Mistä myötähäpeä sitten johtuu?

Tiedätkö muuten mistä tietää että on itse idiootti?

Näin se varmaan on. Olenkin itse opetellut sellaista karaistumista, että en tuntisi myötähäpeää niin helposti tai vaikka tuntisin, yrittäisin päästä siitä nopeasti yli. Yks esimerkki on vaikkapa tämä työkaveri, Pellemiljoonasade-mies. Loppujen lopuksi hänen seurassaan on aika vapauttavaa, kun huomaa, että toinen mokailee kokoajan urakalla eikä edes itse huomaa sitä tai jos huomaa, ei välitä. Siinä olis itselläkin oppimista. Sukulaissuhteissa on myös itsellä harjoiteltavaa. Okei, joku sukulainen on sellainen, mikä saattaa "arvokkaassa" seurassa laukoa vaikka mitä, mutta so what, ei maailma siihen kaadu, ja jos tämä sukulainen ei itse yhtään siitä ole millänsäkään, niin miksi minäkään tuntisin myötähäpeää.

Mut nyt vielä työhommiin, saa nähdä joutuuko joku kokemaan kohta mun takia myötähäpeää :P

Minähän vastasin siihen edelliseen kysymykseesi; myöntäen tuntevani myötähäpeää eräiden ns. feministien kohdalla, joiden projosoiva käytös on mielestäni törkeää.
OK, ehkä mä olen omahyväinen, kun paheksun heidän naivia käytöstään, ja samalla tunnen häpeää; miten joku nainen voi laskeutua henkisesti; noin alas!

Ehkä mulla ei sitten ole tervettä ja tasapainoista itsetuntoa, kuten joku tutkija epäili.
Jos myötähäpeä onkin ylenkatsomista; joo, hiukan sinne päin, mutt silloin mulla ei voi olla huono itsetunto... käsittääkseni, jos nostan itseni noiden reppanien yläpuolelle?

"Tutkija Saara Särmä sanoo, että samaistuttavuus laukaisee myötähäpeän."
Paraskin puhuja, siis juuri tämän tutkijan puheita, kuulessani tai lukiessani; olen niin monasti tuntenut myötähäpeää!
Hän puolestaan varmaan ajatellut puhuvansa naisten oikeuksien puolesta!
No joka tapauksessa, väärässä paikassa ilmeisestikin ja väärään aikaan!
Voihan noita aiheita käsitellä muuallakin kuin esimerkiksi viikkolehdissä tai TV:ssä.

Kuinka monta kertaa olenkaan saanut erään tutkijan ja hänen ystävätterensä edesottamuksista kuulla; aika noloinakin pidettyjä kommentteja.
Koeta siinä sitten viedä keskustelua asian mukaisesti eteenpäin, kun poikkeuksetta
joku äijistä vääntää sen taas seksistiseksi. Eikä feminismi ole ainoastaan sitä, vaan tasa-arvoa eri sukupuolien välille, niin miehille kuin naisillekin! Jokaisen on paikkansa ansaittava teoilaan sekä pätevyydellään ei pelkillä puheillaan tai kiintiöillä.
En pidä tämän pidempää luentoa; omahyväisesti tällä kerralla, omista mielipiteistäni.
trollikka

Juu, sitähän se nykyaika on, ei enää osata hävetä mitään.

Hävetkää.


Häpeäntunne syntyy yhteisössä kun joku yhteisössä toimiva tiedostaa käyttäytyvänsä väärin. Esimerkiksi voidaan nostaa kahvipöytätavat. Mikäli joku ei niitä tunne ja alkaa palvelemaan vieraassa pöydässä pikaisesti itseään, nolaa itsensä, ja muiden hienotunteiset reaktiot huomatessaan häpeää omaa käytöstään.

Toinen esimerkki: Kun rikkoo yhteisön sääntöjä, vaikkapa varastaa jotakin ja jää kiinni, häpeää itseään.

Myötähäpeää koetaan yleensä tilanteessa, jossa itselleen arvokas ihminen munaa itsensä käyttäytymällä yhteisön käytössääntöjen vastaisesti. Toiseksi myötähäpeää voi tuntea itselleen tuntemattoman puolesta, jos kyseinen henkilö herättää muutoin sympatiaa.

Aloituksessa siteerattu taikka viitattu tutkija on keksinyt "nerokkaan" lääkkeen niin häpeän kuin myötähäpeänkin kokemiseen. Oppikaa ja opettakaa olemaan häpeämättä mitään, se se vasta on hyvää itsetuntoa.

Allekirjoittaisin. Ja ehkä omakohtaista kokemusta.

Mitä enemmän tunnen mikä on vain minun tunnetta, tiedostan, ettei se joku toisen teko ole minua.

Eritynyt ihminen ei koe myötähäpeää.

Oliko filosohvista? 🧐

Niin, lähinnä sitä on hävennyt just sitä seuraansa. Että on seurassa missä joku ei osaa käyttäytyä omasta mielestäni korrektisti tilaanteeseen nähden. Ja itellä tiedän senkin, että oman isän käytöksen häpeäminen liittyy siihinkin, että se on mun biologinen vanhempi.

Aattele nyt, jos muakin pidetään jurpona, koska mun isä on. 😅

No näin ajattelin vielä yläasteella.

Jännä miten pitkä se toinen ketju oli. Ja tämä näin lyhyt.

-flowersreally-