Oon ollut nyt 6 viikkoa ilman hellyyttä, seksiä ja työt painaa päälle. Haluaisin vaan laittaa puolisoani ja nukahtaa hänen syliinsä. Lapsia ei ole, vaimo on lomautettuna ja viihtyy mökillä kovin paljon. Itse en kiireeltäni ehdi mökille. Ennen hänen lomautusta ei meinannut suostua mökille ellei päässyt kaupunkiin vkl. Pitäisikö pitää lomaa ja lähteä mökille?
Miksi riutua huonossa suhteessa?
27
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Pidä lomaa, elämä on elämistä varten!! Kukaan ei ole kuolinvuoteellaan sanonut että olisinpa viettänyt enemmän aikaa töissä!
- Anonyymi
Miten tuonkin nyt ottaa... Itse en ainakaan kuolinvuoteella sano tai edes ajattele "olisinpa viettänyt (enemmän) aikaa mökillä". Inhoan mökkeilyä.
Luulenpa sanovani kuolinvuoteella kuten Edith Piaf "non je ne regrette rien" eli "en kadu mitään". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten tuonkin nyt ottaa... Itse en ainakaan kuolinvuoteella sano tai edes ajattele "olisinpa viettänyt (enemmän) aikaa mökillä". Inhoan mökkeilyä.
Luulenpa sanovani kuolinvuoteella kuten Edith Piaf "non je ne regrette rien" eli "en kadu mitään".Sitten taas ne jotka rakastavat mökkeilyä saattavat loppua kohden harmitella, että olisipa järjestänyt enemmän aikaa itselle tärkeässä paikassa oleiluun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitten taas ne jotka rakastavat mökkeilyä saattavat loppua kohden harmitella, että olisipa järjestänyt enemmän aikaa itselle tärkeässä paikassa oleiluun.
Loppuviimein on kuitenkin kyse ihmisestä, ihmisen suhteesta toisiin ihmisiin, ajasta ja valinnoista. Kaikkeen ei yhden ihmisen aika riitä, on valittava. Valinnoillakin on rajallisuutensa. Vaikka haluaisi avaruusmatkalle, sitä ei voi valita, ellei ole tarpeeksi rahaa. Vaikka olisi rahaa, ehkei olisi riittävän hyvä terveys. Jne.
" olisipa järjestänyt enemmän aikaa itselle tärkeässä paikassa oleiluun."
Vaikka rakastaisi mökkeilyä, niin mitä merkitystä elämän loppusuoralla josko onkin jäänyt muutama mökkireissu väliin? Tai ulkomaanmatka (jos niitä rakastaa)? Tai se viidestoista Lapin vaellus, jota ei enää voinutkaan tehdä, kun polvi/lonkka/nilkka sanoi niin? Mielestäni ei niin kerrassaan mitään.
Viimeiset hetket on aikaa keskittyä siihen mitä kaikkea on tehnyt ja ennenkaikkea kenen kanssa. Vanhan ihmisen elinpiiri ja tapahtumat ovat kaventuneet. Elämä kulkee lähinnä omissa muistoissa. Samoin vanha ihminen elää hänen läheistensä muistoissa. Ihmisen kuollessa, hänen elämänsä jatkuu jälkeenjäävien muistoissa. Ja jos nyt ottaisin raskaanpuoleisen esimerkin, niin vanhempi, joka on pakolla raahannut lapsensa syntymästä lähtien vuosikausia mökilleen vähintään kuukaudeksi kesällä ja viikonloput "koska mökkeily on minulle rakas", jälkikasvu ei taatusti muistele häntä ja mökkeilyä ihan suuremmoisella rakkaudella. Ainakaan mökkeilyn suhteen. Jos tällainen mökki-ihminen vielä viime metreillään keksisi murehtia sitä, että vietti kuitenkin aivan liian vähän aikaa ihanalla mökillään, niin ainakin itseäni se lähinnä huvittaisi. Siinä tulee mitä selvimmin esiin ristiriita oman todellisuuden ja läheisten todellisuuden välillä. Ja sen kuinka turhaa on murehtia.
