Tervehdys teille kaikille ensi alkuun. Me tuhdimmanpuoleiset äheltäjät pidimme tiivistä keskustelua yllä tuolla yleisen laihdutuksen puolella tuossa kuukausi, puolitoista sitten, kunnes valitettavasti ajauduimme yksi kerrallaan pois tarinan lähteiltä. Ehkäpä me kaikki laihduimme ja nyt niin hoikkina kirmailemme pitkin keväisen Suomen katuja.. Äh, leikki sikseen. Tämä tyttö ei ainakaan ole kirmaillut muualle kun ehkä lähimpään ruokakauppaan. Ja ne kilot, mitkä helmikuu vei, on maalis tuonut takaisin. Ja siksi täällä ollaan taas. Eli kaikki ylipainoiset nyt herätys! Kootaan hyvä kimppa, kinataan, väitellään, opastetaan toisiamme oikealle tielle ja ehkä siinä sivussa laihdutaankin, jos hyvin käy. Avataan sanaiset arkkumme täällä, ja jätetään keksipaketit rauhaan. Laihtuminen ei ole helppoa, sen varmaan kaikki sitä yrittäneet ja yrittävät tietävät, joten: Ollaan tukena toisillemme täällä, kasataan lisäksi vaikka omia laihdutusryhmiämme eri paikkakunnille, vaihdetaan sähköpostiosoitteita, ihan mitä vaan, kunhan vain annetaan kiloille kyytiä ryminällä. Jos tällainen meininki kolahtaa, hypätkää messiin! Itse olen Lahdesta, ylipainoa on ainakin 30kg ja ikää suht saman verran, kuin on turhaa taakkaa.
Hei, te OIKEASTI YLIPAINOISET, osa 2
Mäyris taas
341713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
En haluaisi kuvaamallasi tavalla pyhittää koko elämääni laihduttamiselle ja lihavien kanssa keskustelemiselle. Eikö ole muuta tekemistä?
Vierailen tällä palstalla työpäivän aikana kahvitunneilla ja lounastunnilla; viikonloppuisin samaten kerran-kaksi päivässä. Jep, myönnän kirjoittavani 2-3 viestiä kerralla, mutta sekin alkaa jo olla liikaa.
Ei laihduttamiseen tarvita kavereita; se ei ole "aktiivista" tekemistä. Se on vain elämäntavan muutos, jonka jälkeen kaikki sujuu itsekseen sen enempää ajattelematta. Vaa'alla käynti kerran kahdessa viikossa riittää.
Olet tehnyt jotain väärin, tai et ole tosissasi, jos sinun täytyy "taistella" tai nähdä nälkää. Mieti motiivisi ja tapasi uudelleen. Laihtumisen pitää lähteä sisällä syntyneestä päätöksestä. Ravintoa pitää syödä sen verran, että missään vaiheessa ei tule nälkä. Noin 500 kcal/pv kalorivaje riittää.
Ei tarvitse tsempata, kannustaa, taistella, yrittää, pantata, kärvistellä, nähdä nälkää, kamppailla... Ruokavalion muutos terveellisempään suuntaan ei ole kovin iso juttu. Vähän liikuntaa päälle ja sitten puolen vuoden odotus. Hitaasti hyvä tulee.
-VT
Lihavien kanssa keskusteleminen?? Pyhittää elämä laihduttamiselle? Kaikenlaista on tullut kuultua, mutta tuo oli uutta. Mitenkähän laihat sitten keskustelevat? Kerro ihmeessä, kun tunnut tietävä olevan. Eiköhän samantien läänitetä koko Suomi kilojen mukaan. Pistetään paksumpi väki pohjoiseen, niin saammepahan "me lihavat" keskustella siellä rauhassa keskenämme.. Laihduttamisessa ja siitä puhumisessa ei ole mitään pahaa, olipa sitten kyse muutoksesta elämäntavoissa, radikaalista startista tai rauhallisesta ja terveellisestä painonpudotuksesta matkalla kohti terveellisempää elämäntapaa. Joten, jos me tukavammat tahdomme keskustella tai tappaa aikaa keskenämme täällä tai muualla, ei se aika ole sinulta pois. Ajattele vaikka näin: sormet näppäimistöllä on hankala syödä, ellei sitten käytä yksisormijärjestelmää. Eli olimmepa sitten liikkeellä millä mielellä tai tyylillä tahansa, maailmaa ei vielä ole jaettu kilojen mukaan kahtia, ja me olemme täällä jäädäksemme. Ehkäpä ihan sinun kiusaksesi.
