Niin pitääkö masentunutta siitäkin syyllistää? Kuinka itsekästä yms. Siinähän sanoja todistaa oman itsekkyytensä ja ajattelee vain omia tunteitaan. Eikö se itsemurha ole vain sellainen jokaisen oman päätös!! Sen voi tehdä monella tapaa. Ensin voi hoitaa asiat sellaiseen kuntoon ettei läheisille jää kauheasti vaivaa ja sitten kirjoittaa pitkän kirjeen missä selittää syyt ja seuraukset ettei läheisille jää mitään kysymyksiä miksi niin tapahtui.
Me voidaan kuitenkin kuolla muutenkin koska vaan ja vaikka korona vois iskeä yms.
Joskus ihmisellä vaan ei ole enää halua elää vaikka olisi rakkaita ja rakastaisi monia asioita ja ihmisiä ympärillään.
Ne jotka itse ei oo koskaan ollu masentuneita ei tiedä mitään. Ne on ne pahimmat tölväisijät. 😔 Sanoo ihan tyhmiä juttuja. Häpeäisivät.
Me voidaan kuitenkin kuolla muutenkin koska vaan ja vaikka korona vois iskeä yms.
Joskus ihmisellä vaan ei ole enää halua elää vaikka olisi rakkaita ja rakastaisi monia asioita ja ihmisiä ympärillään.
Ne jotka itse ei oo koskaan ollu masentuneita ei tiedä mitään. Ne on ne pahimmat tölväisijät. 😔 Sanoo ihan tyhmiä juttuja. Häpeäisivät.
Vastaukset 4
Vanhimmat
P.s aion tämän tehdä kunhan keksin helpon ja kivuttoman tavan siihen.
T. Nainen
Kyllä itsemurha on itsekäs teko. Olen itsekin ollut masentunut ja halunnut kuolla. Mutta oikeastaan en kuitenkaan halunnut jälkikäteen ymmärrän miten raskasta se kaikki oli läheisille. Nyt kun huomaan taas väsyneenä huonona hetkinä ajautuvani samaan ajatusmalliin ettei kukaan välitä että parempi vain kaikille jos kuolen. Jotenkin itse yritän ajatella se on masennus joka puhuu eikä se mitä oikeasti ajattelen. Lopulta ymmärtää ja näkee läheisistä sen rakkauden kun jaksaa siihen vain uskoa. Yritän muistella isäni silmiä kun hän hätää kärsien itku silmässä kantoi minut lääkäriin. Ihminen jonka en ollut nähnyt koskaan ennen itkevän murtui täysin. Hanki apua.
Jokaisellahan on oikeus tehdä itselleen mitä haluaa ja kukaan ei saisi sitä kieltää. Kirjoitit että jättäisit kirjeen jossa kerrot syyt ja asiat jotka johtivat tekoon. Oletanko oikein että et siis ole kenellekkään näistä asioista kertonut?
Olen itse useamman kerran harkinnut itsemurhaa. Omat syyni ovat vaikeus avautua vaivaavista asioista ja peloistani elämää kohtaan. Asioiden vatvominen sisälläni ahdistaa ja lopulta muuttuu masennukseksi. Sille ololle ei mahda mitään ja tuntuu kuin aika hidastuisi. Kaikki on harmaata ja mikään ei oikein tunnu miltään. Tuntuu kuin olisi jo kuollut ja harhailisi apaattisena zombina tässä maailmassa. Ei sitä jaksa ja halua elää sellaista elämää.
Miksi olen kuitenkin yhä elossa johtuu kovasta järkeilystä. Tiedostan olevani masentunut ja hyväksyn sen sellaisenaan. Ymmärrän myös että kyseessä ei ole normaali tilani ja osan yhdistää itsetuhoisuuden siihen. Käytännössä myönnän ajatusteni johtuvan masennuksesta.
Se mistä masennus voi johtua on asia erikseen. Tunteiden purkaminen tavalla tai toisella auttaa ainakin minua. Minä kirjoitan asioita, jotka saavat minussa tunteita aikaan. Nämä asiat eivät välttämättä ole mitään kivoja tai "julkaisukelpoista" matskua. Annan itselleni luvan kirjoittaa mitä lähes sattuu ja huomaan sen helpottavan. Täälläkin palstalla on eräs joulukuinen aloitukseni, josta ei kukaan todennäköisesti ota selvää kuin minä. Se ei ole tarkoituskaan, vaan puran oikeita tunteita fantasian kielellä.
Opin myös tässä viikoja takaperin vihastani. Olen aina sitä karttanut ja vältellyt, suorastaan kieltänyt sen olemassaolon. Lopulta olo niin hirveä että tartuin vesuriini ja hakkasin silmittömällä vimmalla puupölkyn tusinaksi. Huusin kuin perkele ja lopulta murruin kyyneliin. Hetken aikaan istuin vain lattialla ja olin siinä vain hiljaa. Vain minä ja hiljainen halli. Tajusin vihan tunteen sisälläni ja kuinka se tulee aina olemaan osa minua. Sen hyväksyttyäni olo on ollut parempi.
Voin vain pyytää sinulta, että ole armollinen itseäsi kohtaan. Anna itsesi olla vihainen tai masentunut tai mitä ikinä tunnetkaan. Se on sinun sydämesi ja tunteesi, vaikka sitä ei aina ymmärtäisikään niin ne toimii kuitenkin olosuhteiden mukaan.
En tunne sinua tai tiedä kuka olet. Silti kirjoituksesi kosketti minua ja voin vain toivoa sinulle kaikkea hyvää. Olet rakas ihminen.
"miksi mäellä seitsemällä ei ole ristiä, meidän meremme takana risti, sidonin hiekoilla"
☀️
Noin juuri masentunut ajattelee. Mutta kysypä vaikka joltain äidillä jonka lapsi on tappanut itsensä onko elämä enää ollut elämisen arvoista sen jälkeen? Se on itsekäintä mitä ihminen voi tehdä. Ja väistämättä vaikuttaa muiden elämään.