Kuinka pian eron

..se sitten tulee uusikin suhde jos on tullakseen.
Hakemalla hakea ei kannata.
Minä eronnut 3vuotta sitten. Viha,katkeruus,suru,ikävä,anteeksianto vaiheet edelliseen käytävä ensin lävitse. Nyt voin muistella mennyttä hyvällä ja kiitollisuudella. Exälle en enään kanna kaunaa menneistä. Anteeksianto niin exälle kuin itselleen välttämätöntä ennen uutta suhdetta.
Unohtaa ei tarvitse eikä pidä. Taidan olla valmis?

Kai sen on niin että ero on niin suuri elämänmuutos ettei ainakaan heti tule ajatelleeksi uutta toveria.
Talous pitäisi saada ensin itsellä kuntoon ja se on tarpeeksi stressaavaa.
Kun ne asiat on kunnossa, on hyvä että alkaa etsimään uutta.
Se tulee kyllä varmaan luonnostaan esille.
Olen ollut 30 vuotta aina huononevassa aviossani ja eropaperit pantiin eilen vetämään.
Nyt on kyllä niin sekavassa tilassa, että uusi
ystävä täytyykin katsoa huolella. Itsenäisenä vihdoinkin, toivottavasti. 48-vuotiaana....

Sitä pitääkin ensin löytää itsensä ennenkuin aloittaa uuden suhteen. Pitää osata olla yksin. Kiivetä alhaalta sinne vuorelle kuvainnollisesti. Kirjastosta saa laitata sellaista jälleenrakennus kirjaa oisko ollut joku Ficher kirjoittajana. Himskatti kun nyt en muista. Sain sen kirjan tiedot siskoltani. Itse luin sitä ja se kirja auttoi paljon, vaikkakin oli kirja. Ero oli tosi raskas, tunteiden osalta. Kuin vuoristorataa, välillä itketti välillä nauratti. Ei kannata ainakaan etsiä ketään, kyllä se "oikea" sitten tulee kohdalle. Niin kävi ainakin minulla, löysin "sydämeni toisen puolen". Olin kuin tuuliajolla kun olin yksin vaikkakin lapset olivat ympärillä. Voimia.

Noin kolme kuukautta siitä kun X muutti pois löysin uuden rakkaan. Villiä uusiopoikamiesaikaa ei siis kovin kauaa kestänyt; ei kyllä oikein moraali sitä meinannut sulattaakaan.

Aluksi kyllä pelotti puheet "toipumissuhteesta" mutta jo parin kuukauden yhdessä olemisen jälkeen tiesin, että suhde on aito ja oikea kuin Hartwallin Jaffa. Naimisiinkin uskallaudumme jo ensi kesäkuussa eli vain vuoden kuluttua ensitapaamisesta.

Uusi suhde on oikeastaan luonut olosuhteet suhtautua myös X:ään asiallisesti ja kun hänkin on elämänsä (II) miehen löytänyt niin olemme tänä päivänä ystäviä; oikeastaan kuten sisaruksia. Välitämme toisistamme ja toivomme kaikkea hyvää toistemme uusille suhteille.

...suhdetta noin vaan 'aloiteta'. Suhdetta ei yleensäkään kannata aloittaa vaan suhteen vuoksi, sitähän pitä ensin RAKASTUA. Ajattelitko, että kun on yksi rakkaus mennyt, niin uusi se jo odottelee ovella ja tulee ihan kohta. Siihen uuden rakkauden saapumiseen voi mennä vaikka kymmenen vuotta, tai koko elämä. Katselepa vaan noita parinetsintäpalstoja, tuntuu ettei sitä paria löydy sitten millään edes niille, jotka todella etsivät.

Vuosi meni niin, että ei mitään tunteita siihen suuntaan. Lapsista murehtimista ja itsensä pitämistä pystyssä kyllä siihen riittivät.Muutama ilta jossain riennoissa ja seuraakin olisi ollut ja pari pientä olikin, viatonta tosi..ei syty, niin ei syty. En kyllä hakenut mitään, ehkä vain tarkkailin itseäni. Vuoden jälkeen sitten tuli se, mikä kolahti, toisen aloitteesta..silloin huomasi, että nyt tapahtui jotain. Murheet lähti päästä, mutta eipä siitä sitten tullut senkummempaa..hän oli avioliitossa..halusi seuraa..minä sitten en muuta kuin vapaan ihmisen kanssa. Mulle vain aukaisi toi juttu sen, että vaikka kävi noin, pääsin jotenkin eteenpäin.

25 vuotta saman miehen kanssa riitti sitä lajia, nyt kohta 2 vuotta uusiona olleena ei tule edes mieleen aloittaa mitään uutta. Tuntuu että en enää ikinä aio sitoutua kehenkään mutta vannomatta kai paras.

osuu kohdalle.
Siis toipua pitää,mutta ei saa minkään toipumissäännön tai yleisen toipumisajan vuoksi kävellä uuden rakkauden ohi.
Itse luulin,etten voi vuosiin toista rakastaa,mutta kahden kk kuluttua erosta törmäsin yllättäen siihen oikeaan.
Kysyin ystäviltä mitä teen,järki sanoi,ettei näin pian eron jälkeen,mutta tunteet sanoi toista.
Totesinkin ystävälleni,etten voi kävellä rakkauden ohi,en uskalla jos se ei sitten enää tulekaan uudestaan.
Enkä kävellyt,nyt ollaan yhdessä ja asuttu yhdessä 1,5 vuotta,elämä sujuu hyvin ja ollaan onnellisia.
Siis vastaus;pitää kasvaa ensin omaksi itseksi,mutta kun on valmis rakastumaan on valmis suhteeseenkin.Jollain se kestää kuukauden,jollain 10 vuotta,kuuntele sydäntäsi niin tiedät vastauksen.

Aloitin uuden seurustelusuhteen kuukausi harkinta-ajan alkamisen jälkeen. Sovimme erosta joulukuussa, paperit tammikuussa menemään ja tammikuun lopussa löysin ihmisen, joka vaan kolahti. Kerkesimme olla naimisissa exäni kanssa viisi vuotta, jonka aikana vaan kasvoimme erillemme. Suhteemme exäni kanssa oli ollut tuuliajolla jo pidemmän aikaa, eikä sen vuoksi uusi suhde tuntunut hätiköidyltä. Exäni aloitti uuden suhteen heti eropäätöksemme jälkeen.. jaksoi valehdella minulle asiasta 1,5 kuukautta (saattaa tosin olla että suhde oli kestänyt jo pidemmänkin aikaa). Tieto suhteesta sai minut avaamaan silmäni ja tajuamaan, että juttumme on totaalisen ohi. Nyt voin jatkaa omaa elämääni ilman, että haikailisin exäni perään.

Uuden suhteen aika on mielestäni silloin, kun se hyvältä tuntuu. Jos jää odottamaan määrätyn ajan kulumista, saattaa kulkea onnensa ohi..

Viihdyn hyvin itseni kanssa, enkä ole ainakaan nyt vielä kakden vuoden kuluessa aloittanut mitään. Lähes 30 vuotta liittoa riittää pitkäksi aikaa...ehkä mulle koko elämäksi.
Elän yksin, mutten ole yksinäinen. Teen nyt asioita, joita olen aina halunnut. Eikä tarvitse kysellä muilta lupaa.

Ei uuden suhteen alkuun ole mitään yhtä ja oikeaa aikaa... Se voi tulla hyvin nopeasti tai sitten siihen voi kulua useita vuosia... Riippuu millainen ero on takana...