Hävyttömintä on se, että orjatyö naamioidaan arvostetulta kuuluvin termein, kuten opiskeluun kuuluvaksi ”työharjoitteluksi” , joka ei suinkaan aina vastaa edes sitä ammattia, mihin opiskellaan. Tai ohjausta ei viitsi/ehdi kukaan antaa ja onnetonta opiskelijaa saatetaan kohdella sylkikuppina.
”Kuntouttava työtoiminta” ja ”työkokeilu” saavat ihmisen, jolla on usein pitkä ura takanaan, mutta ikääntyminen työllistymisen esteenä, tuntemaan itsensä arvottomaksi.
Työ- ja Elinkeinotoimistojen asiantuntijat toki tietävät olevansa ”pahuuden” palveluksessa, eivätkä he anna nimellään haastatteluja. Tieto orjatyövoiman käytön yleistymisestä kuitenkin heruu. Aktiivisuusmallin myötä tilanne on katastrofaalinen. Jopa kirkko, kaupungit ja järjestöt käyttävät surutta ilmaisia orjiaan tekemään usein monen ihmisen toimenkuvat.
Joka viides meistä tekee orjatyötä. Onko tämä uusi normaali, että ihmiset pakotetaan tekemään orjatyötä, ettei muutenkin minimaalisesta työmarkkinatuesta leikata?
”Niin, mutta saavathan he sen 9€/päivä”, sanoo parempiosainen. Totuus on se, että se ei hyvin monella kata edes matkakuluja orjatyöpaikalle ruuasta nyt puhumattakaan.
Suomi on muuttunut surulliseksi kirpputorien luvatuksi maaksi, mutta totuus on se, että yhä kasvavalla ihmisjoukolla ei ole varaa ostaa edes kirpputorilta.
Jo useita vuosia sitten arvioitiin, että pelkästään netissä ihmiset myyvät 7 miljoonan euron edestä vuodessa vanhoja tavaroitaan saadakseen edes jonkinlaisen säällisen elannon jatkeen, vaikkapa lapsilleen talvivaatteita. Mitähän tuo ”liikevaihto” on tänä päivänä? Ja kyse ei ole kierrättämisen riemusta kuin harvoin.
Sekin loppuu nyt, kun Kela ja verottaja pääsevät katsomaan yhdellä napin painalluksella ihmisten tilitapahtumat.
Ketä täällä kiinnostaa, että puoli miljoonaa eläkeläistä kituuttaa köyhyysrajan alapuolella? Suurella osalla heistä ei ole voimia, taitoja tai edes mitään omaisuutta, jota kaupitella. He ovat sentään tämän maan rakentaneet kovalla työllä – nyt heitä kohdellaan roskina.
”Kuntouttava työtoiminta” ja ”työkokeilu” saavat ihmisen, jolla on usein pitkä ura takanaan, mutta ikääntyminen työllistymisen esteenä, tuntemaan itsensä arvottomaksi.
Työ- ja Elinkeinotoimistojen asiantuntijat toki tietävät olevansa ”pahuuden” palveluksessa, eivätkä he anna nimellään haastatteluja. Tieto orjatyövoiman käytön yleistymisestä kuitenkin heruu. Aktiivisuusmallin myötä tilanne on katastrofaalinen. Jopa kirkko, kaupungit ja järjestöt käyttävät surutta ilmaisia orjiaan tekemään usein monen ihmisen toimenkuvat.
Joka viides meistä tekee orjatyötä. Onko tämä uusi normaali, että ihmiset pakotetaan tekemään orjatyötä, ettei muutenkin minimaalisesta työmarkkinatuesta leikata?
”Niin, mutta saavathan he sen 9€/päivä”, sanoo parempiosainen. Totuus on se, että se ei hyvin monella kata edes matkakuluja orjatyöpaikalle ruuasta nyt puhumattakaan.
Suomi on muuttunut surulliseksi kirpputorien luvatuksi maaksi, mutta totuus on se, että yhä kasvavalla ihmisjoukolla ei ole varaa ostaa edes kirpputorilta.
Jo useita vuosia sitten arvioitiin, että pelkästään netissä ihmiset myyvät 7 miljoonan euron edestä vuodessa vanhoja tavaroitaan saadakseen edes jonkinlaisen säällisen elannon jatkeen, vaikkapa lapsilleen talvivaatteita. Mitähän tuo ”liikevaihto” on tänä päivänä? Ja kyse ei ole kierrättämisen riemusta kuin harvoin.
