Kumpi asia

No, tietysti se, että uskoo tietävänsä on pahempi juttu. Kun uskoo tietävänsä niin tieto ei nojaa faktoihin, tästä tilasta on hyvä muuttaa tilaan tietää tietävänsä. Kun ihminen tietää uskovansa, hän ymmärtää että ajatuksen pohjana on tunteet ym. (jotka tosin on myös tärkeitä) ja kaikkia asioita ei pysty järjellä selittämään.

Ilman muuta se, että uskoo tietävänsä. Kun tietää uskovansa, siitä ei ole mitään vaaraa.

Yöllä kun kirjoitin uskonnoista ja siitä, ettei niitä vieläkään osata lukea niin nyt voi seurata ihan reaaliajassa sitä köyhempää versiota siitä täällä. Siis siinä pertsan vedätysaloituksessa. Siinäkin suurin osa vastaajista uskoo tietävänsä ja harvempi tietää uskovansa. Ja jos joku sattui eilen katsomaan Kristuksen viimeisen kiusauksen tai on nähnyt sen aikasemmin, voi ihan vapaasti verrata meininkiä siihen, mitä siellä kuvattiin. Enkä ota kantaa siihen, että kuka on Jeesus, kuka Juudas ja muut hahmot... :D

https://keskustelu.suomi24.fi/t/16341993/pitaako-vuosien-palstavedatys-antaa-anteeksi

Otetaan esimerkiksi meri. Ihminen on veneensä kanssa eksynyt vieraalle merelle. Hän uskoo tietävänsä, että tietyssä ilmansuunnassa, riittävän kauan matkaa taitettuaan, edessä on maata. Uskollansa hän taittaa matkaa, vuorokaudesta toiseen, meren vaaroja uhmaten. Aurinko ja tuuli, kylmyys ja myrsky piinaavat. Maata ei tule vastaan. Ihminen miettii valintojaan. Hän uskoi löytävänsä maata, jonka hän tiesi olevan siinä suunnassa. Nyt hänen uskonsa murenee. Mitä on jäljellä tiedosta? Ei mitään. Epäusko.

Hän tietää uskovansa, että maata löytyy tietystä suunnasta. Hän tietää, että usko ei välttämättä pidä paikkaansa, hän tuntee sen vain olevan näin. Kun maata ei sitten löydykään, hän tietää erehtyneensä, mutta koska uskoi, on hän uskollaan pelastuva. Tiedolla ei alunperinkään ollut merkitystä.

Kristinusko ei ole sokeaa uskoa, vaan todisteisiin nojaava ja historiaan perustuva usko:

https://www.reasonablefaith.org/writings/popular-writings/jesus-of-nazareth/the-resurrection-of-jesus/