10mg Diapamia ja olutta päälle.

Ei käynyt päähänkään edes. Diapamit on näköjään mietoja lääkkeitä. Ei oikeesti noussut mikään päähän tai helpottanut oloo.

Anonyymi kirjoitti:

Ei käynyt päähänkään edes. Diapamit on näköjään mietoja lääkkeitä. Ei oikeesti noussut mikään päähän tai helpottanut oloo.

Ei niistä mene sekaisin samoin kuin joistakin muista mömmöistä, mutta olen nähnyt tyypin, joka kävi aika hitailla otettuaan suurehkon määrän . Hengitys voi lamaantua, mutta siihen tarvitaan iso yliannos.

Kyllä ne voi rauhoittaa sen verran, että pystyy toimimaan jos on vaikka joku tilanne päällä tai täytyy asioida jossain missä ei halua, tai joidenkin vastenmielisten kanssa. Eihän niillä ole tarkoituskaan vetää tajua kankaalle. Siihen täytyy ottaa muut kemikaalit, kuten riittävä alkoholiannos esimerkiksi.

Ei yhdessä rauhoittavia ja alkoa, tulee raivareita.
Kerran otin aamulla rauhoittavaa, iltapäivällä viiniä. Illalla sain raivarin, josta en muista mitään. Ei samana päivänä enää koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei yhdessä rauhoittavia ja alkoa, tulee raivareita.
Kerran otin aamulla rauhoittavaa, iltapäivällä viiniä. Illalla sain raivarin, josta en muista mitään. Ei samana päivänä enää koskaan.

Lue lisää

Rauhoittavat paras ottaa krapulaan.

Anonyymi kirjoitti:

Rauhoittavat paras ottaa krapulaan.

Näin on tai dokaamisen pysäyttämiseen jo illalla nukkumaan mennessä ei sit tuu pahaa kenostakaan , kun on hyvin nukkunu,

Anonyymi kirjoitti:

Näin on tai dokaamisen pysäyttämiseen jo illalla nukkumaan mennessä ei sit tuu pahaa kenostakaan , kun on hyvin nukkunu,

Juu, krapulassa ahdistaa tunnetusti...huh huh.

Et vain osannut käyttää niitä.

Niillä ei ole tarkoitus velloa pahassa olossa vaan auttaa sen yli. Treenasit väärin.

Se on juurikin näin!

Olisihan tuossa nytkin pameja, senkun ottaisin.
Helpottaisi hetkeksi, mutta "mörkö" palaisi 100 % varmuudella heti huomenna.
Siksipä rentoutusharjoituksia, hengitysharjoituksia jne.
Pysähdy, hengitä!
Toimi eri tavalla kuin aiemmin.

Loppujen lopuksi on vain tämä hetki: Eilinen meni jo eikä sitä takaisin saa. Huomisesta ei kukaan voi tietää mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Niillä ei ole tarkoitus velloa pahassa olossa vaan auttaa sen yli. Treenasit väärin.

En mä treenannut mitään, käytön tarkoitus oli silloin saada itseni mahdollisimman sekaisin.
Siihen tarvittiin kyllä paljon muutakin kuin pelkkiä pameja.

Olisin kyllä osannut käyttää jos olisin halunnut mutta kun se tarkoitus oli mikä oli, niin ei tullut mieleen tutustua " käyttöohjeisiin ".

Eikä olisi haitannut yhtään jos olisi ollut kertaluontoista mutta kun jatkui yli 10 vuotta.
Sen takia kirjotin että hyvä kun pääsin eroon.

Ootko ikinä kokeillut mitään terapiaa tuohon sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkihäiriöön?
Niistä on vaikea päästä eroon ellei ala yrittää kohdata tilanteita. Terapiassa käsittääkseni yritetään juuri käyttää keinoja jotka auttaisivat selviämään erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Mitä enemmän ja kauemmin välttelee kaikkea ja kaikkia, sen vaikeammaksi asia muuttuu ajan myötä.
Pitäisi pyrkiä paneutumaan siihen mistä se paniikkihäiriö ja sosiaaliset pelot johtuvat.
Usein se on huono itsetunto joka noita aiheuttaa.

