"Rakkauden sanoja" on nimeltään laulu, Joan Manuel Serratin laulama "Palabras de amor", olisiko 60-luvulta.
Nämä rakkauden sanat tulivat nyt taas ajankohtaisiksi kun näinä vaikeina päivinä kun emme pääse halailemaan ja pitämään kädestä rakkaimpiamme niin yritämme ilmaista rakkautemme ja huolenpitomme (jotka etenkin meidän pohjoismaisessa kulttuurissamme ovat erottamattomasti toisiinsa nivoutuneita) arkipäiväisillä, kotoisilla, suihimme sopivilla ilmaisuilla.
Ne eivät ole ehkä yhtä korkealentoisia tai dramaattisia, intohimoisia tai sentimentaalisia kuin rakkauden sanat muissa kulttuureissa ja muilla kielillä.
"Aja varovasti!"
"Onko sinulla kylmä?"
"Onko sinulla nälkä, oletko jo syönyt?"
"Pidä huolta itsestäsi!"
"Jos tarvitset jotain soita! (Olen täällä ja olen kuulolla, valmiina auttamaan jos tarvitset).
On vain pysähdyttävä kuuntelemaan mitä nämä (ja monet muut arkipäivän ilmaisut) pitävät sisällään, mitä ne todella tarkoittavat.
Rakkauden sanoja
53
66
Vastaukset
- Anonyymi
On niin paljon heitä, jotka eivät pääse halailemaan normi oloissakaan.
Lapset ja lastenlapset saattavat asua monien satojen kilometrien päässä. - Anonyymi
Ploma, tämän takia halusit tämän Serratin
https://www.youtube.com/watch?v=HzbLxaT4RI8En tämän takia, vaan tästä huolimatta :)
Kuuntelen Serratia, mutta viestin sisältö tuli tämänaamuisesta Facebook-sivulta. Yhdistin vain kaksi asiaa.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
En tämän takia, vaan tästä huolimatta :)
Kuuntelen Serratia, mutta viestin sisältö tuli tämänaamuisesta Facebook-sivulta. Yhdistin vain kaksi asiaa.Oletko ottanut siitä nimimerkkisi?
Anonyymi kirjoitti:
Oletko ottanut siitä nimimerkkisi?
Kyyhkynen on tavallinen etunimi espanjassa ja siitä on tehty varmaan tuhat laulua, tämä edellinen oli runon sanoihin sävelletty "Harhaan lentänyt kyyhky" jonka piti lentää etelään mutta lensikin pohjoiseen. Alkuaikoina täällä Ruotsissa samaistin itseni ja omat valintani paljolta tämän laulun sanoihin.
Mutta suoranaisesti, ei pelkästään.
Kaiketi alun perin tarkoitin rauhaa rakastavaa luonnettani nimimerkkini valinnalla. Se on minulla ollut jossain muodossa jo sitten Shangri-Lan ajoista jos joku muistaa.
Hiukan hämmentynein mielin valmistaudumme pääsiäiseen, kun joudumme viettämään ne erossa nuoremmista sukupolvista. Henkistä läheisyyttä korostetaan, mutta kun on tottunut läheisiään tapaamaan jopa viikottain, tämä tuntuu oudolta, haikealta. Miten nopeasti kaikki voi olla muuttua, ei olekaan itsestäänselvää edes vähäksi aikaa erotessa : tavataan pian, nähdään pian. Nyt on kyse vain karanteenista, joka päättyy aikanaan, mutta monelle kohtalokas sairaus merkitsee ikuisia jäähyväisiä, ei ole mahdollista kaikille päästä edes kuolinvuoteelle sairaalaan hyvästelemään.
En ole ihan samaa mieltä suomalaisten tunteiden pukemisesta sanoihin, varmaankin on eroja perheissä, suvuissa ja yhteisöissä. Minusta tärkeämpää on kuin kauniit vuolaat sanat, on niiden vilpittömyys ja yleensä avoimuus läheisten kesken. Arkinen huolenpito on valtavan arvokasta, toisten tarpeista ja viihtyvyydestä huolehtiminen, hyväksyvä ilmapiiri ja kunnioittaen toisille puhuminen. Hellyys sanoin ja teoin luo lämpöä ja läheisyyttä, monissa perhepiireissä on ihan omia sanontojaan ja tapojaan, jotka eivät muille edes aukea.
Itselleni ei avoimena ihmisenä ole koskaan ollut vaikeaa pukea tunteitani sanoiksi, helppoa myös niiden vastaanottaminen - tämä on jo kodin perintöä, jonka olen kokenut suureksi lahjaksi. On ehkä helpompi useammalle sanoa "olet rakas" kuin "rakastan sinua", joka on mielestäni vaativampi, säästeltävämpi ilmaus. "Olet kultainen, olet kulta, olet rakas"...näissä on vivahde-eroja.
Laulut ovat kautta aikain tulkinneet suuria tunteita, varsinkin romanttista rakkautta. Tulee mieleen Beatlesien And I love her, jonka laulaa mm. Topi Sorsakoski suomeksi : "Olet rakkain. Hän sai mun sydämein ja kaikki aatoksein luo armaan toin."
Eikö siinä olekin rakkauden elementit väkevästi !
