Oon seurustellu nyt puolisen vuotta ja välillä tulee tosi epävarma olo meistä ja meiän tulevaisuudesta. Mut samalla rakastan sitä päivä päivältä vaan enemmä. Mies harrastaa viikottain liikuntaa ja itse en liiku ollenkaan, mutta oon ihan normaalikokoinen. Välillä mies yrittää "hienovarasesti" vihjailla jos alkaisin liikkumaan sen kanssa ja jotenkin se alkaa aina vaan ahdistaa mua. (tulee olo etten riitä tällaisena). Mies ei käy tällä hetkellä töissä, itse käyn ja se on osasyy miks en vaan jaksa kiinnostua liikunnasta. Toinen mikä mietityttää on miehen "aktiivisuus". Tuntuu et sen pitää olla kokoajan menossa ja olla tekemistä. Nähdään n.1-4kertaa viikossa ja aina ku nähdään meiän pitää keksiä jotain aktiviteetteja. Välillä se tuntuu raskaalta kun on "pakko" lähteä vaikka ja minne kun en kehtais kieltäytyäkkään ku se on kuitenkin meidän yhteistä aikaa. Noina hetkinä mietin et ois ehkä parempi miehelle et se löytäis vähän samantyyppisen, aktiivisen ihmisen vierelleen. Tietenkin sekin vaikuttaa kun se ei käy töissä ja ymmärrän täysin et haluaa tekemistä päiviinsä. Tästä tekstistä saa helposti semmosen kuvan et oon äärettömän laiska ihminen, mutta tosiasia on se että tää itse seurustelu on jo ollu mulle iso ja energiaa vievä juttu. Mut tää on myös antanut paljon, sen takia onkin halua jatkaa.
Voiko tää toimia
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitähän varten tuo seurustelu on, että katsotaan sovitaanko yhteen.
Vaikuttaa vähän, että ette sovi. Kannattaisi kuitenkin puhua, ennen kuin lähdet. Jos ette pysty puhumaan teidän toiveista, peloista jne, tulee parisuhteessanne olemaan paljon vikeuksia.
Niin tulee, epävarma olo. Ja aika useinkin.
Seuruteletteko haaveena pitkä yhteien tulevaisuus?
Vaiko seurusteletteko "kun mää en viitti hakee enkä etsii ketää muutakaa joka ois mulle sopivampi"?
Ensimmäisessä vaihtoehdossa: olet tehnyt täysin väärän valinnan. tiedät tarkkaan että sinun on jatkettava etsintää.
Toisessa vaihtoedhossa: Miksi valitat?
Ei tuu toimii
Niinhän se on että kun on työtön niin jaksaa mennä. Eihän siitä tuu pidemmän päälle mitään jos teet sellasia asioita mitkä ei huvita. Kyl sun pitää sanoa ettei huvita lähteä. Ette nähtävästi ole edes keskustelleet asiasta. Ei suhde toimi jos ei voi olla oma itsensä ja kertoa ajatuksiaan. Toista ei voi muuttaa ja monet parit eivät harrasta samoja asioita
Sama meillä. Mieheni lähtee kuudelta aamulla kalaan tai salille, on työtön myös. Itse en jaksa kuudelta herää vaikka vapaapäivä, pyytää mukaan kalaan. Polkee 10 km veneelleen ainakin 5 kertaa viikossa siinäpä sitä liikuntaa tulee ja kesällä niin käy kalassa aamulla, tulee kotiin ja sitten lähtee varmaan iltapäivällä uudestaan jigi kalastamaan. Tuo kyllä ahvenia kotiin kymmeniä kiloja viikossa jos saa. Myy myös niitä ahvenia ja saa rahaa. helmikuusta lähtien lähti aina siikaa onkimaan koska meri ei ollut jäässä aamu kuudelta ja siellä menee puoleenpäivään ainakin. Ei se ole ongelma jos tykkää liikua ja monta kertaa olen lähtenyt mukaan. Onhan se hyvä että tekemistä on työttömänä ei makaa sohvalla muuten kun illalla sitten.
Olet introvertti, mies ekstrovertt, se on todellisuutta. Näiden ominaisuuksien yhteensovittaminen ei ole mahdotonta, jos molemmat ymmärtävät toisen tarpeita olla yksin/seurassa. Koska jo puolen vuoden seurustelun jälkeen sinua ahdistaa miehen "aktiviteetit". Mitäpä jos ottaisit asian suoraan puheeksi? Että liika aktiivisuus vie energiasi. Jos näette esim. 4 kertaa viikossa niin vähintään kahteen ei pidä suunnitella aktiviteetteja.