"Vierailen tällä palstalla työpäivän aikana kahvitunneilla ja lounastunnilla; viikonloppuisin samaten kerran-kaksi päivässä. Jep, myönnän kirjoittavani 2-3 viestiä kerralla, mutta sekin alkaa jo olla liikaa."
Moikka!!! Sulla on sama tilanne sitten kun mullakin, kolmekymppiä häämöttää. Ylikilojakin on reilusti 20, kymmenen näin alkuun on tarkoitus saada pois. Pisteiden laskeminen alkoi eilen!!!!
Lapsia on kaksi ja kolmatta yritellään, että saas nähdä miten laihdutuksen käy...
Kiva, kun löytyi joku samasta kaupungista! Meikkiksellä ryömii, tai ainakin yrittää, seuralaisena tuossa lattialla kohta kuusikuukautinen pikkuneiti, ja ne kilot, mitä raskausaikana tuli, on jo saatu hävitettyä, mutta siihenpä se on sitten jäänytkin. Motivaatio tuppaa aina hukkumaan, nyt intoa taasen on ja juuri samojen pointsien kimppuun olisi tarkoitus käydä mitä pikimmiten. Vaihdetaan kuulumisia aina kun vain huvittaa, minulla tosin saattaa mennä päiväkin, ennenkuin koneelle ehtii, mutta tsemppikaveri, jos toinenkin olisi kiva. Jos sitä vaikka tällä kertaa kilonsa päihittäisi..
Mulla kävi taas niin, että kun tuon nuorimmaisen sain (väiski on nyt 1,5-vuotias) niin kotiin jäännin aikana on tullut painoa yhteensä noin 13. Vertailun vuoksi voidaan ajatella, että painan nyt 7 kiloa enemmän kuin viimeisilläni raskaana ollessani, tosi "noloa".
Kaksi päivää pisteiden laskemista takana ja toiveikkalla mielellä kohti kesää:)
...raskauden mukanaan tuomat on tiputettu, eri asia on sitten ne sen jälkeen tulleet. Tosin niistäkin sain pari pois, ja sitten tilalle tupsahti tuplasti ja tässä sitä nyt ollaan...Häntä koipien välissä. Pakko skarpata tavalla tai toisella, kun sais edes itsensä kunnolla alkuun, siitä se lähtis taas, jokainen pudotettu kilo kun kannustaa eteenpäin. Tänään vain tuntuu taas hitusen siltä, että niitä pudotettavia on vain turhan montaa. Mutta kyllä se tästä lähtee, kesä kannustaa.
ite olen reilusti ylipainoinen semmonen 40.kg pitäisi saada pois kesään mennessä ainakin 10.kg niin olis sekin jo hyvä.ei kiinnosta vaatteitakaan ostaa,kun nekin on sitten semmosia telttoja,ettei istu päälle.olen joka päivä käyny lenkillä ensyö mitään sokerista oluen juonnin jätin pois yritän välttää rasvasia ruokia ja syödä säännöllisesti.paitsi pääsiäisenä laivalla tuli syötyä kaikkee hyvää ja otettu muutama siiderikin ja nyt ollaan taas lähtö pisteessä.et onko sulla mitään hyviä vinkkejä millä sais nää kilot pois,mitä syöt ja paljonko liikut?kun ei ite aina oikein tiedä mitä voi syödä ja miten paljon.
Tee päätös: minä laihdun kesäksi 10 kg, äläkä sano: minun pitäisi laihtua.... Siitä se lähtee!
