Sanokaas kuinkapaljon pitää seksiä olla että ei tarvi sen vuoksi vieraissa käydä, useimmiten miehet kirjoittaa että kun eivät saa tarpeeksi seksiä pitää käydä sitten vieraissa? Ja tiettyhän on että jos seksi kelpaa niin silloin varmaan välittääkin puolisostaan.
Me olemme olleet naimisissa noin 30 v ja seksiä on joskus jopa 2 kertaa päivässä ja tietty useampia kertoja viikossa, mutta kuinkapaljon on tarpeeksi?
Me olemme olleet naimisissa noin 30 v ja seksiä on joskus jopa 2 kertaa päivässä ja tietty useampia kertoja viikossa, mutta kuinkapaljon on tarpeeksi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mielestäni vieraissakäynti ei ole seksin määrästä kiinni. Vieraissakäyntiin voi olla muukin syy. Tällöin pettäjä saattaa tuntea itsensä halutuksi tai hän haluaa tuottaa toiselle osapuolelle nautintoa ( tällöin pitää tykätä vieraasta ). Lisäksi vaihtelu, uudet opittavat jutut sekä oman kumppanin estoisuus voi joillekin olla se asia, joka vie vieraisiin.
Ei määrä ole ainoa asia. Itselläni menee puolisoni kanssa hyvin ( n. 10 krt / vko ), mutta silti ajattelen välillä miltä tuntuisi olla vieraissa.
Joo tiedän kyllä että on muitakin syitä käydä vieraissa mutta kun nyt kysyinkin että kun noi miehet yleensä valittaa että eivät saa tarpeeksi, niin mikä se sitten olisi se sopiva määrä.
Sopiva määrä on että yrittää vastata toisen haluun miten parhaiten kykenee vaikka ei aina kovasti itseä huvita.
Jos vaimoni käyttää sukupuolista vetovoimaansa minuun valtapelinsä ja nöyryyttämisen välineenä on se pitkänpäälle alentavaa ja aiheuttaa aidentiteettikriisin jota voi sitten yrittää paikata vaikkapa irtoseksillä tai muunlaisilla irtosuhteilla.
Eikös tämä ole ymmärrettävää?
Oman haluttomuusjaksoni aikana ärsytti, kun mies aina oli haluamassa ja koskettamassa (n.kerta-pari viikko). Ärsytti pelkkä tietoisuuskin, jonka myös osoitin hänelle (suurinpiirtein että mene vieraisiin...)! Nyt sattuneista syistä on itsessäni tapahtunut jokin kumma muutos - löysin mieheni ihan kuin uudelleen. Mutta nyt homma kääntyikin ihan toisin päin. Minä kaipaisinkin useammin rakkautta ja läheisyyttä, jonka myös osoitankin selvästi. Mutta hän mieluummin illalla rauhoittelee nukkumaan vaan (=ei taida seistä). Hän ei pystykään niihin suorituksiin, joihin hänen kuvittelin aina yltävän ja joista kannoin huonoa omatuntoa itseni taholta kun pihtasin tai makasin kuin kylmä lahna. Voiko tilanne johtua siitä, että hän jotenkin säikähti muuttunutta olemustani? Nyt jotenkin olen taas joutunut tämän hetkellisen häiriötilanteen jälkeen laskeutumaan maan pinnalle, eli lopettanut kaipaamasta rakkautta ja läheisyyttä vaikka kuinka haluaisin...palaan taas kiltisti siihen alkuperäiseen asetelmaan...elämään omissa fantasioissa ja kenties harkitsemaan ehkä uskottomuuttakin.
Siis lopuksi-onko tämä sitä kissa hiiri leikkiä,
jossa toinen osapuoli on aina vahvempana osapuolena halujensa kanssa? Tänään haluaa paljon ja huomenna vähän? Vai pitäisikö halujen olla
aina vakiot?
Olen valitellut puuteellista seksielämääni tällä palstalla ja pyydellyt neuvoja miten voisin parhaiten solmia jonkun ulkopuolisen suhteen kokeillakseni josko mahdollisesti siitä olisi apua. Vastauksesksi sain tietoja ihmisten kokemuksista ukopuolisista suhteista eli pettämisestä. Minullahan niitä kokemuksia ei ole. Nämä vastaukset vaikuttivat minut niin että haluni seksiin tosiallisesti vähenivät. Päättelin ettei ulkopuolinen seksisuhde voisi olla mikään ratkaisu ongelmiini.
