Ennen kuin se oikea löytyy?
Voiko mennä jopa 50 ikävuoteen?
Anonyymi
57<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
ikävä kohtalo mutta entä jos se oikea ei asukkaan suomessa vaan jossain muualla ja ettekä koskaan saa tietää toisistanne ikävää mutta maailma osaa olla julma
Seuraavassa elämässä sitten.
toivotaan ettei niin ole eli se oikea asuu jossain lähelläsi
Niinki voi käydä, että seurustelee elämänsä aikana monenkin kanssa, mutta kukaan heistä ei ole se oikea.
totta a silti on onneton ja toivoo tai etsii sitä oikeaa ja kun sen löytää niin on onnellinen ja siihen loppuu etsimiset
Ja myös siten että jokainen heistä on se oikea, kukin omalla ajallaan.
Kannattaisi ehkä keskittyä opiskelemaan, elämään ja tekemään omia juttuja jonkun mystisen "oikean" etsimisen sijaan.
Voi mennä, itsellä jo 50 ikää ja edelleen etsin, kunnes...? Toivossa elän.
Se menee hautaan asti eikä sittenkään löydy. Itse olen jo niin, vanha etten usko löytäväni ketään. Kriteerini ovat joustamattomat: lapseton hoikka/timmi nainen, 30-45v. Tietty mukavakin, jonka kanssa tulee toimeen. Eli tässä ikäryhmässä mahdoton yhtälö. Yleensä, kun 30-45v sinkkunaiset tuppaavat olemaan ylipainoisia, yksinhuoltaja tätitanttoja. Ei jaksa kiinnostaa tai viehättää. Itse pidän huolta kropastani eikä ylipainoa ole.
Yksin hautaan asti.
IkisinkkuerakkoM43v
Vanhainkodissa sitten kiikkustuolit vierekkäin, että saa keinuteltua käsi kädessä. Voihan se oikea löytyä vasta elämän ehtoopuolellakin. Parempiki kai sekin, kun ei koskaan jos niin ajatellaan, että edes saisi kokea tuon rakastamisen ihmeellisen tenhon. :)
eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan mutta yhtä asiaa ihmettelen sinussa miksi olet miehen kanssa jjos naiset kiihottavat eikö joku nainen oolisi sinulle se oikea tai sekstaisit jonkun naisen kanssa ja saat kokea naisen rakkauden tai rakastelun ettei sitten vanhusten talossa tai kuolin vuoteella jää harmittamaan ett miksi en ollut naisen kanssa tai rakastellut edes eli saanut sen kuvan että olet kaapissa
Niin minä ainakin ajattelen, parempi myöhäänkin kuin ei milloinkaan.
Miksi olen miehen kanssa? Koska rakastuin mieheen, tein lapset hänen kanssaan ja haluan elää hänen kanssaan, niin kauan kun se nyt sitten on mahdollista ja tuntuu oikealta. Kuinka kauan, niin sitä ei tiedä kukaan. Voi kestää elämän loppuun, voi loppua äkisti yks kaks.
Ei mua silleen jää harmittamaan, että jos olisin. Valintoja on tehty sydämellä silloin, kun valintaa tehtiin ja hän oli se johon rakastuin ja jota rakastan edelleen (olkoonkin haateita matkalla tai ei). Ei ne tunteet loikkaa tosta vaan jonnekin tai johonkin toiseen. Eikä sammu käskystä tms.
Jos nyt ajattelen, että joskus eroaisimme, niin sitten ehkä toivon löytäväni itselleni naispuolisen ystävän tai jopa kumppanin. Paha sanoa, kun en ole ennustaja mitä tulevaisuus tuo ja vie mukanaan. :)
Voi vain elää tässä ja nyt.