Takavuosina kärsin itsekin pitkään tosi pahasta paniikkihäiriöstä ja nyt jälkeenpäin tiedän että se oli suurimmaksi osaksi itsetunnosta kiinni.
Tiedän todella hyvin kuinka paljon esim. paniikkihäiriö haittaa elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Ootko ikinä kokeillut mitään terapiaa tuohon sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkihäiriöön?
Niistä on vaikea päästä eroon ellei ala yrittää kohdata tilanteita. Terapiassa käsittääkseni yritetään juuri käyttää keinoja jotka auttaisivat selviämään erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Mitä enemmän ja kauemmin välttelee kaikkea ja kaikkia, sen vaikeammaksi asia muuttuu ajan myötä.
Pitäisi pyrkiä paneutumaan siihen mistä se paniikkihäiriö ja sosiaaliset pelot johtuvat.
Usein se on huono itsetunto joka noita aiheuttaa.

Takavuosina kärsin itsekin pitkään tosi pahasta paniikkihäiriöstä ja nyt jälkeenpäin tiedän että se oli suurimmaksi osaksi itsetunnosta kiinni.
Tiedän todella hyvin kuinka paljon esim. paniikkihäiriö haittaa elämää.

Lue lisää

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa on ollut ihan lapsesta asti, en siis puhunut vanhempiani lukuun ottamatta juuri kenelläkään mitään ja vetäydyin aina piiloon, jos luonamme kävi vieraita. Ala-asteelta lähtien taas alkoi helvetillinen koulukiusaaminen, jota jatkui aina abivuoteen saakka. Ystäviä minulla ei ole ollut oikeastaan koskaan. Myös ulkonäköäni on haukuttu koko elämäni ajan ja tilanne ei ole muuttunut miksikään. En saa edelleenkään liikkua rauhassa juuri missään ilman, että saan kuulla huutelua, nauramista jne. Minua myös osoitellaan ja olen joutunut ulkonäköni vuoksi muutaman kerran miltei väkivallan kohteeksi.

Olen "saanut" keskustella 15 vuoden ajan vain jonkun onnettoman psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, kertaakaan ei ole suostuttu harkitsemaan terapiaa, vaikka olen usein todennut, ettei tämä kuvio auta itseäni lainkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa on ollut ihan lapsesta asti, en siis puhunut vanhempiani lukuun ottamatta juuri kenelläkään mitään ja vetäydyin aina piiloon, jos luonamme kävi vieraita. Ala-asteelta lähtien taas alkoi helvetillinen koulukiusaaminen, jota jatkui aina abivuoteen saakka. Ystäviä minulla ei ole ollut oikeastaan koskaan. Myös ulkonäköäni on haukuttu koko elämäni ajan ja tilanne ei ole muuttunut miksikään. En saa edelleenkään liikkua rauhassa juuri missään ilman, että saan kuulla huutelua, nauramista jne. Minua myös osoitellaan ja olen joutunut ulkonäköni vuoksi muutaman kerran miltei väkivallan kohteeksi.

Olen "saanut" keskustella 15 vuoden ajan vain jonkun onnettoman psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, kertaakaan ei ole suostuttu harkitsemaan terapiaa, vaikka olen usein todennut, ettei tämä kuvio auta itseäni lainkaan.

Lue lisää

Itsekin pystyy ottamaan selvää erilaisista terapiajutuista. Netin kauttakin pystyy katselemaan vaihtoehtoja mitä saattaisi löytyä.

Oman psykiatrisen hoitotahon ei ole pakko olla ainoa vaihtoehto josta kysellä, etenkään jos siellä ei asiasta välitetä.

Varmasti vaikuttaa sekin missäpäin asustelee, pienemmissä kunnissa vaihtoehdotkin ovat pienempiä.
Mutta ei kannata luovuttaa vaan yrittää alkaa selvittää minkälaisia mahdollisuuksia voisi löytyä.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin pystyy ottamaan selvää erilaisista terapiajutuista. Netin kauttakin pystyy katselemaan vaihtoehtoja mitä saattaisi löytyä.

