keskusteltiin täällä jokin aika sitten ja suurin osa oli sitä mieltä, että pyyteetöntä rakkautta on vain vanhemman ja lapsen välillä. Josta minä olen siis täysin eri mieltä.
Tuo pulpahti mieleeni lukiessani oheista juttua, jossa todetaan mm: ” Tällaisessa ajattelussa ihmissuhteista tulee eräänlaista pankkitoimintaa, jossa lasketaan kaiken aikaa tekojen debitejä ja kreditejä, ja kiitollisuudenvelka on yhtä raskas kuin oikeakin rahavelka.”
Oletteko te kasvaneet välttelevässä kiintymyssuhteessa? Pakenetteko tunteitanne ainaiseen tekemiseen?
”Monesti välttelevää kiintyjää luonnehtii myös tauoton touhotus, pako velvollisuuksiin ja loputtomiin tehtäväluetteloihin: pedataan sänkyjä, jynssätään kaappeja, kuokitaan puutarhaa, kiiruhdetaan kuoroharjoituksiin, ylityöhön ja yhdistystoimintaan. Tehdään siis kaikkea muuta kuin kohdataan tunteita.”
Oletteko saaneet pullaa, mutta ette syliä?
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/valtteleva-kiintymyssuhde-on-yleista-suomalaisilla-aideilla
-flowersreally-
Tuo pulpahti mieleeni lukiessani oheista juttua, jossa todetaan mm: ” Tällaisessa ajattelussa ihmissuhteista tulee eräänlaista pankkitoimintaa, jossa lasketaan kaiken aikaa tekojen debitejä ja kreditejä, ja kiitollisuudenvelka on yhtä raskas kuin oikeakin rahavelka.”
Oletteko te kasvaneet välttelevässä kiintymyssuhteessa? Pakenetteko tunteitanne ainaiseen tekemiseen?
”Monesti välttelevää kiintyjää luonnehtii myös tauoton touhotus, pako velvollisuuksiin ja loputtomiin tehtäväluetteloihin: pedataan sänkyjä, jynssätään kaappeja, kuokitaan puutarhaa, kiiruhdetaan kuoroharjoituksiin, ylityöhön ja yhdistystoimintaan. Tehdään siis kaikkea muuta kuin kohdataan tunteita.”
Oletteko saaneet pullaa, mutta ette syliä?
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/valtteleva-kiintymyssuhde-on-yleista-suomalaisilla-aideilla
-flowersreally-
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tulee Harmis mieleen tuosta pullasta.
xLiner
Minusta ei oile mitään vikaa tuossa että kiintymyksenosoituksena äiti leipoo pullaa. Koko juttu on pelkkää sairasta mustamaalausta kunnollisia hyviä äitejä kohtaan. Toimittelijatar ja psykoterapauttimuijat ei varmaan itse osaa leipoa ja ovat vain kateellisia ja siksi pitää mustamaalata kateuksissaan.
Hän lienee jäänyt sekä pullatta että sylittä.
-flowersreally-
Tunnesyöjä... 😄
xLiner
Ei pullatta ja sylittä jääminen ole ollenkaan naurun asia. Häpeäisit.
-flowersreally-
Olis se nyt aika ikävää jos rakkautta voi osoittaa vain syöttämällä toinen hampaattomaksi hyytelöksi. Onko se edes rakkautta, vähän sama asia kuin pahoinpitely jota perustellaan tunteilla.
Sylittä jääminen on sentään ikävää.
Sinä kun kaikkea lueskelet, olet varmasti törmännyt myös häpeä -aiheisiin kirjoituksiin. Enkä häpeä, nih!
xLiner
Kaikki osaa leipoa, se ei vaadi edes mitään taitoa.
No niinpä. Harva vaan viitsii sitä jatkuvasti harrastaa, kun tiedetään sellaisten mättöjen haitallinen vaikutus terveyteen.
xLiner
totta muuten äkkiä lapsesta kasvaa hihhuli tai homo tai lesbo tai transvenstiitti ja kyllä lapset tykkää kun isä ja äiti pussailevat toisiaan
Pullattomuus on metafora fyysisten tarpeiden täyttymättömyydestä, syli henkisten. Pölhö.
-flowersreally-
*sylittömyys
Ite oot pölhö 🐒💨
xLiner
Ei pullaäitejä saa mustamaalata.
No en ainakaan tommonen haisuliini niin kuin sä.
-flowersreally-
Hmm. Isä oli lapsuudessani hahmo, joka teki työtä yötä myöden, vapaalla joko ryyppäsi tai remppasi autoja, kulki kyläluutana kaverilta toiselle ja minä roikuin usein mukana. Niin kavereilla, kun koululomilla myös työssäänkin.
Koin, että mua rakastetaan. Isä silitteli paljon hiuksiani ja halasi, kertoi sanoin tunteistaan miten rakas isän pikkuinen olen.
Äiti oli suurimman aikaa kotiäiti, minä olin kouluun saakka kotona en käynyt päivähoidossa. Hyvin lyhyen ajan naapurilla välillä hoidossa. Välillä isovanhemmilla, en muualla.
