Onko raha ja kateus pilannut ystävyyssuhteitasi?

Kateus on pilannut. Kilpailuasetelma siitä, kumpi on parempi jossain, pilaa ihan kiitettävästi kaikkia ihmissuhteita.

Rahakkaampaa taas käytetään hyväksi. Esim. olet aina se, jonka luona kyläillään, kun "sun luona on niin hienoa". Mairittelee ehkä jonkun aikaa, mutta jos aina on se, jonka luokse tullaan, mutta jota ei kutsuta kylään, saa sellaiset suhteet mennäkin.

Rahaa ollut välttävän riittävästi. Kateuden kohde lapsesta asti, läpi elämän, kaikesta mahdollisesta, eri yhteyksissä. Se tuodaan puheissa aina, ihmetellen kuljen omaa tietäni.

Ei kukaan oikeasti kadehdi toista ihmistä, vaan jotain, mitä sillä toisella ihmisellä on, mutta itsellä ei.

Kateus kohdistuu aina rahaan, työpaikkaan, koulutukseen, puolisoon, autoon, soittotaitoon, mökkiin, kauniisiin kutreihin... tai mihin vaan, jonka haluaisi itselleenkin. Jos hänellä ei olisi sitä jotakin, mitä itsekin haluaisimme, ei olisi kateuttakaan.

En usko, että on pilannut. On vain paljastunut henkilön todellinen luonne. Psykiatrilleni olen puhunut ystäväni käytöksestä ja hän otti puheeksi kateuden. En ollut lainkaan ymmärtänyt, että kyse voisi olla siitä. Mutta kun se tuli puheeksi ja katsoin joitakin asioita taaksenpäin, niin minulle alkoi selvitä, että olen tainnut olla tämän ihmisen kiusaamisen ja manipuloinnin kohde pitkään tietämättäni. Olen vain ihmetellyt asioita, mutta en tajunnut, että taustalla olisi hän.

Tuntuu siltä että raha tai oikeastaan sen puute haittaa ystävyyssuhteita. Kaikki oli vielä hyvin kun elettiin opiskelijaelämään ja sen jälkeen oltiin töissä ja molemmilla oli rahaa käytettävissä. Mutta kun jokainen meistä tekee eämässään valintoja, niin kumma kyllä useat kaverit ovat tehneet huonoja sellaisia. On työttömyyttä ja huonosti menneitä bisneksiä ja kieltäytymistä töistä, jos ei palkka ole korkea.
Näistä johtuen elämä on mennyt aivan eri raiteille ja yhteydenpito harventunut.
Minä aina soittelin heille usein työpaikalta ja harvakseltaan vapaa-aikanani.
Mutta kun he ottavat yhteyttä vain silloin kun tarvitsevat rahaa tai kyytiä johonkin.
Sellaista kutsuisin jonkinasteiseksi hyväksikäytöksi. Tosin olen saanut pääosan vippaamistani rahoista takaisin, joten se ei ole tässä kynnyskysymys.
Mutta kun ollaan reissuun lähdössä, niin kaverit sanoo: "Hän voi lähteä mukaan jos maksat sapuskat ja majoituksen" Siihen kelkkaan en sentään lähde, sillä ei minullakaan raha puussa kasva, vaan joka euro on ansaittava työllä. Miksi kaksinkertaistaa menonsa, kun voi matkustella yksinkin ihan viihtyisästi.
Niin sitten ovat ystävyyssuhteet väljentyneet siten että tapaillaan vaan sattumoisin ja kaveripiirit on muuttuneet puolin ja toisin. Mutta satunnaisetkin tapaamiset kuitenkin sujuu hyvillä mielin, joten kenenkään kanssa ei hampaita kiristellä.
Jotenkin vaan se sosiaalinen asema vaikuttaa nähinkin asioihin niin ,että entisistä ystävyyssuhteista on tullut jonkinlaisin statuksen omaavia tuttavuussuhteita .

Vastaukseksi voi antaa omiaan, vähättely ja välinpitämättömyyskin alkavat veellä.