Oman psykiatrisen hoitotahon ei ole pakko olla ainoa vaihtoehto josta kysellä, etenkään jos siellä ei asiasta välitetä.

Varmasti vaikuttaa sekin missäpäin asustelee, pienemmissä kunnissa vaihtoehdotkin ovat pienempiä.
Mutta ei kannata luovuttaa vaan yrittää alkaa selvittää minkälaisia mahdollisuuksia voisi löytyä.

Lue lisää

Tiedän kyllä erilaisista vaihtoehdoista, mutta rahatilanne rajoittaa mahdollisuuksia huomattavasti. Minulla ei olisi varaa edes Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, mikäli siihen pääsisin.

En ole opiskelu-tai työkykyinen somaattisten sairauksienkaan puolesta. Olen ollut jo pidempään kuntoutustuella ja nyt loppuvuodesta pitäisi alkaa maksaa takaisin 20 000e opintolainaa ja sen lisäksi taakkanani on n. 2000e muuta lainaa. Mitä luultavimmin kaikki tulee menemään ulosottoon. Psykiatrikin oli kutsunut tätä lausunnossaan "taloudelliseksi umpikujaksi". En oikein näe tästä kuin yhden ainoan tien ulos, ellen sitten ala myydä itseäni tai muuta vastaavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän kyllä erilaisista vaihtoehdoista, mutta rahatilanne rajoittaa mahdollisuuksia huomattavasti. Minulla ei olisi varaa edes Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, mikäli siihen pääsisin.

En ole opiskelu-tai työkykyinen somaattisten sairauksienkaan puolesta. Olen ollut jo pidempään kuntoutustuella ja nyt loppuvuodesta pitäisi alkaa maksaa takaisin 20 000e opintolainaa ja sen lisäksi taakkanani on n. 2000e muuta lainaa. Mitä luultavimmin kaikki tulee menemään ulosottoon. Psykiatrikin oli kutsunut tätä lausunnossaan "taloudelliseksi umpikujaksi". En oikein näe tästä kuin yhden ainoan tien ulos, ellen sitten ala myydä itseäni tai muuta vastaavaa.

Lue lisää

Kuntoutuspsykoterapian omavastuuosuus kuuluu toimeentulotuen perusmenoihin. Jos joutuisit ulosottoon, saisit toimeentulotukea ja terapian omavastuuosuuden Kelasta. Psykiatri, jolla käyt, ei ilmeisesti ole osannut kertoa sinulle kaikkia vaihtoehtoja, eikä näytä muutenkaan olevan sen vertaa tilanteen tasalla että olisi tarjonnut sinulle toivoa. Sitä nimittäin on!

Kun et nyt selvästi pysty maksamaan lainojasi takaisin, anna siis niiden mennä ulosottoon, kaikessa rauhassa. Sitten haet toimeentulotukea ja terapiaa. Ja toivut. Kun olet taas työkykyinen, voit mennä töihin ja kun tienaat edes hiukan yli perustoimeentulotason, voit saada yksityishenkilön velkajärjestelyn tai Takuu-säätiön lainan. Sillä maksat velkasi pois.

Kun velat ovat ulosotossa, on suojaosuus joku 700, ja sen päälle tulee toimeentulotuki. (Nykyinen hallitus suunnitelee työnteon kannustamiseksi, että suojaosuutta nostettaisiin.) Tämä tarkoittaa, että kun annat velkojen mennä ulosottoon, ne alkavat lyhentyä joka kuukausi. Sinulle jää silti toimeentulotuki, joten ei hätää. Ja sen päälle siis terapian omavastuuosuus maksetaan. Matkat terapiaan myös maksetaan Kelasta. Niin kauan siis, kun olet ulosotossa, velkasi lyhenevät ilman että laitat tikkua ristiin. Voit rauhassa käydä terapiassa, kuntoutua ja ottaa iisisti.