Äitini oli myös töissä välillä, mutta silloinkin kotipiirissä mikä mahdollisti mun kotona olemisen edelleen koululaiseksi saakka.
Äiti ei kovin usein hellinyt, joskus syliin pääsin istumaan. Mutta se hellyys ja huomio oli erilaista, äitini huolehti kyllä perustarpeistani ja missä viipotan. Mutta hän ei koskaan ole ollut tunteilija.
Silti koen, että mua on rakastettu. Huomiota toki kaipasin ainoana lapsena etenkin silloin, kun olin paljon yksin. Ilman kavereita.
Jatkuva tekeminen taas, se on opittua vanhemmilta. Laiskuutta ei arvostettu.
Mutta nykyisin olen tahallani laiska. En tee mitään, kun en halua tehdä. Eikä edes tule morkkista enää. Olenko siis taantunut?
Itselläni ei ole sellaista ihastuksen kohdetta tällä hetkellä, en tiedä onko helpottava asia vaihteeksi, tuntuu kyllä sellaiselle että on helpottavaa vaihteeksi oma täydellinen vapaus.
Höpön löpön, oot minuun ihastunu
Suomessahan ei juurikaan harrasteta I Love You juttuja
Olisiko jo aika?
-flowersreally-
Pitääkö minun aloittaa?
No mitä perstuntuma sanoo?
-flowersreally-
Tai ehkä paremminkin penistuntuma
Kukkaseni, onneksi elämä ei ole aivan noin mustavalkoista.
No aika moni vaikuttaisi jotakin vailla olevan.
-flowersreally-
Hankkikaa koira
https://www.youtube.com/watch?v=wGQEBtq5fQM
Pyyteetöntä rakkautta... https://www.youtube.com/watch?v=vwmU343eBu0
<3
Olipas mielenkiintoinen avaus.
Tuossahan ollaan suomalaisuuden ytimessä ainakin vielä meidän 70- ja 80-luvulla syntyneiden osalta. Nuoremmilla voi olla erilaiset lähtökohdat. Aivan varmasti olen kasvanut välttelevässä kiintymyssuhteessa, niin tutulta tuo kuulostaa.
Ihmettelin vaan kun jutussa puhuttiin melkein pelkästään äitien ja tyttärien välisistä suhteista. Eikö nämä jutut päde poikalapsiin?
Tulin muuten taas puutarhatöitä suorittamasta :)
Osaan kyllä rauhoittuakin, mutta elämäni kovimman paikan kohdalla käytin aika pitkälti tuota tekemiseen paneutumista.
Varmasti pätee poikalapsiin myös, ehkä Anna on hieman äiteihin kallellaan.
Teetkö puutarhahommia, koska (todella, sydämessäsi) niistä pidät, vai koska niin ”kuuluu” tehdä?
-flowersreally-
En tee juuri koskaan mitään vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä.
Pidän puuhailusta siis oikeasti, ainakin jonkin verran. Tuo nyt oli vaan tuollainen heitto.
Sitä paitsi johonkinhan ihmisen on aikansa hukattava. Kyllä ennemmin ite tekee jotain, kuin katselee pötköttelevää nisäkästä rantakalliolla varsinkaan ruudun välityksellä.
Onko aloittaja kuullut disorganisoituneesta tai ristiriitaisesta kiintymyssuhteesta, ja miten se vaikuttaa kokemukseen rakkaudesta? Tai ihmisen itsetuntoon, minän kehitykseen?
Jotain joskus ehkä lukenut, ei sellaisia muistoja, joita kannattaisi kaivella.
-flowersreally-
Siis varmaan sitä voisi ollakin täysin pyyteetöntä rakkautta muutenkin, kuin sukulaissuhteen kautta, mutten ole törmännyt sellaiseen.
Ja luultavasti se on minun kohdalla ainakin eniten minusta kiinni. Tosin on se toinenkin oltava aika itseellinen ihminen...
Mutta niin, ei ole kokemuksia. 😊
Kultu 😊❤.
Miksi aikuisten välillä edes pitäisi olla pyyteetöntä rakkautta? Aikuisten parisuhde perustuu ihan muihin asioihin kuin lapsen ja vanhemman suhde. Ja se, että suhde ei ole pyyteetön, ei tarkoita sitä, että se olisi jotain "pankkitoimintaa". Vaan se tarkoittaa sitä, että huomioi myös sen, mitä itse haluaa ja tarvitsee, eikä vain sitä, mitä toinen haluaa ja tarvitsee. Minusta pyyteetön rakkaus parisuhteessa olisi jotenkin jopa epäterve.
Mulla ei ole mielikuvaa siitä, että olisin ollut kenenkään sylissä. Olen varmasti ollut, mutta se on päättynyt siihen, että olen alkanut lukemaan itse, jolloin sylissä ololle ei ole enää ollut mitään tarvetta. Mutta se jutussakin mainittu historia tuossa vaikuttaa. Pulla-asiat on ollut kunnossa.
Mutta en mä tekemiseen pakene. Hyvin paljon olen tekemättä mitään.