Itselleni ei ole tärkeintä päämäärä vaan matka. Se tarkoittaa myös sitä, että matkalla on erilaisia polkuja, erilaisia maisemia, huonoja, hienoja, upeita, pelottavia, rauhoittavia, hermostuttavia ym. Vaikka reissu olisi kuinka tavallinen, niin mielekkääksi sen tekee mielenkiintoisen ihmisen seura. Tavallinen matka (vaikka HSL:n bussissa) mielenkiintoisen ihmisen seurassa taas voittaa 6-0 hienon ja kalliin lomamatkan . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten tuonkin nyt ottaa... Itse en ainakaan kuolinvuoteella sano tai edes ajattele "olisinpa viettänyt (enemmän) aikaa mökillä". Inhoan mökkeilyä.
Luulenpa sanovani kuolinvuoteella kuten Edith Piaf "non je ne regrette rien" eli "en kadu mitään".Oletpa harvinaisen onnistunut yksilö, jos et kadu mitään tekemistäsi tai kokemaasi; tai sitten sinulla on helkkarin huono itsetuntemus tai tavallista voimakkaammat defenssit!
Edellisen kommentti luultavimmin tarkoittaa sitä, ettei kukaan harmittele kuolinvuoteellaan , ettei tehnyt enempää töitään, vaan usein on päinvastoin eli toivotaan, ettei olisi satsanut työhön niin paljon kun se elämä olisi ollut jossain muualla. KOvin moni satsaa ja puurtaa työelämässä oman jaksamisen kustannuksella saadakseen...niin mitä? Ei mitään, kukaan ei sinua tule kiittämään tai päätä silittämään, kun jäät eläkkeelle, sinut korvataan jos tarvis; kukaan ei muista sinua työntekemisestäsi vaan ihan jostain muusta.
En minäkään ole mökki-ihminen mutta tämä "mökki" tarkoittaakin itselle tärkeää asiaa kuten minulle ihmissuhteita eli jo vuosia sitten hoksasin, että paras asia mistä saan energiaa ja iloa elämääni, on suhde puolisooni ja suhde aikuisiin lapsiini. Seuraavana tulevat muut ihmissuhteet. Nämä menevät kaiken edelle. Työ on työtä ja teen sen, mitä tarvitaan, en yhtään enempää. Mökkeilen silloin kuin mökkeilen; mukavaa vaihtelua kaupunkielämään sekin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletpa harvinaisen onnistunut yksilö, jos et kadu mitään tekemistäsi tai kokemaasi; tai sitten sinulla on helkkarin huono itsetuntemus tai tavallista voimakkaammat defenssit!
Edellisen kommentti luultavimmin tarkoittaa sitä, ettei kukaan harmittele kuolinvuoteellaan , ettei tehnyt enempää töitään, vaan usein on päinvastoin eli toivotaan, ettei olisi satsanut työhön niin paljon kun se elämä olisi ollut jossain muualla. KOvin moni satsaa ja puurtaa työelämässä oman jaksamisen kustannuksella saadakseen...niin mitä? Ei mitään, kukaan ei sinua tule kiittämään tai päätä silittämään, kun jäät eläkkeelle, sinut korvataan jos tarvis; kukaan ei muista sinua työntekemisestäsi vaan ihan jostain muusta.
En minäkään ole mökki-ihminen mutta tämä "mökki" tarkoittaakin itselle tärkeää asiaa kuten minulle ihmissuhteita eli jo vuosia sitten hoksasin, että paras asia mistä saan energiaa ja iloa elämääni, on suhde puolisooni ja suhde aikuisiin lapsiini. Seuraavana tulevat muut ihmissuhteet. Nämä menevät kaiken edelle. Työ on työtä ja teen sen, mitä tarvitaan, en yhtään enempää. Mökkeilen silloin kuin mökkeilen; mukavaa vaihtelua kaupunkielämään sekin.Toisilla vaan tapana murehtia ja katua, toisilla taas ei. Eri ihmisiä on ihan turha vertailla toisiinsa. Tuosta itsetuntemuksesta sen verran, pikemminkin niinpäin jos on hyvä itsetuntemus ja kokee tekevänsä hyviä osuvia valintoja, harvoin tulee katuminen edes mieleen. Kuten ei minullakaan.
Äkkiä vilkaisinkin netistä mitä muut katuvat, ja löysin tällaista:
10 valintaa, joita tulet katumaan 10 vuoden kuluttua:
1. Yrität olla jotain muuta kuin mitä olet miellyttääksesi muita.
— Jos et näytä todellisia kasvojasi maailmalle, vaan yrität olla joku muu, jonain päivänä huomaat kadottaneesi itsesi. Kun keskityt muiden mielipiteisiin, vähitellen unohdat, kuka oikeasti olet. Älä pelkää ihmisten arvostelua. Tiedät, kuka olet ja mikä on totta sinulle. Anna ihmisten ihailla sinua kaikkine epätäydellisyyksinesi.
