elämää lappi

Sota näytti julmimmat kasvonsa viattomille uhreille – partisaanit iskivät nukkuvaan Seitajärven kylään
UUTISET 6.12.2016 09:00
Kari Kallonen
765
Monet sodan siviiliuhreista saivat vain puisen ristin metsän keskelle.
Monet sodan siviiliuhreista saivat vain puisen ristin metsän keskelle. (Kuva SA-kuva)

Lukemistonamme on Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulpin elämäkerran avausluku, joka kertoo partisaanien uhreista pienessä pohjoisen kylässä.

SOTAHISTORIA Sotakesä 1944. Kaukana pohjoisessa, itäisen naapurin kiihkeästi kosiman Suomi-neidon vasemman käsivarren turvallisen tuntuisessa kainalossa, sijaitsi Savukoski. Harvaan asutun lappilaisen kunnan koillisnurkassa, tiettömän taipaleen takana, kohosi Korvatunturi. Osin Suomen puolella, osin nykyisen Venäjän.

Savukosken kunnan toisella laidalla, lännessä, oli puolestaan idyllinen Seitajärven erämaakylä. Sinisestä ja kalaisasta järvestä kohosi ihmishahmoinen kivipaasi, Seita. Edellisen vuosisadan lopulla oli luonnonkauniiseen paikkaan ihastunut Kittilästä saapunut Mikko Ranta, joka muutti nimensä Arajärveksi, läheisen suuremman järven mukaan. Nyt hyvin hoidetut ja punaisiksi maalatut Jalmari, Abiel ja Matti Arajärven talot muodostivat pienen kylän keskustan, ne sijaitsivat lähellä toisiaan.

Hieman kauempana oli Ylilokan pirtti, Seita-Matin tytär Alma oli saanut tuotua sulhasensa Aleksin kotikylää asuttamaan. Ja Seitajärven rantaa etelään seisoi Ollilan talo, jonne Matin toinen tytär Marja oli puolestaan houkutellut Johanneksen, oman miehensä. Vain viisi perhettä ja taloutta, samaa sukua.

***

Sota oli kaukana pienestä kylästä. Se oli kaukana rajan takana, jossa Arajärven suvun pojista Toivo, Onni ja Eemil suorittivat velvollisuuttaan isänmaansa puolesta siellä jossain, Hannes oli haavoittunut ja toipumislomalla kotona toimien samalla vartiomiehenä. Jos ei oteta huomioon vanhempien miesten omia kivääreitä ja vääpeli Martti Aaltovirran johtamaa vaatimatonta yhdeksänmiehistä vartioasemaa, kylän puolustus lepäsi pääluvun mukaan naisten ja lasten varassa. Ja lapsistakin suurin osa oli tyttöjä.

Heinäkuun neljännen päivän aamuna kolme tytöistä oli lähtenyt viemään kylän viittätoista lehmää laiduntamaan lähistön Porkkaharjulle. Kun lehmät olivat luonnonlaitumellaan, tytöt kiipesivät leikkipaikalleen harjanteen laelle. Kapean jängän takaa kuului selvästi venäjänkielistä puhetta.

Tytöt palasivat heti kylään ja kertoivat asiasta Tyyne Arajärvelle, Matin kolmannelle ja vielä kotona asuvalle aikuiselle tyttärelle. Seita-Matin taloon oli sijoitettu vartioasema, ja Tyyne välitti tiedon vartiopäällikkö Aaltovirralle. Martti Aaltovirta oli suojeluskuntalainen ja savukoskelaisia aliupseereita, edellisen vuoden tammikuussa esikunta oli ylentänyt hänet kunnostautumisen johdosta.

– Ei saa pelotella ihmisiä tyhjillä puheilla, vääpeli Aaltovirta tuumi.

Seitajärvellä oltiin saatu olla rauhassa, itärajalle oli matkaa. Moskovan Tiltullekin vain naureskeltiin, kun punainen propagandaääni radiossa uhkasi, että Savukosken kauppalan kylään hyökättäisiin heinäkuun alussa. Savukoski ei ollut edes kauppala, lähin kauppala oli Rovaniemi. Paljonpa tiesivät. Kun seuraavana päivänä karjaveräjän läheltä löytyi jalanjälkiä, nekin uskottiin lasten tekemisiksi. Yövartiointia oli turha asettaa, sitä ei ollut aikaisemminkaan järjestetty. Yksi vartiomiehistä sai lähteä vielä omille asioilleen Värriön lähikylään.

”Ei saa pelotella ihmisiä tyhjillä puheilla”

Lapset leikkivät valoisassa kesäyössä polttopalloa lähes puoleen yöhön, kunnes oli aika mennä nukkumaan. Kesäksi nuorisolle oli kunnostettu nukkumapaikkoja aittoihin ja ullakoille. Ylilokan tyttäristä 14-vuotias Leila ja Ollilan 17-vuotias viehättävä Eliisi olivat vaarinsa Seita-Matin talossa apuna, siellä kun asui vartiomiehiä ja leskeksi jääneen Matin perheestä paikalla oli vain Tyyne.

Monessa rajakylässä oli vain lottia ja kylän naisia kotiaskareissa, kun miehet olivat rintamalla.
Rajakylissä oli usein vain lottia ja kylän naisia kotiaskareissa, kun miehet olivat rintamalla. (Kuva SA-kuva)
Ennen nukahtamistaan Abiel Arajärvi havahtui koirien haukuntaan, ne olivat haukkuneet jo edellisenä päivänäkin poikkeuksellisen paljon. Aidan takana saattoi liikkua hirvi. Hän ehdotti sotamies Viljo Metsolle, että mies ottaisi kiväärinsä ja menisi tarkistamaan asian.

– Jos vaikka saisit isomman paistin, niin palvattaisiin sitä savusaunassa.

Tunnit kuluivat, sotamies Metso ei palannut takaisin. Tuskin hän eksyisi tutussa maastossa, ja Abiel Arajärvi meni nukkumaan.

Kellon viisarit kulkivat eteenpäin, näyttivät jo kolmea. Hannes Arajärvi heräsi, vilkaisi pöydänkulmalla ollutta ajannäyttäjää ja päätti käydä ulkona tarpeillaan. Hänen astuessaan portaille jostain kuului yksinäinen pistoolinlaukaus. Tuntui oudolta, jos joku metsästi vesilintuja keskellä yötä. Kun hän otti muutaman askeleen navetan suuntaan, seurasi konetuliaseen laukausten sarja miehen kulkua. Nuorukainen pyörähti ympäri ja syöksyi takaisin taloon sisälle.

– Nyt äkkiä ylös ja metsään, v