Ilmaisurikkaat sanat on iki-ihanassa laulussa Romanssi , säveltänyt Nils-Erik Fogstedt ja sanoittanut Reino Hirviseppä. Elokuvacharmööri Leif Wager laulaa sen sydämeenkäyvästi, mutta paremmin Tapani Kansa, suursuosikkini ja ikätoverini.
https://www.youtube.com/watch?v=HRSAKIm-ZrcVarmastikin olet oikeassa siinä että on suuria sekä yhteisö-että yksilöllisiä eroja siinä miten ilmaisemme arkikielellä miten välitämme muista. Minulle tuli mieleen vanhoja valokuvia katsellessa kun oli kuva jossa edesmennyt äitini katseli minua hellästi ja ylpeydellä; hänen kasvoillaan oli "rakkauden sanat", mutta hän ei koskaan minulle sanonut että olin rakas hänelle. Tai hän sen sanoi muilla sanoilla, juuri noilla mitä aloituksessani oli, onko sinun kylmä, ota toinen täkki ja teoilla, kuten silloin, kauan sitten kun tulin päivälaivalla Turkuun ja ajoin sieltä Keski-Suomeen ja äiti odotti minua aina hereillä, pöytä katettuna, ruokaa hellalla, ikkunasta katsoen koska auto ilmestyy pihalle. Tai silloin kun tulin junalla laivalta pitkälti puolenyön jälkeen ja äiti halaili minua asemalaiturilla ihaillen pitkää hamettani ja farkkukangashattuani jossa oli ylöstaitettu lieri ja siinä musta kankainen tekoruusu: "Sieltähän se miun tyttö tulee!" Rakkauden sanoja.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Varmastikin olet oikeassa siinä että on suuria sekä yhteisö-että yksilöllisiä eroja siinä miten ilmaisemme arkikielellä miten välitämme muista. Minulle tuli mieleen vanhoja valokuvia katsellessa kun oli kuva jossa edesmennyt äitini katseli minua hellästi ja ylpeydellä; hänen kasvoillaan oli "rakkauden sanat", mutta hän ei koskaan minulle sanonut että olin rakas hänelle. Tai hän sen sanoi muilla sanoilla, juuri noilla mitä aloituksessani oli, onko sinun kylmä, ota toinen täkki ja teoilla, kuten silloin, kauan sitten kun tulin päivälaivalla Turkuun ja ajoin sieltä Keski-Suomeen ja äiti odotti minua aina hereillä, pöytä katettuna, ruokaa hellalla, ikkunasta katsoen koska auto ilmestyy pihalle. Tai silloin kun tulin junalla laivalta pitkälti puolenyön jälkeen ja äiti halaili minua asemalaiturilla ihaillen pitkää hamettani ja farkkukangashattuani jossa oli ylöstaitettu lieri ja siinä musta kankainen tekoruusu: "Sieltähän se miun tyttö tulee!" Rakkauden sanoja.
Tuttua meidän sukupolvelle tuo säästeliäs tunteiden ilmaisu.
Isällä oli tapana joskus kiikuttaa jalkansa päällä, mutta muuten oli miehisen jäyhiä sodan käyneet miehet. - Anonyymi
Itäsuomalaiset ovat ilmaisseet tunteensa aina avoimemmin puhumalla . Pohjanmaalla naisetkin olleet karuja rakkauden ilmaisuissaan. Yleensä naisten on sallittu enemmän puhuvan rakkaudestakin, miehet ei puhu eikä pussaa. Eikä itke. Näin olikin ennen, nyt onneksi kasvatetaan pojatkin sallivammin tunteita ilmaisemaan. Totta tuo että lauluihin on tunteita purettu, miehet paljon rakkaudesta laulaneet. Ei pelkkä puhe mitään todistakkaan, iloveyou usein tyhjää löpinää.
Anonyymi kirjoitti:
Itäsuomalaiset ovat ilmaisseet tunteensa aina avoimemmin puhumalla . Pohjanmaalla naisetkin olleet karuja rakkauden ilmaisuissaan. Yleensä naisten on sallittu enemmän puhuvan rakkaudestakin, miehet ei puhu eikä pussaa. Eikä itke. Näin olikin ennen, nyt onneksi kasvatetaan pojatkin sallivammin tunteita ilmaisemaan. Totta tuo että lauluihin on tunteita purettu, miehet paljon rakkaudesta laulaneet. Ei pelkkä puhe mitään todistakkaan, iloveyou usein tyhjää löpinää.
Minusta sellainen "lagom är bäst" sopii parhaiten. En itse ole mikään livertelijä ja omat puolilatinolapseni kritikoivat minua, kun olen pidättyväinen (tulen kuulemma joka päivä enemmän ja enemmän oman äitini oloiseksi) ja en ole riittävän tunteellinen (heidän mielestään).
Oletan että ilmaisin tunteeni herkemmin heidän ollessaan pieniä ja nytkin käytän hellyyden ilmaisuja lähinnä lapsenlapsilleni (mormorin mussukat, apple of my eye) ja Legollekin, mutta vähemmän aikuisille lapsilleni.
***
(Pompautan nyt samalla tätä aloitusta ylöspäin kun tuo koronasta puhuminen alkaa jo pitkästyttää. Eka sivulla on vain pari aihetta jotka eivät liittyisi jollain tavalla koronaan)
Koronasta puhuttaessa, luulen että ensi kesän Suomen matka tulee onnistumaan, heinäkuun lopulla. Ja muuten, ei täältä juuri kukaan ruotsinsuomalainen ole lähdössä koronaa karkuun Suomeen. paitsi joku Linda Lampenius joka halusi päästä Iltasanomien otsikoihin)
Minua alkoi kiinnostamaan onko perheen ulkopuolisilta lausuttu ja samanikäisiltä kuultu mummottelu, ukittelu tytöttely ja pojittelu "rakkaussanoja" koska mummottelu koettiin eräässä toisessa keskusteluympäristössä kunnioitukseksi?
Itse en tykkäisi jos minua yleisemmin mummoteltaisiin, lapsenlapsi saa niin tehdä ja vanhempansa lapselleen puhuessaan minua tarkoittaen.
