Hei onko täällä muita ketkä häpeää jotain mitä oma puoliso tehnyt tai sanonut? Eikä kehtaa kertoa siitä kenellekkään.
Häpeää puolison tekojen takia
Anonyymi
51953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Jos miehestä puhut, niin ainahan niitä saa hävetä.
Juu puhun miehestä. Tarkotan nyt lähinnä jotain oikeasti sellaista tekoa että se ihminen tekee tosi väärin ja alhaisesti. Mutta et kehtaa kertoa kenellekkään
Miksi et kehtaa kertoa kenellekään? Pitäisi, koska muuten teet itsellesi väärin ja alhaisesti.
Samoin naiset, nuorekas vaimoni innostui kertoo parhaalle kaverilleen meidän seksileikeistä joista kuulin jälkikäteen, ei se että sanoo et seksiä on vaan sitä mitä se sisltää.
En tajua kyllä. Minusta voisit vaikka erota.
No joo ei kyllä kuulu yksityiskohdat muille mut kukin tyylillään. Toisia ei hävetä ja toisia hävettää. Samat asiat.
Miksi häpeäisin mieheni tekosia? Eiväthän ne ole minun vastuullani!
Mieheni pukeutumiseen joudun puuttumaan useinkin. Kerran olen höykkyytänyt sen kesäteatterin lippujonosta kotiin vaihtamaan paitaa.
Jalkineita lukuun ottamatta ostan kaikki hänen vaatteensa. Pukuja ei tarvitse koska vanhat sopivat ja ovat vähän käytön johdosta uutta vastaavassa kunnossa.
Haha, vähän ristiriitainen tuo kirjoituksesi.
Et häpeä miehesi tekoja = eivät ole vastuullasi. Ok.
Silti vastuullasi on miehesi pukeutuminen, vaikka oikeasti sen pitäisi olla miehesi vastuulla. Eikö niin? "Kerran olen höykkyytänyt sen kesäteatterin lippujonosta kotiin vaihtamaan paitaa." Eli olet tuntenut häpeää miehesi vääränlaisesta paitavalinnasta. Jopa lähettänyt hänet kotiin vaihtamaan paitaa. Siis haloo. Yhden paidan vuoksi!
Kuten mainitsin niin minä vastaan perheemme tekstiileistä kokonaisuudessaan.
Mieheni on työelämän ulkopuolella hyvin välinpitämätön ja sosiaalisissa tilanteissakin on tottunut minun arviointeihini. Tämä sopii meille.
Mieheni pukeutumiseen kohdistuva kontrollini on todellakin huomattavalta osalta minun itsekritiikkiäni. Olenko huolehtinut riittävistä vaihtoehdoista ja tasosta?
Joskus joidenkin juhlien jälkimainingeissa on tapahtunut hieman reippaampaa josta avioliiton alkuvaiheessa mieheni kysyi tuntemuksiani jolloin vastasin, että itsehän vastaat tekemisistäsi.
Kun meidän molempien omien vanhempiemme toiminta on mielestämme ollut tökeröä mutta sehän on heidän asiansa.
Niin kauan kuin lapsemme asuivat kotona olimme vastuussa heidän touhuistaan. Kun poikamme kerran rötösteli niin en hävennyt mutta olin pettynyt omaan kasvatuspanokseeni.
Narsisti tekee noin. Ja vain narsistin uhri on noin alentuvainen käskytykseen.
Voi ristus jos elämä on kiinni paidasta! Juuri tuollainen ärsyttävä nalkuttaja joka huomauttelee kaikesta ...olin tuollaisessa parisuhteessa aiemmin, olisi minullakin ollut huomautettavaa mutta enpä viitsinyt tuottaa toiselle mielipahaa ja ajattelin että huomautuksen aiheethan on vain minun mielipiteitä no joten en kommentoinut mitään, ajattelin että on jokaisen oma asia mitä pitää yllään, mitä tekee ja mitä puhuu.
"Mieheni pukeutumiseen kohdistuva kontrollini on todellakin huomattavalta osalta minun itsekritiikkiäni. "
Hyvä tavaton sentään. Tuo on selkeästi epätervettä käytöstä. Kukaan normaali ihminen ei suostu tuollaiseen paidantarkkaan kontrolliin. Olette narsisteja. Sinä julkinarsisti, miehesi uhri.