Niinpä niin, kaikki ei ole sitä miltä pintapuolisesti katsoen näyttää. Usein ihminen tulkitsee näkemäänsä omien elämänkokemuksiensa pohjalta. En ole koskaan ollut kateellinen, enkä mustasukkainen. Siis en ihan normaali.

Raha tai sen puuttuminen ei ole ollut koskaan syy ystävyyssuhteiden kariutumiseen. Minulla on/on ollut eri tuloluokista kavereita ja minua ei häiritse toisten omaisuus tai rahat, vaikka olenkin aina ollut pienituloinen johtuen pitkäkestoisesta opiskelusta ja matalapalkkaisista töistä. Olen tapaillut myös erittäin varakkaita miehiä enkä heiltäkään ole koskaan olettanut enkä oikeastaan saanutkaan oikein paljon mitään. Itse olen pääsääntöisesti maksanut kaikki omat kuluni ja menoni varakkaidenkin miehien kanssa. Olen kuitenkin tehnyt myös paljon töitä ja olen voinut matkustaa ja ostaa asioita itselleni. Olen aina myös tottunut maksamaan omat kuluni. Jokaisella ystävälläni on omat rahat ja jokainen meistä maksaa omat kulunsa. Kukaan ei odota tai oleta, että kukaan toinen tarjoaisi, se on harvinaisempaa. Jokainen maksaa itse matkansa, ruokansa ja juomansa ja muut, mitä yhteiseen tekemiseen liittyy. Aina voi tekemisen sopia niin, että kaikilla on varaa. Kaikilla on varaa ulkoiluun ja käydä kahvilassa tai ravintolassa joskus. Tapaamiset voi sopia aina niin, että kaikilla on varaa tai tekeminen on täysin ilmaista. Silloin ei tarvitse karsia ketään pois rahan vähäisyyden vuoksi.

Itse olen aina yksin asuessani maksanut vuokrani, laskuni ja menoni. Minulla ei ole ollut koskaan parisuhteen taloudellista eikä henkistä tukea. Kaikilla ystävilläni ei ole myöskään koskaan ollut. Monilla on kuitenkin perheen tuki tarvittaessa. Sellaisessa tilanteessa joutuu miettimään kaiken tarkkaan ja miettimään menonsa ja tulonsa. Minä itse ja moni ystäväni elää vaatimattomasti, koska on tottunut niukkaan elämään. Se rikkaus haetaan jostain muusta, esim. opiskelusta ja harrastuksista. Tähän ryhmään kuuluu myös paljon akateemisia pienituloisia, jopa akateemisia köyhiä ja työttömiä. Moni ystäväni itseni lailla on/on ollut tällaisessa tilanteessa, että on joutunut vuosia, jopa vuosikymmeniä itse kustantamaan kaiken pienillä tuloillaan. Pienituloisuus ja niukkuus yhdistää ja tuo ymmärrystä. Suurempi tuloiset eivät välttämättä ymmärrä eivätkä edes halua aina ymmärtää eikä sellaiset, joilla on ollut vuosia, jopa vuosikymmeniä elättäjänä puoliso. Suurituloiset tai parisuhteen taloudellisen ja muun turvan omaavat voivat jopa kadehtia pienituloisen sinnikkyyttä ja itsenäisyyttä. Tilanteet voivat olla aivan erilaiset. Myös siitä, kumpi on itsenäisempi voi tulla kilpailua ja itsenäinen voi olla kateuden kohde, mikä on mielestäni omituista.