En ole muiden mummo enkä muille mummo.Varmasti on muitakin kuin minä, joka ei katso mummottelua ulkopuolisilta miksikään kunnioitukseksi, pikemminkin päinvastoin. Omilta lapsenlapsilta se on somaa ja söpöä ja kultaista, "rakkauden sana", mutta ulkopuoliselta lähinnä loukkaavaa. Ihan kavereilta tai muuten läheisiltä se on ok, , tyyppi "me mummot tässä", mutta esim. tuntemattomilta nuoremmilta karsinoivaa, lähinnä halventavaa ja sitä voi verrata ns. "ikärasismiin". Minulta voisi tulla vastaukseksi "en taida olla sinun mummosi kuitenkaan".
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Varmasti on muitakin kuin minä, joka ei katso mummottelua ulkopuolisilta miksikään kunnioitukseksi, pikemminkin päinvastoin. Omilta lapsenlapsilta se on somaa ja söpöä ja kultaista, "rakkauden sana", mutta ulkopuoliselta lähinnä loukkaavaa. Ihan kavereilta tai muuten läheisiltä se on ok, , tyyppi "me mummot tässä", mutta esim. tuntemattomilta nuoremmilta karsinoivaa, lähinnä halventavaa ja sitä voi verrata ns. "ikärasismiin". Minulta voisi tulla vastaukseksi "en taida olla sinun mummosi kuitenkaan".
Mummo, mummi, mumma, mummu eli variaatiot mormorista kuuluvat perhepiiriin, sukulaissuhteisiin. Muutkin kuin siarusteni lapset voivat täditellä, ainakin meille aikanaan niin opetettiin joko Maija-täti tai Mattilan täti . Vieraille ihmisille olen rouva X, ja vaikka olisin neitikin, kaikista varttuneemmista naisista sitä on asiallista käyttää. Etunimellä nämä naapuruston lapset ja sisarusten jälkikasvu minua kutsuvat, ei mitään tädittelyä ja se on nykyaikaisen mutkatonta.
Mummous on ihana asia , ei toisin lainkaan omaa aikaansaannostamme. ja meitä mummoja on niin montaa sorttia kuin muitakin naisia. Kun saamme lastenlapsia, ei se ainakaan ulkoisesti mitenkään näy, ei toivottavasti muutenkaan, pieni höpsähtäminen ja melkoinenkin asiaan paneutuminen suotaneen . Mummo on persoona , kukin omanlaisensa. Mummokengistä puhutaan, mutta ne voivatkin olla mitä parhaat kaikenikäisten jaloille ja jotkut tosi kivannäköisiäkin. Me mummotkin olemme jo aika mukautuneita ja joustavia , kuten mukava kenkä. Näin vertaisrymänimityksenä se on hyvä, olemme hyviä lumessakin etenemään. Minä olen mummi, kuten jo äitinikin. Yksi lastenlapsista sanoi, että mummi tulee sanoista minun mummo.
Ramoona Anonyymi kirjoitti:
Mummo, mummi, mumma, mummu eli variaatiot mormorista kuuluvat perhepiiriin, sukulaissuhteisiin. Muutkin kuin siarusteni lapset voivat täditellä, ainakin meille aikanaan niin opetettiin joko Maija-täti tai Mattilan täti . Vieraille ihmisille olen rouva X, ja vaikka olisin neitikin, kaikista varttuneemmista naisista sitä on asiallista käyttää. Etunimellä nämä naapuruston lapset ja sisarusten jälkikasvu minua kutsuvat, ei mitään tädittelyä ja se on nykyaikaisen mutkatonta.
Mummous on ihana asia , ei toisin lainkaan omaa aikaansaannostamme. ja meitä mummoja on niin montaa sorttia kuin muitakin naisia. Kun saamme lastenlapsia, ei se ainakaan ulkoisesti mitenkään näy, ei toivottavasti muutenkaan, pieni höpsähtäminen ja melkoinenkin asiaan paneutuminen suotaneen . Mummo on persoona , kukin omanlaisensa. Mummokengistä puhutaan, mutta ne voivatkin olla mitä parhaat kaikenikäisten jaloille ja jotkut tosi kivannäköisiäkin. Me mummotkin olemme jo aika mukautuneita ja joustavia , kuten mukava kenkä. Näin vertaisrymänimityksenä se on hyvä, olemme hyviä lumessakin etenemään. Minä olen mummi, kuten jo äitinikin. Yksi lastenlapsista sanoi, että mummi tulee sanoista minun mummo.
RamoonaHauskaa mummoasiaa Ramoonalta. Tuohon mummonimilistaan lisäisin vielä meillä Etelä-Pohjanmaalla (nykyisin Pirkanmaa) käytetyn "muori"-sanan...Ruotsissa asuva veljeni käyttää edelleen äidistäni puhuessaan sitä. Muori ei ole minusta äänteellisesti kovin kaunis. Melkein rumalta kuulostaa myös Karjalassa (Muolaa) isoisästä käytetty nimitys "äijä"...
Minä olen lapsenlapsille mummo, toiset isoäidit ovat mummeja. Lapset ovat tarkkoja näissä..)) Ekapuolisoni uutta kumppania kutsutaan etunimeltä, minua tytärpuolteni lapset kutsuvat mummoksi...demeter1 kirjoitti:
Hauskaa mummoasiaa Ramoonalta. Tuohon mummonimilistaan lisäisin vielä meillä Etelä-Pohjanmaalla (nykyisin Pirkanmaa) käytetyn "muori"-sanan...Ruotsissa asuva veljeni käyttää edelleen äidistäni puhuessaan sitä. Muori ei ole minusta äänteellisesti kovin kaunis. Melkein rumalta kuulostaa myös Karjalassa (Muolaa) isoisästä käytetty nimitys "äijä"...
