju, meillä on lähes aina hauskaa yhdessä, nauramme ja hulluttelemme, arvostamme toinen toistamme ja nautimme toistemme seurasta. Myös seksi luistaa paremmin kuin hyvin.
MUTTA, mikäänhän ei voi kai olla liian hyvää... Hän ei vietä oikeastaan hetkeäkään vapaa ajastaan selvinpäin, ei hän aina silmin nähden kännissä ole, mutta aina menee se 5-7 olutta ainakin. Hän myös tykkää polttaa pilveä, mitä hän sentään onneksi on tekee nykyään vain sillon kun ei ole minun seurassa tai kun nukun koska tietää etten halua nähdä häntä kun on pilvessä. Hän tietää että olen elänyt lapsuuteni isän kanssa jolla oli alkoholi ongelma ja etten halua elää itse enää sellaista elämää.
Hän on siis sanonut useastikin että sanon vaan jos alkaa tuntua että hän juo liikaa, mutta aina kun vähän yritän mainita asiasta niin tuntuu silti siltä että hän vähän närkästyy, ja kun juominen minusta koko aika vain lisääntyy.
Olisi kiva edes joskus viettää vapaa aikaa hänen kanssaan ilman että pitää olla melkein aamusta heti vähän maistissa. Tai jos hän osaisi juoda sen yhden tai pari ja nauttia niistä juomista, mutta kun kaikki vedetään ykkösellä alas oli kyse sitten oluesta tai viinistä. Hän on sanonutkin kun joskus olen asiasta maininnut, että ei hän maun takia juo vaan sen humalan joten ei hän ala mitään hitaasti tissuttelemaan.
Asia ei tunnu minusta hyvältä, mutta mietin silti että teenkö kärpäsestä härkäsen. Pitäisikö minun vaan olla kiitollinen ja onnellinen kaikesta siitä todellakin hyvästä ja yrittää elää alkoholi asian kanssa, kun ei hän kuitenkaan ilkeä ole minulle kännissäkään.
Sitten tapasin nykyisen mieheni, joka rakastaa minua enemmän kuin mitään, kohtelee minua todella hyvin, saa minut tuntemaan itseni halutuksi, arvostetuksi ja kaikin puolin hyväksi. Meillä on samanlainen hullu huumorintaju, meillä on lähes aina hauskaa yhdessä, nauramme ja hulluttelemme, arvostamme toinen toistamme ja nautimme toistemme seurasta. Myös seksi luistaa paremmin kuin hyvin.
MUTTA, mikäänhän ei voi kai olla liian hyvää... Hän ei vietä oikeastaan hetkeäkään vapaa ajastaan selvinpäin, ei hän aina silmin nähden kännissä ole, mutta aina menee se 5-7 olutta ainakin. Hän myös tykkää polttaa pilveä, mitä hän sentään onneksi on tekee nykyään vain sillon kun ei ole minun seurassa tai kun nukun koska tietää etten halua nähdä häntä kun on pilvessä. Hän tietää että olen elänyt lapsuuteni isän kanssa jolla oli alkoholi ongelma ja etten halua elää itse enää sellaista elämää.
Hän on siis sanonut useastikin että sanon vaan jos alkaa tuntua että hän juo liikaa, mutta aina kun vähän yritän mainita asiasta niin tuntuu silti siltä että hän vähän närkästyy, ja kun juominen minusta koko aika vain lisääntyy.
Olisi kiva edes joskus viettää vapaa aikaa hänen kanssaan ilman että pitää olla melkein aamusta heti vähän maistissa. Tai jos hän osaisi juoda sen yhden tai pari ja nauttia niistä juomista, mutta kun kaikki vedetään ykkösellä alas oli kyse sitten oluesta tai viinistä. Hän on sanonutkin kun joskus olen asiasta maininnut, että ei hän maun takia juo vaan sen humalan joten ei hän ala mitään hitaasti tissuttelemaan.
