Kannattaako tätä elämää edes elää nykyisellään? On jatkuva uhka. Olet kotisi vanki. Joudut työskentelemään kaikki päivät kotona. Luet uutisia joka päivä kuolleista ja tarttuneista. Pelkäät kaupassa olla liian lähellä toista. Uutisista sitä samaa kuolemaa ja virustartuntaa, Kasvomaskia, happilaitetta, ruumisarkkuja.
Kannattaako tätä elämää edes ylipäänsä jatkaa? Mitä iloa tästä henkiinjäämisestä edes on?
Kannattaako tätä elämää edes ylipäänsä jatkaa? Mitä iloa tästä henkiinjäämisestä edes on?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kannattaa elää siinä toivossa, että henkisen kehityksen edetessä ei enää jossain vaiheessa tarvitse fyysistyä - tällöin jatketaan elämää henkitasolla. Jos et ole fyysisessä olomuodossa et myöskään kehity jälleensyntymien pyörästä pois.
Jos jälleensyntyminen on totta, syntyvät monoteistit luultavasti onkimadoiksi pelkästään epäjumalanpalveluksensa vuoksi.
Poista oma nerokas viestisi. Siihen sinulla on ylläpidon antamat välineet.
Ei se ole totta. Ei mikään jumalolento sallisi sinun enää koskaan ilmestyvän tänne uudelleen pilaamaan kaiken muun elollisen elämän.
Olenko onnistunut pilaamaan uskonharhasi vai koko elämäsi pelkästään tuomalla julki taikauskon tarpeettomuuden? Iso käsi minulle 👏
Kyllä tänne aina ihmiseksi synnytään. (ReInkarnaatio)
Onpa outo sana, mitä se tarkoittaa?
Masentunut voi ajatella noin. Mutta ei tämäkään tilanne loputtomiin kestä. Kuolla ehtii sitten, kun sen aikana on.
Elämä on joskus kurjaa, mutta kurjuuden mentyä voi oppia sen, että antaa arvoa pienille positiivisille itsestäänselvyyksille, kuten vaikkapa sille, ettei niskassa ole paraikaa pandemiaa.
Juuri nyt on parasta aikaa. Erityisen makeaa on, jos voi tehdä työnsäkin kotoa käsin. Mutta mene sinä van negatiivisen kautta.
Pitää ajatella positiivisesti loppuun saakka. Koronakin menee joskus ohi, tulee uusi jälleenrakentamisen aika, syntyvyys nousee, sodat lähes loppuvat, taudit lähes selätetään ja ihmiset pItävät huolta toisistaan yhä enempi.
PAndemioita tulee ja menee mutta ihmiskunta oppii niitten kanssa elämään. Meillä kaikilla on paikkamme ja tehtävämme täällä.
Tuolla perusteella ihmissuku olisi kuollut sukupuuttoon jo kauan sitten. Ennen näet elämä vasta vaarallista olikin ja todellinen kuoleman uhka koko ajan päällä. Pienikin haava saattoi tappaa, koska verenmyrkytys. Murhasta joutui kiinni vain hyvin huonolla tuurilla, mutta saatoit kyllä tunnustaa murhan jota et ollut tehnyt koska kidutus.
Korona on todellisuudessa lähes olematon uhka Suomessa, jos on varovainen.
Kotiasketismi, oikea vaihtoehto.
Hiljentyminen ja loputon rukoilu.
Olet aina muuutenkin yksin kotona. Ei kotona sinuun mitenkään vaikuta.
>Ei kotona sinuun mitenkään vaikuta.
Mikä ei mitenkään vaikuta minuun kotona, usko.vainen? Alkeellisena sanankäyttäjänä et voi kirjoittaa lausetta ilman subjektia. Tyyliosaaja voi, mutta silloin subjektin voi päätellä kontekstista.
”On jatkuva uhka.”
Aina on ollut uhkia ja tulee olemaan. Se on aika tavalla itsestä kiinni, miten suureksi uhkat sitten koettaan tai mielikuvilla paisutellaan. Jos pelolle antaa vallan, siihen lopulta hukkuu.
Itse voi päättää, miten paljon ajatuksen askaroivat erilaisissa uhissa. Esimerkiksi syöpiin kuolee vuosittain noin 13 000 suomalaista. Niihin et voi vaikuttaa kuin joko vähän tai et olenkaan.
Sitten voit järkeistää asiaa, ja miettiä, millainen uhka on pahin ja millainen pienin ja mitä kaikkea tuossa välillä on? Jos vaikka vertaa sotatilaan, jossa uhka on koko ajan läsnä ja voi olla, ettei edes tiedä missä ja milloin se on kohdalla. Tai uhka saada verenmyrkytys, vaikkei mitään maatöitä edes tekisi.
Kun energiansa suuntaa siihen, miten itse voi toimia tai tehdä, miten ratkaista eteen tulevat ongelmat jne., se siirtää pelon tunnetta vähemmäksi.
”Kannattaako tätä elämää edes ylipäänsä jatkaa?”
Niin, tämä on yksin sinun päätöksesi. Sitä ei voi kukaan sinun puolestasi päättää. Voit tehdä siten, että todellakin päätät ”katsoa, mitä nurkan takana odottaa”, eli jatkat elämääsi, koska et oikeasti tiedä, mitä siellä tulevassa on edessä.
Kyllä sitä kannattaa elää, nämäkin vaikeudet ovat joskus ohi.
Viime aikoina on tullut mieleen että onneksi emme ole sodassa, kun tuntuu yllättävän monella olevan suuriakin vaikeuksia sopeutua muutaman viikon ,tai kuukauden rajoituksiin yhteiskunnassa.
En tarkoita aloittajaa vaan mediaa seuranneena tämä on ollut helppo huomata maassamme laajana ilmiönä.
Olemme ehkä liiankin kauan saaneet elää seesteistä aikaa ja tottuneet liiankin hyvälle,
saamaan kaiken liian helpolla ja se on muokannut ihmistä huonoon suuntaan, emme kestä enää vaikeuksia ja valitamme hyvinkin pienistä asioista.
Miten siis selviäisimme rintama olosuhteissa kun iso osa kansaa ei kanna tässäkään tilanteessa vastuutaan ja vaikertaa jo pienistäkin vastoinkäymisistä,pakenee ääriesimerkkinä (Leville rillumaan ja ryyppäämään) jättäen vastuun muille.
"Olemme ehkä liiankin kauan saaneet elää seesteistä aikaa ja tottuneet liiankin hyvälle..."
Tässä on totuutta mukana. Ihmiset eivät aina osaa arvostaa sitä hyää mikä on, vasta sitten kun sen menettää.
Niinpä, pidämme kaikkea vapautta, vaurautta ja hyvinvointia itsestäänselvyytenä,
helposti unohtuu että se on sotien jälkeen kovalla työllä rakennettu.
Vaikka sotavuosista aikaa jo onkin, onneksi.
Äkkiä se yhteiskunta jeesustelulla helvetiksi muuttuu.
Terve nöyryys ja kunnioitus edeltäviä sukupolvia kohtaan ei ole jeesustelua.
"Jos ei ymmärrä historiaansa, ei voi ymmärtää nykypäivääkään" sanotaan.
Tuo pitää paikkansa.
Taidat olla aika helposti lannistuvaa ihmistyyppiä?