Laiska tyttöystävä

Alkaa tämä nykyinen parisuhde kiristämään siihen malliin, että pakko avautua johonkin. Yhteistä taivalta 1,5v takana ja nyt alkaa tuntumaan ettei tämä meno tule muuttumaan mihinkään. Tuntuu että olen enemmän isä kuin kumppani. Mitään ei osaa tehdä oma alotteisesti. Kaikki asiat, menemiset ja tekemiset pitää ite päättää. Ruokakin pitäisi tehdä aina valmiiksi tai saattaa olla kokopäivän syömättä. Sitten narisee illan miten kova nälkä on. Omat rahansa tuhlaa kaikkeen joutavaan ja kaupassa käydessä odottaa minun maksavan kaiken. Limpparia ja karkkia kyllä osaa kaupasta hakea, muttei mitään järkevää. Mökkireissut on aina yksi työleiri kun saa kaiken hoitaa itse. Toinen vain istuu ja odottaa valmista. Lapseensa ei saa mitään kuria ja odottaa vain, että minä hoidan senkin puolen. Kouluhommat täysin jäissä kun ei niitäkään saa hoidettua. Samalla pitäisi ite jaksaa omat koulut ja työt. Välillä oikein vituttaa kun työpäivän jälkeen pitäisi ruveta heti toiselle kahvia keittämään kun ei ole kuulemma koko päivänä juonut. Jos jostain ärähtää ja sanoo, alkaa se sama itkuvirsi miten vaikeaa on. Ja miten en ymmärrä mitään. Kaupungilla jaksaa kyllä ravata rättikaupoissa ja syömässä liki joka päivä. Itse en ole viimiseen vuoteen ostanut itselleni mitään ylimääräistä, että riittäisi rahat. Samat kusenpolttamat verkkarit ja reikäset hupparit päällä saa kulkea. Samalla toiselle tippuu valehtelematta 5-10 pakettia rytkyjä postiin joka viikko. Luojan kiitos on sentään erilliset tilit, muuten olisi omakin tili tyhjä. Alkaa olemaan mitta niin täynnä. Ennen odotti viikonloppuja ja pyhiä. Nykyään odottaa, että pääsee töihin. Saa edes hetken olla passaamatta ketään.