Työyhteisössäni kukaan ei arvosta työtäni tai työpanostani. Kuulin juuri masentavia puheita itsestäni toisen käden kautta. Lähin esimieheni on mollannut minua ja vähätellyt työpaineitani ja kiirettä, jossa joudun työskentelemään joka ikinen päivä. Nytkin töitä on kasaantunut hirvittävä määrä, raadan tauotta ja kuulen kommentteja, että muka lusmuilen! "Mihin senkin työaika oikein menee" tai jos olen kipeänä, kuulen kommentteja, jossa sitä epäillään - ikään kuin lintsaisin!
Olen aina ollut uuttera ja pitänyt työmoraalini korkealla. Teen tunnollisesti työni ja tämä on tulos.. Olen aina tiennyt, että työni (sihteerin työ) on alinta kastia tässä työyhteisössä - täällä esim. tapellaan avoimesti siitä, kuka minua tuuraa lomillani. Lomiini suhtaudutaan tympeästi vähän siihen tyyliin, että milloinkas olisi kätevintä sun olla lomalla, ettei siitä koituis firmalle ongelmia.
Työntekijät syyttävät konsernia huonosta ilmapiiristä, mutta nämä ihmiset sen ilmapiirin täällä pilaavat. Juurikin tällaisilla puheilla ja selän takana panettelulla.
Esimieheni oli antanut ymmärtää eräälle työtoverilleni, että hän ottaa minut puhutteluun heikosta työpanoksestani. Esimies oli myös tiedustellut pitkin toimistoa, mitä mieltä kukin työntekijä minusta on - että teenkö työni oikein ja ajallaan. Yhtenä perjantaina hän tuli sähisemään aamulla huoneeseeni, miten joku asia oli hoidettu huonosti. Antamatta minun puolustaa itseäni hän lähti muualle kok päiväksi. Jäin viikonlopun ajaksi murehtimaan tätä asiaa - kunnes selvisi, ettei se ollutkaan minusta mitenkään kiinni, hän oli itse sotkenut asian.
Olen henkisesti aivan loppu. En millään enää jaksaisi jatkaa tässä työpaikassa, mutta velat painavat raskaina päälle, enkä voi edes haaveilla irtisanovani itseäni vaikka mieli tekisi, ihan joka päivä.
Ehkä maksan omalla mielenterveydelläni tästä kaikesta kalliin hinnan.
Olen aina ollut uuttera ja pitänyt työmoraalini korkealla. Teen tunnollisesti työni ja tämä on tulos.. Olen aina tiennyt, että työni (sihteerin työ) on alinta kastia tässä työyhteisössä - täällä esim. tapellaan avoimesti siitä, kuka minua tuuraa lomillani. Lomiini suhtaudutaan tympeästi vähän siihen tyyliin, että milloinkas olisi kätevintä sun olla lomalla, ettei siitä koituis firmalle ongelmia.
Työntekijät syyttävät konsernia huonosta ilmapiiristä, mutta nämä ihmiset sen ilmapiirin täällä pilaavat. Juurikin tällaisilla puheilla ja selän takana panettelulla.
Esimieheni oli antanut ymmärtää eräälle työtoverilleni, että hän ottaa minut puhutteluun heikosta työpanoksestani. Esimies oli myös tiedustellut pitkin toimistoa, mitä mieltä kukin työntekijä minusta on - että teenkö työni oikein ja ajallaan. Yhtenä perjantaina hän tuli sähisemään aamulla huoneeseeni, miten joku asia oli hoidettu huonosti. Antamatta minun puolustaa itseäni hän lähti muualle kok päiväksi. Jäin viikonlopun ajaksi murehtimaan tätä asiaa - kunnes selvisi, ettei se ollutkaan minusta mitenkään kiinni, hän oli itse sotkenut asian.
Olen henkisesti aivan loppu. En millään enää jaksaisi jatkaa tässä työpaikassa, mutta velat painavat raskaina päälle, enkä voi edes haaveilla irtisanovani itseäni vaikka mieli tekisi, ihan joka päivä.
Ehkä maksan omalla mielenterveydelläni tästä kaikesta kalliin hinnan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hankala tilanne... Oletko hakenut töitä muualta? Se saattaisi olla yksi ratkaisu. Tai onko mitenkään mahdollista saada aikaan järkevää keskustelua esimiehen (tai hänen esimiehensä) kanssa? Minun työpaikassani ainakin käydään vuosittain kehityskeskustelu jossa palautetta annetaan puolin ja toisin.