Ehdottomasti on!!!en voi tarkentaa täällä!! mutta juuri asian atkaluontoisuuden takia minä ja lapseni joudutaan hävetä loppu elämän!!!!! Juuri ex puolison tekosia!!!!! Nytkin on loma ja olisi kiva mennä käymään milloin missäkin ken kehtaa näyttäytyä missään julkisesti!!!! tiedän että ei ole MINUN vika mitä ex puoliso on tehnyt mutta inhottaa jo ajatuskin että joku ystävä ottaa asian puheeksi!!!!!! Riittää Jo että perheen jäsenet kyselee kuulumisia ja silloin juuri vetäydyn täysin omiiin oloihin!!!!!!on aikaisemmin myös saanut hävetä ex puolison tekosia mutta tämä oli Se kaikista pahin jota ei ikinä saa anteeksi ja exä tietää että ihan turhaan käy meidän yhteisten kavereiden luona kyselee minun kuulumisia kun minulla ei ollut vuosiin mitään halua käydä kavereiden luona joissa hän käy!!!! Olen vuosia sitten luopunut minulle tärkeiden ihmisten seurasta jotta ei vaan tarvii nähdä exää!!!!! toisaalta olen myös huomannut että vaikka tämä viimekertainen temppu minkä hän teki niin vaikka se minua järkytti... niin toisaalta olen erittäin iloinen että sain hänestä virallisesti eron!!!!!! minua hävettää niin paljon että olen lapsille sanonut että mitään muuta en pyydä kuin että säästäkää edes äidin maine ja älkää koskaan edes julkisesti sanoko isänne nimeä ääneen!!!!! Siihen on erittäin hyvä peruste!!!!!ex puoliso teki ison virheen rikkoessaan uskonnon ja lain velvoittamaa sääntöä!!!!!!sääntöä jota en olisi ikinä uskonut että niin voisi tehdä!!!!!!!!! Ikinä en anna anteeksi että lapset menetti isänsä tuon lakipykälän rikkoessaan!!!!!!
Päästä ihmeessä irti häpeästä, muuten se syö sinut kokonaan. Elämäsi pyörii aivan liikaa häpeän ympärillä. Ja kun asiasta puhuu - mahdollisimman kuivasti ja neutraalisti muille - häpeä katoaa.
"teki ison virheen rikkoessaan uskonnon ja lain velvoittamaa sääntöä" Kyse kenties toisesta naisesta? Sen vuoksi ei kannata tuollaista haloota nostaa ja häpeää tuntea. Se on normaalia elämää.
Paljon isompi asia kuin mitä edes täällä kukaan ymmärtää!!! mutta joo en ole vuosiin ollut kyseisen henkilön kanssa tekemisissä!!! ja tämän asian takia ei ikinä olla tekemisissä!!!! todella kivaa on kun tänään on loma ja kaverit pyytänyt käymään samoin perhe!! mutta en kehtaa näyttää naamaani missään!!!! vaistoon jo ihmisten ilmeistä mitä ajattelee!!! vaikka itse en ole tehnyt mitään väärää!! niin häpeän exän tekoa!! kohta muut luulee että minäkin olen samanlainen!!!!! mutta en tarkenna tämän enempää kun tätä lukee muutkin mutta toisaalta toivon että exäni lukee ja ymmärtää miten paljon kärsimystä meidän lapset kokee tällä hetkellä!!! ja en ole sellainen että lapsille opetan vihaa mutta on heidän oma valinta miten tähän asiaan reakoivat kun ovat aikuisia!!!! onneksi lapseni tietävät että tuen heitä heidän päätöksissä ja annan heille kaiken mitä voin antaa ja ennen kaikkea rakastan lapsiani!!! joka tapauksessa kesä on pilalle minnekään en kehtaa mennä!!!!!
Tuntuu että tuo on sairaalloisesti mennyt sinulla yli. Hanki ammattiapua.
Haloo! Sinulla on itselläsi ihmeellinen häpeävamma. Ei tuo tosiaan ole normaalia!!!!
