Vaikka kesyjä kotikissoja ei mainita sanallakaan Raamatussa niin argeologisten löytöjen -- siis luiden -- perusteella muinaista Jerusalemun kaupunkia vaivasi yhtä paha valtavien villiuntybeiden kulkukissalaumojen ongelma 2000 vuotta sitten Jeesuksen päivinä kuin mitä nykyään esim on ongelmana Kyproksella.
Yllättäviä uutisia Jerusalemista
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Haukotus. Miksi raamattu kertoisi kaiken kaikesta. Se on hengellinen opas, ei historian tai minkään muunkaan alan oppikirja. Saati sitten tuhansia vuosia vanha uutiskatsaus.
Lähi-idän alueella on aina ollut sekä isoja että pieniä kissaeläimiä. Isommat ovat kadonneet kauan sitten asutuksen tieltä. Pienet villikissat - esim. arabialainen hietakissa - muistuttavat erittäin paljon nykyisiä kotikissoja. Jerusalemissa on muuten tälläkin hetkellä noin 2 milj. koditonta kissaa.
Raamatussa on vaikka mitä. Sikojakin ja raiskaajia. Ja sen aikaiset sodat varmaan.
Eivät ihan hengellisiä opastuksia.
Ei varmaan. Suomessa on myös ollut sotia, kuten raiskaajia, ja jouluna syödään paljon sikaa.
Sinun Iähipiirissäsi heitä siis. Ok!
Juu. Sikaa meidän kotona on. Ei sotaa eikä raiskaajia.
Kissojen maailmanhistoria:
”Kristityt eivät pitäneet kissoista, sillä se oli väärien jumalattarien pyhä eläin. Alkukristillisyyden ajalta löytyy yksi mutta sitäkin painavampi kissavastainen kirjoitus. Sen kirjoitti yksi kaikkein merkittävimmistä varhaisista kirkkoisistä ja pyhimyksistä, Athanasios Suuri (298–373). Hän arvosteli tulikivenkatkuisesti vihattujen eläinten, käärmeiden ja kissojen, palvontaa. Athanasios tiesi mistä kirjoitti, sillä hän toimi pitkään Aleksandrian kaupungin piispana. Isistä palvottiin tuohon aikaan kaupungissa paljon enemmän kuin kristittyjen Jumalaa. Varhaiset kirkkoisät ja kristinuskon puolustajat, kuten Arnobius (300-luvun alussa), valittivat kaikki pakanoiden ”kissojenpalvonnasta”. Arnobios mainitsi, että palvonnan lisäksi suurimmat temppelit rakennettiin kissojen kunnioittamiseksi. Klemens Aleksandrialainen (noin 150–220) kuvasi sarkastisesti tunnelmiaan astuessaan pakanatemppeleihin, joiden pyhimmästä paikasta hän ei löytänyt mitään muuta kuin purppuratyynyllä torkkuvan kissan:
Siellä ei ollut mitään jumalaa, jota olimme tulleet katsomaan. Pelkkä kissa, krokotiili, tai käärme, joita tapaa kaikkialla tässä maassa, tai jokin muu eläin, jotka ovat sopivia asustelemaan luolassa, ojassa tai mutalammikossa, mutta ei missään tapauksessa temppelissä. Egyptiläisten jumala näyttää olevan pelkkä arvokkaalle purppuratyynylle kiertynyt peto. (Lainattu Engels, 40.)”
Katkelma teoksesta: Petri Pietiläinen. ”Kissojen maailmanhistoria”. Apple Books.
Niin, meillä on kaksi kissaa joita luonnollisesti palvelemme. Koiraa ei tule kuin korkeintaan lautaselle.
Voihan sen noinkin oikoa mutta itseasiassa kulkukissoja jonkun verran syötetäänkin Kyproksella. Ihan siksi, että voit vain kuvitella, että ovat hyödyllisiä hiirien ja rottien tappajia ja myöskin siksi , että kyproslaiset ihmiset ovat pohjimmiltaan sillä tavalla pehmoja, vaikkakin hyvin kristinuskoisia mutta he myös näkevät asian niin, että tavallaan yhteinen hyöty mitä noista kulkukissoista saavat asettavat heidät asemaan jossa jotakin pitää myös antaa.
Näin tehdään myös siellä israelissa ja oikeastaan aika monessa paikassa. Se hyöty mitä niistä kissimirreistä saadaan joille sitten ehkä illalla laitetaan kuppi jossa maitoa ja muuta syötävää on suurempi kuin se,että rotat ja hiiret hyppisi pitkin seiniä.
Jos tuota nyt edes järjellä ajattelee niin aika monta suurkaupunkia olisi jäännyt syntymättä koska rotat olisi ottaneet omansa.
Vanhimmat kissojen muumiot taitavat muuten olla egyptistä jossa kissa oli hyvin kunnioitettu eläin.