Omassa tilanteessani ystävyyssuhteet ovat päättyneet, jos ne ovat olleet yksipuolisia (ystävyyssuhteen ja yhteydenpidon hoitaminen jätetään vain toisen hoitamisen varaan vetoamalla esim. omaan elämäntilanteeseen: kiire, perheellisyys, omien menojen ja aikataulujen priorisoiminen jne, mitkä ei ole mikään syy jättää yhteydenpitoa toisen harteille vaan puhtaasti itsekästä) tai jos on tapahtunut vakava luottamuksen pettäminen tai väärinkäyttö, jota ei voi unohtaa ja jota on vaikea anteeksiantaa. Väärän todistuksen lausuminen ja selän takana juoruilu myös on ollut syy lopettaa joissain tapauksissa pitkäkin ystävyys. Tietysti manipulointi ja hyväksikäyttö on myös sellaisia asioita, jotka voi katkaista ystävyyssuhteen: ystävyyssuhteessa keskitytään vain toisen ongelmien ratkomiseen, toinen on vain kuunteleva korva ja ämpäri, johon kaadetaan omat ongelmat ja asiat, toinen on vain palvelusten tuottaja, toinen ei tingi koskaan mistään vaan mennään hänen aikataulujensa mukaan, toinen kilpailee (jopa pariskuntana), manipuloi toisen elämää, ei anna tilaa tai säätää toisen elämää.

On totta, että ystävyys- ja muissa ihmissuhteissa voi esiintyä kateutta. Kun tai jos kateuden tunnistaa, se tulisi käsitellä niin, että kateus kertoo siitä, mitä itseltä puuttuu ja mitä itselleen haluaa. Sitä kannattaa tavoitella, jos siihen on mahdollisuus. Kateus tulisi kääntää positiiviseksi voimavaraksi eikä sitä saisi kanavoida negatiivisiksi teoiksi.

Kateus on pohjimmiltaan sitä, että haluaa toiselta ihmiseltä jotain, mitä toisella on mutta ei itsellään ole. Pahimmassa tapauksessa kateus haluaa varastaa toiselta sen, mitä itselleen haluaa tai tuhota sen tai tuhota kateuden kohteen. Tuollaiseen tuhoavaan kateuteen liittyy kuitenkin aina vakava persoonallisuushäiriö.

Omia ajatuksia ja tapaa ajatella, pystyy muuttamaan, ei toisten. Muiden ajatuksia ei mielessään kannata huomioida, jättää omaan arvoonsa.

Kyllä eräs tuttava jaksoi ihmetellä miten meillä on varaa mihinkin itse en halunnut puhua hänen kanssaan rahasta koska ei mitenkään kuulunut hänelle. Itse oli sotkenut oman taloutensa jo nuorena luottotiedot menneet yms. Itse hän näitä kertoi ei niillä sinällään minulle ollut merkitystä.

Minulle kelpaisi ystävä, jolla olisi hulppea talo ja lomahuvila, joita saisi lainailla.

Minulla oli jossain elämänvaiheessa isohko asunto ja mökki, joita toisetkin sai käyttää viikonloppumestoinaan, ja ihan kiva olikin lainailla niitä välillä ilmaiseksi. Olen odottanut, josko pian osat vaihtuisi, kun enää en itse omista kyseisiä paikkoja. Mutta ei ainakaan vielä ole tullut vastaan sellaista ihmistä ja mahdollisuutta. Aina ei näemmä antessaan saakaan kuin sen hyvän mielen.

Itellä on kokemusta yhdestä naapurista aluksi kaikki oli ok jutteli moikkas joka kerta ku nähtiin no mutta sitten sai jostain tietää että perin sedältäni omakotitalon ja sitten sijoituksia mitä jäi niin ei oo sen jälkeen jutellut eikä moikannut kattoo vihaisesti päälle...
Mun mielestä on aivan lapsellista olla kateellinen jos niin lujaa ottaa päähän toisen hyvinvointi jne niin silloin pitää asialle jotain tehdä..

Oman lapsuuden ajan "kodin" tapa käyttää rahaa ratkaisi sen ettei tarvinnut miettiä ihmissuhteita aikuisena!

Omista henkilökohtaisista syistä johtuen en kommentoi asiaa julkisesti enempää. Ole kyllä kironnut kultalusikkaihmiset ylimpään helvettiin!

Yleensä kateellinen koittaa päästä hyötymään jos ei pääse niin alkaa se paskanpuhuminen jne

Ei kateus eikä raha.
Itsekkyys.

Juu sil on ain kiirettä.

Ääretön kateus.Valhelinen dikimaailma.