2. Annat muiden luoda sinun unelmasi.
— Suurin haaste elämässä on itsensä löytäminen. Toiseksi suurin haaste on hyväksyä se, mitä löytää. Päätä olla itsellesi rehellinen omista tavoitteistasi ja unelmistasi. Tunnetko ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssasi? HYVÄ. Se on merkki siitä, että seuraat omaa polkuasi.
3. Olet jatkuvasti negatiivisessa seurassa.
— Älä anna toisten negatiivisten asenteiden tarttua. Muista, että negatiivisten ihmisten seurassa oleminen ei ole velvollisuus.
4. Keskityt liikaa itseesi.
— Täytä elämäsi rakastavilla teoilla ja hyvällä asenteella. He, joita inspiroit ja joiden kanssa jaat rakkautesi, tulevat muistamaan sinut vielä kuolemasi jälkeen. Se, mitä teet yksin itsesi vuoksi, kuolee mukanasi.
5. Pelkäät muutosta.
— Jos haluat tuntea menneisyytesi, kiinnitä huomiosi nykyiseen tilanteeseesi. Jos haluat vaikuttaa tulevaisuutesi, kiinnitä huomiosi nykyisiin tekoihisi. Sinun on päästettävä irti menneestä tehdäksesi tilaa tulevalle. Mennyt on mennyttä. Se ei tule takaisin, eikä sitä voi muuttaa. Kun ymmärrät tämän ja käyttäydyt sen mukaisesti, sinulla on avaimet menestykseen.
6. Luovutat.
— Ei ole epäonnistumisia, vain tuloksia. Vaikka asiat eivät menisikään odotetulla tavalla, älä lannistu tai luovuta. Ota opiksesi ja yritä uudelleen. Jo taisto itsessään on voitto. Pikku hiljaa, askel kerrallaan, tavoitat päämääräsi.
7. Yrität hallita kaikkea.
— Joskus on rentouduttava ja annettava elämän tapahtua ilman turhaa huolta ja kontrollia.
8. Tyydyt vähään.
— Ole tarpeeksi vahva päästääksesi irti ja tarpeeksi viisas odottaaksesi parempaa. Joskus on käytävä pohjalla päästäkseen huipulle.
9. Siirrät huomiseen.
— Ongelma on, että luulet sinulla olevan enemmän aikaa kuin todellisuudessa on. Jonakin aamuna heräät ja ymmärrät, ettei sinulla ole enää mahdollisuutta tehdä asioita, joita aina halusit tehdä
10. Olet passiivinen.
— Lopeta pelkkä unelmointi ja toimi. Ota vastuu elämästäsi ja hallitse sitä.
Nämä olivat hyviä kuvauksia siitä mitä ihminen voi katua. Niistä yksikään ei kuvaa minun elämääni... eikä oikeastaan kenenkään läheisen ihmisen.
"KOvin moni satsaa ja puurtaa työelämässä oman jaksamisen kustannuksella saadakseen...niin mitä? Ei mitään"
Miten niin ei mitään? Työ vaikuttaa joskus olevan turhan aliarvostettua, etenkin tällä palstalla. Ihan kuin olisi luuseri, jos tykkää työstään.Hyi pois sellainen! Kelan myötä ilmeisesti levinnyt tällainen lusmuileva ilmapiiri? Itse olen sopivasti kasvanut ihan ilman kelaa ja ansiosidonnaista lapsuuden kodista lähtien. Sieltä lähtien - tai oikeastaan jo isovanhemmiltani ja koko suvultani olen oppinut arvostamaan työtä kuin työtä ja niiden tekijöitä. Ilman työtä ihminen vain unelmoi eikä toimi. Työn merkitys on jokaiselle erilainen. On tarpeetonta odottaa jatkuvaa kiitosta työnantajalta. Työ tekijäänsä kiittää. Samoin tekijä saa työstään työniloa ja usein työ on tekijälleen suuremmankin intohimon kohde, ellei ihan rakkaus. Mielenkiintoista ja antoisaa työtä jaksaa puurtaakin ja se voi säilyä jonkin tason harrastuksena myös eläkeiän jälkeen. Myös työpaikan sosiaaliset suhteet muihin työntekijöihin ovat korvaamattomia ja usein elinikäisiä. Työkaverit ovat hyvin usein paljon enemmän kuin kavereita. He ovat läheisiä ystäviä, joita nähdään vapaa-aikanakin kuin eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Itselläni ei kovin montaa ystävää ole, jotka eivät ole lähtöisin jostain työpaikalta.