Sekin loppuu nyt, kun Kela ja verottaja pääsevät katsomaan yhdellä napin painalluksella ihmisten tilitapahtumat.
Ketä täällä kiinnostaa, että puoli miljoonaa eläkeläistä kituuttaa köyhyysrajan alapuolella? Suurella osalla heistä ei ole voimia, taitoja tai edes mitään omaisuutta, jota kaupitella. He ovat sentään tämän maan rakentaneet kovalla työllä – nyt heitä kohdellaan roskina.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomea pyöritetään puolen miljoonan orjan voimin. Karmaisevinta on se, että näille orjille maalaillaan taivaanrantoja ja lupaillaan, että kun hoitaa työnsä hyvin, heillä on hyvät mahdollisuudet päästä orjatyö jakson jälkeen aivan palkka työhönkin. Kun aika koittaa ja orja kyselee jatkomahdollisuuksistaan hänelle todetaan ylimielisesti: ”Seuraava on jo tulossa tilallesi.”
Kuka välittää, vaikka pienen ihmisen elämä menee silloin täysin pirstaleiksi – onhan meidät opetettu uskomaan ja luottamaan ylempiemme sanaan.
Jotenkin voisi vielä ymmärtää, miikäli kyseessä olisi pienyrittäjä, joka ei itsekään tule toimeen yritystoiminnallaan kaikkien laillistettujen ryöstöjen jälkeen. Mutta nykyään orjia käyttävät monikansalliset yritysjätit ja suuret kotimaiset ruokaketjut, kyseessähän on jo miltei rikos ihmisyyttä vastaan.
Taannoin nousi katkera keskustelu julkaisusta ilmoituksesta, jossa maahanmuuttajille luvattiin noin 3000€:n palkka ruokakauppojen hyllytystyöstä. Hyvin monelle suomalaiselle nuo paikat olisivat kelvanneet – jopa puoltakin pienemmälläkin palkalla, mutta heitä ei huolittu. Erästäkään työnhakijaa, vanhemaa rouvaa, joka omaa vuosikymmenien myyntialan kokemuksen, oli myös myymäläpäällikkönä pitkään toiminut, ei tullut valituksi hyllytys työhön.
MITEN CM ROVANIEMI JATKAA ORJUUTTA VAIKKA SE LAKKAUTETTIINN ..
Orjuus on ihmisen pitämistä toisen (ihmisen tai valtion) vallan alla työssä ilman oikeutta palkkaan, vapautta ja omaan tahtoon perustuvaa valintaa. Orja ei usein pääse ulos asemastaan.[1]
Orjuuden kaltaiset olosuhteet taas tarkoittavat, että saatava palkka on liki olematon, mutta vapaus valita on silti olemassa.[1] Media käyttää käsitettä myös kiertoilmauksena tosiasiallisesta orjuudesta. Orjuuden ajatellaan usein olevan menneisyyttä, mutta sitä on nykyäänkin,[2] joskaan ei enää laillisesti missään maassa.[3] Perinteisesti orjuus on käsitetty ihmisen pitämisenä toisen omaisuutena.
Ennen orjiksi otettiin niin sotavankeja, rikollisia ja velkaantuneita kuin siviilejäkin, jotka pakotettiin työskentelemään omistajansa hyväksi. Orjuus tässä muodossa oli laajalti yleistä aina 1800-luvulle saakka. Toisen maailmansodan aikana natsi-Saksassa käytettiin paljon orjatyötä. Sodan jälkeen Yhdistyneet kansakunnat määritteli orjaksi kenet tahansa, joka ei voi vapaaehtoisesti poistua työstään. Nykyään orjuus on tuomittu monissa kansainvälisissä sopimuksissa samoin kuin myös YK:n Ihmisoikeuksien julistuksessa 1948.
Seitsemänvuotias Robert Blincoe oli lamaantunut kauhusta. Hän oli saapunut aloittamaan ensimmäistä työpäiväänsä puuvillatehtaaseen Nottinghamin lähellä, mutta jo tehtaan portilla hän halusi kääntyä takaisin. Kehruukoneiden meteli oli korviahuumaava. Se paukutti hänen tärykalvojaan ja pelotti häntä.
Työnjohtaja kuitenkin käski häntä seuraamaan mukanaan, ja niin Robert astui sisään tehtaaseen.
Ilma oli sakeana puuvillakuidusta, joka takertui heti hänen nieluunsa, silmiinsä ja sieraimiinsa ja sai hänet niiskuttamaan ja yskimään.
