Illan tullen terassin meno oli saanut siivet. Yhtä ainutta paikkaa ei enää ollut vapaana, paitsi Timo Similän Ja tämän kaverin pöydässä. Paikkoja oli pöydässä vapaana kaksi. Nelipaikkaisen pöydän valitseminen oli taktiikkaa. Jos valitsi liian suuren pöydän, paikalle tulvahtaisi liikaa naisia ja miehet joutuisivat alakynteen. Tasaväkinen ottelu olisi järkevin ja tuotteliain tapa edistää illan kulkua niin että molemmat miehet pääsisivät panopuuhiin. Neliön muotoisessa pöydässä oli tiivis tunnelma, eikä oikein pakopaikkaa ollut. Nainen oli lisäksi hyvin tarkasteltavissa - jos tässä oli jotain tarkasteltavaa, Timo Similä selitti kaverillee. Lisäksi Timo Similä sivisti kaveriaan, että naiset poikkeuksetta liikkuivat pareittain tai suurempana laumana, koska sellainen käytös oli naisille luontaista. Yksinään liikkuva nainen oli yhtälailla poikkeuksetta huora. Todennaköistä oli, että pöytään ilmestyisi hyvin pian kaksi naista jaettavaksi, Timo Similä ennusti.
- Onko tässä vapaata tilaa? Kuului kysymys. Molemmat miehet katsahtivat ylös puhujaan ja hämmentyivät.
(hihitystä)
- Onko tässä vapaata tilaa? Kuului kysymys. Molemmat miehet katsahtivat ylös puhujaan ja hämmentyivät.
(hihitystä)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hitto kun ihmisen kirjoitusharrastusta häiritsee muu elämä.
Todella ikävää.
(hirn)
Mjoo
Lisäksi vaikuttaa siltä että tällä välillä ilmaan on jälleen laskettu kauniita vappupalloja, jotka nousevat korkeuksiin saatesanoilla, Funeau on 35, Funeau on läski, Funeau on mielenvikainen ja Funeuau on ruma.
Unohtuiko jotain?
Kaikenlaista
(naurua)
Tyhmys unohtui.
Mutta onnena onnettomuudessa kysymys ei näköjään olekaan minusta, vaan jostain toisesta fiktiivisestä ihmisestä.
(hirn)
Tuosta tuli hetken sulattelun jälkeen aika hyvä idis mieleen. Timo Similän ja tämän kaiffan pöytään istahtaisi fiktiivinen asiakas.
Mutta mikä hitto on fiktiivinen asiakas?
(hihitystä)
Kyllä joo
Päärooliin nousisi tämä Timo Similän frendi, joka jostain syystä näkisi fiktiivisen asiakkaan toisella tavalla kuin Timo Similä.
(naurua)
Similä on yhteiskunnallinen voittajatyyppi, kansallista kuohukermaa :)
Juurikn näin.
Aikansa kun kermaa vatkaa saa voita.
(hirn)
Esikuva ja kateuden kohde kaikille suomalaisille :)
Eikä saa. Molemmat ovat separaattorissa maidosta erotettuja lopputuotteita eli high teckkiä. Kerma ja voi ovat Suomen elintason perusta, kuten on laita myös Mongoliassa.
Mansikkapelloilla tavataan sillä sieltä se elintaso on lähtöisin. https://www.youtube.com/watch?v=MmWlDM1J4W4
Sinne se Timo Similäkin on oikeisiin töihin männynnä.
Mitä se moska siellä kulhossa sitten on, kun vatkaa yli ohjeen?
(hihitystä)
Se on kefiiriä eli sitä samaa alkoholipitoista kumania mitä mongoolitkin tykkäävät ryypiskellä. Sivistyneellä turkinkielellä ilmaistuna jotakin seuraavankaltaista: https://bs.wikipedia.org/wiki/Kumani
Kefiiristä ei siinä kerrottu mitään. Eivät taida turkkilaiset olla sivistyskansaa.
Kyllähän se on niin, että kermasta se voi tehdään.
Lypsetystä maidosta kuoritaan pinnalta rasva. Nääs kun suurin osa maidon rasvasta kelluu siinä pinnalla, ihan niin kuin aina rasva kelluu veden pinnalla.. Sitä rasvaa kutsutaan kermaksi. Kermasta kirnutaan tai vatkataan voi.
Kefiirit ja muut hapanmaitotuotteet ovat fermentoimalla valmistettuja. Riippuen tuotteesta kuhunkin käytetään omanlaistaan maitohappobakteerikantaa (niinkus esim. jugurttiin, viiliin, piimään, kefiiriin omat jutut jne.).
Ootte kyllä ihmiset aika perhanan vieraantuneita luonnosta.
Voi kun tulis oikein kunnon ruokapula ja nälänhätä, niin oppisitte puusilmät jotain perusasioita. Ehkä.
Jugurtti vaatii myös lämpötilan pikaisen noston ja hitaan jäähdytyksen..