Koska haluni seksiin tosiasiallisesti vähenivät lakkasin tyrkyttämästä seksiä puolisolleni. En tiedä johtuiko siitä vai mistä että vaimoni ilmeisesti joutui tekemään puolestaan aloitteen pitkästä aikaa. Suostuin siihen ja seksi oli taas kerran ihan hyvää ja tyydyttävää kuten tavallista. Vaimoni alotteellisuus korjasi huomattavasti itsetuntoani. En enää ajattele että minun tehtäväni on tyrkyttäytyä ja hakea seksiä. Tiedän että vaimonikin voi tehdä aloitteen ja että kelpaan hänelle vaikka en tyrkytä itseäni. Jos vaimoni olisi enemmän alotteellinen saattaisi todella käydä niin että seksuaalinen haluni vähentyisi koska minun ei tarvitsisi ajatella seksin olevan jotenkin "kortilla" liitossamme.
Kaippa se on niin että halut eivät ole vakiot ja että joskus toinen haluaa enemmän ja joskus taas toinen. Tärkeintä lienee ettei käytä seksiä valtapelin välineenä. Pitäisi ymmärtää sitä toista osapuolta. Tärkeätä olisi yrittää joskus tehdä aloite niinäkin ajanjaksoina jolloin itseä ei kovasti huvita mutta tietää että toisella osapuolella on tarpeita niin että sen aktiivisemman ei aina tarvitsisi tehdä aloitetta.
Olen oppinut paljon tässä keskustelussa. Olen oppinut ettei ukopuolinen suhde ole ratkaisu vaan voi mutkistaa asioita entisestään. Silti haluaisin joskus myös kokeilla avioliiton ulkopuolista suhdetta jos sopiva tilanne sattuisi kohdalle.
Parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen, jossa seksi ei koskaan ollut muuta kuin pelkästään minun tyydytystäni varten löysin naisen, joka oli kiinnostunut minusta myös seksuaalisena olentona.
Siinä tilanteessa mietin pari päivää lähdenkö mukaan vai jatkanko edelleen tutussa suhteessa, jossa pari kertaa kuussa lauantai-iltana saunan jälkeen tehdään se.
Totesin että en voi mitään enempää enää menettää ja niin löysin itseni vieraan naisen sylistä. Silloin vasta tajusin mitä on kun mies ja nainen kohtaavat toisen seksuaalisina olentoina.
Omassa liitossani vaimo ei edes kiihottunut vaikka tein mitä tahansa (tai jätin tekemättä). Yhdyntäkään ei kestänyt koskaan pitkään kun osittain kuiviin ja turpoamattomiin genitaaleihin yritti yhdyntää. Vieraan naisen syli oli lämmin, hehkuvan kiihottunut, turvonnut ja kostea. Saatoin kestää yhdynnässä vaikkapa ½ tuntia, koska hankaus ja ärsytys oli paljon lievempää ja vastaavasti molempien nautinto oli suunnaton.
Kaduttaako, ei todellakaan!
huomannut saman kun sinäkin.
Minusta on vain jännää kun naiset alkaa sitten
puhumaan että onko sinulla jokin toinen kun ei
kiinnosta niinkun ennen.
Tai sitten juttua että olenko minä jo liian vanha
kuni et enää ole kiinnostunut minusta niinku ennen.
Kyllä kaksi kertaa päivässä ainakin minulle riittäisi.
Yritin tuolla alammassa viestissä esittää että kyse ei taida niinkään olla pelkästään siitä miten monta kertaa saa. (Se asia on ongelma tosin minun tapauksassani)
Kyse taitaa olla pikemminkin siitä miten tyytyväinen mies on kokonaisvaltaisesti suhteeseensa. Naisen kyltymätön seksinhimo saattaisi, näin oletan, olla myöskin sellainen tekijä joka saa aikaan itsetunto-ongelman. Mies voi ajatella olevansa naisellensa pelkkä hieromasauvan korvike ja lähteä siksi etsimään itselleen irtosuhteesta oikeaa arvostusta miehenä.
Mutta tässä on nyt ollut puhe vain miesten haluista syrjähyppyihin. Naiset harrastavat syrjäjhyppyjä samassa mittakaavassa kuin miehetkin. Eipäs unohdeta tätä. Mitkä sitten ovat ne syyt jotka ajavat naisia kokeilemaan välillä vierasta. Olisinpa melkein vakuuttunut siitä että naisilla on periaatteessa samat syyt. Syynä voi olla joko se ettei saa tarpeeksi seksiä tai että tuntee jotenkin muuten olevansa naisena laiminlyöty. Irtosuhteista haetaan apua itsetunto-ongelmiin, etsitään hukassa olevaa seksuaalista identiteettiä.