Koneet oli pidettävä puhtaana puuvillanöyhdästä, ja siitä tuli Robertin tehtävä.
Muiden lontoolaisesta St. Pancrasin lastenkodista tulleiden seitsemänvuotiaiden lasten kanssa hänen piti ryömiä käynnissä olevien koneiden alle ja kerätä sieltä koneesta pudonnut puuvilla. Koneiden pysäyttäminen olisi tullut liian kalliiksi.
Robert ehti katsella hieman ympärilleen, ennen kuin hän aloitti työt.
Hän järkyttyi siitä, miten likaisilta ja uupuneilta lapsityöläiset näyttivät.
”Monilla oli ainakin yhdestä sormesta iho kuoriutunut täysin niin, että luu paistoi”, Robert Blincoe kertoi myöhemmin hänestä kirjoitetussa elämäkerrassa.
Ennen kuin Robert pääsi kertomaan tarinansa, hän joutui viettämään 14 vuotta tehdashelvetissä, joka vei häneltä lapsuuden, terveyden ja yhden sormen.
Tuona elokuun päivänä 1799 alkoi pitkä painajainen, joka johtui St. Pancrasin lastenkodin solmimasta sopimuksesta.
Sopimusta ei ollut mahdollista irtisanoa, ja sen nojalla lastenkoti toimitti seitsemänvuotiaita lapsia töihin Nottinghamin Lowdham Millin tekstiilitehtaaseen. Siellä he joutuisivat raatamaan täysi-ikäisiksi eli 21-vuotiaiksi.
Lapset olivat ilmaista työvoimaa
Teollisen vallankumouksen alussa höyrykone oli vielä tehoton rakkine, joka tarvitsi vielä paljon parannuksia, ja koneet toimivat vesivoimalla.
Niinpä tehtaat, kuten Lowdham Mill, oli yleensä rakennettu jokien rannalle kauas kaupungeista.
Työvoimasta tuli pulaa Englannin maakunnissa, ja tehtaiden omistajien oli tuotava työläisiä muualta.
Lastenkotien asukkaiden käyttö työvoimana tuntui ratkaisevan heidän kaikki ongelmansa.
Lapset olivat tottuneet puutteeseen ja oppineet kuria, ja mikä parasta, heille ei tarvinnut maksaa palkkaa, vaan ruoka ja yösija riittivät.
Jokaisesta värväämästään lastenkotilapsesta tehtaanomistaja sai siis ilmaisen työläisen 14 vuodeksi. Noihin aikoihin Britanniassa seurakunnat huolehtivat hylätyistä ja orvoista lapsista vain siihen asti kun nämä täyttivät seitsemän vuotta.
Sen jälkeen lasten piti itse ansaita ruokansa. Ongelma oli, että lapsia oli niin paljon, että lastenkodeilla oli vaikeuksia löytää kaikille töitä. Kun joku tarjoutui ottamaan lapsia töihin, tarjous otettiin kiitollisena vastaan.
Se, että lapset eivät saaneet palkkaa, synnytti paljon kritiikkiä jo 1800-luvun alussa.
Huolestuneet kansalaiset kutsuivat järjestelmää ”valkoiseksi orjuudeksi”.
Sanavalinta asetti viranomaiset kiusalliseen valoon, sillä orjuus oli kielletty Britanniassa.
Ongelmaan löydettiin kuitenkin pian nokkela ratkaisu: paperilla lapsityöläiset eivät olleet varsinaisia työläisiä vaan ”oppilaita”, joiden palkaton oppiaika kesti 14 vuotta.
Se, että lapsille ei todellisuudessa yleensä ollut tarjolla minkäänlaista opetusta, ei viranomaisia kiinnostanut.
Jotkut työnantajat palkkasivat opettajan, mutta se oli harvinaista – yleensä tehtaissa raatavat orpolapset eivät oppineet lukemaan, kirjoittamaan tai laskemaan.
VITUN CITYMARKET ROVANIEMI
LAPSET OVAT VAMMASIA KKOHTUUN HAKATTUJA LAPSIA UKKO HAKKAS KOHTUUN LAPSET. SARI..
Ei savua ilman tulta
Aloittaja,,,, kemijärven yks ns yrittäjä on ns olevinaan palkkaamassa kokkia buahhaahhaa
Niin kahden päivän viikossa hommiin ja millä palkalla
Katotaan miten käy.... Ptryy
kokki saaa 3 egee tunnissa asuu komerossa siitä vuokra yms kulut.. eli olet velkaa ..