Ei tarvitse mennä paikkoihin, joissa ex on. Mutta on todella sairasta eristäytyä ihmisistä jonkun typerän häpeän tunteen vuoksi - ja sekin exästä!!!!
Nyt kuule ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää! Opetat vielä lapsetkin tuohon samaan häpeään. SE ON häpeällistä.
" todella kivaa on kun tänään on loma ja kaverit pyytänyt käymään samoin perhe!! mutta en kehtaa näyttää naamaani missään!!!! vaistoon jo ihmisten ilmeistä mitä ajattelee!!! "
Olet todella hullu ellet mene! Lapsilla menisi oikein hyvin, jos tajuaisit päästää irti häpeästäsi. Etkö ymmärrä, että juuri sinä jätät heille todella vahvan ja sairaan häpeän kannettavaksi? Se on ihan sama mitä heidän isänsä on tehnyt.
Elämässä sattuu ja tapahtuu. Joidenkin isä on murhaaja, rattijuoppo, raiskaaja tai muu rosvo, toisen kolmannen neljännen jne alkoholisti, psykopaatti ihan mitä vaan. Näissäkään ei mitään häpeämistä. Tosiasioita ei pidä hävetä!
Pitää nostaa pää pystyyn ja sanoa suoraan, ettei halua puhua exästä. Piste.
Minkälaista häpeää, mistä asiasta tarkoitat?
Omalla kohdallani olen tuntenut ex-mieheni puolesta myötähäpeää; en kovin maailmaamullistavista asioista. Yleensä liittyivät sosiaaliseen kanssakäymiseen, mikä ei ollut/ei ole exän vahvin puoli. Osittain tämä oli syynä eroonkin. En voi jatkaa yhteiseloa miehen kanssa ilman arvostusta. Myötähäpeä tappaa arvostuksen ennenpitkää. "Helppo" tilanne kuitenkin siinä mielessä, että kaikki läheiset tunsivat miehen puolesta jonkinmoista myötähäpeää.
Muunlainenkin häpeä tappaa arvostuksen ja kunnioituksen, parisuhteen tärkeimmät perustukset. Siksi parisuhteessa kannattaisi vähän miettiä mitä sanoo tai tekee, puolisolle, kanssaihmisille muillekin.
En häpeä. Ei kosketa enään. Jaan asiat muiden kanssa. On ihmisiä jotka tekee pahaa ja yrittää murtaa, mutta ei kannata alistua ja pitää asioita vain itsellä. Siinä kadottaa vain oman minuutensa. Jollain tasolla häpesin aikoinaan, sitä kun syyllistettiin syyttömästi, vikoja etsittiin ym., mutta kun huomasin että eihän normaali ihminen kontrolloi kokoajan toista, niin hänen teot eivät enää vaikuttaneet minuun ja huomasin hänen myös kärsivän omasta käytöksestään.
Älkää sekoilko, jokainen aikuinen vastaa itse tekosistaan ei se kumppani. Jos muijani pettäisi tai levittelisi reisiään miksi mun pitäis hävetä muijan käytöstä, muijahan siinä syypää on. Vanha kulunut sanonta taas saa hävetä silmät päästä on tekopyhä vertaus.
Häpeä on vain yksi tunne muiden joukossa. Sitä voi tuntea ihan hyvin niin omasta kuin puolisonsa (tai lastensa/vanhempiensa) toiminnasta. Häpeään auttavat myötätunto, kohti meneminen ja lempeä huumori. Ellei auta, jos kyse on suurista epätavallista asioista, niin ero voi olla paras vaihtoehto.
En ole koskaan hävennyt vanhempieni tekemisiä, en lapseni enkä puolisoni. Vaikka olisi mokailtu perhettä pitää aina puolustaa. Vaimoni on joskus nuorempana ottanut vähän reilummin kuppia, sekoillut loppuilasta eikä muista kaikkia tapahtumia ja on saattanut olla vähän epäsopiva tyyliltä, joskus on saattanut veskin ovi jäädä auki kun pisalla on ja kun mies näkee jää tietty katsoo, siinä vaimoni ollut pikkarit kintuissa ja tuhero näkyvissä, entäs sitten, kaikkea sattuu kun eletään elämää.