Oi mistä löytäisin sen naisen jonka identitetin pystyisin paikkaamaan ja joka palauttaisi minulle oman itsetuntoni takaisin.
Joo sinulle sama vastaus kuin edellisellekin, että toki on muitakin syitä käydä vieraissa ja käyväthän naisetkin mutta kun miehillä tuo seksin puute näkyy olevan se päällimmäinen syy.
Ja tottakai pitää olla suhde muutenkin toimiva, tuskimpa sitä viittis sänkyynkään mennä jos asiat eivät olisi kaikinpuolin kunnossa en minä ainakaa, ei pelkällä seksillä pitkille pötkitä.
Eikös se ole niin että kun rakastaa toista intohimoisesti niin haluaa myös hänen olevan onnellinen ja näin antaa kaikkensa.
Vastarakkaus on sitä että rakastelee rakkaansa kanssa silloin jos rakkaalla on rakstelun tarve eikä pelkästään silloin kun itseä huvittaa tai antaa toiselle muuten sellaista arvonantoa mitä se toinen tarvitsee.
minulla aivan sama ongelma miten saisin tunteen naiseudestani takaisin ja miten voin enää ikinä luottaa kehenkään. Sanotaan paljon mutta ei tarkoiteta mitään. Itsetuntoni myös katosi. Miten enää koskaan uskallan tuntea mitään?
Tuo on just sitä niinkuin pitää ollakin, rakastella voi tosiaan vaikka ei itseään niin huvitakaan mutta yleensä se alkaa jossain rakastelun vaiheessa jo tekemään mielikin. Ja tottakai pitää arvostaa toista, tuskinpa se seksi olisi niin ihanaa jos jos jotenkin aliarvioisi toisen.
Löydät varmasti helposti vakuuttelijoita, sellaisia jotka tietyn asian toivossa puhuvat vaikka mitä.
Varmasti ei ole myöskään naiselle helppoa löytää sellaista miestä joka osaa täyttää kaikki tyhjät paikat ja on sen lisäksi vielä aito.
Oma kumppani olisi tietenkin se kaikkein ihanteellisin ihminen täyttämään toisen tarpeet mutta entäpäs ellei kumppanista ole siihen tai jos kumppani ei halua eikä suostu.
Silloin voi olla parempi lähteä katsemaan vierasta. Joskus voi onni myös potkaista, tai sitten ei.
Se arvostuksen puutuminen voi kai oikeastaan johtua vain yhdestä syystä, siitä ettei arvostusta oikeasti olekaan.
Avioliitto on joko solmittu valheellisin perustein tai sitten jompi kumpi on muuttunut niin ettei arvostusta enää voi olla.
että seksin määrä vaikuttaa siihen tarvitseeko mennä vieraisiin. Itse olin aika pitkään toisena naisena ja aika harvoin harrastimme seksiä. Useimmiten kun tapasimme vain keskustelimme ja halailimme. Joskus keskustelimme myös siitä miten seksi miehellä sujuu kotona, ei siitä puutetta ollut, se ei vaan miehen mielestä tuntunut vaimon kanssa miltään ja syyt olivat miehen kertomaan mukaan sitä että vaimo määräsi melkein kaikesta, ketä saa käydä kylässä, milloin tehdään mitäkin jne. tiedä sitten pitikö paikkansa miehen jutut... mutta uskon kyllä että aina ei seksi ole se syy pettämiseen vaan useimmiten arvostuksen, hellyyden puute ja se että toista pidetään itsestään selvyytenä, eikä parisuhdetta osata/viitsitä hoitaa.
Sun kaa.Lähes aina olen himassa saanut,kun olen
halunut.Kuitenkin tulee vilkultua muita naisia sillä silmällä ja suhteitakin on ollut.
Kotona hommasta puuttuu jännitys ja homma on "rutiinia".Himassa sä tiedät tasan tarkkaan miten
käännät tai väännät et saat partnerilles orkun.
Vieraan kanssa jo pelkkä hyväily ja hyvänäpito saattaa antaa sulle jo mahtavan hyvänolon tunteen.
Se tunne et susta välitetään ja pystyt itse antamaan hyviä fiiliksiä toiselle on upeeta!!!
