Olisin hyvien neuvojen tarpeessa. Mitäpä tehdä? Olen ollut aviossa 24 vuotta. Anoppini on kamala ihminen lievästi ilmaistuna. Vuosiin en häntä tavanutkaan, koska halusin säästää itseäni sen ilkeämielisen ihmisen kohtelulta. Sitten yritin elää, harvakseltaan tavaten. Kunnes hän ilmoitti että ei tule tyttäremme ylioppilasjuhliin. Mieheni kävi "käännytysmatkalla", jolta palattuaan itki, joi olutta ja poltti tupakkaa, istui pakkasessa vähissä vaatteissa ym.(käyttäytyi tavalla jota ei koskaan tee muulloin), koska kuulemma halusi kuolla. En tiedä mitä matkalla oli tapahtunut muuta kuin että anoppi eikä appi eivät tule juhliin. Lohdutin miestäni sanomalla että ei yksi anoppi meidän maailmaa kaada, eletään me omaa elämäämme. Sitten tuli juhlat. Tyttäreni ei saanut onnitteluja ei mummolta eikä papalta, vain isää onniteltiin(isä itse soitti, anoppikun ei alennu soittelemaan meikäläisille) että kelpo saavutus (isä oli ilmeisesti onnistunut) ja aikaa kului, anoppi kutsui mieheni hääpäiväjuhliinsa. Minä en kutsua saanut. Miheni kävi juhlissa. Mieheni mielestä nyt pitäisi kuulemma minun lähteä hänen sisarensa syntymäpäiville. Olen kuulemma ilkeä, kun en voi antaa anteeksi hänen äidilleen asioita ja unohtaa. Sanoin että en halua nähdä hänen äitiänsä enää en elävänä enkä kuolleena. Mikä pitää kirjaimellisesti paikkansa. Minun kärsimyksillä ei tunnu olevan merkitystä. Onko kenelläkään hyvää neuvoa, mitä asiassa pitäisi tehdä? Tai kokemuksia miten olette selviytyneet?
Hyvät neuvot tarpeen
anoppi ja parisuhde
1361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ystäväpiirissä on vähän samantyyllinen tapaus. Siinä miniä päätti lopulta samoin kuin sinä, mutta selvitti asiat ensin miehensä kanssa, koska parisuhde oli hänelle tietysti kaikki kaikessa.
Aikansa surtuaan mies hyväksyi vaimonsa päätöksen ja heillä menee nykyään ihan hyvin. Mies käy silloin tällöin vanhempiensa luona lastensa kanssa ja se tuntuu riittävän kaikille.
Anoppi ja appi eivät enää kysele miniän asioista eikä päinvastoin ja sekin tekee olon helpommaksi miehelle kun hänen ei tarvitse enää toimia "välikätenä". Lapset tietty puhuvat äidistään anoppilassakin, mutta se kuulemma kestetään.
; )
Onhan se aika hassu tilanne, mutta minkäs teet kun ei kemiat kertakaikkiaan synkkaa.
Pidä sinäkin huolta suhteestasi itseesi ja mieheesi. Yritä poistaa syyllisyys miehesikin niskoilta, sillä sitä hänkin varmasti kantaa. Kaikkihan me toivotaan, että meille tärkeät ihmiset tulisivat toimeen keskenäänkin. Valitettavasti se ei vaan aina toimi.