Minä olen lapsenlapsille mummo, toiset isoäidit ovat mummeja. Lapset ovat tarkkoja näissä..)) Ekapuolisoni uutta kumppania kutsutaan etunimeltä, minua tytärpuolteni lapset kutsuvat mummoksi...Minä olen mormor lapsenlapsilleni ja lapseni käyttävät myös sitä sanaa minuun viitatessaan kun puhut pienille pojille. Sana kuuluu mielestäni aivan lähimpään perhepiiriin tai jos selvitetään jotain sukulaisuutta lapsille. "Muori" voi mielestäni olla kuka tahansa vanhempi nainen.
Minun isoisäni oli "äijä", Valkjärveltä, Kannakselta. Aina lapsena ihmeteltiin sitä sanaa kun se tuntui melkein loukkaavalta. Nyt kun sen tietää niin ei se enää kuulosta pahalta. Äijiä on monet vanhemmat miehet vielä nykyäänkin.
***
Ensimmäinen koronaan menehtynyt lähipiirissä. Tyttären anopin äiti kuoli tänä aamuna hoivakodissa täällä Ruotsissa.
(Raportoin vain, en hae sympatiaa, mutta vahvasti torjun kaikki rääky-rääkyviestit. Ajat ovat raskaat ja kun lähdön hetki tulee ei ole ketään joka pitäisi kädestä.)Paloma.se01 kirjoitti:
Minä olen mormor lapsenlapsilleni ja lapseni käyttävät myös sitä sanaa minuun viitatessaan kun puhut pienille pojille. Sana kuuluu mielestäni aivan lähimpään perhepiiriin tai jos selvitetään jotain sukulaisuutta lapsille. "Muori" voi mielestäni olla kuka tahansa vanhempi nainen.
Minun isoisäni oli "äijä", Valkjärveltä, Kannakselta. Aina lapsena ihmeteltiin sitä sanaa kun se tuntui melkein loukkaavalta. Nyt kun sen tietää niin ei se enää kuulosta pahalta. Äijiä on monet vanhemmat miehet vielä nykyäänkin.
***
Ensimmäinen koronaan menehtynyt lähipiirissä. Tyttären anopin äiti kuoli tänä aamuna hoivakodissa täällä Ruotsissa.
(Raportoin vain, en hae sympatiaa, mutta vahvasti torjun kaikki rääky-rääkyviestit. Ajat ovat raskaat ja kun lähdön hetki tulee ei ole ketään joka pitäisi kädestä.)Otan osaa, Paloma. Näinhän sitä on tapana sanoa, silloinkin kun lähtenyt ei kuulu omaan lähipiiriin. Kai näihin latteuksina pidettyihin osanottoihin voi sisältyä muutakin kuin vain kuittaus informaation vastaanottamisesta.
Näin tahtoisin nähdä. Että osanottaja olisi pysähtynyt, kokisi hetken syvää kohtalonyhteyttä, näkisi, että "kuolema on meidän osamme, yhteinen osamme", Lassi Nummen Requemia lainatakseni. Siinä on muuten mahtava teos. Olen lainannut siitä säkeitä monen lähteneen omaisille. Ainakin yksi palaute on tullut säkeen sopivuudesta..))
Vakavaksihan tämä tilanne vetää, etenkin kun tietää, että pandemia on vasta aluillaan täällä ja varmasti sielläkin. Ihmistä isompia voimia tarvittaisiin nyt tähän selvitystyöhön, mutta sanotaanhan, että yhdessä olemme enemmän ja sen ovat mielestäni meidän hallintoviranomaiset osoittaneet yhteistyökyvykkyydellään. Ainakin näin olen itse asiaa tulkinnut.
Niin. Tuosta äijästä vielä, maallisiin siirtyäkseni. Koen, että "äijä" on nykyisin nuorempienkin miesten kohdalla käyttökelpoinen sana: äijäjooga, äijämeininki, äijäporukka, kun tarkoitetaan vähän junttiutta enempää, avarampaa mieskuvaa.
Pääsiäinen on nyt meillä peruttu. Puoliso on kotipaikkakunnallaan, matkustuskielto on voimassa. Nuoret perheet viettävät pääsiäistä - tai eiväthän he vietä, ainakaan siihen perinteiseen malliin..)) - omissa puitteissaan. Ei kivaa, mutta tähän täytyy tyytyä.
Ja yrittää toteuttaa kuningatar Elisabethin puheesta irrotettua kuvausta itse kullekin sopivasta asenteesta pandemian aikana: "itsekuri, hyväntahtoinen tyytyväisyys, yhteisvastuu"... Siinä sitä askaretta riittääkin jokaiselle päivälle..))demeter1 kirjoitti:
Otan osaa, Paloma. Näinhän sitä on tapana sanoa, silloinkin kun lähtenyt ei kuulu omaan lähipiiriin. Kai näihin latteuksina pidettyihin osanottoihin voi sisältyä muutakin kuin vain kuittaus informaation vastaanottamisesta.
Näin tahtoisin nähdä. Että osanottaja olisi pysähtynyt, kokisi hetken syvää kohtalonyhteyttä, näkisi, että "kuolema on meidän osamme, yhteinen osamme", Lassi Nummen Requemia lainatakseni. Siinä on muuten mahtava teos. Olen lainannut siitä säkeitä monen lähteneen omaisille. Ainakin yksi palaute on tullut säkeen sopivuudesta..))
Vakavaksihan tämä tilanne vetää, etenkin kun tietää, että pandemia on vasta aluillaan täällä ja varmasti sielläkin. Ihmistä isompia voimia tarvittaisiin nyt tähän selvitystyöhön, mutta sanotaanhan, että yhdessä olemme enemmän ja sen ovat mielestäni meidän hallintoviranomaiset osoittaneet yhteistyökyvykkyydellään. Ainakin näin olen itse asiaa tulkinnut.