Täytyy nyt kommentoida vielä tuohon mökkeilyynkin, jota on nostettu framille. Nyt toisenlaisesta näkökulmasta. Itse pidän mökkeilyä työleirinä, sellaisesta työstä en pidä :). Aina on joku paikka rempallaan, pitää istuttaa, hoitaa kukkia, viljellä kasvimaata, saunaakin lämmittää jokapäivä jne. Kuinka rasittavaa minulle. Mutta hyvin ymmärrän ettei se rasita heitä, jotka mökeillään alvariinsa vierailevat. Se on heidän työtä, mielenkiinnon kohde ja intohimoa. Minulla työni on intohimona. Olen kertakaikkisen onnellinen ja tyytyväinen työhöni, todella vaikuttunut. Kiitokset myös esimiehelleni ja loistaville työkavereille. - Anonyymi
Ne ei kuole sängyssä, joita harmittaa liian vähät työt.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisilla vaan tapana murehtia ja katua, toisilla taas ei. Eri ihmisiä on ihan turha vertailla toisiinsa. Tuosta itsetuntemuksesta sen verran, pikemminkin niinpäin jos on hyvä itsetuntemus ja kokee tekevänsä hyviä osuvia valintoja, harvoin tulee katuminen edes mieleen. Kuten ei minullakaan.
Äkkiä vilkaisinkin netistä mitä muut katuvat, ja löysin tällaista:
10 valintaa, joita tulet katumaan 10 vuoden kuluttua:
1. Yrität olla jotain muuta kuin mitä olet miellyttääksesi muita.
— Jos et näytä todellisia kasvojasi maailmalle, vaan yrität olla joku muu, jonain päivänä huomaat kadottaneesi itsesi. Kun keskityt muiden mielipiteisiin, vähitellen unohdat, kuka oikeasti olet. Älä pelkää ihmisten arvostelua. Tiedät, kuka olet ja mikä on totta sinulle. Anna ihmisten ihailla sinua kaikkine epätäydellisyyksinesi.
2. Annat muiden luoda sinun unelmasi.
— Suurin haaste elämässä on itsensä löytäminen. Toiseksi suurin haaste on hyväksyä se, mitä löytää. Päätä olla itsellesi rehellinen omista tavoitteistasi ja unelmistasi. Tunnetko ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssasi? HYVÄ. Se on merkki siitä, että seuraat omaa polkuasi.
3. Olet jatkuvasti negatiivisessa seurassa.
— Älä anna toisten negatiivisten asenteiden tarttua. Muista, että negatiivisten ihmisten seurassa oleminen ei ole velvollisuus.
4. Keskityt liikaa itseesi.
— Täytä elämäsi rakastavilla teoilla ja hyvällä asenteella. He, joita inspiroit ja joiden kanssa jaat rakkautesi, tulevat muistamaan sinut vielä kuolemasi jälkeen. Se, mitä teet yksin itsesi vuoksi, kuolee mukanasi.
5. Pelkäät muutosta.
— Jos haluat tuntea menneisyytesi, kiinnitä huomiosi nykyiseen tilanteeseesi. Jos haluat vaikuttaa tulevaisuutesi, kiinnitä huomiosi nykyisiin tekoihisi. Sinun on päästettävä irti menneestä tehdäksesi tilaa tulevalle. Mennyt on mennyttä. Se ei tule takaisin, eikä sitä voi muuttaa. Kun ymmärrät tämän ja käyttäydyt sen mukaisesti, sinulla on avaimet menestykseen.
6. Luovutat.
— Ei ole epäonnistumisia, vain tuloksia. Vaikka asiat eivät menisikään odotetulla tavalla, älä lannistu tai luovuta. Ota opiksesi ja yritä uudelleen. Jo taisto itsessään on voitto. Pikku hiljaa, askel kerrallaan, tavoitat päämääräsi.