Riippuu vähän millainen tilanne ja persoona. Olen ikäni ollut tekemisissä todella erilaisten ihmisten kanssa ja läheisiin kuuluu paljon Pride kulkueen kävijöitä kuin Suomen romaneja, mm. venäläistaustaisia, uskonnollisia ihmisiä, yksi ateistikin ym. Ikävintä on joidenkin "muiden puolesta" kokema häpeä silloinkin, kun kyse ei ole mistään mokasta tai sekoilusta, vaan ihmisoikeuksista.
Tunnettu tosiasia, ettei tietyt uskonnolliset yhteisöt hyväksy esim. eri sukupuolivähemmistöjä. Vielä vähemmän he hyväksyvät jos oma lapsi on vaikka homo. Kamalaa katsella miten he kiehuvat tai kiemurtelevat häpeässään vain sen tähden. Pilaavat lapsen ja oman elämän miettimällä mitä jumala sanoo, mitä muut ihmiset sanoo. Voi voi.
Vanhempiamme emme ole valinneet. Puolisoni valitsin sellaisenaan enkä "jalostettavaksi".
Olin vastuussa alaikäisten lastemme kaikista toimista.
Sukulaisuus itsessään ei ole peruste puolueelliselle silmien sulkemiselle.
Kun vanhempi veljeni on omahyväinen, moraaliton ja epärehellinen öykkäri niin veljeys ei tee häntä yhtään fiksummaksi.
Lankoni on möykkäävä öykkäri ja sellaisen pysyy lankoudesta huolimatta.
Vaimoni sisko on tyhmä ja itsepäinen. Lahjattomuudelleen ja itsepäisyydelleen hän ei mahda mitään mutta nuo ominaisuudet eivät vähene sukulaisuudesta huolimatta.
En ole hävennyt vaimoni kouluttamattomuutta. Älykkäänä ihmisenä hän osaa harkita puhensa ja toimintansa. Minusta ei ole katastrofi jos hän on kerran laittanut brasilialaiset puhumaan espanjaa.
Eräs esimerkki häpeämättömyydestäni.
Olin syksyllä aloittanut ensimmäisessä "oikeassa" työpaikassani. Suurehkon yritysryppään paikallisen, yli 2000 henkilön toimipisteen ylempien toimihenkilöiden pikkujouluissa minut istutettiin tuoreen vaimoni kanssa suureen, pyöreään pöytään jossa istuivat konsernin toimitusjohtaja, paikallisjohtaja, yli-insinöörit ja osa osastopäälliköistä.
Paikalliset vaimoineen.
Lyhyen seuristelun jälkeen erään yli-insinöörin rouva toteaa hämmästyneenä suureen ääneen: Eikös tuo ole se J:n tyttö joka vasta jokunen aika sitten oli meillä kaupassa piikomassa. Kuten oli ollutkin.
Äänekäs havainto ei aiheuttanut kenessäkään mitään reaktiota. Ilmeisesti vaimoni oli jotenkin varautunut johonkin tuollaiseen heti pöytään mentyämme.
Tämä tapahtui 1969 pienehköllä paikkakunnalla jossa oli vielä jälkiä luokkayhteiskunnasta.
Voi luoja tuota luokkayhteiskuntaa. Yli-insinöörin rouvalla ei ollut mitään tapoja.
Väärinkäsityksen mahdollisuus on aina olemassa.
Väärinkäsityksen mahdollisuudet täytyy selvittää puolison kanssa. Puolisot loukkaantuu eri asioista, eivät ymmärrä käytöstä ja mikä pahinta eivät koskaan saa asioille selvitystä. Silloin ei ole hyvä märehtiä asioita yksin vaan puhua asiat ulos, jos puolison kanssa ei voi, sitten jonkun muun. Siis älä häpeä kertoa jos sinua kohdellaan huonosti.
Onhan tuota koettu, puolisoni ymmärtää usein mun kommentoinnit pahana vaikken sitä tarkoita ja alkaa pohdinta et miten sä voit ja sitten perataan sitä. Olen sanonut että saman katon alla kun oltu reilu 28 vuotta niin luulis jo tunyevan mun tavat mut ei. Joo varmaan nainen joskus häpee mun käytöstä kun itse on hienosteleva mut se ei ole mun tyyliä, sanon suoraan kun asiaa on, siihen mut on kasvatettu jo nuorena, sellaisen miehen nainen musta sai eikä ole koskaan halunnut erota musta, muuttaa kylläkin mun tapaoja.
