Kahden tulen välissä

Hei!
Olen ajautunut vaikeaan tilanteeseen ja kaipaan järkeviä ajatuksia millä saisin selvitettyä omat ajatukseni ja ratkaistua samalla miten toimia vaikeassa tilanteessani.

Eli..tapasin noin 7 vuotta sitten ihanan miehen. Itselläni on kaksi lasta ja miehelläni myös on kaksi lasta aiemmasta liitostaan. Olemme mieheni kanssa molemmat 39 vuotiaita. Muutimme yhteen ja ensimmäiset vuodet menivätkin melko hyvin. Omat lapseni asuvat meidän kanssa koko ajan ja mieheni lapset joka toinen viikko.

Pian suhteen alussa rupesin kiinnittämään huomiota mieheni juomiseen. Viikonloppuisin ja muina vapaapäivinä on aina pakko vetää kännit. Arkipäivinäkin mies yleensä juo muutaman "saunakaljan" . Viikonloppuisin miehellä on usein pakko päästä baariin nollaamaan sekä tapaamaan kavereita koska niitä ei kuulema muualla näe. Itse en juo enkä käy missään koska jonkun on oltava lasten kanssa kotona ja se olen aina minä.
Mies ei näe juomisessaan mitään ongelmaa. Minulle se on ongelma ja olemme sen takia riidelleet useasti. Olen vuosien varrella katkeroitunut tilanteesta koska tuntuu että oma elämä jää kokonaan elämättä koska olen töissä tai kotona ainoastaan.

En ole koskaan kuitenkaan miestäni pettänyt enkä vilkuillut viereisiin pöytiin koska kaikesta huolimatta olen rakastanut miestäni. Meidän suhteesta on kaikki lämpö kadonnut. Emme tee yhdessä juuri mitään. Seksiä ja muuta kosketusta tai läheisyyttä on todella harvoin. Kaipaisin parisuhdetta mikä olisi parisuhde eikä kämppäkaveruus. Olen yrittänyt mieheni kanssa asiasta keskustella mutta se ei ole johtanut muutokseen.

Kunnes.. Mieheni tuttava nainen erosi miehestään. Tunsin tämän pariskunnan jollakin lailla. Naisesta en erityisemmin pitänyt mutta mies on kiva ja tuttu minulle kouluajoilta. Pariskunnan ero oli miehelle vaikea ja jostain syystä hän kerran soitti minulle ja halusi puhua eroon johtaneista syistä. Pikkuhiljaa puheluista ja viesteistä tuli jokapäiväisiä. Yritin parhaani mukaan tukea miestä pääsemään erosta ylitse. Tässä samalla ystävystyimme.
Pikkuhiljaa puhelut ja viestit saivat toisenlaisen sävyn. Enää ei niin ruodittu miehen eroa tai ex.ää. Keskustelimme miehen kanssa myös minun parisuhteen tilanteesta. Yllättäen osat vaihtuivat niin että tästä miehestä tulikin minun "tukihenkilö" ja tärkeä osa elämää. Juttelimme puheluissa kaikesta. Tuntuu että toiseen voi kaikin tavoin luottaa. Pian aloitimme salaiset tapasmiset jotka ovat nykyään melkein jokapäiväisiä. Tapaamme julkisilla paikoilla pikaisesti. Emme ole koskaan suudelleet tai harrastaneet seksiä. Ainoastaan halanneet muutaman kerran. Meistä kumpikaan ei halua pettää miestäni.

Olen ihastunut tähän mieheen. Uskon että tunne on molemmin puolinen. Lähettelemme toisillemme viestejä asiasta. Usein keskustelemme mitä kivaa voisimme yhdessä tehdä jos en olisi parisuhteessa. Mies ei itsekkään ole varma kykenisikö eron jälkeen vielä suhdetta aloittamaan. On sanonut kuitenkin että meidän tilanne olisi ihan eri jos olisin vapaa.
Tuntuu että tämä mies on sielunkumppanini. Hänen kanssaan on hyvä olla ja hän saa minut nauramaan. Tykkäämme samoista asioista ja meillä on samanlaiset elämänarvot.

En kuitenkaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen miettinyt eroa mutto muutos pelottaa. Mietin lapsiani ja sitä mitä ero heille aiheuttaa. He pitävät nykyistä miestäni melkein isänään. En tiedä olisiko viisasta yrittää elvyttää nykyistä suhdetta.
Toisaalta tämä ystävä mies houkuttaa luvattoman paljon ja haaveilen hänestä kaiken aikaa. Osaan olla myös yksinkin joten ei ole pakko valita kumpaakaan. Tunteet ovat kuin vuoristorata. Välillä teen päätöksen että haluan erota. Sitten kuitenkin tulen katumapäälle ja mietin että kadun ratkaisua vielä myöhemmin..

Toivoisin asiallisia vastauksia kiitos!
Tilanne on itselleni todella kuormittava enkä kauaa jaksa jatkaa näin.

- Lumimarja