Niin. Tuosta äijästä vielä, maallisiin siirtyäkseni. Koen, että "äijä" on nykyisin nuorempienkin miesten kohdalla käyttökelpoinen sana: äijäjooga, äijämeininki, äijäporukka, kun tarkoitetaan vähän junttiutta enempää, avarampaa mieskuvaa.
Pääsiäinen on nyt meillä peruttu. Puoliso on kotipaikkakunnallaan, matkustuskielto on voimassa. Nuoret perheet viettävät pääsiäistä - tai eiväthän he vietä, ainakaan siihen perinteiseen malliin..)) - omissa puitteissaan. Ei kivaa, mutta tähän täytyy tyytyä.
Ja yrittää toteuttaa kuningatar Elisabethin puheesta irrotettua kuvausta itse kullekin sopivasta asenteesta pandemian aikana: "itsekuri, hyväntahtoinen tyytyväisyys, yhteisvastuu"... Siinä sitä askaretta riittääkin jokaiselle päivälle..))Kiitos Demeter.
Miten vaikeaa onkaan ottaa osaa suruun ilman että kuulostaa liian kaavamaiselta, latteudelta. Sinä hallitset asian paremmin kuin minä, joka menee aivan solmuun kun on se hetki. Mutisen vain jotain käsittämätöntä, jota olen joskus kuullut muiden sanovan "beklagar sorgen" tai "kondoleanser", kuulostavat aivan liian muodollisilta kun on kysymys kuitenkin hyvin tuntemastani henkilöstä, jonka kanssa olen juhlinut monet perhejuhlat, synttärit, häät, viettänyt joulut ja joka on ollut hyvin läheinen etenkin tyttärelleni ja hänen miehellensä,i ja pojillekin. Lähetin tekstiviestin tyttären anopille (olemme läheisiä ystäviä), koska tyttäreni mukaan hän ei jaksa puhua nyt puhelimessa ja tilasin valkoisia ruusuja.Paloma.se01 kirjoitti:
Kiitos Demeter.
Miten vaikeaa onkaan ottaa osaa suruun ilman että kuulostaa liian kaavamaiselta, latteudelta. Sinä hallitset asian paremmin kuin minä, joka menee aivan solmuun kun on se hetki. Mutisen vain jotain käsittämätöntä, jota olen joskus kuullut muiden sanovan "beklagar sorgen" tai "kondoleanser", kuulostavat aivan liian muodollisilta kun on kysymys kuitenkin hyvin tuntemastani henkilöstä, jonka kanssa olen juhlinut monet perhejuhlat, synttärit, häät, viettänyt joulut ja joka on ollut hyvin läheinen etenkin tyttärelleni ja hänen miehellensä,i ja pojillekin. Lähetin tekstiviestin tyttären anopille (olemme läheisiä ystäviä), koska tyttäreni mukaan hän ei jaksa puhua nyt puhelimessa ja tilasin valkoisia ruusuja.Äläs nyt Paloma, mallikkaastihan sinä toimit ! Yhtä avuttomia me kaikki olemme isojen asioitten äärellä. Muistan jopa meidän piispa Eero Huovisen tunnustaneen tuon avuttomuuden. Hän kuitenkin katsoi, että vähäinenkin ele riittää , vaikka pelkkä kosketus (mikä tietysti ei ole mahdollista nyt !) , silläkin voi välittää paljon.
Ja kun aikaa menee, läheiset voivat jakaa suruaan, muistojaan ja saada voimaa niistä.
On aika valitettavaa, että kuolema, kuoleminen, on siirretty ammattilaisten käsiin, suljettujen ovien taakse. Siinä tulee helposti omaksuneeksi asenteen, että kuolema ei kuulu minulle, muut hoitavat sen. Toisaalta saattohoidon tärkeys tunnustetaan ja siihen voidaan kannustaakin läheisiä, mutta kyllä kai ihmiset yleensä sen väistävät jos se vain on mahdollista. Valinta tietysti sekin, mutta ajattelen, että tietty nöyryys voisi auttaa ihmistä, sen näkeminen ja tunnustaminen, että oma osaaminen ja ymmärrys ei riitä kun ollaan tuntemattoman edessä, irrotaan ajasta, siirrytään ikiuneen tai jonnekin muualle, ken tietää..."Usko" vaikuttaa jonkinlaiselta pelastusrenkaalta, mutta minusta "luottamus" on muuta. Se sisältää ehdottoman antautumisen. Sen varaan itse lasken..))
Vaikka olisi kokenut isojakin menetyksiä tuntuu, että näillä vuosin kuolema tulee lähelle eri tavalla kun ymmärtää, että se olisi voinut osua myös omalle kohdalle. "kuolema on meidän osamme, yhteinen osamme"....Sen kohtaamista kai tässä tulisi harjoitella, elämisen ohella..))
Oma kotikuntani luettiin aikanaan etelä-Pohjanmaahan. Siellä tunneilmaisu oli niukkaa. Orvokki Aution romaanitrilogiassa sisarukset Laimi ja Ilmi olivat tuon ilmapiirin kasvatteja. "Hillitte ittes" saattoi Isosisko Ilmi tokaista Laimille, jos tämä osoitti tunteita luvallista enemmän..))
Ehkä tuosta syystä, vuolas tunneilmaisu on vierasta minullekin, mutta se ei mielestäni ole merkki siitä, ettei tunteita olisi. Kyllä niitä on ollut haitaksi asti, ainakin nuorempana..)) Sensijaan kaikenlainen manipulointi tunteilla on tuolle pohjalaiselle luonteelle vierasta, ei juonita, ei kiristetä, ei alisteta ylistämällä...Yksioikoista porukkaa..))