Eikä pelkkä seksuaalinen halu voi hypätä päällimmäiseksi. On sitäkin painevempia asioita ja seikkoja, jotka ratkaisee mikä on oikein ja mikä ei.
oletko jutellut miehesi kanssa asiasta eli tietääkö hän että tunnet vetoa naisiin jja ajattelet naisia koko ajan ja eikö hän huomaa ettet ole onnellinen hänen kanssaan elieroatte ja hän antaa vapauden sinulle ja että voit etsiä itsellesi naisen ja olla onnellinen tiedän vaikeita asioita mutta luulisi ettei sekään kivaa ole ettei toinen halua seksuaalisesti olla vaan haluaisi olla naisen kanssa niin kai siinä kumpikin haluaa erota silloin ja erota ystävinä ja ero että kumpikin huolehtii että kumpikin saa hyvän alun ettei toinen tyhjän päälle joudu eli jos suhteesta puuttuu se jokin niin miksi väkisin olla
Ja jos nyt mietit, että olisin leikisti vaikka sinun kumppanisi. Tykkäisitkö ajatuksesta, että heivaisin sinut menemään tosta vaan ja ottaisin jonkun uuden ihan vaan siksi, että pääsen kokemaan jotain mitä saattaisin katua joskus vanhuksena?
Minusta asioita pitää aina miettiä toisen kantiltakin, mutta myös niin että miltä sinusta itsestäsi tuntuisi jos olisit sen toisen tilalla ja sinulle tehdään jotain, sanotaan jotain, kohdellaan jotenkin. Tuntuuko hyvälle, tuntuuko oikealle?
Ei ihmissuhteissa voi koskaan olla vain minä minä minä. On olava aina se toinenkin ja otettava huomioon, aina. Ihan sama miten vaikea rasti, silti.
samoin sinä hänelle vapauden etsiä hyvä nainen itselleen ja hän on onnellinen ja enkä tarkoita nyt että olisit huono nainen vaan että kumpikin löytäisitte rakkauden ja naisen itsellenne eli elää onnellisena niin ei onnettomanakaan kivaa elämä ole
Ja olen jo yhtä ihmistä satuttanut joskus, en enää ikinä halua tehdä samaa uudelleen. Kenellekkään toiselle.
niin täällä eletään kerran a elää täytyisi onnellisena ja tehdä mistä tykkää ja toteuttaa unelmansa jos vaan pystyy
Ei kai kenenkään pään sisään näe? En tiedä miksi minun pitäisi hänelle siitä sen enempää kertoa tai korostaa, kun kuitenkin olen hänen kanssaan rakkaudesta ja pidän hänen läheisyydestään?
Ei mun seksuaalisuuteni kärsi hänen kanssaan mitenkään. Ainoa mies koko elämäni aikana, jonka kanssa olen löytänyt seksuaalisuuteni ja oppinut nauttimaan siitä. Joten kiitoshan minun kuuluisi hänelle sanoa, eikä höpöttää mistään naisista mitään.
Ei sen vuoksi erota, että tekee mieli jotain aidan toiselta puoleltakin. :)
Liian hatara ja heikko syy rikkoa mitään mikä toimii ilman sitä aidan toisella puolella olevaa vihreääkin.
Mun vaan pitää ymmärtää itsekin, että koen erilaisia tunteita, jotkut ihmiset herättelee minussa jotain ja toiset taas jotain muuta. Olen vaan oppinut tuntemaan itseni ja seksuaalisuuteni, huomaamaan muiden ihmisien vaikutuksen itseeni. Ei kuitenkaan pidä sokaistua siitä kaikesta uudesta ja mahtavasta, ne on vain tuntemuksia ja tunteita, uusia ja ihmeellisiä. Niistä voi nauttia ja iloita rikkomatta vängän väellä mitään. :)
Ää, menet asioiden edelle. Joskus on vaikeaa kaikissa suhteissa, johtuu niin monesta asiasta. Minusta ja mun muutoksistani, elämän haasteista jne. Tämä on oikeastaan vaan nyt meille molemmille se puntari mikä punnitsee miten hyvin me yhdessä nämä mälsemmät ajat selätetään. Ja päästään niiden kakka fiilisten niskan päälle. :)
Joko tai. Hosumalla ei tule mitään hyvää, paha mieli ja katumus korkeintaan. :)
Jos hän päätää haluta eroa, niin toki hänellä on siihen yhtäläinen oikeus, mutta minä en ala hosumaan. Minä selvittelen tunteitani ittekseni ja tulen sitten johonkin lopputulemaan oman pääni kanssa. En tykkää hätäilemisestä, en suhteita aloittaessani enkä lopettaessani, en myöskään vaikeiden hetkien edessä luovuttamisesta noin vaan. :)
Ihmiset eikä suhteet ole leikki mikä lopetetaan kun kyllästyttää ja tekee mieli vaihtaa toiseen leikkiin.
