Olen seurustellut 2v miehen kanssa, jonka kanssa meillä on ollut ihastusta jo 20v puolin ja toisin. Eilen meillä oli 2-vuotispäivä. Olin rohkea ja yritin kysellä, mitä hän meidän suhteelta ja minulta toivoo, näkeekö hän meillä yhteistä tulevaisuutta jne. Minusta tällaisista asioista on ihan hyväkin jutella. Mies räjähti täysin ja meillä oli ihan valtava riita, joka kesti koko illan. Yritin aamulla selvitellä asioita ja toivoin keskustelua, josta hän taas vihastui, tuli aivan iholleni kiroamaan ja huutamaan. Hän haukkuu minua iäkkääksi (olen 42v), mies itse on 50v. Hän puristi päätäni molemmin käsin ja haukkui, kuinka p*ska olen. Muutenkin hän apinoi aina riidoissa minua, käsieni liikkeitä, ilmeitä, eleitä, äänenpainojani. Myönnän, että olen tyyppinä ns. käsillä puhuja ja elehtijä. Hän läpsäisi kovaa käsilleni.
Alkuun mies oli ihana, jo 3kk:n jälkeen hän toivoi yhteenmuuttoa, oli kaunis sanoissaan ja tunsin itseni todella erityiseksi. Nyt näemme silloin, kun hänelle sopii, hänestä kuuluu silloin, kun kuuluu. Asiat on aivan erilailla nykyisin. Olemme puhuneet parisuhdeterapiasta, mutta se on jotenkin vastahakoista miehelle.
Tiedän, ettei tämä suhde nykyisellään on ns. normaali, mutta silti mietin, voisiko asiat kuitenkin muuttua paremmaksi. Voiko asiat ylipäänsä muuttua vai tulisiko vain repäistä itseni irti? Sitäkään en tiedä, miten siinä onnistuisin, kun tunteita on kuitenkin niin paljon. Mitä ihmettä teen? Olen aivan hukassa ja rikki.
Alkuun mies oli ihana, jo 3kk:n jälkeen hän toivoi yhteenmuuttoa, oli kaunis sanoissaan ja tunsin itseni todella erityiseksi. Nyt näemme silloin, kun hänelle sopii, hänestä kuuluu silloin, kun kuuluu. Asiat on aivan erilailla nykyisin. Olemme puhuneet parisuhdeterapiasta, mutta se on jotenkin vastahakoista miehelle.
Tiedän, ettei tämä suhde nykyisellään on ns. normaali, mutta silti mietin, voisiko asiat kuitenkin muuttua paremmaksi. Voiko asiat ylipäänsä muuttua vai tulisiko vain repäistä itseni irti? Sitäkään en tiedä, miten siinä onnistuisin, kun tunteita on kuitenkin niin paljon. Mitä ihmettä teen? Olen aivan hukassa ja rikki.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikö kenelläkään ole tarjota ajatuksia? :(
Aika vaikea sanoa. Ehkä miehesi haluaa erota, mutta ei osaa sanoa sitä ääneen. Ja siksi käyttäytyy, kuin mikäkin apina, että jättäisit hänet rauhaan. Ei tuollainen kohtelu, kovin normaalilta kuulosta, mutta kun meitä on niin moneksi. Ikävää sanoa, mutta toiset meistä ei koskaan kasva "aikuiseksi" ja törttöilee siksi vanhanakin. Ja kaiken ei kuulu olla ikuista, jos sinulla on tunteita häneen, mutta hänellä ei ole sinuun, niin ei ole mitään järkeä jatkaa. Voit yrittää keskustella asiasta vielä, mutta jos hän ei ole siihen halukas, tuskin myöskään rakastaa sinua. Ihmisten väliset asiat on niin monimutkaisia, kun ei tiedä kaikkien näkemyksiä ja menneisyyttä. :/
Niin ja lisäyksenä, että olen 32v mies, että mulla ei ehkä ole niin paljoa ikää/kokemusta kertoa sulle koko totuutta... Mutta monta huonoa suhdetta kokeneena, voin kertoa, ettei yksipuolisissa tunteissa ole mitään järkeä. Ja vanhempieni eron nähneenä, vanhatkin ihmiset osaavat olla kettumaisia toisilleen ja erota ihan syystä. Sanon nämä jutut siksi, ettei mun jutut ole mitään absoluuttisia totuuksia. Teet siten kun parhaaksi näet. Toivon sulle onnea asian selvittämisen kannalta. Mutta ajattele myös omaa henkistä terveyttäsi.
Tuota olen miettinyt ja häneltä kysynytkin suoraan. Kiistää sen kaiken ja sanoo rakastavansa todella paljon.
Lähde menemään ja heti, seurustelet narsistin kanssa. Normaali ihminen ei sekoa siitä että kysyy suhteen tilasta. Mitä pidempään pysyt, sen kauemmin lähteminenkin kestää. Jos haluat että loppuelämäsi koostuu herkkähipiäisen vihaisen lapsen kaitsemisesta joka pettää sinua aina kun mahdollisuuden saa niin jää toki.
Voiko ihminen muuttua? Jospa jotenkin ärsytin häntä huomaamattani? Olen miettynyt äänensävyjäni ja äänenpainojani, olisiko provosoinut jotenkin tai jos hänellä vain muuten oli pinna tiukalla. Osaa kuitenkin olla niin helläkin.
Ei voi muuttua.
Iän mukana ominaisuudet vaan kärjistyy.
Lähde me een, ei kannata uhrata aikaa tommosen kanssa.
nim kokemus 61 v
Järki sanookin juuri noin, silti iso osa minusta hajoaa ja pelkään tekeväni ison virheen, jos jätän hänet. Pelkään katuvani myöhemmin ja olen jumissa näissä "mitäs jos" - ajatuksissa : entäpä, jos kohta onkin paremmin. Kyllä, olin aiemmin väkivaltaisessa avioliitossa ja minun on vaikeaa ymmärtää, mikä on osa normaalia parisuhdetta.
No huh heitä tommonen kamala vanha ukko pihalle, joudut vielä omaishoitajaksi. Saisit barmasti jonkun nuoremman ja paremman. Olisko sillä joku rappeumasairaus, voi tehdä ihmisestä tosi ilkeän?
Jos sinulla on jotain tietoa tuollaisesta rappeumasairaudesta, mikä saa ihmisen muuttumaan täysin, kerro ihmeessä. Täytyypä googlata. On ennenkin haistatellut minulle ja käskenyt painua h*lvettiin - hän kuulema sanoo ja tekee, mitä haluaa.
Mietin myös, onko niin huono itsetunto, että nostaa itseään muiden yläpuolelle tai toisaalta, haukkuuko minua, jotta alkaisin ajatella, että kukaan muu ei minua huoli. Kai minun pitäisi tuntea kiitollisuutta, että hän huolii minut..