No, neuvoja ja tietoa kyllä löytyy joka lähtöön. Kokemusta ja karistettuja kiloja on takana pitkä rupeama, valitettavasti kilot vain löytävät aina tiensä takaisin luokseni, mutta jos taidoillani voin jotakuta toista opastaa, niin mikäs sen parempaa. Pikaisena vastauksena ensi alkuun näin: liikuntaa olen harvoin käyttänyt laihdutuksen tukena, mitä nyt fillaroinut silloin tällöin ja säännöllinen syöminen ei ole koskaan sopinut aikatauluuni, ja aina on silti laihduttu. Ja se ruokavalio sitten, eli kysymys sinulle: oletko ajatellut olla kalorikammoinen, hiilarinvahtaaja vai jotain muuta? On meinaan turha neuvoa, ennen kuin tiedän, millaista laihdutustapaa olet ajatellut. Kaikki tavat ovat toimivia, jos niitä oikein soveltaa. Kaikki ei vain sovi kaikille. Ja on muistettava, että on kyse elämänmittaisesta ruokavaliosta.. Valitettavasti.
Heippa!
Ne jotka väittää, että laihduttaminen on vaan tahdon päätös ja että sen kun vaan syö vähemmän kuin kuluttaa ei tiedä koko laihdutuksesta yhtään mitään. Nimimerkki Varma Tieto antaa täällä nykyään fanaattisia neuvojaan; niitä on kyllä ihan hauska lukea, mutta näkyy selvästi, että innostuksen tuli on tuolla nimimerkillä vielä ihan tuoretta ja siitä se palavuus.
Toista se on meikäläisellä, joka on koko ikänsä ollut iso, välillä enemmän ja välillä vähemmän.
En ole koskaan kyllä ollut HIRMUISEN iso, eikä paino ole koskaan monen kilon vauhdilla pompannut ylös (eikä alas). Paino on muutaman kilon vuosivauhtia vaan tappavan tasaisesti noussut.
VÄlillä palaa se innostuksen tuli ja välillä ei.
Ja kyllä se on taistelua, jos vuosi toisensa jälkeen on ostamatta sitä fazerin sinistä kahvisuklaata, vaikka se on huumeisiin verrattavissa oleva riippuvuutta aiheuttava nautintoaina; väärissä (= lihavissa) käsissä aivan mahdottoman tuhoisa. Tai että vuodesta toiseen on menemättä sinne mäkkiin, vaikka joka nurkassa kompastelee niiden mainoshampurilaistauluihin.
SIIS VUOSI TOISENSA JÄLKEEN!!! Haluaisin nähdä Mr Varman tiedon 20 vuoden kuluttua; onko painon hallinta edelleen niin kadehdittavan helppoa, miltä se nyt näyttää.
No niin. Painoa pitäis tippua monia kiloja, ainaskin 15 vielä (5 on jo tippunut). Painonvartijoiden pisteet on hyvä systeemi. Tämän viikon (alkoitus sunnuntaina) pisteet on miinuksella -41. (Tuli syötyä vähän mämmiä, vähän sitä ja vähän tätä ). Nyt tänään on pisteet nollilla. Eli tsemppi jatkuu. Kävelyä tuli harrastettua jopa 1,5 tuntia, joten olen suorastaan sankarillinen.
Mutta on erittäin hauskaa ja motivoivaa vaihtaa kuulumisia muiden kanss, jotka myös tavoittelevat kevyempää elämää (kevytkenkäistä???).
Kuminauhafarkut pitäis ampua kuuhun. En edes huomannut, miten paino pikku hiljaa nousi, kun kuminauha vaan venyi ja venyi ja venyi.
Tämä Varma Tieto on minulle uusi tuttavuus, eilen vasta kun ilmaannuin näille sivuille, tuli aiemmin keikuttua tuolla yleisellä puolella ja sielläkin runsas kuukausi takaperin, mutta pikaisesti viimeisiä viestejä silmäiltyäni huomasin kyseisen henkilön jakavan "viisaita" neuvojaan vallan runsaalla kädellä. Ja koska tuossa kätösessä ei näy olevan namisuklaata, hänellä ei ole ainakaan minulle mitään annettavaa. Mikä sitten lie hänen tarinansa, laihduttaja vai provokaattori, tiedä häntä. Hauskoja juttuja kyllä, se on totta. Mutta nyt asiaan: Lasketaanko kävelemiseksi matka ruokakauppaan tai jääkaapille? Jos näin on, tämän päivän jääkaappimatkailulla olen TAKUUVARMASTI laihduttanut kaiken sen, mitä sieltä olen syönyt. (Siis tänään syönyt, huominen on huomisen huolia.) Ja lorauttaessani pataan purkillisen KEVYTkermaa laihduin takulla... Äh, kyllä tämä homma on ihan vakavissaan menossa, pakko vain heittää hieman kevennystä joukkoon, matka hoikkien kanssasisarten joukkoon on sen verran pitkä. Kuun vaihteessa olisi tarkoitus pointseja alkaa laskeskelemaan, hiilareitten vahtaus,(kevennetty versio kylläkin), ei oikein saanut syttymään. Eikä puntarillakaan heilahtanut kuin kaksoisleuka ja sekin järkytyksestä.