Asia ei tunnu minusta hyvältä, mutta mietin silti että teenkö kärpäsestä härkäsen. Pitäisikö minun vaan olla kiitollinen ja onnellinen kaikesta siitä todellakin hyvästä ja yrittää elää alkoholi asian kanssa, kun ei hän kuitenkaan ilkeä ole minulle kännissäkään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuulostaa paljolta tuo päihteiden käyttö. Luulisin ,että ajan myötä se alkaa tuntua suhteessanne vielä enemmän vaikkei päihteen määrä lisääntyisikään, mitä se toki tulee tekemään.
Mielestäni et tee kärpäsestä härkästä.
Itse olen päihdeperheen kasvatti ja tehnyt päätöksen että päihteitä käyttävän kanssa en enää saman katon alle halua. Elän parisuhteessa. Hän ei juo ulospäin näkyvään humalaan saakka mutta juo usein. Syvällä sisimmässäni tunnen että tuo päihde asia nakertaa välillemme vähitellen kuilua. Hänen mielensä on mun mielestä riippuvuuksiin taipuvainen... ja tiedän että minun on oltava itselleni rehellinen. hän on rakastava, mielenkiintoinen ja monipuolinen ihminen. mutta päihteiden käyttö ei ole ihmiselle mitenkään tarpeellista. millaisen ihmisen kanssa sitä haluaa elää. Itseään päihdyttävän vai aikuisten oikeesti todellisuutta elävän.
Elämäntilanne ja ennuste? Yli kymmeneen vuoteen en nähnyt mistäni koskaan täysin selvänä. En kyllä nähnyt muutenkaan kuin viikonloppuisin.
Elämäntilanne muuttui mutta juopottelu ei.
Varsinaista haittaa siitä ei ollut.
Sitten miehelläni tuli mitta täyteen. Tosiasiassa huolestui terveydestään ja teki täyskäännöksen.
Nuo poissaolovuodet olivat minulle työn täyteisiä mutta mitään muuta en kokenut rasittavaksi tai kiusalliseksi.
Yhteiselämän perusteet ja suunnitelmat?
Sinähän tässä ongelmia rakentelet ja vielä vanhojen traumojesi kautta kaiketi?
Anna toisen elää niin kuin elää ja anna hitto hengittää...
Tokihan niitä traumoja multa löytyy, mutta kai alkoholismi on ongelma ilman traumojakin? Ja kyllä mä nyt olettaisin että parisuhteessa otetaan toisen tunteet ja traumatkin huomioon eikä hierota niitä toisen naamaan.
Tottakai annan hänen myös elää miten haluaa, mutta olenko reilu itseäni kohtaan jos hänen tekemisensä estää mua elämästä niin kuin itse haluaisin elää enkä itse pysty hengittää!?
En ole kieltämässä häneltä juomista kokonaan, mutta olisihan tuo kiva jos ei kaikki vapaa iltamme ja viikonloput menisi siihen että hän on kännissä. Mitkään yhteiset suunnitelmamme ei koskaan toteudu koska toinen on liian kännissä tai sammuu, hänen sammuminen yleensä on illan kohokohta minulle koska sitten ei enää tarvi esittää iloista ja katsoa kun toinen menee hetki hetkeltä enemmän sekaisin.
Niin.... Turhaan sitä hyvää syntipukkia pois on heittää vai?
Mikset siis jatka matkaasi?
Tässä vastauksessa tulee esiin sun todelliset tunteet, joita aloituksessa vähättelet: "Ei hierota traumoja toisen naamaan, hänen tekemisensä estää mua elämästä niin kuin itse haluaisin elää enkä itse pysty ees hengittää " sekä "Ei tarvitse enää esittää iloista."
Oon ollut samassa tilanteessa kuin sinä, me alkoholistiperheiden lapset mennään mieluummin sinne tuttuun helvettiin kuin tuntemattomaan taivaaseen, koska se on tuttua ja turvallista meininkiä, meidän mielestä.