Toki tuon ymmärrän ja olen samaa mieltä, mutta hosumalla ei tule kuin onnettomaksi. :)
kyllä haluan tietää tai että kertoisit minulle ettet ole kanssani onnellinen tai suhteesta puuttuu se jokin tai rakkautesi on kadonnut minua kohtaan tai että pidät naisista ja vaikka saisi miettiä rajattomasti niin kyllä ikävää on oolla rakkaudettomassa suhteessa tai että olisit kanssani väkisin vasten tahtoasi niin en sitä haluaisi eikä kanssani pakko ole olla eli haluaisin erota
samoin toisin päinkin en halua olla suhteessa väkisin eli itse en koe naista seksikkäänä vaan etoaa mutta on kiva ja mukava tai riidellään jooka asiasta tai huono ja ikävä olla kotona niin kyllä eroaisin
Minun (M) kaikki (pari)suhteet ovat käynnistyneet ja jatkuneet erotiikka ...edellä. Ja kaikki myös paloivat loppuun sen ansiosta.
Omalta osaltani en edes tiedä miten muulla tavoin voisi suhde käynnistyä, eli en taatusti tee itseäni tykö jos neitokainen ei kiinnosta ...sillä tavalla.
Heh, no hyvä. Kai ymmärrät, että suhteet on paljon muutakin kuin seksi ja seksuaalisuus? Ja vaikka nekin muuttuisi suhteen aikana, ei ne yhdessä koetut asiat katoa sieltä mihinkään ne on olleet se rakennusmateriaali jolla on rakennettu se suhde. :)
Tottakai, jos ei enää kumpikaan tai toinen edes koe yhdessä oloa minkään arvoiseksi, se onkin järkevää lopettaa. Mutta ei mistään hetken päähänpistosta tms.
Mulle on tärkeää, että ihminen joka mun kanssani jakaa elämänsä, kaikkensa saa myös kunnioitusta minulta osakseen. Ja mikä sen enempää osoittaa kunnioitusta, kun olla rinnalla viimeiseen asti. Kumpikin kyllä tietää sen hetken kun se viimeinen on edessä. Ei sitä tarvitse hoputtaa ja hosua sitäkään. :)
Minusta ihmiset eroaa liian helposti, kun on vähän vaikeeta tai tulee joku ajatus, mikä ei heti toteudu. Mä en meinaa montaa parisuhdetta elämäni aikana kokea, joten katson loppuun asti yhden kerrallaan ja toivon, ettei yhtä enempää tarvita.
Ja hei mun päätä ei tässä asiassa käännä mikään, eikä kukaan. My choice, my mistake if so.
Juu, mutta se ei ole enää suhteessa kaikki. Eikä mitään olemassa olevaa suhdetta rikota minkään seksuaalisen halun ja heräämisen takia. :)
Tai minä en ainakaan riko. Muutenhan olisin täysin tuulen vietävissä oleva paperiliidokki. Enkä halua olla sellainen.
Haluan suhteeltani niin paljon muutakin, kuin seksiä. Oikeastaan ihan kaikki muu menee melkeinpä sen seksinkin edelle. Kkukin tyylillään. :)
En tietenkään itsekään sellaisen naisen/miehen kanssa olisi jota kohtaan en kykene tuntemaan jo alussa seksuaalista mielenkiintoa. Mutta missään nimessä se ei yksinään riitä minkän suhteen aloittamiseksi edes. Pitää olla muutakin ravintoa antaa puolin ja toisin.
Mä haluan, että mun suhteeni on minulle että toiselle totisinta totta, vaikka hauskaakin sen soisi olevan. Mitään tuuliviiriä en edes huolisi elämääni. Jos mun kanssa aikoo olla se oltava totista ja tosissaan. Muuten ei tarvitse edes yrittää päästä sisään. :)
Väkisin olemisessa mitään järkeä olekkaan. Yhtä tyhjän kanssa.