Kun on ahdistuksessa, merkitsee hyvin paljon kenen kanssa puhuu. On aika lailla sattumaa, ketä kohtaa mielenterveysjärjestelmässä. Tiedän omasta kokemuksesta, että kaikki siellä eivät ole "penaalin terävimpiä kyniä" , ja moni on myös urautunut ja uupunut kaikkeen näkemäänsä kurjuuteen, niin että on jopa unohtanut oman roolinsa siinä: kannustaa muita. He ovat leipääntyneet, ja luulevat tehtävänsä olevan selviytyä työpöytänsä ääressä notkumalla päivästä toiseen.

Joudut siis taistelemaan saaaksesi todellista apua tilanteeseesi. Kuten joutuu moni muukin. Olen itse käynyt kuntoutusterapian ja selviytynyt sillä tilanteesta, jossa olin niin masentunut ja ahdistunut ja paniikissa, että olisin muuten varmaan kuollut. Mutta ei tilannettani silti kaikki mt-ihmiset ymmärtäneet, ehei! Jouduin itse tsemppaamaan terapialausunnon yksityiseltä psykiatrilta. Velkaannuin siitä (muutama käynti ja lausuntopalkkio), mutta olin velkaantunut jo ennestään, joten ei se haitannut enää.

Diapam, muut psyykenlääkkeet, ja alkoholi ovat tietenkin päihteitä, ja jokainen tietää mitä niiden käytöstä seuraa, ei minun tarvitse saarnata. Syyt ongelmiin ovat elämänkokemuksissa, ne eivät ole sinussa, ne eivät ole sinun vikaasi tai syytäsi, eikä "sairautta," vaikka psykiatrit leikkivätkin lääkäriä ja kirjoittavat niistä diagnooseja. Terapiassa ei tarvita diagnooseja, niistä on vain haittaa. - Kela vaatii diagnoosin terapialausuntoon, mutta sen jälkeen sen voikin sitten heittää roskikseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kuntoutuspsykoterapian omavastuuosuus kuuluu toimeentulotuen perusmenoihin. Jos joutuisit ulosottoon, saisit toimeentulotukea ja terapian omavastuuosuuden Kelasta. Psykiatri, jolla käyt, ei ilmeisesti ole osannut kertoa sinulle kaikkia vaihtoehtoja, eikä näytä muutenkaan olevan sen vertaa tilanteen tasalla että olisi tarjonnut sinulle toivoa. Sitä nimittäin on!

Kun et nyt selvästi pysty maksamaan lainojasi takaisin, anna siis niiden mennä ulosottoon, kaikessa rauhassa. Sitten haet toimeentulotukea ja terapiaa. Ja toivut. Kun olet taas työkykyinen, voit mennä töihin ja kun tienaat edes hiukan yli perustoimeentulotason, voit saada yksityishenkilön velkajärjestelyn tai Takuu-säätiön lainan. Sillä maksat velkasi pois.

Kun velat ovat ulosotossa, on suojaosuus joku 700, ja sen päälle tulee toimeentulotuki. (Nykyinen hallitus suunnitelee työnteon kannustamiseksi, että suojaosuutta nostettaisiin.) Tämä tarkoittaa, että kun annat velkojen mennä ulosottoon, ne alkavat lyhentyä joka kuukausi. Sinulle jää silti toimeentulotuki, joten ei hätää. Ja sen päälle siis terapian omavastuuosuus maksetaan. Matkat terapiaan myös maksetaan Kelasta. Niin kauan siis, kun olet ulosotossa, velkasi lyhenevät ilman että laitat tikkua ristiin. Voit rauhassa käydä terapiassa, kuntoutua ja ottaa iisisti.

Kun on ahdistuksessa, merkitsee hyvin paljon kenen kanssa puhuu. On aika lailla sattumaa, ketä kohtaa mielenterveysjärjestelmässä. Tiedän omasta kokemuksesta, että kaikki siellä eivät ole "penaalin terävimpiä kyniä" , ja moni on myös urautunut ja uupunut kaikkeen näkemäänsä kurjuuteen, niin että on jopa unohtanut oman roolinsa siinä: kannustaa muita. He ovat leipääntyneet, ja luulevat tehtävänsä olevan selviytyä työpöytänsä ääressä notkumalla päivästä toiseen.