7. Yrität hallita kaikkea.
— Joskus on rentouduttava ja annettava elämän tapahtua ilman turhaa huolta ja kontrollia.
8. Tyydyt vähään.
— Ole tarpeeksi vahva päästääksesi irti ja tarpeeksi viisas odottaaksesi parempaa. Joskus on käytävä pohjalla päästäkseen huipulle.
9. Siirrät huomiseen.
— Ongelma on, että luulet sinulla olevan enemmän aikaa kuin todellisuudessa on. Jonakin aamuna heräät ja ymmärrät, ettei sinulla ole enää mahdollisuutta tehdä asioita, joita aina halusit tehdä
10. Olet passiivinen.
— Lopeta pelkkä unelmointi ja toimi. Ota vastuu elämästäsi ja hallitse sitä.
Nämä olivat hyviä kuvauksia siitä mitä ihminen voi katua. Niistä yksikään ei kuvaa minun elämääni... eikä oikeastaan kenenkään läheisen ihmisen.
"KOvin moni satsaa ja puurtaa työelämässä oman jaksamisen kustannuksella saadakseen...niin mitä? Ei mitään"
Miten niin ei mitään? Työ vaikuttaa joskus olevan turhan aliarvostettua, etenkin tällä palstalla. Ihan kuin olisi luuseri, jos tykkää työstään.Hyi pois sellainen! Kelan myötä ilmeisesti levinnyt tällainen lusmuileva ilmapiiri? Itse olen sopivasti kasvanut ihan ilman kelaa ja ansiosidonnaista lapsuuden kodista lähtien. Sieltä lähtien - tai oikeastaan jo isovanhemmiltani ja koko suvultani olen oppinut arvostamaan työtä kuin työtä ja niiden tekijöitä. Ilman työtä ihminen vain unelmoi eikä toimi. Työn merkitys on jokaiselle erilainen. On tarpeetonta odottaa jatkuvaa kiitosta työnantajalta. Työ tekijäänsä kiittää. Samoin tekijä saa työstään työniloa ja usein työ on tekijälleen suuremmankin intohimon kohde, ellei ihan rakkaus. Mielenkiintoista ja antoisaa työtä jaksaa puurtaakin ja se voi säilyä jonkin tason harrastuksena myös eläkeiän jälkeen. Myös työpaikan sosiaaliset suhteet muihin työntekijöihin ovat korvaamattomia ja usein elinikäisiä. Työkaverit ovat hyvin usein paljon enemmän kuin kavereita. He ovat läheisiä ystäviä, joita nähdään vapaa-aikanakin kuin eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Itselläni ei kovin montaa ystävää ole, jotka eivät ole lähtöisin jostain työpaikalta.
Täytyy nyt kommentoida vielä tuohon mökkeilyynkin, jota on nostettu framille. Nyt toisenlaisesta näkökulmasta. Itse pidän mökkeilyä työleirinä, sellaisesta työstä en pidä :). Aina on joku paikka rempallaan, pitää istuttaa, hoitaa kukkia, viljellä kasvimaata, saunaakin lämmittää jokapäivä jne. Kuinka rasittavaa minulle. Mutta hyvin ymmärrän ettei se rasita heitä, jotka mökeillään alvariinsa vierailevat. Se on heidän työtä, mielenkiinnon kohde ja intohimoa. Minulla työni on intohimona. Olen kertakaikkisen onnellinen ja tyytyväinen työhöni, todella vaikuttunut. Kiitokset myös esimiehelleni ja loistaville työkavereille.Jos on huonokuntoinen mökki ja repsottava pihapiiri niin sitten varmaan joutuukin jatkuvasti huoltamaan paikkoja. Saunaahan ei ole mikään pakko lämmittää jos ei saunoa tahdo, eikä kasvimaata tai kukkapenkkejä kannata istuttaa jos ei viljely ja puutarhanhoito nappaa.
Ihmettelen aina kun ihmiset vertaa mökkiä työleiriin, että mikseivät ole hommanneet hyväkuntoista taloa ja helppohoitoista pihaa. Jos on "vääränlainen" sukumökki niin myy osuutensa/ koko mökin ja ostaa paremman muualta.
Jos taas ei mökkeilystä perusta lainkaan niin sitten ei vaan hommaa mökkiä. Omia valintoja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ne ei kuole sängyssä, joita harmittaa liian vähät työt.