Lastenlasten, ja muidenkin lasten kanssa olen aina lähtenyt siitä, että annan heidän tehdä aloitteen, tulla lähelle silloin kun tahtovat. Kunnioitan heidänkin reviiriään siinä kuin aikuistenkin . Saa nähdä opitaanko me kaikki uusille tavoille "koronan jälkeen", pitämään etäisyyttä... Joku sitä jo ennusti.
Sanojen voimasta ja voimattomuudesta tulee mieleen parin kirjailijan mietteet:
"Yhä vähemmän pidän sanoista. Kenties laulaen, tanssien oppisimme rakastamaan"
(Helena Anhava, vapaasti muistettuna).
"Hymyile sanoille. Vain katse, kosketus, ihmisen lämpö riittää elämäksi muukalaiselle"
(Mika Waltari).
Ehkä eivät sovi ihan tähän päivään, kun sanan ja kuvan varassa kontakteissamme ollaan..."demeter1"
"Kaikki väreet eivät aina ole rakkautta, eivät kuumeet kaipausta."
(huruksz, aidosti ja erehtymättömästi.)
H.huruksz kirjoitti:
"demeter1"
"Kaikki väreet eivät aina ole rakkautta, eivät kuumeet kaipausta."
(huruksz, aidosti ja erehtymättömästi.)
H.Jaha. Että rakkauden ammattilainen otti puheenvuoron..)) Hunksia tietenkin tarkoitan.
Paras meidän harrastelijoiden vaieta asiasta...demeter1 kirjoitti:
Jaha. Että rakkauden ammattilainen otti puheenvuoron..)) Hunksia tietenkin tarkoitan.
Paras meidän harrastelijoiden vaieta asiasta...😃 tai sitten ei. Ammattilainen elättää itsensä rakkaudella. Tai rakkauden sananhelinalla .
- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Jaha. Että rakkauden ammattilainen otti puheenvuoron..)) Hunksia tietenkin tarkoitan.
Paras meidän harrastelijoiden vaieta asiasta...Paskanpuhumisen ammattilainen hän on.
Paloma.se01 kirjoitti:
😃 tai sitten ei. Ammattilainen elättää itsensä rakkaudella. Tai rakkauden sananhelinalla .
Kuume voi olla kotonaan, värinä voi olla malariaa
Paloma.se01 kirjoitti:
😃 tai sitten ei. Ammattilainen elättää itsensä rakkaudella. Tai rakkauden sananhelinalla .
Ei kai hunksi laskua ole kenellekään lähettänyt, Paloma ?..)) Ilmaiseksi on lirkuttanut vuosikausia, eiköhän se työstä ole käynyt ja ammattitaitoa kasvattanut..))
Ja vielä paskanpuhujaksi väittävät. Jospa siellä Keski- Suomessa on sellainen aaltopituus, mitä kaikki eivät tavoita, tämmöiset yksioikoiset ainakaan..))
Tuli mieleeni noista "ammattilaisuudesta", että kylläpä hämmästyisin mikäli rakas puolisoni yli neljänkymmenen yhteisen vuoden jälkeen alkaisi ylettömästi rakkauden sanoja julki tuomaan.
Meillä toimii hyvin, ellei jopa liikoja sanoja välttäen paremmin lämmin läheisyys, katseet ja kosketukset, tieto siitä, että tunne on pysyvä ja ilmapiiri rakastava.
Ehkä virtuaalimaailmassa ja nettideittailussa käytetään enemmän sanallisia ilmaisuja.Mitenkäs se vanha tarina menikään ? Kun vaimo kyseli rakkaudentunnustusten perään niin mies totesi, että kun hän oli kerran luvannut rakastaa, se pätee. Jos muutosta tulee, hän ilmoittaa siitä kyllä..))
Niin että ollaan turvallisella mielellä, ellei ilmoitusta kuulu..))
"No news is good news"demeter1 kirjoitti:
Mitenkäs se vanha tarina menikään ? Kun vaimo kyseli rakkaudentunnustusten perään niin mies totesi, että kun hän oli kerran luvannut rakastaa, se pätee. Jos muutosta tulee, hän ilmoittaa siitä kyllä..))
Niin että ollaan turvallisella mielellä, ellei ilmoitusta kuulu..))
"No news is good news"Noinhan se menee, joten toistaiseksi voidaan elää entiseen malliin. Luotto pelaa.
Rakkauden ilmaisut eivät kuulu kulttuuriimme. Itselleni on välillä kiusallista se ylenpalttinen huomio jota kumppaniltani saan, mutta olemmehan eri kulttuurien kasvatteja. Osaamme ottaa yhteenkin jolloin rakkauden sanat unohtuvat ; DD
Ei aina ihan tasaista ruusutarhaa ja onneksi ei.
Tällä hetkellä ihanan rauhallista eloa pääsiäisteemoin koristellussa kodissamme, Pöydillä kukkakimpuja ja värikkäitä höyhenillä koristelluja pajunkissoja.
