Voiko suhde toimia, jos laitetaan se toimimaan? Tarkoitan sitä, että onko teidän kohdallenne sattunut juuri se oikea ihminen, sielunveli tai -sisko, jonka kanssa kaikki tuntuu olevan päivänselvää. Hänet tavatessanne olitte jo mahdollisesti varmoja, että "hän se on". Me naiset, ja ehkä miehetkin, lankeamme joskus luulemaan, että toisen voi muuttaa. Alkoholistin pelastaa ja "hurmuri-tyypin" asettumaan aloilleen. Onkohan se vain luulottelua? Tässä minä selitän, vaikka voisin kysyä, että mistä ihmeestä sen tietää, kenen kanssa on mahdollisuuksia elää onnellisena? Yhteiset mielenkiinnot varmaan yhdistävät, sen sanoo järkikin, mutta onnistuuko yhteiselo, jos yhteisiä harrastuksia tai mielenkiintoja ei ole?
Tulee mieleen, että jos sitä etsiikin liian täydellistä ja liian sopivaa? Onko parisuhde vain pelkkiä myönnytyksiä? Kyseleepi "jo yhdesti pahoin kolaroitunut yksilö"
Tulee mieleen, että jos sitä etsiikin liian täydellistä ja liian sopivaa? Onko parisuhde vain pelkkiä myönnytyksiä? Kyseleepi "jo yhdesti pahoin kolaroitunut yksilö"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on kyllä vihoviimeinen virhe lähteä etsimään jotain herra tai rouva täydellistä. Ei sellaisia (luullakseni) olekaan, jotka täyttäisivät mahdottoman vaatimuslistan kaikki kohdat, vaan jossain määrin joutunee varmasti tekemään myönnytyksiä. Ja parempi kun sen tekee heti alussa, eikä vasta sitten, kun sen oman kreikkalaisen jumalan nyrkit alkavat puhumaan tai kun se jumalatar raivoaa mitättömistä asioista ja kusettaa lapset itselleen ja hankkii miehelle vankilatuomion tekaistuilla syytöksillä. Tai kun toinen lähtee viimein katselemaan aidan takana olevaa nurmikkoa.
Pointti siis se, että kaikissa nyt joka tapauksessa on vikoja, ja parempi ottaa vaikka se alle 193 plus neliöjuuri kahdesta -senttinen mies kuin täydellistä tiettyyn pisteeseen hyvin näyttelevä sekopää. Täydellistä ihmistä ei olekaan. Vai voitko katsoa peiliin ja ihan rehellisesti sanoa, että täytät yli-ihmisen kriteerit?
...kyllä voin. :D Ja ehkäpä siksi olenkin yksin.