Jospa minäkin aloitan taas sitten huomenna. Tänään pisteet meni miinukselle -11. Tuli kyllä käveltyäkin ,muuallakin kuin väliä jääkaappi-ruokapöytä, jopa 1,5 tuntia. Sen jälkeen siis sai taas syödä. Mämmiä ostin varmuuden vuoksi,ettei vaan pääse kesken loppumaan, ennen pääsiäistä monta ropposellista. Nyt sitä riittää varmaan ensi jouluun. Mikäli en lisää tahtia ja ota isompia annoksia. Ja mämmiähän ei voi syödä ilman kermavaahtoa. Kokeilin kevytversiota vatkatulla vaniljavaahdolla ja vispifloralla, sekin oli hyvää, mutta päädyin lopulta aitoon kermavaahtoon, ja se oli vielä parempaa. Ja koska mämmiä syödään vaan pääsiäisenä (jos se ei riitä jouluun), niin sen syöntihän on sallittua, koska sehän lähinnä vaikuttaa kiloihin, mitä arkena syö. Kerran vuodessa siis saa syödä mämmiä, joten sitä siis kannattaa ostaa kerralla paljon, kun sitä kerrankin saa. Ja minä tietenkin ostin, ja nyt sitä syön ja pisteet menee yli ja siispä aloitan sen terveen elämän vasta huomenna enkä vielä tänään. Tosin huomiseksikin sitä mämmiä vielä riittää.
Kokeilin vanhoja ei-kuminauhallisia farkkuja, jotka löysin kaapin perukoilta. Eivät mahtuneet kiinni, 10 sentin rako jäi. Joten työmaata riittää. Tyydyin siis vanhoihin kuminauhallisiin.
Mutta torstai voi olla myös hyvä päivä aloittaa jälleen terveellinen elämä. Tai sitten parjantai.
Kävelylenkillä muuten kuljin yhden hesen ja yhden mäkin ja kahden grillin ja neljän pizzerian ja kahden kioskin ohi. Siis OHI! Olin jälleen sankarillinen. (Siispä kotona sai syödä.)
Ei tosissaan. Paino laski tässä välillä muutaman 100 gramman viikkovauhtia, nyt se on jumittunut paikalleen. Ja kohta alkaa nousta taas, mikäli en taas saa tsemppiä päälle.
Luojan kiitos en ole juhlapyhä-ihminen. Arkenakin riittää liikaa hyvää syötävää. Ja sitten tulee vielä hulluja lankeemuksia lahjojen muodossa. Iso paketti suklaata eilen, enkä ole edes karkkien perään. Mutta lahja on lahja, ja pakkohan se on pikkuisen maistaa(vasta puoli pakettia takana), ja tänään en enää herkuttele. Onneksi kello on jo yksitoista... Vakavasti ottaen matkaan perjantaina painonvartijoihin, pakko, oli mikä oli. Paino on saatava taas laskuun, mieli on vahva, mutta ruumis, voi niin heikko.. Huomenna sitä ollankin kunnon koetuksella, ulos pitäis lähteä tallustamaan ja ensimmäisessä ohitettavassa talossa on Kotipizza ja siitä melkein kulman takana seuraava kiusauksen paikka ja samaa rataa jatkuu..
vetelin juuri viimeiset mämmit mahaan. Se on loppu nyt ja lisää ei osteta ennen kuin ensi pääsiäisenä.
