Tyhmä kysymys sinänsä... Mutta laitoin äsken linkin Cat Cat - enkeli. Kovin vain tuli mieleen edesmenneen naisystäväni muisto. Oletteko te mokomat koskaan kohdannut moista?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ole hyvä vaan. Siis avautumiseen.
Olenko kokenut menetyksiä? Olen.
Puolison sairastuminen (ja mahdollinen menettäminen) on yksi pirun risti. Saa pelätä, toivoa ja mielikuvituksen ja järjen ero on välillä aika häilyvä.
Puolisoni pöydällä on enkeli. Hän ei menehtynyt, mutta vähällä piti.
En usko enää satuihin
En minäkään ole sinänsä uskonnollinen. Itseasiassa olen agnostikko, mutta tässä ei ollut nyt kyse mistään uskonnoista, joten anna toisten uskoa mikäli niin ovat valinneet.
Niin, tosiaan olen itsekin onnettomuudessa käytännössä kuollut. Lääkärin paskiaiset saivat minun kitumaan. Mutta kokemukseni ei kuitenkaan poista sitä kaipausta.
Kitumaan?
En usko fyysiseen enkeliin. Lääketieteeseen kylläkin.
Enkeli on oikeastaan ele. Sen lahjoittivat hänen viimeiset työtoverinsa.
Onko selviäminen elämälle kitumista? Voihan se olla. Joskus olisi armeliaampaa nukkua pois.
Mutta se kipu mitä tuntee, on osoitus siitä, että tuntee vielä jotakin. Jos sitä ei olisi, niin eikö ihminen olisi silloin todella kuollut? Sisältä.
Niin rakas valtakunta. Joskus asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia.
Voih Elisakettu, voisin kertoa mitä vain ja sinä uskoisit mitä vain. Mutta sovitaanko kuitenkin, että pidä sinä se uskosi, niin minä pidän kipuni?
Tota noin, ite sairaana puolisona totean, et harvat terveet tietää mikä määrä työtä on itsensä hengissä pitämisessä, kun samalla yrittää antaa läheisille sen mitä ikinä voi.
Elämän ei ehkä ole tarkoitus olla huviretki; sitä mä olen kuitenkin yrittänyt.
🍃
Siinä olet ihan oikeassa, että elo ei ole huviretki. Jokaisella meillä on omat jutut, oli ne sitten fyysisiä tahi henkisiä taakkoja.
Itse olen onnellinen, koska olen saanut taakakseni loppuelämän kestävät fyysiset vaivat. Niiden kanssa kyllä pärjää, kiitos pohjoismaisen hyvinvointivaltion jota ärhäkkäämmät jopa kommunismiksi ivaavat.
Se, että itse pärjään fyysisesti, ei poista kaipaustani. Mutta kuitenkin totean nykyään tilanteessa kuin tilanteessa:
-Noh, näillä mennään.
Kyllä oleminen siinä rajoilla laittaa kovankin jätkän ajatusmaailman ihan uusiksi. Silti en usko näkymättömään henkiolentoon joka tahallaan sallii kaiken pahuuden.
sinun pitää kertoa kiduitko fyysisestä kivusta?Vai elämisessä toisen poissa oloa?
Kiitos uteliaisuudestasi, jota myös välittämiseksi tahi uskovaisilola juoruamiseksi kutsutaan.
Voin kertoa sinulle, että kun murskaat ja silvot koko maallisen temppelisi, voimme olla samalla aaltopituudella.
Sinä se et nyt siltikään kertonut oliko sinulla fyysisiä kipua ja läääkäreillä kuuluu olla kovat tavarat käytössä, ettei kitua.
Henkisiä kipuja voidaan vaan hoitaa henkisellä lämmöllä ja ajallaan
Tottakai välitän jokainen löheisenu olisi voinut olla tilanteessani sinusta välitän heti kun räkäiset kun synnyit vaikka en tiennyt olemassa olostani tai omastanikaa.
Menen nyt nukkumaan. Suosittelen sinulle myös kyseistä vaihtoehtoista toimintaa. c",)
Minähän makaan jo sängyssä.🥰 ja nukkua pitäisi aamulla on pojan puheterapia 8 aikaan
Harmi kun et vastannut. Tärkeintä että nukut hyvin.🥰
Eiköhän hänellä ne fyysiset kivut onnettomuuden jälkeen ole olleet kovat. Lääkäritkään eivät pysty kaikkeen kipuun apua antamaan. Ei vain ole keksitty riittävän tehokkaita lääkkeitä.
Minä kysyin häneltä.
Tehohoidossakin pidetään korona potilaita ei sitä ennen kannata herättääkää, ettei kestäisi kipuja.
Hän ei halunnut sinulle avautua, eikä minunkaan tietysti olisi pitänyt hänen puolestaan yrittää.
Korona on vähän eri asia, kuin voimakkaat hermosäryt.
Hermosäryihin on lääkkeittä ja on väärät lääkkeet jos ei lähde kivut.
Mutta tottakai sinä olisit kivuissasi ja antaisit muut olla.
Karamelli auton kojelaudalla. Eukalyptus sinisessä muovikääreessä. Tiedän, etten itse voi sitäkoskaan heittää pois. Niitä oli jokaisen takin taskussa. Ja kylpytakin ja haalareiden. Ehkä joku sen heittää pois, eikä se haittaa. Mikään ei ole ikuista. Työkalupakki autossa. Siellä vielä kaikki, paksussa ruosteessa osa. Ei sittenkään kaikki. Talvella tarvitsin isoa ruuvimeisseliä ja siellähän oli, tiesin sen. Se auttoi minut pienestä ongelmasta yli. Otan vielä loputkin, kunhan sopiva hetki tulee. Puhdistan tarpeen mukaan ja liitän omieni joukkoon, solahtavat osaksi pieniä töitä. Ja isompiakin. Osaksi minua.