itse en pilaisi elämääni olemalla väkisin suhteessa jossa olisin onneton ja aina kun menen kotiin on kuin menisi helvettiin ja kyllä sinun minun mielestäni täytyy kertoa että tunnet vetoa naisiin ja inhoat miehesi kosketusta koska on mies ja haluat naisen niin kyllä miehesikin sen tajuaa ja miehesi lappsesi naapurisi kaikki ihmiset eläimet huomaa että ilostut ja silmäsi loistaa naisille ja kiihootut naisista niin tuskin yksikään homo tai lesbo on oikeasti onnellinen hetero suhteessa niin omaisuusko pitää teidät yhdessä eli kumpikin tietää että menettää kaiken ja onhan joku tuttu ystävä sukulainen tai läheinen ihminen vinut sanoa miehellesi että ovat huomanneet että olet naisiin menevä ja naisten kanssa silmäsi loistaa ja katsot seksuaalisesti heitä no annetaan asian olla mutta itse eroaisin miehenäsi ja antaisin sinulle vapauden onneen
Lue uudelleen aiemmat kirjoitukseni. :)
Olen biseksuaali ja vasta vanhemmiten myöntänyt sen itselleni. Se selittää miksi olen aina ollut suhteissa miesten kanssa. Olen torjunut mielenkiintoni toisiin naisiin aina suvereenisti pitämällä heitä siskoina. :)
Ja heteroutta ehdottoman normaalina. Aivopesun tulosta tiedän. Mutta onhan se itselleen lopulta myönettävä, jos päiväunet liittyy aina naisiin, eikä miehiin. ;)
Liittyy kyllä osin myös tuntemuksiini miehuudesta, ihan siis paitsi henkisiin myös fyysisiin tuntemuksiini. Mä toteudun seksuaalisesti vain mieskokemuksen kautta. Enkä kykene sitä mitenkään muuksi muuttamaan, olen kokeillut ajatuksen voimalla vaikka mitä. :)
Ja ymmärrät välis väärin, pidän mieheni kosketuksesta ja hänen seksuaalisuudestaan, meidän seksuaalisuudesta yhdessä. Se toimii. Mutta rehellisesti en näe itseäni enää kenenkään muun miehen kanssa tulevaksi. Ehkä nyt sitten torjunkin suvereenisti miehet pitäen heitä veljinäni. ;D
Jokin on muuttunut oleellisesti minussa. Se hämmentää minua, mutta samalla ilahduttaa. Koen olevani jotenkin vapaampi, kun koskaan ennen elämäni aikana. :D
eli olet hetero ja esität lesboa vai eli olet lesbo oka ei tunne seksuaalista vetoa naisiin eli et kiihotu naisista mutta miehet kiihottaa niin joko on hetero tai lesbo ja yksikään lesboo ei ole miehen kanssa vaan on naisen kanssa ja hetero ei ole naisen kanssa vaan miehen kanssa eli kumpi olet oikeasti hetero vai lesbo ja jos hetero olet ja rakastat miestäsi niin rakastelette kuin puput tai kanit ja miksi puhua lesbo jutuista jos ei ole lesbo vai onko lapsesi lesbo ja haet tietoutta ja yrität ymmärtää lesboutta
eikä ollut ilkeily viesti en osaa paremmin kirjoittaa tai ilmaista itseäni
Lukaise nyt vaikka tuo alkuun.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Biseksuaalisuus
Minun on nyt laitettava pillit pussiin tässä kohtaa ja tehtävä vähän muutakin, kun notkua palstalla. :)
Palataan.
https://www.youtube.com/watch?v=jMAShwisnQI
Lue+nyt+vielä+tuokin.+
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bi-curious
Jonkun+mielestä+olen+tuollainen,+mutta+itse+määrittelen+itseni+ilman+kokemustakin+suoraan+biseksuaaliksi,+sillä+olen+100+%+varma,+että+voisin+olla+naisen+kanssa+aivan+yhtälailla+parisuhteessa,+kuin+miehenkin+kanssa.+Täysin.
Ja siis aivan riippumatta siitä mitä sukupuolta itse olen tai olisin. :)
Joo. En sitä ilkeilynä ottanutkaan. Mutta nyt ihan oikeasti, morjes. :)
palataan moikka
Siksi Lillis kiinnostaa sua erityisesti ja tunne on varmasti molemminpuolinen.
Yks hyvä vaihtoehto on sitten sekä mies että nainen kolmen taloudessa. Joka miehelle käy kaksi naista mainiosti, ei voisi kieltäytyä.