Kosketellaan ja pidetään hyvänä toisiamme!!!
... sellaisen miehen, jonka kanssa voisin paikkailla itsetuntoja. Paljonko on paljon ... tai mikä ei ole tarpeeksi? Absurdi kysymys!! Eiköhän kyse ole kokonaisratkaisusta johon seksi ja erotiikkakin kuuluu. Onko nyt niin tulkittavissa, että mieheni joka EI halua seksiä, potee itsetunto-ongelmaa?? Itse olen rakastellut silloinkin kun ei itseä ole niin paljon huvittanut, pitäisikö minunkin kokea huonoa itsetuntoa, kun olen joutunut mieheni itse-tyydytyksen välineeksi??
Seksikin on tahtoa, hyvää tahtoa! Kun vain toinen haluaa, toisen mieliksi voi silloin tällöin asiaan ryhtyä?? Vai, mitä mieltä ootte?
Kun lukee tuon sinun kirjoituksen niin voi ihan hyvin tulkita että teillä ei ole ihan aitoa rakkautta ja intohimoa, siitä ei tule rutiinia jos intohimo säilyy ja sitten ei kyllä ole rakkauttakaan.
Minusta kait tuntuu jo ihanalta kun mieheni vaikka kaupassa käydessämme ottaa kädestä kiinni ja sanoo rakastavansa minua, olen jo melkein tulessa, siitä sitten äkkiä autoon ja olemme intohimoisesti toistemme kimpussa ja kun siinä saa toiselle hyvänolontunteen niin voi taivas.
Ja eihän aina tarvi edes mennä ihan siihen aktiin asti vaan hyvänolontuteen voi tehdä muutenkin, suulla ja käsillä.
Itsetunto siinä kyllä kärsii, kun huomaa ettei seksi kiinnosta toista yhtään. Huomaa että toinen toimii vain masturbaatiovälineenä, eikä edes halua osallistua tai opetella nauttimaan. Kyllä siinä miehen itsetuntoa loukataan syvältä ja lujaa!
Tottakai joskus seksi on vain toisen tarpeita varten, mutta jos se menee sellaiseksi vuodesta toiseen niin todella pahasti on asiat menneet pieleen. Ymmärrän että haluttomia miehiäkin on olemassa, mutta yleensä ongelma on naiset, joille riittää vain se että avaavat jalkovälinsä ja makaavat vuoteella kuin lahnat odottaen että mies hoitaa hommat. Silloin ei ole kyse määrästä joka riittäisi vaan jostain vakavammasta ongelmasta.
Kuten aikaisemmissa jutuissa jo tuli esille niin ei määrällä ole merkitystä vaan laadulla. Sillä että molemmat kokevat seksin (joka on paljon muutakin kuin yhdyntöjä) yhdessä nautittavana ja tyydytystä tuottavana. Silloin ei tee mieli lähteä haeskelemaan vieraita kumppaneita kun kotona on tarjolla taatusti parempaa.
Kokonaan eri asia on sitten henkilöt, joille vieraissa käynti on sairaalloinen, pakollinen saavutus, kiihoke jonka eteen ollaan valmiita vaarantamaan oma liitto ja sen jatkuvuus.
En tiedä miten sinä tulkitset kirjoitettua tekstiä, mutta pieleen meni.
Minun mieheni ei yleensä halua, vaikka minä voisin tehdä hänelle mitä tahansa, että hän edes vähän kiinnostuisi. Joten se siitä!!
Kirjoitit aika rumasti! Naiset ne on ongelma, jotka makaa selällään ja odottaa "hoitoa". Entäs miehet? Siis ne miehet jotka käyvät suoraan asiaan, ilman esileikkiä yms. ?
Miten luulet naisten kokevan ja jatkossa haluavan sitä samaa, "nosto-pisto-ravistus", -systeemiä vuodesta toiseen.
Minusta ei määrä ole se joka tämän asian korjaa vaan laatu.
Minun mielestä se on laatua kun homaa että nainen haluaa minua.
Senhän kaikki tietää jos toinen vain makaa tai pitää kertoa että koske sinne tai pistä nyt ne ja ne vaatteet päälle niin ei se kauvan kiinnosta ja vielä saa kuulla että eilenhän sä sait.
Sitten kun vielä sanotaan että ei ne muutkaan tän enempää.
Non yleensä sanotaan että se on sinussa itsessä vika kun toinen ei halua sinua.