Päivän kokokohta lie syöminen, lohilaatikkoa ja salaattia ; ) Ei ole mämmiä, mutta hedelmiä salaatin tekoon toki löytyy.- Anonyymi
Kyllä ne rakkauden ilmaisut kuuluu kulttuuriimme ainakin muualla kuin kainuussa. Ehkä kaikki ei ole sitä saaneet kokea omassa avioliitossaan , sääli. Rakkaus ei ole vain ilmaisuissa vaan ennenkaikkea tunteessa, yhteisessä arjessa, teoissa, yhteisessä historiassa. Paras osoitus rakkaudesta on kestävä uskollinen liitto ja yhteiset lapset ja lapsenlapset. Syvää kestävää rakkautta ja liittoa ei tarvitse tulla lavertelemaan ja todistelemaan palstoille. Yhteinen kieli on tärkeä niille rakkauden sanoille. Ei tarvitse lepertää ailaavjuuta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä ne rakkauden ilmaisut kuuluu kulttuuriimme ainakin muualla kuin kainuussa. Ehkä kaikki ei ole sitä saaneet kokea omassa avioliitossaan , sääli. Rakkaus ei ole vain ilmaisuissa vaan ennenkaikkea tunteessa, yhteisessä arjessa, teoissa, yhteisessä historiassa. Paras osoitus rakkaudesta on kestävä uskollinen liitto ja yhteiset lapset ja lapsenlapset. Syvää kestävää rakkautta ja liittoa ei tarvitse tulla lavertelemaan ja todistelemaan palstoille. Yhteinen kieli on tärkeä niille rakkauden sanoille. Ei tarvitse lepertää ailaavjuuta.
Samoin ajattelen. Pinnallista on rakkauden leperrys, jos se pitää todistella suomi 24 palstalla. Eikö rakkaus ole kahdenkeskinen asia , en tykkäisi jos puolisoni laverteleisi kaikki kotiasiat julkisesti. Vai onko silläkin leuhkittava palstoilla , että saa huomiota puolisoltaan ja itse sitä antaa ? Iljettävää kun julkkikset myy parisuhde asiansa lehdille, mutta ne saa sentään sillä tienestiä. Ruokakin on ainakin toistaiseksi ihan jokapäiväinen asia, miksi sitäkin pitää aina raportoida.
- Anonyymi
Minusta ruoan laittaminenkin on rakkauden "sanoja", varmasti sinäkin ajattelet puolisonasi kun herkkuja laitat 😊
Pirre - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samoin ajattelen. Pinnallista on rakkauden leperrys, jos se pitää todistella suomi 24 palstalla. Eikö rakkaus ole kahdenkeskinen asia , en tykkäisi jos puolisoni laverteleisi kaikki kotiasiat julkisesti. Vai onko silläkin leuhkittava palstoilla , että saa huomiota puolisoltaan ja itse sitä antaa ? Iljettävää kun julkkikset myy parisuhde asiansa lehdille, mutta ne saa sentään sillä tienestiä. Ruokakin on ainakin toistaiseksi ihan jokapäiväinen asia, miksi sitäkin pitää aina raportoida.
Ja sitten osaa joku hapan naama olla kun myrkky, "rakkauden" saunoineen kirppikselle aina sama urputus.
Pirre
- Anonyymi
Kaikilla ei asiat ole luistaneet niin mahdottoman hyvin kuin näillä kahdella, jotka tässä taas haluavat nokittaa nimimerkki Korpikirjailijaa. Mistähän täällä oikein sopii kirjoittaa, kun aina joku saa kakkaa niskaansa? Yleensä juuri tuo ed.mainittu nimimerkki ei voi mistään kirjoittaa, kun asiat luetaan tahallaan ihan väärin.
Sanokaapa te mainiot ihmiset, mitä tänne oikeastaan uskaltaakaan kirjoitella 70 palstalle ettei aina mene asiat väärinpäin.- Anonyymi
Kyllä minäkin uskallan kirjoittaa, miten imelin sanoin itakilainen poikaystäväni minua ylisti ja osteli kukkia sun muuta. Asusti minun asunnossa ja minä ostin ruuat, vaatteitakin ja annoin taskurahaa. Hänen piti saada omaisuus kotimaasta siirrettyä ja perustaa yritys. Tosin en kaikkea ymmärtänyt kun huono englanti hänellä ja minullakaan ei paljon parempi. Sai turvapaikan ja otti omasta uskonnostaan vaimon ja minulle jäi vaan laskuja pino.
- Anonyymi
Mistähän se mahtaa johtua, että eräät kirjoittajat saavat jatkuvasti aikaan negatiivisia tunteita?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistähän se mahtaa johtua, että eräät kirjoittajat saavat jatkuvasti aikaan negatiivisia tunteita?
Negatiiviset ihmiset saa aikaan negatiivista palautetta. Kuinkas muutenkaan, kukaan ei tykkää keljuista leuhkivista tyypeistä joitten elämä on palstoilla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistähän se mahtaa johtua, että eräät kirjoittajat saavat jatkuvasti aikaan negatiivisia tunteita?
Negatiiviset ihmiset saa aikaan negatiivista palautetta. Kuinkas muutenkaan, kukaan ei tykkää keljuista leuhkivista tyypeistä joitten elämä on palstoilla.
Anonyymi kirjoitti:
Negatiiviset ihmiset saa aikaan negatiivista palautetta. Kuinkas muutenkaan, kukaan ei tykkää keljuista leuhkivista tyypeistä joitten elämä on palstoilla.
Olisikohan se negatiivisuus kuitenkin sinun korviesi välissä? Ei millään pahalla, mutta ehkä kannattaisi miettiä omaa asennettaan ensin.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Olisikohan se negatiivisuus kuitenkin sinun korviesi välissä? Ei millään pahalla, mutta ehkä kannattaisi miettiä omaa asennettaan ensin.
Niin kannattaisikin asenteitaan miettiä. Jos saisin yli 10 v negatiivista palautetta, miettisin omaa osuuttani siihen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistähän se mahtaa johtua, että eräät kirjoittajat saavat jatkuvasti aikaan negatiivisia tunteita?