Itse alkaisin katsoa uusia duunipaikkoja, toimistoalla on aina työpaikkoja avoinna, hakijoitakin tosin on paljon... Älä suotta aja itseäsi loppuun muiden takia. Tsemppiä!
Tämä ehkä aluksi kuulostaa "pähkähullulta" ratkaisulta, mutta itse olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa jo usean vuoden ajan, enkä löydä muuta ulospääsyä.
Olen joutunut olemaan pitkilläkin sairauslomilla, kun en kertakaikkiaan ole enää jaksanut. Tätä on jatkunut jo usean vuoden ajan, ja nyt olen lopulta pakon edessä päättänyt "ratkaista ongelman". Olen päättänyt päästä veloistani: myyn asunnon, maksan lainat pois, menen vuokralle asumaan, ja sanon itseni irti työpaikastani.
Ensin pidän pitkän sairausloman, koska ei minusta tässä kunnossa enää kortistoonkaan ole, siellähän pitää olla työkuntoinen. Jotta tilanne ei kuulostaisi liian yksinkertaiselta, olen lisäksi yksinhuoltaja. Mutta olen pakon edessä, on tasan kaksi vaihtoehtoa, joko jatkaa nykyistä "pari kertaa vuodessa kuukauden sairauslomalla"-tahtia (mihin se lopulta johtaa?) tai tehdä tuo yllämainittu ratkaisu.
Jos joskus kuntoudun työkuntoiseksi, olen sitten varmaankin kortistossa eläkeikään asti, koska ei yli 40-vuotiaana enää varmasti työpaikkaa saa. Jään siis siipirikkona "elämään siivellä", muuta vaihtoehtoa minulla ei ole.
Haluan kuitenkin elää, enkä ajaa itseäni loppuun tuossa loputtomassa oravanpyörässä, jonka tahdissa en enää jaksa. Olen panokseni tälle yhteiskunnalle antanut, nyt jään "nauttimaan" sen tarjoamista "hedelmistä". Olenhan itsekin ollut tätä kaikkea rakentamassa ja oman työpanokseni tähän yhteiskuntaan antanut kovimman kautta.
Neuvoisin sinua "DeadEnd" tosissasi miettimään omia arvojasi. Mikä sinulle on elämässäsi tärkeätä? Itsekin pitkään olen ajatellut, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa nykyisessä työpaikassani kun on ne asuntovelat ja lapsi ja kaikki, mutta jos laitat asiat tärkeysjärjestykseen, varmasti oma terveytesi on sinulle rahaakin tärkeämpi? Sinulla on vaihtoehtoja kun vain uskallat miettiä niitä. Mieti miten tärkeä olet, olet itsellesi tärkeämpi kuin se työpaikka, tai ne työkaverit.
Oikeasti, tsemppiä sinulle!! Ja voimia päätöksentekoon ja elämään!
hae saikkua ,ja muista ei elämä tähän lopu.
ite vaihdoin työpaikkaa, edellisessä firmassa kun ei pidetty lupauksia, niin tuntuu oleva tässäkin tapauksessa. mutta se on asiasta pienin.
Eniten vituttaa kun ei ole mitä tehdä. Pomolta kun kyselee että tarttis saada jotain töitä niin vastaus on että "tee hitaammin niin ne riittää pidempään" no ei siinä mitään tarpeeksi usein kun kävin kyselemässä niin hän tarkoitti että en tee huolellista työtä, ei siinäkään mitään. mutta kun ei tule palautetta työstä mikä on huonosti tehty Eikö ne osaa/halu... pelkäävät että opin heidän asioitaan. Onko huonosti vai eikö ole??? ei kyllä saa selvää. Ohjeita tivaamalla saa vastauksen että tää on niin vaikee että ei voi opettaa.... Se tarkoittaa sitä että on kopioitava vanhoista pohjista tuloksia koska pomo sanoo niin että kopioi vanhat pohjat uuteen. työpaikalla ja osastolla on hirveä kiire töiden kanssa. Tämä tarkoittaa vain sitä että vanhat työntekijät haluavat pitää ohjat käsissä ja teettää paskanakit uudella työntekijällä. Tuntuu että on osunut keskelle kilpailua kuka on tärkein osastolla ja pitää parhaiten ohjat käsissä. muilla osastoilta sanotaan että omalla osastolla on hommat sekaisin. sen kyllä uskon kun ei pomotkaan tiedä mitä pitäisi tehdä, ja teettävät tarpeettomia hommia jotta pysyisi poissa vaikeita kyselemästä.