Monet jotka tykkäävät työstään haluavatkin kuolla "suorilta jaloiltaan".
Mutta epäilenpä, ettei kukaan työtään rakastava kuolinvuoteella harmittele työntekoaan tai sen vähäisyyttä. Muistelee vain hyvällä hymyssä suin... kaikella on aikansa. On aika syntyä, ja aika kuolla. Siihen väliin on mahtunut aika tehdä töitä ja pitää lomaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos on huonokuntoinen mökki ja repsottava pihapiiri niin sitten varmaan joutuukin jatkuvasti huoltamaan paikkoja. Saunaahan ei ole mikään pakko lämmittää jos ei saunoa tahdo, eikä kasvimaata tai kukkapenkkejä kannata istuttaa jos ei viljely ja puutarhanhoito nappaa.
Ihmettelen aina kun ihmiset vertaa mökkiä työleiriin, että mikseivät ole hommanneet hyväkuntoista taloa ja helppohoitoista pihaa. Jos on "vääränlainen" sukumökki niin myy osuutensa/ koko mökin ja ostaa paremman muualta.
Jos taas ei mökkeilystä perusta lainkaan niin sitten ei vaan hommaa mökkiä. Omia valintoja.Hyväkuntoisesta mökistä ja kauniista pihapiiristä tulee hetkessä kamalannäköinen ilman laittamista ja huoltoa. Ihan sama juttu omakotitalossa. Jos rakennus on täysin uusi, sille pitää tehdä viimeistelyjä ja muuta puunaamista. Pihaa pitää laittaa ja istuttaa. Kun kaikki on tehty alkaa huolehtiminen. Prosessi kulkee niin, että kun saa yhden valmiiksi, laitetaan toinen, kolmas, neljäs... ja kun kaikki on tehty kierros alkaa uudestaan.
Mökillä harvemmin kukaan on yksin. Sen vuoksi esim. jos joku haluaa saunoa, toinenkin saunoo, vaikkei saunomisesta välitä.
Mitä enemmän porukkaa mökillä on, sitä enemmän tulee siivottavaa, laitettavaa ym. Mitä olen pannut merkille, niin miehet haluavat mökillä "kunnon ruokaa", mutta eivät itse laita sitä. He myöskin haluavat mökille kasvimaita ja kukkapenkkejä, siten että vaimo , tytär, tai miniä hoitaa ne.
Kuten sanoin, hyväkuntoinen talo ei kauan ole hyväkuntoinen ilman hoitoa. Rahalla saa kaikkea; niin hyväkuntoisen talon kuin siihen talonmiespalvelut ja puutarhurin. Harvalla on niin paljon rahaa. Ja monen ongelmana se sukumökki, johon toinen (yleensä mies) on kovin kiintynyt eikä halua osuuttaan myydä, vaikka puolisonsa haluaisikin päästä pois työleiriltä.
- Anonyymi
"Pitäisikö pitää lomaa ja lähteä mökille?"
Kysy ihmeessä vaimon kantaa tuohon. Lue myös rivien välit tarkkaan. Kun on vielä lomautettuna... saattaapa hyvinkin olla aivan toisenlaisissa tunnelmissa kuin sinä. Rakastaa olla omassa rauhassa. - Anonyymi
Ei kannata notkua suhteessa jossa ei saa tarvitsemaansa toiselta.
- Anonyymi
Ei kukaan mitään anna, haluamansa pitää ottaa.
- Anonyymi
Tarvitsevien ei kannata olla suhteessa.
Suhteessa ollaan siksi, että molemmat voivat toteuttaa itseään, olla sellaisia kuin ovat. Ja välillä viettää aikaa kahdestaan, koska molemmat HALUAVAT niin.
Suhde lässähtää heti kun toinen alkaa tarvitsemisellaan ahdistamaan toista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarvitsevien ei kannata olla suhteessa.
Suhteessa ollaan siksi, että molemmat voivat toteuttaa itseään, olla sellaisia kuin ovat. Ja välillä viettää aikaa kahdestaan, koska molemmat HALUAVAT niin.