Tulin juuri töistä, enkä ole tänään hirmuisesti edes ehtinyt syödä . (Paksu ehtii AINA syödä, joten voin siis vetää sen johtopäätöksen, että EN ole paksu!!!) Mutta aina sen verran ehtii syödä, että ei pääse hoikistumaan. En muka tänään syönyt juuri mitään; laskin pisteet, ja oletin, että menee paljon plussan puolelle, mutta eikös vaan jäänyt plussalle 0.5... Eli saan syödä huomenna ylimääräistä puolikkaan omenan. Tai sitten jätän sen 0.5 pistettä tasaamaan viikon saldoa, joka taitaa olla miinus 50 ja risat...
Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan, muuten ei huomenna jaksa syödä (tosin paksu jaksaa aina syödä, sehän on jo aiemmin todettu...)
Mutta onnea Painonvartijoihin!!! Se on muuten hyvä , mutta maksaa. Tämä CD-versio on siitä hyvä, että voi välillä löysäillä. Tai siis oikeastaanhan se on huono, koska keveyttähän tässä tavoitellaan. Kynsin hampain...
Minäkin heitän vain sanasen, jatkaa huomenna enemmän, meinaan väsyttää ja kunnolla. Tänään on nimittäin kävelty ja paljon, eikä syömiselle ole liiemmin aikaa jäänyt, hitusen makaroonilootaa, pari leipää ja rutosti kahvia. Kiusaukset on sivuutettu ja taitavasti. Kerrankin, harmi vain että on liian näännyksissä jaksaakseen olla itseensä tyytyväinen. Ja mitä pisteen vahtaajiin tulee, ajattelin käydä vain muutaman viikon, että saa perustiedon kasaan, eikä köydy ihan kuiviin. Mutta nyt petiin, muuten voi taas tulla nälkä eikä talossa ole mitään terveellistä.
Hei, siitä CD-hommelista vielä, meinaan tän päivän kokous olikin jo yhdeksältä aamulla, mikä on meikäläiselle täysin epäkiitollinen aika yhtään mihinkään, varsinkin laihtumiseen, joten rupesin siinä tuumailemaan ja laskeskelemaan vkomaksuja ja bussikuluja, ja siksipä kysynkin: Onnistuuko homma rompun kanssa, ettei liikoja lipsu? Itsestä kun tuntuu siltä, että henkinen puoli kaipaa muita paksuja ympärille(näyttää edes joskus itsekin normaalille, ellei jopa hoikalle:)). Eli onko se hyvä hommeli, jaksaako yksin äheltää? Ja miten hyvin siinä on materiaalia? Netti ainakin väitti ruokaohjeita ja ruokien pistemääriä löytyvän ihan hyvin. Mutta nyt takaisin lenkille, huomaa: Tänään minä taas laihdun, kohta takana kaksi hurjan hoikkaa päivää..:)
Heippa! Itse sain tutulta sen CD-rompun, joten muuta materiaalia ei minulla ole. Aluksi tuntui tahmealta käyttää sitä romppua, mutta sen oppi nopeasti.
Mutta kyllä lipsuu. Kun pisteet menee yli reippaasti, niin silloin ei kyllä laihdu. Nyt on taas sellainen jakso. Tosin tänään meni pisteet miinuksella vaan -4, joten oli hyvä päivä!
Toki ryhmässä laihtumisessa on vankkana puolena se, että näkee muita paksuja. (jotka ovat paksuakin PAKSUMPIA!) Varmaan riippuu vetäjästä, miten siellä viihtyy, joissakin ryhmissä on kuulemma ollut hirmu hauskaa.
Mutta siinä on se lähtemisen vaiva. Ja jos ihan tiukkapipoisesti pisteitä laskee, kaipa siinä tulee sellainen kuurimeininki ja hinku päästä nopeasti tavoitepainoon. Ja kun kuuri loppuu niin paino nousee.
Itselleni tämä lepsumpi tapa on sopivampi. En enää jaksa kovin niuhottaa, mutta yritän edes pysyä nykyisissä mitoissa (kuminauhaa riittää...) ja edes pikkuisen pudottaa. Joka tapauksessa tämän muutaman kuukauden, kun olen pisteitä itsekseni laskeskellut, ei painokäyrä ole ainakaan nousussa. Välillä on tasaisempaa ja välillä tippuu rajummin. Mutta tippuu kuitenkin!