Just näitä ku kotona sain tän mallin niin se on ainut oikea tapa hoitaa asioita. Jospa mallisi on perseestä muiden mielestä.
Kirjoituksestasi tulikin mieleen, että usein väkivallan uhri häpeää. Pitää itseään syyllisenä, pelkää leimautumista ja vaikenee. Juuri tähän väkivallan jatkuminen perustuu.
Olen samaa mieltä. Väkivaltainen luonnehäiriöinen ei päästä helposti otteestaan edes erotessa. Uhrin syyllisyys tulee uhkailusta ja jatkuvasta uhrin manipuloinnista.
Harvassa on ihmiset jotka sanovat et olen paska kun hakkasin ja alistin puolisoani. Väkivaltainen katsoo toimintansa oikeutetuksi oli asia miten mitätön tahansa.
Kuvioon kuuluu myös mustamaalaus joten uhri on aika heikoilla.
Siitä huolimatta älkää alistuko.
"Väkivaltainen katsoo toimintansa oikeutetuksi oli asia miten mitätön tahansa."
Ikävä kyllä juuri näin. Siksi uhrien pitäisi puhua, vaikka se vaikeaa ja hankalaa onkin. Joitakin rohkeita raiskauksien ja muun perheväkivallan uhreja on ollut telkkarissakin.
Luulisi kyllä 28 vuodessa tavat hioutuneet kohdalleen edellisen kirjoittajan ja vaimonsa osalta...
Usein tuollaisessa ei ole kyse ollenkaan tavoista, vaan puutteellisesta vuorovaikutuksesta. Sekä ei siitä ettei tiedosteta oman käytöksen vaikutusta puolisoon. Parisuhteessa jos missä kannattaisi olla laittamatta leimoja omaan sekä kumppanin otsaan; kuten "hienosteleva" "suoraansanoja". Jos näin alkaa ajatella, niin kommunikaatiota ei voikaan korjata.
Normaalissa vuorovaikutuksessa dialogi kulkee selkeästi. Mietitään miten esitetään asia puolisolle, jotta hän voisi sen ottaa toivotusti vastaan. Esimerkkinä jokin yksinkertainen asia kuten sängyn petaaminen. "Niin makaa kuin petaa". Luonnollisesti jos toinen aina petaa sängyn, se sapettaa. Yleensä siihenkin voi tottua, vaikkapa käytännön syistä: jos itse lähtee viimeiseksi töihin = petaa sängyn. Mutta nyt korona-aikaan tilanne onkin erilainen. Eli vain toinen lähtee töihin, toinen jää lomautettuna kotiin. Selkeä neuvotteluntarve petaamisesta - sovittu, että jakoa vaihdetaan. Samalla entinen petaaja neuvoo miten sänky pedataan Marttojen oppien mukaan. Jos ensimmäisellä kerralla epäonnistuu.. niin siitä ei kannata vielä sanoa, eikä toisestakaan. Ehkei kolmannestakaan. Mutta jossain vaiheessa kannattaa. Ystäväni mies otti kuvan petaamastaan sängystä ja lähetti sen ystävälle. Viesti liittyen asiaan oli kaikenlisäksi hyvin huumoripitoinen, josta ystäväni iloitsi, petaamisesta, kuvasta ja viestistä. Minä iloitsin, kun ystävälläni on ihana ja miehensä myös.
Jos mies esimerkiksi tuossa ei olisi avoimesti ottanut vastaan vaimonsa ohjeita, suhtautunut niiden tietyllä rentoudella, mutta samalla vakavasti - sekä "sanonut suoraan" että hän petaa juuri siten kuin petaa ja se siitä. Olet hienostelija, turhan tarkka nipottaja - niin tällä tavalla saadaan parisuhde suureen epätasapainoon.