Suhde lässähtää heti kun toinen alkaa tarvitsemisellaan ahdistamaan toista.Jokaisella on tarpeita kumppaniaan kohtaan. Toki halu olla yhdessä on tärkeintä, mutta rehellisesti: jokainen tarvitsee kumppaniltaan myös jotain. Mutta se on kyllä totta että suhde menee pipariksi jos tarpeet ei kohtaa ja toinen alkaa hönkimään niskaan tarpeittensa kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokaisella on tarpeita kumppaniaan kohtaan. Toki halu olla yhdessä on tärkeintä, mutta rehellisesti: jokainen tarvitsee kumppaniltaan myös jotain. Mutta se on kyllä totta että suhde menee pipariksi jos tarpeet ei kohtaa ja toinen alkaa hönkimään niskaan tarpeittensa kanssa.
"jokainen tarvitsee kumppaniltaan myös jotain"
Kerro lisää. Mitä sinä tarvitset?
Ehkä sitten itse tarvitsen kumppaniltani eniten ei-tarvitsevuutta ja rauhaa, tasapainoa ;). Mutta mm. nämä ovatkin niitä asioita mitä ilman en haluaisi olla suhteessa.
- Anonyymi
Miksi et käy sieltä mökiltä työssä, vai onko se niin kaukana , tai tee töitä neljä päivää pidempään siis pidempää päivää , niin saat pitkän viikonlopun, pääset myös mökille.
Ei se nyt muijasi vika ole , jos hän on lomautettu, ja mökillä on töitä jotka pitää tehdä.
Tuo on järjestelykysymys.
Tai sitte haet avioeron ja jaatte asunnon ja mökin ja muut varat , olet yksin sittenkin, jollet heti löydä uutta seuraa. Suo siellä, vetelä täällä. - Anonyymi
Ongelmansa kullakin, me ollaan hyvinkin tyytyväisiä kun saadaan olla erillään. Kesälomatkin hyvä esimerrkki, vaimo lomailee yleensä vanhempiensa mökilläkin kesällä viiko pari, kun tulee takaisin tehdään jokin päivän parin reissu yhdessä ja sit taas omat jutut sen jälkeen. Näin on toimittu vuosiakausia ja hyvin toimii.
- Anonyymi
Sama juttu meillä molemmat vuorotyössä, välillä moikataan aamulla , kun toinen tulee ja toinen lähtee töihin. Harvoin yhtäaikaa kesällä lomat, mutta syksyisin useimmiten molemmilla pari viikkoa sillon vietetään yhdessä Espanjassa se loma.
- Anonyymi
Lomalla(kin) on ehdottomasti saatava olla välillä erillään.
- Anonyymi
TROLLI!
- Anonyymi
Kuten tuossa on jo sanottukin, älä missään nimessä ota lomaa ja lähde mökille ennenkuin vaimosi mielipidettä. Itseasiassa olen melkoisen varma, ettei hän sinua sinne kaipaa. Haluaa olla rauhassa.
- Anonyymi
Olet läheisriippuvainen, jos et edes reiluu kuukautta voi olla itsekseen.
- Anonyymi
Liiallinen yhdessä olo pilaa suhteen, ollaan kuin paita ja perse ja sit on menoa. Ja vielä jos lapsi tai pahimmillaan lapsia, lillut kelatisessa nesteessä.
- Anonyymi
Oivoi rinsessaa. Nyt on rinsessalla kovat ajat.
- Anonyymi
Ei se puoliso mikään panokone ole Suhde muuttuu jos hellyys ja läheisyys muuttuu pelkäksi panoksi jos haluat suhteesi toimivan panosta siihen hyväile ja näytä mitä puoliso merkitsee paljon suukkoja hyväilyjä niin pano tulee kun varaat aikaa näihin sitten voitte nukkua Miehet tuntuu nykyään kuvittelevan et se pano on suhteessa tärkeä hyväilyt suukot hellät katseet ja hipaisut pitää suhteen vireänä että halut ei karkaa
- Anonyymi
Naisena kyllä pidän enemmän rehellisestä seksistä ja hyväilyistä ja kiihkeistä suudelmista sen yhteydessä. Tietynlaiset kohtaavat katseet mieheltä toimivat myös, mutta ei välttämättä niin hellät... hipaisut ja suukot häiritsevät lähinnä muissa yhteyksissä. En vaivaa päätäni sillä mitä "miehet tuntuu nykyään...". Pääasia on että mieheni tietää miten toimin ja mitä pidän tärkeänä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2142376Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin691766Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä881610- 551527
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin147145790-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1391219Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke2371124- 1731007
Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja56919Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat62837