Olemme seurustelleet vähän yli vuoden. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta olemme onnellisia, emmekä juuri riitele. Rakastan häntä ja hän minua. Viime syksynä hän sai tietää sairastavansa diabetesta. Eilisiltana hän sai epilepsiakohtauksen, ja sanoi, että jos hän sairastuu epilepsiaan, hän luultavasti masentuu täysin tai tappaa itsensä. Yritin puhua, että epilepsiaa voi sairastaa koko elämänsä saamatta enää yhtään kohtausta ja että kaikesta selviää, mutta en osaa sanoa hänelle mitään. Jos minulla olisi valta, ottaisin kaiken kivun ja sairauden hänestä itseeni, mutta koska minulla ei ole valtaa, mitä teen? en haluaisi vaikuttaa ahdistavalta, koska hän ei halua puhua koko asiasta , mutta haluaisin auttaa häntä ja tehdä hänet onnelliseksi. en muuta. mitä teen, kun kaikki mitä sanon vain pahentaa tilannetta?
mitä teen?
kipupiste
3603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sairastuttuaan jokaisen täytyy se tavallaan käydä itse lävitse. Ei siinä voi toinen juuri auttaa. Älä syyllistä itseäsi jos toinen ei hyväksy sairauksiaan. Se ei ole sinun vikasi. Sairastuneen täytyy vain "kasvaa" sinuiksi tilanteensa kanssa. Loppupeleissä ihmisen onnellisuus ei ole niistä asioista kiinni, jos vaan elämän arvot ovat muuten kohdallaan.
...voisit sanoa, että sinä et ainakaan ole menossa siitä viereltä minnekään (jos se siis on totta). Eipä siinä kai muuta voi, sillä edellisen kirjoittajan tavoin sairaus ja sen hyväksyminen on aina ihmisestä itsestään kiinni. Ole niin kuin ennenkin, tehkää asioita mitä ennenkin - ei se elämä siitä mihinkään katoa, vaikka olisikin joku elinikäinen sairaus (tietysti sairauden hoito aina aiheuttaa muutoksia mutta niihinkin tottuu). Jos mies joskus haluaa asiasta puhua, kuuntele ja ehkä rohkaise vähän. Älä sääli.
aikaa sulattaa asia. Elämänmuutos on suuri ja on kova paikka sairastua.Älä hössötä, mutta jos hän haluaa keskustella, keskustele. Mene esim. mukaan lääkärin luokse joskus!Lupaa olla luona sairauksista huolimatta ja rakasta!ex-mieheni teki sairaudesta niin suuren jutun, että pelkäsin jo itsekin ja seurasi koko ajan minun syömisiä yms.. Aikuinen ihminen osaa pitää itse itsestään huolta. Usko minua!