Joudut siis taistelemaan saaaksesi todellista apua tilanteeseesi. Kuten joutuu moni muukin. Olen itse käynyt kuntoutusterapian ja selviytynyt sillä tilanteesta, jossa olin niin masentunut ja ahdistunut ja paniikissa, että olisin muuten varmaan kuollut. Mutta ei tilannettani silti kaikki mt-ihmiset ymmärtäneet, ehei! Jouduin itse tsemppaamaan terapialausunnon yksityiseltä psykiatrilta. Velkaannuin siitä (muutama käynti ja lausuntopalkkio), mutta olin velkaantunut jo ennestään, joten ei se haitannut enää.

Diapam, muut psyykenlääkkeet, ja alkoholi ovat tietenkin päihteitä, ja jokainen tietää mitä niiden käytöstä seuraa, ei minun tarvitse saarnata. Syyt ongelmiin ovat elämänkokemuksissa, ne eivät ole sinussa, ne eivät ole sinun vikaasi tai syytäsi, eikä "sairautta," vaikka psykiatrit leikkivätkin lääkäriä ja kirjoittavat niistä diagnooseja. Terapiassa ei tarvita diagnooseja, niistä on vain haittaa. - Kela vaatii diagnoosin terapialausuntoon, mutta sen jälkeen sen voikin sitten heittää roskikseen.

Lue lisää

"En ole opiskelu-tai työkykyinen somaattisten sairauksienkaan puolesta. "
Tästä vielä: Jos sinulla on somaattisia sairauksia, jotka heikentävät työkykyä, niin se ei ole mikään este kuntoutuspsykoterapialle. Tiedän, että sitä on myönnetty mm. eräälle sokealle henkilölle.

Et kertonut, millaisia työkykyä rajoittavia sairauksia sinulla on. On mahdollista, että joku lääkäri on tulkinnut tilannetta turhan negatiivisesti somaattisten kuntoutusmahdollisuuksiesi kannalta. Varmasti kykenisit johonkin työhön, kun saisit oikeaa hoitoa myös somaattisella puolella. Nykyäänhän pyritään saamaan tuottavaan työhön kaikki, joilla on vähänkään edellytyksiä. Motivaatio merkitsee aika paljon, kun hakee hoitoa, ja sitähän ei voi merkittävästi olla silloin kun mieli on maassa. Kun asioit lääkärien kanssa, oli sitten kyse somaattisesta tai psyykkisestä kuntoutumisesta, koeta esittää asia (vaikket jaksaisikaan) niin, että olet erittäin motivoitunut töihin ja kuntoutusterapiaan. Tuo tätä todella vahvasti esille. Muuten et nimittäin saa mitään! Sellainen tämä maailma on...

Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, millaisia lausuntoja lääkärit ja muut alan ihmiset kirjoittavat. Onko niissä kaikki kohdat oikein, ja onko omat näkemyksesi ja kokemuksesi esitetty niin kuin olet ne sanonut ja tarkoittanut. Pienetkin vivahteet lausuntotekstissä voivat ratkaista sen läpimenon. Myös valittaminen eri portaissa kannattaa, vaikka onkin uuvuttavaa. Potilasasiamies saattaa kyetä auttamaan, heidän tehtävänsä on neuvoa valituskirjeiden teossa ja kertoa valituskanavista.

Lausuntotekstit pitää siis itse tarkistaa, ja jos huomaa niissä muutoksentarvetta, pitää sanoa siitä lääkärille. Koskaan ei kannata esim. antaa lääkärin lähettää jotain lausuntoa suoraan Kelaan tai muualle, ilman että olet päässyt ensin itse lukemaan ja kommentoimaan sitä.

Fiksu lääkäri tai psykologi ottaa kommentit myönteisesti vastaan, nehän ovat hänelle tärkeää lisätietoa. Yhteistyössä asiakkaan kanssa lausunnoista tulee tarkempia, ja ne johtavat todennäköisemmin haluttuun tulokseen.