Mitä voisi tehdä kun on oppinut tuntemaan ensin ystävänä naishenkilön. Sitten on mennyt ihastumaan ja myöhemmin rakastumaan, nyt sitten tällä naishenkilöllä on toinen mies, mutta ei myönnä edes seurustelevansa tämän kanssa. Olen rikkonut alkuperäiset ystävyys-suhteet kun on mennyt ihastumaan ja hän ei halua olla enempää minulle, mutta minä en sitä pysty ymmärtämään ja siksi rikon välejä vain lisää mitä enemmän yritän. En ole saanut mitään järkevää perustetta sille miksi hän ei voisi edes harkita kehittävänsä suhdetta pidemmälle. Suhteemme ei tule kuitenkaan enää palautumaan siihen mistä lähdettiin. Olen todella sairastunut rakkaudesta. Sitäpaitsi minulle käy näin jo toista kertaa siksi en anna enää periksi yhtä helposti.
Enkä kaipaa sääliä keneltäkään. Itsetuntoni on kuitenkin kohdallaan ja tiedän selvästi mitä haluan.
Enkä kaipaa sääliä keneltäkään. Itsetuntoni on kuitenkin kohdallaan ja tiedän selvästi mitä haluan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla samanlainen juttu. Meidän yhteydenotot kuoli pois, toinen ei ota enää yhteyttä vaikka itse yritän kysellä välillä edes kuulumisia. En mä väkisin yritä ottaa enää yhteyttä, surettaa vaan menetetty ystävyys. Ottaa yhteyttä jos ottaa, minä en jää enää odottelemaan.
minä itse puolestani lopetin yhteydenpidon kokonaan, koska hän seurustelee ja omat tunteeni ovat enemmän kuin pelkkää ystävyyttä... en voinut jatkaa itseni kiduttamista, parempi katkaista kaikki yhteydenpito, jos unohdus tulisi näin nopeammin. hän olisi ollut halukas (?) jatkamaa ystävyyttä.
ei sillä, että olisin halunnut unohtaa... mutta kun on pakko. elämä jatkuu...
Jatka eteenpäin, jos hän ei näe sinua sillä silmällä olleskaan.
Itse olen saanut jatkuvasti sanoa ei, kun en ole kiinnostunut kuin ystävänä. Välillä tekis mieli sanoa todella pahasti tai että olen naisista kiinnostunut. Ystävyyden voisin säilyttää, mutta kun toinen jankkaa joka kerta kun tavataan samaa.
Kertoo mulle millainen olen (kehuu), sitten yrittää ja yrittää ja yrittää. Ja joudun sanomaan ei ei ja ei. %"##¤ hermot menee tai meni jo.
Nyt viimeeksi sitten kertoi poistaneensa mun numeron ja msn osoitteen... ja tiedätkö..
En tuntenut mitään, ei liikuttanut enää, kun tarpeeksi on saanut jankata samaa. Ei tunnu olevan enää mitään mistä keskustella, kun hän aina palaa alle 5 minuutin sisällä samaan vanhaan kaavaan!
Oho, tulipas äkästä tekstiä.
Hän kuitenkin näkyy taas messengerissäni ja tuskin taaskaan saan rauhaa. Mies, joka piinaa mua on kaiken huipuksi 18-19 vuotta minua vanhempi ja käyttäytyy kuin keskenkasvunen kakara, alkaa mököttää kun torjun hänet. Ei jaksa enää, ei sitten millään...
Tämä ei nyt varmaan ihan sun tilanteeseen liittynyt, mutta ihan hyvä huomioida myös sen toisen näkökanta. Ole varovainen, ettet menetä ystävyyttä. Voithan olla onnellinen, että hän on ystäväsi.
Homma menee just noin. O paljo yksityöskohtia jo tullut. Kaikki sama on käyty läpi mitä sinäkin ja enemmänkin. Msn stä olen ollun minä se kenet on blokattu ja nykyään skypestä. Puhelimeen ei vastannut neljään kuukauteen ja kiinnisaaminen on vaikeaa. Jotkut sanovat kyllä että se on ihan normaalia häneltä. Ei ole ollut siis itsestäänselvyys edes huomata tätä.
Ongelma on se etten ole enää itse kasassa ollenkaan. Koitan saada itseni kokoon jälleen, mutta mitä kauemmin on katkolla sitä etäisemmäksi hän pääsee minusta ja niin haluaakin. Koska lähtee pian pois maasta. Tilanne toisaalta voi olla hyväkin ehkä pitää pientä taukoa näkemiseen. Saan aikaa kerätä itseni kasaan jos en näkisi häntä. Toisaalta on sitä kokeiltukin ja mitä kauemmin olen erossa hänestä sen vaikeammaksi elämäni menee. Olen riippuvainen hänestä.
Tiedän ajaneeni hänet nurkkaan ja olemme puhuneetkin siitä. Mietin jatkuvasti hänen näkökulmastaan asiaa. Ymmärrän häntä myös todella paljon. Enää suhde ei palaa ennalleen eikä se olisi mahdollista se olisi minulle kidutusta. Yksinkertaisesti tunteita ei kykene hallitsemaan. Pelkään mitä vielä tästä seuraa siksi. Mutta en halua kylmentää itseäni minkä moni tekee. En halua olla robottikaan olen ihminen.