Tänään söin suht terveellisesti. Tosin jälkkäriksi ison lautasellisen rahkaa ja 1/3 suklaapatukasta (perhe söi loput). Ja kävely jäi vähiin, mutta huomenna sitten taas liikutellaan lihoja!!!
Nyt olen todela niin poikki, että on ihan oikeasti vastataan huomenna. Kävelin vissiin maratoonin tai pari, ja sitten vielä kavereitten kanssa baariin. Luen viestisi huommenna kunnolla, kun olen tajuissani.:)
Pitäis varmaan mennä oikeisiin painonvartijoihin. Nyt lipsuu ja pahasti. Pisteet meni miinus 20 ja yli. Mutta sitkeesti ne kaikki syömiset kuitenkin merkkasin ylös.
Päivä olisi näyttänyt paremmalta, mikäli olisin jättänyt syömättä suklaata ja HAMPURILAISEN ja RANSKALAISET! (niitä vm. en ole syönyt aikoihin...) Huomenna olis punnituspäivä. Pitää olla varmaan syömättä iltapäivään ja mennä vasta sitten vaakaan...
Tais tulla oltua pienessä hiprkassa, kun en muistanut yöllä tänne kirjoittaneeni. Semmoista sattuu. Ja oluen kaloreita ei lasketa, kysymys ei ole syömisestä, vain juomisesta. Aloitin kylläkin hillitysti, valkkarilla, mutta kun en pidä, niin en pidä. Olut taas on eri juttu. Kotia tuntua söin pikkuruisen valmispizzan. Niin pienen, ettei sitäkään lasketa.. No joo, ruotuun takaisin. Huomenna olisi tarkoitus lähteä fillaroimaan ekaa kertaa vuoteen ja jos jaksais mennä vähän lähikauppaa kauemmas, jos ei, niin ostan edes jotain järkevää. Tänäänkin kiikutin kaksi isoa pussillista kaupasta ja mukana oli terveellinen kurkku. Ja pussillinen sipulia. Tosin myös pussillinen juustonaksuja, mutta ne eivät tietenkään ole minulle.. Eiväthän ne koskaan ole. Huomenissa olisi tarkoitus sitten tilata se pirhanan romppu, ellei sais ryhmästä ostettua, pääsispähän alkuun vikkelämmin - perjantaina piti alkaa ja nyt on jo sunnuntai. Tietty parempi maanantaina kuin ei milloinkaan.
Nyt alkoi taas terveellinen elämä!!!
Jos joku väittää, että voi tuosta vaan yhtäkkiä elää terveellistä elämää, ja jatkaa sitä tosta vaan ilman repsahduksia KOKO LOPPU IKÄNSÄ, niin se valehtelee, eikä ole koskaan edes ollut paksu.
Mutta tänään on taas tsemppi päällä.
Kävelin kaksi piiiiitkäää kävelylenkkiä, yhteensä melkein 3 tuntia, joten pisteet meni jopa plussan puolelle!!!
Enkä edes syönyt muuta epätervettä, kuin yhden pienen siivun piimäkakkua, ja senkin vaan siksi, että joku muu oli kaivanut sen kakun pakkasesta , ja se oli niin yksinäisenä siinä pöydällä. Ja vähän mansikkarahkaa, joka tosin oli aika imelää...Tai siis vähän enemmän kuin vähän sitä tuli syötyä.
Mutta kaiken kaikkiaan, nyt taas on tsemmpi päällä. Aamulla oli punnitus, mutta koska paino oli noussut melkein kilon, sitä ei merkitty painokäyrään. Muuten iskee masennus, kun painokäyrä rupee taas nousemaan. Joten pitää yrittää se paino vähän tippumaan ensi punnitukseen mennessä...
Minä piilotin puntarini kaappiin kolme viikkoa sitten. Ajattelin, että turhaan se raukka pölyyntyy yksin sohvan alla, kun kukaan ei käy sitä koskaan katsomassa. Ja nyt nautin päivän kevennykseksi hieman kanankoipea, ja koska kello on jo varttia vajaa puolenyön, saa napsaista hiukan huomisenkin satsista, saahan.. Ei, syön vain yhden koiven ja sekin on minun myöhäinen päivälliseni. Huomenna taas sitten kevennytään, takulla. Ihan varmasti. Lupaan sen. Enkä huijaa.