Vaan sen kun on usein niin että muille tuntuu kelpaavan ja se toinen näyttää kuinka se haluu justiin sinua.
Niin tästä tulee kai se keskustelun aihe että
miehet ei saa riittävästi.
Eli minulle ei se määrä vaan näytetään että minua halutaan.
Oilisikohan se niin että miehet eivät sano ihan suoraan että niillä on jotain muutakin mielessä kuin seksin puute, koska on aikapaljon noita jotka kuitenkin kirjoittavat että eivät saa tarpeeksi mutta nyt kuitenkin melkein jokaisessa kirjoituksessa on ollut aivan muustakin kuin seksin puuttesta kysymys, kaikenlaista rutiinia ja muuta kyllästymistä, aina samalla tavalla ym.
Puuttu toisen huomioiminen, arvostaminen ja ennenkaikkea rakkaus ja intohimo. Ja sitten pitää lähteä näitä kaikkea hakemaan muualta. Eli kyse on muustakin kuin seksistä. Suhdettahan pitää hoitaa sillai että siihen ei kyllästy.
Olen aivan samaa mieltä suhteen hoitaminen on molemmin puolista.
Miksi moni nainen luulee että oma mies haluaa vain "panna" aina.
Liekkö syynä että keksitään jokin tekosyy kun halutaan pettää miestä, tai on jokin syy miksi halutaan etsiä vaihtelua.
Ja miksi naisen on niin vaikea tehä aloitetta tai olla vittelevä.
Tietysi ei sitä omaa miestä enää tarvi sehän on jo varmanakki.
Neljä viisi kertaa viikkon on ihan ok jos siinä sattuu olemaan vielä pari sellaista kunnon laadukastakin aktia, tai pitempääkin illan vieton puksutusta niin kyllä siinä nyt minulle ainakin on tarpeeks ja jos ei muka riitä, niin onhan se oma käsi parempi, kun huono pano!
Minä ainakin teen aloitteita seksin suhteen, sanon jopa suoraan että voi että mua naitattaa jos asia on niin.
Minusta kaikkein parasta on sellainen kissa hiiri leikki, että pitkin päivää ollaan silleen lähekkäin kosiskellaan niikuin toisiamme, suudellaan, kosketellaan ohimennen, vähän hipaistaan salaa muilta toistemme sukupuolielimiä tai rintoja, ja avot ei aikaakaan kun olemme jossain tekemässä toisillemme hyvät oltavat! Ja kerran yllätin mieheni hänen työpaikalla olin ollut asioilla ja piipahdin sitten mieheni luona, puin seksi alusvaatteet päälleni ja kun pääsin toimistoon riisuin takin pois ja lopunhan tiedättekin. Eihän elämä vaadi kuin , intohimoa rakkautta ja mielikuvitusta muu hoituu siinä sivussa.
Kerroppas nyt minulle miksi sinä toimit noin ja osa naisista ei voisi kuvitellakaan tekevänsä mitään tuollaista. Ei ainakaan minun kumppani, se olisi hänelle kauhistus.
On se vaan kumma juttu miten toiset naiset osaavat ja haluavat, mutta sitten on osa sitä rotua, joille seksi on vain lastentekoa varten ja kaikki muu on pelkkää miesten seksihöpinää!
Se ompi se rakkaus, jos jotain rakastaa niin silloinhan haluaa että kaikkien on hyvä olla, kait sitä toimii ihan luonnostaan. Ja onhan ihmiset erillaisia.
Olen muuten huomannut joistakin omien tuttavien naisista ja he ovat jopa sanoneet että ei tarvi enään vaivautua kun ovat saaneet jo ukon. Eivät huolehdi isestään eikä miehestään ja tähän on sitten turha sanoa naisten että heillä ei ole aikaa. Minulla on useampi lapsi ja aina on löytynyt aikaa itselle hoitaa roppaa, kuntoilla ja pitää muutenkin huoli toisista, aika ei lopu koskaan. Tai tietty joskushan sekin loppuu.
Eihän sitä elämistä tarvi lopettaa jos on päässyt naimisiin, siitä pitää nauttia kaksinverroin.
Ei pelkästään määrä ratkaise vaan pettäminen on luonteen heikkoutta, jos toista rakastaa tosissaan niin eihän sitä rakkautta kannata vaarantaa seksin takia.
Tietenkin myös seksi on tärkeää mutta asiat pitää osata laittaa tärkeysjärjestykseen, minulle uskollisuus on kunnia-asia !