Minä en ymmärrä miksi miehet suuttuvat, jos nainen haluaa olla vain ystävä.
Miehelle ei naispuolisen ystävän saaminen ole mikään saavutus. Kaverinaisia pyörii jaloissa liiankin kanssa. Kauniin ja seksikkään naisen pöksyihin pääseminen sen sijaan on miehen kuin miehen tärkeimpiä tavoitteita. Yleensä mies alunperinkin hakeutuu naisen seuraan vain sen takia, että tällöin suurempi mahdollisuus seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ystävän menettäminen ei merkitse miehelle mitään, mutta seksisuhteen menettäminen harmittaa todella paljon.
Jospa he ovatkin vain ystäviä?? Miksi mieseten on vaikeata uskoa, että ollaan vain ystäviä?
Sama ongelma näyttää olevan naisilla. Vielä tekeevät sen todella kierolla tavalla ku yrittävät olla enemmän. Odottavat kuinka reagoi ja sitten reagointitavasta riippuen jatkaavat. Ihmistyypistä riippuen toiset tykkää vaikeesti tavoiteltavista toiset ja se o se yleisempi naisten mieleen ollukki.
Naiset aina aloittaa kaiken, mutta kuitenkin aina väittävät minulle, että me ollaan vain ystäviä. Oon soittanut naiselle kahden aikaan yöllä ja en saanut mennä sillon kylään, mutta hän on monesti ollut minulla myöhään ja kerran melkein minua hieroi.
Kannattaa kuitenkin miettiä ettei mene pilaamaan niitä välejä sitten jos aloittaa edes kyselemään, että voisiko olla enemmänkin tiedossa. On ne kummallisia, naiset. Haluavat hallita mutta naisia ei kyll siihen todellakaan ole luotu, miehet osaa hallita yleensä paremmin. Kuha ei mietitä alapääl. Naiset kuitenki miettii näin miehistä vaikka ne o paljolti perverssimpi sukupuoli ja viel kunnol kieroutuneita. Kavereihi voi luottaa aina paremmi ku nais ystävii. Mull se vaa menee aina näin.
Mut hei hierominen on ihan ok ei siitä kandi mitää viel miettii. Mun mielestä. Itse en tosin tajunnu mitään vaikka yks vietti yötäki mu luona. Ennnenku sitte kerto mitä tunteita oli mua kohtaan. Valitettavasti oli mull menossa suruaika sillo ja en kyenny moista miettiin. En halunnu käyttää hyväksenikään huonoon olooni tälläistä ystävää. Nyt ollaan edelleen ystävii silti. Kolme kuukautta kyllä silti meni ennenkuin kykenin vastaamaan edes hänelle että nyt ei ole mull kaikki sellasessa kunnos että ketään rakastajaa haluis rinnalleen kun ei voinut tunte samoin.
Jatkan. Minun samanen kaveri oli monesti myöhään minun luonna ja halusi tietää mitä minä hommailen muuloinkin. Kielsi minua juomasta alkoholia ja käski valita ystävyys vain viina, non minä valitsin viinaa, koska en halua vain ystävyyttä naisten kanssa. Minun mielestä ei se ole normaallia, että mies olisi naisen kaveri ilman suhtteen mahdollisuutta.
Ehkä nainen ei ole sinusta kiinnostunut romanttisessa mielessä, ja haluaa siksi pysyä vain ystävänä. Minulla on ollut elämässäni yksi erityisen hyvä miespuolinen ystävä, mutta en ole koskaan ollut hänestä "sillä tavalla" kiinnostunut. Viihdyimme hyvin yhdessä ja puhuimme aivan kaikesta, mutta suhde hänen kanssaan olisi tuntunut kuin suhteelta omaan veljeen. Oletan, että hän tunsi samoin minua kohtaan. Löysin elämäni miehen sitten myöhemmin muualta.
Mutta toisaalta, eihän sitä tiedä, mitä teidän suhteestanne vielä kehittyy. Sitä naista ei ehkä liikaa kannata ahdistaa nurkkaan tai hän saattaa vetäytyä.
Valitettavasti hän on jo vetäytynyt. Nyt kysymys kuuluukin että kuinka saan hänet takaisin?
Tiesin ajaneeni hänet nurkkaan. Otin asian itsepuheeksi hänen kanssaan jo 3 kk sitten. Peläten ja ennakolta juuri vältellen tätä. Miksi koskaan ei voi löytyä poikkeusta joku joka kestäisi vähän enemmän. Naiset olette vain kaikki niin samanlaisia. Kumpa joskus ei voisi ennakoida ja yllättäisitte. Tiedän mitä olen tehnyt ja miltä hänestä voi tuntua. En kuitenkaan kaikkea tiedä, opin kuitenkin aina lisää.
Onko joku vielä saanut tämänkin jälkeen ihmis-suhteet korjatuksi eli takaisin vetäytyneen ystävän kautta rakastettunsa.
Tuntuu pahalta kun ei tunne itse tehneen mitään väärin. En olisi mitään voinut enää paremmin tehdä. Kun jäljestäpäin ajattelen.
Ainoa neuvo jätä hänet rauhaan, sillä muuten hän saattaa hankkia sinulle ongelmia ja väittää poliisille, että sinä "teet" vääriä asioita ja piip juttuja.