Sinusta. Ei kirjoittajasta eikä kenestäkään muustakaan. - Nm. Oma moka
- Anonyymi
Kuin mun kylästäni, noinhan se on, kuin sanoit, "Ajakaa varovasti" jne.. , mutta halaus lähtiessä ja tullessa alkaa olla jo "tapa", jota ei täällä Itä-Suomessakaan viljelty aiemmin.
Vaistoan kuka haluaa halata, ja jos tunnen ettei se sovi toiselle kättelemme, nimittäin vieraitten kesken, kylässä käyvien vieraitten.
Rakkauden sanoja on helpompi viljellä kirjallisesti huomioinkin, ei ne kuuluneet arkeemmene, ei kotonani aikoinaan, eikä oikein parisuhteessanikaan, enempi noita tuli käytettyä noita sivuilmauksia , ,"otatko iltapalaa, etsinkö villasukat jne..".
Nykyinen mies ystäväni on hämäävää tyyppiä, ja tykkää läheisyydestä, no rakkauvven sanoja niukemmin.. :)- Anonyymi
P.s. pirre
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
P.s. pirre
Halaavaa tyyppiä..piti olla, taas tämä känny korjaa sanoja ominpäin..
Anonyymi kirjoitti:
Halaavaa tyyppiä..piti olla, taas tämä känny korjaa sanoja ominpäin..
:)
Minä en juurikaan kirjoita tabletillani, kun se on mukamas tietävinään paremmin kuin minä mitä haluan sanoa.
Mukavaa että sinulla uusi miesystävä ja se osaa halata ja oletan että myös pussata.
Hyvää pääsiäistä!Paloma.se01 kirjoitti:
:)
Minä en juurikaan kirjoita tabletillani, kun se on mukamas tietävinään paremmin kuin minä mitä haluan sanoa.
Mukavaa että sinulla uusi miesystävä ja se osaa halata ja oletan että myös pussata.
Hyvää pääsiäistä!Myöhäisehtoota@
Teimme eilen rakkausvideon lapsillemme. Istuimme parvekkeella ilta-auringossa. P. Puhui videossa kauniita rakkauslauseita ja lopuksi sanoimme, että rakastamme heitä.
Rakkautta pitää jakaa etänäkin 💞
- Anonyymi
Meän mailla kansalaiset ottavat rauhallisesti joidenkin tahojen paasaavat mahdolliset katastrofaaliset kuolemiseen johtavat luvut.
Tulee, jos on tullakseen, tuumaavat. Kannattavat silti annettuja varotoimenpiteitä hyvin. Uutisille tästä. moro. - Anonyymi
Kyllä suomenkielellä tunteet tulevat parhaiten esille ainakin lauluissa.
- Anonyymi
Viron kansalle laulu ja laulujuhlat ovat olleet kantavana voimana. Itsenäisyys oli heiltä poissa itänaapurin miehityksestä alkaen.
https://www.ikaalistenmatkatoimisto.fi/tallinnan-tapahtumat/
Suomellekin laulunvoima on tärkeä, virolaisille laulaminen on yhtenäisen kansallisuudentunteen koossa pitävä voima. Täysin kulttuurisidonnainen juttu. Uskoisin että valtaosalle suomalaisia on helpointa samaistua suomenkielisen laulun tunnelatautumaan ja sanojen viestiin.
Minä katselen asioita eri näkökulmasta. Vertaan asettamatta arvojärjestykseen, kirjoitan omia huomioitani ja ajatuksiani. Ei tähän ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta. Teema on aivan liian subjektiivinen.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Täysin kulttuurisidonnainen juttu. Uskoisin että valtaosalle suomalaisia on helpointa samaistua suomenkielisen laulun tunnelatautumaan ja sanojen viestiin.
Minä katselen asioita eri näkökulmasta. Vertaan asettamatta arvojärjestykseen, kirjoitan omia huomioitani ja ajatuksiani. Ei tähän ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta. Teema on aivan liian subjektiivinen.Mitä höpiset arvojärjestyksestä ? Se tuntuu olevan omassa päässäsi. Voi pitää jostain kansallisesta paljon, mutta se ei sulje pois muittenkin kansallisuuksien arvostusta. Jokainen myös rakastaa yli kaiken omia lapsiaan, mutta ymmärtää että niin muutkin tekevät. Ihan tavan tallaaja olet sinäkin, miksi pitää aina tuoda esiin ainutlaatuisuuttaan. Ei tuo metsäkulman ja joen mutkan näkökulma kovin suurta ole. Muiden , varsinkin suomalaisten arvosteluun olet kyllä aina valmis samalla itsesi ja sen korpikotkan nostamiseen..
Anonyymi kirjoitti:
Mitä höpiset arvojärjestyksestä ? Se tuntuu olevan omassa päässäsi. Voi pitää jostain kansallisesta paljon, mutta se ei sulje pois muittenkin kansallisuuksien arvostusta. Jokainen myös rakastaa yli kaiken omia lapsiaan, mutta ymmärtää että niin muutkin tekevät. Ihan tavan tallaaja olet sinäkin, miksi pitää aina tuoda esiin ainutlaatuisuuttaan. Ei tuo metsäkulman ja joen mutkan näkökulma kovin suurta ole. Muiden , varsinkin suomalaisten arvosteluun olet kyllä aina valmis samalla itsesi ja sen korpikotkan nostamiseen..
Hyvää pääsiäistä Sinullekin, Täti/Setä Aurinkoinen!
toivottaa Paloma, ainutlaatuinen ja tavan tallaaja, koska kaikki me olemme sitä. Sinäkin olet ainutlaatuinen, syleile vain sitä ainutlaatuisuuttasi ja rakasta edes vähän itseäsi, niin rakkauden sanatkin tulisivat hieman helpommin esiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 894210
Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1032373Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?332327Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell972104Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281897- 321875
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91577- 281531
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei1881360- 751214