Ota yhteyttä minuun, ennen kuin ostat. On meinaan toiminut se romppu hyvin. Asun lahdessa (kuten ehkä muistatkin) ja pääsisit vaikka katsomaan tota ohjelmaa ja voitaisiin miettiä sitäkin, että ei tarttis ehkä tuota 80 e siihen ohjelmaan sijoittaa:-). Eka viikko takana ja 2 kg kevyempänä iloisena uuteen viikkoon:-)
Laita mulle vaikka suoraan spostia, jos olet kiinnostunut rompusta, se tosin on se points plus ohjelma, ei tuo uusin syö ja nauti mikä juuri [email protected] on mun osoite, täällä kun en välttämättä kovin usein ehdi käymään. Sähköpostin luen ainakin yleensä aamulla ja illalla.
Postia tulossa.
Heippa!
Tänään en ole kävellyt kuin 15 minuuttia, mutta vakaa tarkoitus on lähteä pitkälle lenkille, koska muuten en saa syödä enää juuri mitään tänään.
Muuten on syöty erittäin terveesti, mutta MIES oli ostanut pinon suklaapatukoita, joten söin yhdestä PUOLET! MÄmmi oli tarjouksessa, joten ostin vielä vähän... Muuten ostinkin sitten vaan kasviksia ja hedelmiä ja perunoita ja ruisleipää.(Ja pari pakettia vatkautuvaa vaniljakastiketta, mutta sitä ei lasketa, koska ne oli niin pieniä paketteja ja hävisivät kokonaan kurkkujen ja tomaattien alle...)
Mutta kai se LIIKUNTA on kaiken A ja O. Eli liikkua pitää ja ehdottomasti joka päivä ja säällä kuin säällä. Ainakin pää kestää paremmin tätä ruokatarkkailua, kun aivot saa happea. Ja lihas on kaunista! (Mihinhän ne minun lihakseni ovat piiloutuneet?)
Eli kävelylle siis.
NO niin, kävelty on taas tänään yhteensä 1 tunti ja 45 minuutti. Musiikkia vaan soimaan korvalappuCD:ltä ja menoksi!
Pisteet meni miinus kolmeen, mutta siis oikein hyvä saavutus, kun yleensä pisteillä on taipumus mennä miinus kolmeenkymmeneen...
Joo, kävelty kyllä on, muttei varsinaisesti huvikseen. Takana on kolme tunnin lystikäs marketti-maraton, tajuton määrä terveellistä ruokaa, eikä mitään syötävää. En langennut, en edes oikeastaan ajatellut ostavani mitään hyvää ja lihottavaa, enkä sitten ostanutkaan. Ehkäpä se on tässä. Lopultakin. Johtaisikohan tämä laihtumiseen? Oikein kunnolliseen ja pysyvään painonpudotukseen? Voi jos niin kävis, osiskohan sitä ollakaan, hoikka, meinaan. No joo, yksi onnistunut kauppareissu ei kyllä tästä tynnyristä tiimalasia tee, mutta on se alku sekin. Huomennakin olisi edessä kohtalaisen hoikka päivä, pakon ajamaa, mutta silti vapaaehtoista kävelyä luvassa useamman tunnin ajan, ja niin täyteenympätty päivä, ettei ehdi syödä. Kun sitten ei ehtis yölläkään, valitettavan usein niin vain käy, kun ei muuten kerkiä. Ja siitäpä tulikin mieleeni, että nyt täytyy syödä.. oikein kevyesti. Lupaan sen.
JOo, sieltä se lähtee: KAUPASTA! KUn jääkaapissa ei ole herkkuja, ei niitä voi syödä. Paitsi, mikäli lähtee niitä sitten ostamaan.
Mikä sankarillinen olo siitä syntyykään,kun kauppakassit notkuvat porkkanaa ja lanttua ja kaalia ja kurkkua. Eikä MITÄÄN raskasta ja rasvaista ja läskistä ja suklaista!