Mä ajattelisin, että tässä ois sulla hyvä kohta opetella rakastamaan itseäsi. Mikä sulle riittää, mihin tyydyt, mitä ansaitset, mitä haluat. Mikä on sun unelma-elämää koska vain sä itse olet vastuussa siitä mitä elämääsi päästät, sinä itse valitset. Tiedän miten ristiriitaisia nuo tunteet on kun sitä toista rakastaa. Mutta aatteleppa: sä oot rakastunut hänen päihdepersoonaan, et ees tunne sitä oikeaa ihmistä ilman päihteitä.
Päihdelinkistä kannattaa käydä lukemassa tarinoita, hyvää vertaistukea.
Yritä opetella pitämään itseäsi elämäsi tärkeimpänä ihmisenä joka ansaitsee parasta.
Ymmärrä, että päihteet vie miestä. Normaalia tasapainoista suhdetta tuosta ei saa. Kuten jo sanoin; muuttakaa erilleen, ellette eroa kokonaan.
Teet väärin itsellesi jos jäät suhteeseen. Muuttakaa ainakin erilleen. Se on vähintä mitä voit tehdä. Toisen juopottelua ei tarvitse sietää.
Kommppaan tuota.
Oma tupa oma lupa. Tuo tädellinen mies on mieltä muuttavista aineista riippuvainen (huumeet alkoholi).
Parasta ettet suunnittele mitään pitkäaikaista yhteiseloa sen kanssa.
Pitäkää nyt hauskaa. tulevaisuudessa sitä ei ole.
EI ei ei ei ei ei ei ei ei lapsia sen kanssa!!!!!!!!!!!! Varmista ettet ala lisääntymään!
Mistä miehesi hankkii pilven?
Onko hänellä syöpä tms sairaus johon hän saa valvotusti lääkärin määräämällä kipulääkereseptillä apteekista pilveä?
Jos ei, kasvattaako hän pilven itse, vai ostaako joltakin?
Minusta sinä olet kanssarikollinen salliessasi kotonasi pilven polton.
Oletko ajatellut tätä puolta asiassa?
Nyt itse ajattelet väärin. Ap ei ole rikollinen, jos hänen avomiehensä pössyttelee. Ap ei myöskään ole alkoholisti, vaikka hänen avomiehensä on. Kaksi ihan eri asiaa, ap ja mies.
Jostainhan se pilvi niiden yhteiseen kotiin tulee ja sitä on kuitenkin siellä jonkun verran jos sitä viikottain poltellaan siellä?
Jollakin apn mies pilven myös maksaa.
Mistä se raha pilven ostoon tulee jos tyyppi vetää päivittäin jo aamusta yhdellä kulauksella tölkin olutta aamiaiseksi?
Pilvi ei tule tyhjästä, joku sitä kasvattaa jossakin, joku sitä myy ja pilven kasvattaminen ja myynti on Suomessa laitonta. Jatkuva käyttäminenkin on laitonta.
Tätä taustaa vasten, jos niiden yhteisessä asunnossa on pilveä koko ajan, ap tietää tämän tai jos ap tietää että nyt mies tilaa taas pilveä ja maksaa siitä jollekin, tai lähtee pilviostoksille, ap on kanssarikollinen.
Jos kyse on se sama pilviveikko ni suosittelen jättämään mitä se on vuosien päästä? Pahimmassa tapauksessa olet lisääntynyt hänen kanssaan ja hoidat lapsen/lapset kodin ja yrität jaksaa vielä töissä käydä. Vielä haet juomat ja saat huutoja niskaa!
Viikko ryyppääjä ja pilven pössyttelijä..oikeasti, lähde vielä kun voit. Väkivalta ja muu häröily astuu kuvioon myöhemmin näiden kanssa..