Tulija oli Donna Donatello. Timo Similä tyrmistyi täysin, sillä hän oli juuri määrännyt vaimonsa kotiin pesemään ikkunoita, käymään suihkussa ja asettumaan vuoteelle – noin varmuuden vuoksi, jos jostain ihmeen syystä annettaisiin vaikka ulkonaliikkumiskielto, eikä tarvittavaa doorista ollut vielä satimeen saatu.
Donna Donatello ei ollut seurannut annettuja ohjeita, vaan oli käsittämättömän röyhkeästi tullut perässä terassille. Ja minne siellä, niin Timo Similän ja hänen kaverinsa pöytään. Donna Donatello istahti alas ennen kuin Timo Similä ehti muodostaa minkäänlaista käsitystä siitä mitä hänen tulisi sanoa tai tehdä.
- Me emme olekaan tavanneet, Donna Donatello sanoi Timo Similän kaverille.
- Emme.
- Minä olen Donna Donatello, Timo Similän vaimo.
- Arvatenkin. Olin sellaisessa uskossa, että Timo Similä on vain vitsaillut vaimostaan, sillä minusta hän ei ole juurikaan aviomiestyyppiä.
- Kyllä me olemme naimisissa, Donna Donatello näytti sormustaan.
- Timo ei pidä sormusta, Donna Donatello jatkoi.
- Sormukset eivät sovi poikamiehille.
- Teilläkään ei ole sormusta, Donna Donatello huomauttaa. Anteeksi, mutta en kuullut nimeänne.
- Donna Donatello, nainen sanoo.
- Kas! Meillä on sama nimi. Ihmeellistä.
- Todellakin.
(hihitystä)
Mjoo
Just ja just pysyy kärryillä mitä tässä oikein tapahtuu.
Vitun sekavaa tämä elämä.
(reps)
Hetkinen Donna Donatello on pestynä vuoteessa ilman jotta jalat olisivat levitettynä ja sitten Donna Donatellolla ei ole kihlasormusta sormessa, kuten "pokamiehellä" ei sovikkaan olla.
Onkos tämä Donatello nyt sitten oletettua sukupuolta oleva suihkunraikas "pokamies" ja Similän vaimo vai menikö minulla päänuppini sekaisin Donnan hurmaavuuden tyrmäämänä. On tuo aikamoinen femme fatale tämä dokutello.
Käsittääkseni tässä on käynyt niin että fiktiivinen osuus tässä stoorissa on Timo Similän vaimo, sillä epäilen suuresti hänen todenperäisyyttään. Taas sen voin hyväksyä, että Timo Similän paras kaveri on Donna Donatello, mutta ei pano- vaan bilekaverina. Nämä kaksi eri ihmistä näkevät ympäröivät naiset täysin erilaisessa valossa, mutta kykenevät keskustelemaan näkemyksistään toisinaan jopa sivistyneesti, eli huutamatta ja kiroilematta.
Tämä laadukkaan ystävyyden pohja on heidän erilaisuudessaan. Heissä ei yksinkertaisesti ole mitään samaa.
Ei mitään.
(reps)
Jakkupukuinen DOnna Donatello katosi jonnekin, ja Timo Similä tunsi olevansa humalassa ja auringonpistoksen saaneena.
- Istuiko tuossa äsken joku eukko?
- Ei. Miten niin?
- Ei hitto tässä kaljassa on jotain vikaa... varmaan pesuainejäämiä stna.
- Ihan fine tää on.
- Etsisit itse jonkun vosun, niin alkaisit nähdä näkyjä, Timo Similä sanoo.
- Misut tulee yleensä mun luo. Mun tarvitse mitään etsiä, Donna Donatello naurahtaa.
- Munaa sä tarttisit. Muna suoristaa eukkojen putkistot.
- Mä haen sulle uuden bissen.
- Ei kun tuo helvetti Lonkero. Ei kai sitä yhdestä Lonkerosta homoksi vielä syytellä.
(hihitystä)
Donna Donatello nousi pöydästä ja sai Timo Similän mietteliääksi. Siinä oli sellainen pakkaus naista, että oikein kuuli kuinka maito lorisi maahan.
Ensinnäkin Donnan olemus. Se niin kuin käveli väkijoukon läpi. Ihmiset aistivat hänen tulevan, vaikka olisivat olleet selin häneen. Hän oli kuin solakka purjealus halkomassa vettä.
Lyhyet hiukset olivat Timo Similän mielestä "aika lesbot", mutta perse korjasi tilannetta, ja naisen kanssa oli mukava näyttäytyä kaupungilla. Donna Donatello korosti Timo Similää. Timo Similästä tuli enemmän Timo Similä kuin Timo Similä yksinään olisi ollut.
Lisäksi Donna oli aivan tajuttoman hauska ja rento tyttö miesten kovassa maailmassa, mutta vitun ärsyttävä ja kukkoileva. Kännissä se seisoo vaikka pöydän päällä jos asiaa ja aihetta riittää, ja tilanne on karannut käsistä, Timo Tuumailee ja tutkii ystävänsä olemusta, luonnetta ja kykyjä.
- Saatana! Sangollinen jäävettä tänne ja äkkiä! Timo huutaa tyhjyyteen.
(hirn)