Kuutamon kelmeä valo teki maisemasta oudon. Puiden rungot pitenivät odottamattomasti ja jyrkänteen seinämät polveilivat ja muuttivat muotojaan. Metsän suojassa liikkui kulkija kuin pianon mustilla koskettimilla. Askeleet harppoivat kunnes äkkiarvaamatta pysyhtyivät paikoilleen...
Hämärän liikkeitä
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaukana kelohonkien keskeltä saattoi kuulla huuhkajan huhuilun. Ilma höyrysi hengityksestä, joka oli raskas.
Kuusivanhusten latvustoissa kahahti ja ilmaan nousi äänetön varjo. Suo hengitti suopursun kitkerän voimakasta lemua. Askel läsähti jälleen hetteikköön...
Metsän reunassa näkyi selkämys, joka katosi hämärän maille.
Mjoo
Tämä on varmaan suunnattu Donna Donatellolle.
Joo siis joo.
Kirjoittaminen on omituinen juttu.
(reps)
Onko tämän kirjoittanut Timo Similä?
(hihitystä)
Öinen Timo 2.
Pitäjään oli saapunut jotakin, josta nukkuvat talot eivät tienneet. Taivaan kiertolainen oli siirtynyt siirtolohkareiden taa kuin odottaakseen jotain erikoista alkavaksi. Polku kapeni ja synkkeni mitä edemmäs sitä asteli. Se oli hädin tuskin enää yhden ihmisen mentävä, tummassa metsässä pienenevä piste tai pimeä aukko. Olkahihna painoi kainaloa. Hahmo vaihtoi levottomasti kantamustensa puolta. Saniaiset olivat nousseet mieskorkeuteen.
Kulkijan katsekenttään oli vihdoin tullut kohde, määränpää. Kämmenpuolet hikosivat. Oksa oli raapaissut kasvojen vasemman sivun verinaarmulle. Huohottaen hahmo pyyhkäisi kuivaneen veren paidan hihaansa.
Talossa ei näkynyt valoja ja verhot oli vedetty eteen.