Kävin pitkästä aikaa Prismassa. Olin polkupyörän kyydissä, mutta sen etu-ja takakoriin mahtuu uskomattoman paljon ruokaa. Ja lisäksi kahteen muovikassiin pyörän sarvista roikkumaan.
Mutta OLI VAIKEETA! Joka väittää, että laihduttaminen on helppoa, kun voi valita herkullisia vähärasvaisia tuotteita eikä kärsi yhtään nälkää, EI OLE KOSKAAN yrittänyt hallita painonnousuaan VUODESTA TOISEEN! Ostin paljon hedelmiä, ne on herkkua. Ostin kurkkua ja monta pakettia salaattia, pussillisen porkkanoita, ihan hyvää ruokaa siis. Lisäksi rasvatonta maitorahkaa, siitä saa hyvän terveellisen herkullisen hedelmärahkan. Lisäksi 3 % fetakuutioita; tulee herkullinen kreikkalainen salaatti.
MUTTA EN VOINUT OSTAA herkullisia isoja juustokimpaleita (niitä, joista voi höylätä ihania paloja suoraan suuhun). Kuljin silmät ummessa juuripaistetun mustanmakkaran ohi.(Vähän vilkuilin). Ja leipätiskille tullessani päätin, että en tule enää ikinä kauppaan, kaikki nurkat pursuilivat herkullisia tuoreita vaaleita leipiä ja tuoksuvia pullia. (ostin lopulta 7 munkin pussin, söin itse yhden = 7 pistettä, perhe söi loput). En myöskään ostanut tarjous- voitaikinaa, josta olis voinut helposti tehdä kaikenmoista helppotekoista vaikka vieraille
(eli itselle). Ei suklaata. Ohi hesen ja ohi Rosson. Kevyet herkut on hyviä, mutta raskaat herkut on myös hyviä!!!
Onneksi kauppa pursuili muita paksuja, joten yritin tsempata itseni ostamaan vaan sitä tervettä ruokaa. ("Tuokin on syönyt suklaata, tuokin on syönyt juustoa"...yritin hokea mielessäni, kun kurvailin herkkuhyllyjen ohi)...
Ja siis oikeestaan melkein onnistuinkin (paitsi ne munkit).
Mutta ei ole helppoa olla lihava joka yrittää päästä vähemmän lihavaksi. Kaupassa on mukava kierrellä, mutta tänään ei ollut mukavaa, kun ei saanut ostaa, mitä olisi halunnut, koska muuten minusta olisi tullut entistäkin lihavampi.
MUTTA tämä on totista TAISTELUA!!! Vaikka miten päättää, että syö terveesti, niin se vaatii HILLITÖNTÄ itsekuria!!!
PÄivän pisteet meni lopulta vaan miinus kolmeen, kun kävin vielä iltakävelyllä.
Joten hyvältähän tämä näyttää!
Lisäksi yksi tuttu tuli kaupungilla vastaan, ja kysyi, että " miten paljon sinä oot oikein laihtunut?",joten SE SIIS JO NÄKYY PÄÄLLEKIN PÄIN!!! Joten sitkeesti vaan eteenpäin!!!
Vaikka välillä tahmeeta onkin...
Tänään oli tarkoitus olla SE elämäni päivä, mutta syteen meni. Aina osuu kummsti jotain lihottavaa kohdalle, olit miten olit. Hitto vie, kun tämä ei ole enää hauskaa ja jos Mäyrikseltä hyytyy hymy, se on vakavaa. Huomenna taas.
Heippa!!! Ei se tuo kaupassakäynti ole vaikeaa ainakaan mulle, mutta tää kotona oleminen. Toisapäivänä maito oli menossa vanhaksi (kulutusmaito) ja piti tehdä pannaria. Isäntä halusi omenapiirakkaa (kermaviilillistä) sunnuntaina. Kumpaakin söin ja sain pisteet pysymään sallituissa rajoissa. Ja sitten eilen repsahti. Iiiso pala jätskiä ja pisteet -3,5. Ei paha, mutta mites sitten tänä iltana???? Miten saada kierre makean syömiselle katkeamaan? No ehkä pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni...:-) -Pia-
Laihdutus jatkuu. Uudella sivulla!