Heh, joo ei. 😃
Puska höpisee =)
viestikello
Luettu.
Totta kai voi mennä noin viiteenkymmeneen ikävuoteen ennen kuin se oikea löytyy. Siinä asiassa ei ole mitään omituista, vaan se on joillakin ihan normaalia elämää. Jotkut rajoittuneet ihmiset eivät tätä asiaa ymmärrä.
Voi
Hieman epämääräistä mitä "se oikea" tarkoittaa.
Koulu/opiskelukavereista ei ole yhtäkään sellaista jolla ole koskaan ollut tyttöystävää. Mielestäni aina silloin kun tyttöystävä on, niin hän on "se oikea".
Jos "se oikea" tarkoittaakin koko elämänmittaista rakkaustarinaa, niin sellaisia pareja muodostuuu aniharvoin. Siis, on paljonkin pariskuntia jotka pysyvät yhdessä syystä tai toisesta vaikka mitään muita tunteita ei enää ole kuin ärtymys/viha, sellaiset eivät tietenkäään ole "se oikea" toisilleen.
Olen jo 45 v enkä ole löytänyt ketään vielä. Tuskin löydän olen siis yksin koko elämäni.
45 vuotta samanlaisena. Vielä ehtii kokeilla freesata itseään, voi olla että sen jälkeen ei olekaan enää sinkku. Sitten vasta tajuaa miksi en tehnyt näin jo aikoja sitten..
Kuka milläkin hetkellä nyt on "se oikea". Parikymppisenä elin pitkään parisuhteessa naisen kanssa, joka silloin tuntui olevan "se oikea". Se suhde kuitenkin päättyi, ja löysin uuden upean naisen jonka vein vihille asti. Erosin tuosta lasteni äidistä ollessani 42, olimme yhdessä 10 vuotta. Hän oli "se oikea" aikansa, meillä oli monta hienoa yhteistä vuotta ennen kuin elämä vei erilleen. Sen jälkeen meni parikymmentä vuotta itsekseen, muutamia naisystäviä toki oli mutta ei mitään sen vakavampaa. Lasten yhteishuoltajuus myös vaikutti, ei olisi tullut mieleenkään ottaa naista saman katon alle. Lapset on aina olleet mulle tärkeintä. 63-vuotiaana tapasin nykyisen vaimoni. Tätä kannatti odottaa, kyllä hän on "se oikea" tähän elämänvaiheeseen ja loppuun asti!
Voi ja joillekin ei löydy koskaan. Moni myös menettää uskon siihen, että sitä oikeaa tai sopivaa koskaan löytyisi. Kun ei odota eikä toivo, ei voi pettyäkään.
Voi mennä. Rakas voi löytyä vasta silloin.
En tie, kiinnostaako enää silloin enkä toisaalta tiedä, elänkö sen ikäiseksi, olen kuitenkin elämäni aikana aika paljon juonut.
Lopeta juominen. Joku nainen tarvii vielä sinua. Huonossa kunnossa et siihen pysty.
Mutta jos kuolen, sen jälkeen ei tarvitse miettiä niitä asioita enää.
Näin videon, missä olin Kankaanpään Keskustan ja Narvin koulun ekaluokkalaisten ensimmäinen koulupäivä vuonna 2004. Tytöt siinä on söpöjä ja nättejä, mutta eivät enää kaikki, ovat jo aikuisia. Jotkut heistä nykyisin aivan kauheita.
Tarkoitin oli heidän ensimmäinen koulupäivä.
Omalla kohdalla löytyi se oikea ,reilu 50 v. Olin aiemmin naimissakin 30v vuotta, väärän ihmisen kanssa.
No nyt osaa arvostaa rakkauden ilotulitusta. Eli ei se aika hukkaan mennyt.
"Omalla kohdalla löytyi se oikea ,reilu 50 v. Olin aiemmin naimissakin 30v vuotta, väärän ihmisen kanssa.
No nyt osaa arvostaa rakkauden ilotulitusta. Eli ei se aika hukkaan mennyt."
Ajattelit taatusti samoin tuosta väärästäkin ihmisestä aluksi, löysit sen oikean.
Tilastoihin perustuen kohta se oikeakin muuttuu vääräksi.