Jos kusee toisen tontille tai nurkille pitää hävetä, koiran kusettaminenkin on vittuilua naapurille jos vieressä asuu. Jos puoliso tai seurustelukumppani pieree kuuluvasti voi hävettää, kahden kesken ihan sama kuuleeko vai ei. Mun pierut ei enää naista rassaa ja hajuunkin on jo tottunut vuosien saatossa, tosin häpeilin seurusteluaikan pierrä naisen kuullen mutta mitäpä sitä enää kun vaimokin pieree.
Mies osaa kyllä pedata jos armeijan on käynyt, siellä sen oppii heti eikä varmasti unohda, siinä mitään ohjeita tarvita.
Vähän on erilaiset pedit armeijassa...harvemmin myös tuplavuoteita...
Ja pelkästä osaamisestahan petaamisessa(kaan) ei ole kyse, vaan paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Kuten juuri tuosta puhutusta vuorovaikutuksesta. Siitä miten ollaan suhteessa, tehdään yhteispeliä ja vaalitaan suhteen tasapainoa.
Myös itse "ohjeistin" miestäni petaamaan pedin minun tavallani ("" sulkumerkit, koska en pyysin kauniisti, koska *perustelut*). Hän tarttui toimeen heti, koska perusteluni miellyttivät häntä. Ilman mitään erityistä syytä en olisi pyytänyt en "oheistanut".
lainausmerkit" ei sulku-
Miksi helvetis pitäis toisen tekoja hävetä, se on jo ajan tuhlausta.
Monet ei häpeä omiakaan tekoja, joissa todentotta olisi hävettävää.... Jokatapauksessa häpeä on tunne, ja jos siltä tuntuu, kannattaa ajatella mistä syystä tuntuu ja mitä tunne haluaa kertoa. Samoin jos joku häpeää toisen tekoja kannattaisi perehtyä siihenkin. Se että ymmärtää muiden tunteiden käytöstä ja tunteita ei ole ajan tuhlausta vaan päinvastoin.
Häpeämällä puolisosi tekoja, häpeät itseäsi. Oletko läheisriippuvainen kenties?
Tää.
Tuo on totta. Ap.n sielussa asuu häpeä ja se on päässyt valloilleen. Hän ei osaa päästää siitä irti ja antaa tunteensa hallita koko elämää.
Tuppuraisen suomi on vapaata maata.
Häpeä on sinussa. Et häpeä sitä mitä puolisosi on tehnyt/sanonut, vaan jotain perustavanlaatuista itsessäsi. Omasta häpeästäsi johtuen et pysty kertomaan puolisosi tekosista kenellekään.
Ei oo. En häpeä omassa puolisossa mitään. 😱
En minäkään, pääasia että on oma ittensä.
Jos poulisoa häpee tai muuta on syytä ehkä itsessä tai sit kanattaa pysyä yksin.
Kerran olen hivenen hävennyt vaimoani, oltiin oltu juhlissa ja tuttavapariskunta toi meidät kotiin. Vaimo oli ottanut vähän liikaa väkeviä, siinä alkoi kontrolli pettää. Vaimo siinä koitti mennä veskiin ja riisui hameen jo eteisen lattialle, kun tuli veskistä ei ollut enää kun pikkarit jalsssa, oli jo sukahousutkin ehtinyt ottaa pois. No siinä vaimo pylisti, nosti jotakin ja tää tuttapariskunnan mies vaan sit katsoi siinä vaimoni puoliksi paljasta persettä, vähän nolotti ja tää toinen nainen sanoi miehelleen et sattuuhan tota. Vaimo ei aamulla muistanut enää mitä oli toilaillut ja sillä selvä.
Onkohan häpeästä tullut sinulle minuuttasi määrittelevä ongelma? Ihan normaalia ei kyllä ole tuollainen häpeä. Yritähän päästä eroon siitä. Siitä pääsee eroon puhumalla, kirjoittamalla, laulamalla, huutamalla. Kaikkea kannattaa tehdä yksin. Tee mitä teet mutta älä jatka häpeän kulttuuria seuraavalle sukupolvelle.
Pilaat oman ja lastesi elämän turhalla häpeällä. Turha häpeä on sellainen, jolle ei voi itse tehdä mitään. Ex-puolisoa eikä muitakaan ihmisiä voi muuttaa toisenlaiseksi. Omia eikä toisten tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi.