Olemme seurustelleet mieheni kanssa n. 4v. Hän on aivan ihana, mutta hänellä on auktoriteettikammo. Hän ei siis tee kotitöitä, laita roskia paikalleen, tai tee mitään mitä pyydän.
Olen itse työttömänä joten siivoan päivät hänen jälkiään, nyt mulla on tosin aikaakin, toisin kun silloin kun olin töissä. Olen yrittänyt keskustella että en jaksa tehdä kaikkea, mutta turhaan. Onneksi meillä ei sentään ole lapsia, muuten holhoaisin kahta lasta. Onko tässä enää mitään tehtävissä?
Olen itse työttömänä joten siivoan päivät hänen jälkiään, nyt mulla on tosin aikaakin, toisin kun silloin kun olin töissä. Olen yrittänyt keskustella että en jaksa tehdä kaikkea, mutta turhaan. Onneksi meillä ei sentään ole lapsia, muuten holhoaisin kahta lasta. Onko tässä enää mitään tehtävissä?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Jätäppä pariksi viikoksi siivoamatta (vaikka olisikin itselle hankalaa) ja katso että huomaako puoliso asiaa. Älä kulje perässä, älä tee puolesta. Nyt on vissiin tottunut siihen että se pyllykin pyyhitään vessa reissun jälkeen. Katso miten pitkään menee että huomaa oman sotkuisuutensa. Kyllä aikuisen ihmisen pitää puhetta ymmärtää kun olette keskustelleet asiasta?
Sivusta: Kokeiltu on, ei auta. Jää vaan suurempi kasa paskaa siivottavaksi jollei tule burn out eikä saa sitä enää ikinä kuntoon... jos jollain ihmeen kaupalla saisi miehen siivoamaan, hän tekisi sen vain kerran ja jatkaa sitten entiseen malliin.
Ei huomaa ei. Olin kerran melkein kaksi kuukautta siivoamatta siinä toivossa, että hän tajuaisi itse. Ei tajuunnut. Söi suoran pannulta ja kulki paskasissa vaatteissa. Siinä kohtaa mä en enää jaksanut vaan siivosin, koska haluan kuitenkin itse elää siistissä kodissa.
Kun keskustelemme asiasta hän vaan sanoo että ei vaan jaksa tehdä kotitöitä ja sillä hyvä. Tai vetoaa, että jos hän esim tiskaa nin mun pitäisi vaihtaa autoon renkaat.
Te ette ole samaa paria, hänellä pitäisi olla tasoisena nainen, eläisivät sitten omassa pikkuläävässään
Minä en lähtisi tuohon passaamisen, hän ei kunnioita sinua ollenkaan.
Miten yhdistät käsitteen "auktoriteetti" kuvaamaasi tilanteeseen?
Käsittääkseni kyse on vain tarkoituksen mukaisesta työnjaosta.
Se tekee jolla on aikaa, tilaisuus, osaamista tai inhoaa vähemmän.
Ei kai se ole tuon monimutkaisempaa?
Ovatko kotityöt auktoriteettejä? En ymmärrä! En ymmärrä myöskään sitä miksi se osapuoli jolla on enemmän aikaa, ryhtyy urputtamaan!
Tosin em ymmärrä sitäkään miksi toinen osapuoli laiskuuttaan tai huolimattomuuttaan aiheutta kumppanilleen ylimääräistä työtä.
Lisäys edelliseen. Vaimoni hoiti 12 vuottarinnetalon ja talouden kaikki työtperuskoulu ja lukioikäisten lastemme kanssa urputtamatta kertaakaan vaikka kävi samaan aikaan töissä.
Noina vuosina minä en todellakaan tehnyt mitään.
Vaimon tehtäviin kuului myös kaiken maksuliikenteen hoitaminen.
Ilmeisesti puuttui auktoritetti!?
Ja syy miksi annoit tämän tapahtua????
Olimme sopineet vaimoni kanssa etuaikaisesta "eläköitymisestä" eikä hänen osa-aikatyönsä marketin kassalla paljoakaan perhebudjettia kohentanut joten minä kävin haalimassa "eläkerahoja" sieltä missä niitä oli tarjolla.
2pv Forssassa, 7kk Varkaudessa, yksi vuosi Järvenpäässä jne.
Alle vuoden keikat olivat konsultti toimeksiantoja ja korvaus laskettiin toisilla perusteilla verrattuna normaaliin työsopimukseen.
Kilometrikorvaukset, päivärahat, maksuton majoitus.
Pitemmät työsuhteet, 2 kpl olivat "normaaleja" jolloin en saanut kulukorvauksia ja maksoin asumisen itse.
Kaikki meni sopuisasti putkeen. Lapset opiskelemaan. Asumismuodon muutos rinnetalosta keskustan kolmioon ja aloittamaan eläkeläisen elämästä nauttimista.
Mutta, avainasia on se, ettei vaimo urputtanut missään vaiheessa työ- ja vastuutaakkansa alla!
Miksi nämä nykyiset nuoret naiset kitisevät turhista?
Nyt tiedät, että aivan ihana miehesi ei tule eläissään osallistumaan kotitöihin. Arvattavaksi jää, osallistuuko hän lastenhoitoon, jos ja kun se tulee ajankohtaiseksi.
Myönteisenä puolena on se, että olet kotisi kuningatar ja saat sisustaa ja huoltaa sen täysin mielesi mukaan.
Nämä ovat tämän parisuhteen parametrit. Älä yritä muuttaa niitä, koska se vain tärvelee suhteen. Jos tilanne ei miellytä, erotkaa.
Niin paitsi että en saa edes sisustaa kun siitäkin päättää mies. Minä vaan palvelen häntä.
Ihan oikeastiko? Miksi suostut moiseen? Kovat keinot käyttöön nyt.
Haluat sisustaa? Ihana nainen! Minä en piittaa sisutamisesta pätkääkään mutta vaimoni raahaa minut sohvaostoksille yms. vaikka tietää jo etukäteen minun vain myöntelevän.
Onneksi verhojen valintaan yms. minun ei tarvitse osallistua.
Suunnaton helpotus on kun minun ei ole useisiin vuosiin tarvinnut käydä vaateostoksilla. Jalkineita lukuun ottamatta vaimoni ostaa kaikki vaatteeni. Kalsareista palttooseen.
Miksi valitsit porsaan ja nyt valitset elää porsaan kanssa
Tuolla porsaalla täytyy olla muita valtavan painavia hyveitä jotka saavat vaaan painolastin taipumaan sen hyväksi.
Vain sinä tiedät nuo hyvät puolet ja että niitä on tarpeeksi. Et sanallakaan mainitse hyvistä puolista. Onhan niitä? Ovathan ne mielestäsi niin arvokkaita että vapaaehtoisesti tarjoudut toimimaan (ilmaisena?) piikana?
Teillä on varmaan valtava koti ja tilukset jos et jaksa tehdä 😹🤹♂️🐒
Rankkaa on 👍
Siinäpä on taas miehellä kumppaninsa huomioimattomuus mahdollisimman etäällä. Kun yhdessä asutaan, vähintä mitä voi tehdä on korjata omat roskat, tavarat ja vaatteet paikoilleen.
En usko mihinkään "älä siivoa" diibadaapaan. Ellei puhe auta, ja mies osallistu ja aktivoidu niin sitten erotaan tai muutetaan ainakin erilleen.
Äiteensä passooma äijä. Vie se otus äiteelle takas.
Jos äitikin oli auktoriteetti... pakotti pojan siivoamaan. Nyt kapinoi näin...
anteeksi paljon. olen pahoillani.
Naisen kuuluukin tehdä kaikki kotityöt. Sitä vartenhan ne naiset on. Mies sitten tekee polttopuut ,lumityöt,nurmikonleikkuun ,autoremontit yms. rempat kotiin. Näin se on aina mennyt ja pitää mennä sanoopa femakot mitä tahansa.
Jaa, minä olen mies, mutta en remontoi autoa enkä kotia enkä myöskään aja nurmikkoa. Kun pääkaupunkiseudulla asutaan, tein kyllä menneen talven lumityöt.
Noin on mennyt ja menee edelleenkin! Vaimoni pitää tasa-arvokiljujia jotenkin vinksahtaneina.
Tarvittaessa nainen tekee mitä pystyy mutta miehen tarve tulee vastaan hyvin pian.
Ollessani työni vuoksi muualla muutaman vuorokauden, erehtyi vaimoni polttamaan roskia talomme 2-pesäkattilassa. Öljypoltin halvaantui. Vaimo kutsui paikalle poltinukon joka pannuhuoneessa painoi pientä, punaista nappia ja poltin jatkoi toimintaa.
Roskien polttaminen oli laukaissut lämpöreleen eikä vaimoni edes ryhtynyt miettimään asiaa.
Tuo nyt oli sieltä vaikeammasta päästä.
Koskaan vaimoni mieleen ei juolahtanut ajatuskaan minun osallistumisesta pienten lastemme hoitamiseen. Muutaman vuoden iässä aloin kuljettamaan heitä harrastuksiin.
Koskaan vaimoni ei kommentoinut päätöstäni paikkakunnan vaihdosta työni vuoksi.
Ei kesämökin hankintaa, ei uuden retkeilyveneen ostamista, ei talon rakentamista. Ei puuttunut mihinkään.
Kuitenkin kaikki oli yhteistä alkaen pankkitilin rva TAI hra ehdosta. Vaimolla on aina ollut oma luottokortti jonka käyttöraja on kyseisen kortin normaali maksimi.
Kaikissa suhteissa täysi vapaus omiin ratkaisuihin mutta ei ole tuntenut tarvetta.
Kaksi poikkeusta. Olisin halunnut 3 lasta mutta 2:n jälkeen vaimoni oli sitä mieltä, että 2 riittäisi. Asia selvä. 2 riitti.
Toinen oli muuttaminen. Olimme saman vuoden aikana tehneet toisen paikkakunnan vaihdon. Ensimmäinen tenava oli vielä vaunuikäinen ta toinen alullaan. Silloin vaimoni sanoi, että hänestä olisi mukava asua tässä paikassa hieman pitempään. Selvä. Asuimme pari vuotta.
Pitkän avioliiton aikana vaimoni ei ole koskaa pistänyt "jalkoja ristiin" millään verukkeella. Aivan liittomme alussa sanoi, ettei ole heti herättyään "sillä" tuulella. Tietenkin kunnioitan tuota!
Roolit ja vastuut ovat olleet selkeät.
Meillä minä hoidan kodin ja pienet lapset, leikkaan nurmikon, teen puut, autolle teen kaiken minkä osaan. Talvella lumityöt. Ja olen siis nainen.
Tuo ilmaisu "auktoriteetti" viittaa tilanteeseen, jossa pyrit olemaan hänen auktoriteettinsa määräten kotitaloustöiden tekemisestä. Sikäli kun tämä (ehkä huomaamattasikin) pitää paikkansa, kehottaisin kokeilemaan ystävällistä, herttaista ja kunnioittavaa viestintätapaa, vaikkapa tyyliin: "kultaseni, olisitko kiltti ja veisit roskat ulos sillä aikaa, kun tiskaan" tai jotain muuta vastaavaa.
Kovimpa hienon nimen olet keksinyt laiskuudelle ja siivottomuudelle.
Viittaako siis tuo auktoriteetti sinuun. Eli talossa ei tapahdu mitään, jos sinä et sano. Sinä taas näyttäydyt miehellesi auktoriteettina, jolloin hän ei tottele?
Jos sinä olet miehellesi auktoriteetti, niin liittonne on pahasti pielessä. Teidän kuuluu olla tasavertaisia kumppaneita.
Onnea vain jatkoon
Kammottava sana, auktoriteettikammo... ja kaikenlisäksi väärä.
Jos mies luistaa kotitöistä eikä edes vie roskia roskiakseen, niin teillä on suhteessa todellinen parisuhde- ja vuorovaikutusongelma. Tavanomaisiin hyviin tapoihin kun kuuluu korjata omat jälkensä. Myös kotitöihin osallistutaan automaattisesti. Ei siinä mitään pyytämisiä tarvita.
Jos asiallinen keskustelu asiasta auta, niin sinulle jää kaksi vaihtoehtoa. Erota tai jatkaa samalla tavalla.
Juuri noin.
Hyi helkkari minkä porsaan kanssa olet yhdessä! Mieti haluatko jatkaa elämääsi moisen kanssa, ei se muutu. Likainen mies jota ei haittaa vaikka kämppä hukkuisi paskaan.
Ei+puhettakaan+mistään+auktoriteetista.
Asia ratkesi noin yksinkertaisella viestinnällä. Koska sinulla oli järki päässä. Kaikilla ei ole.
Ei tuo mitään auktoriteettikammoa ole. Yksinkertaisesti mies ei piittaa sinusta sen enempää kuin siisteydestä.
Ei tarvitse tehdä koska sinä hoidat kaiken. Tee kotityö lakko. Pese vain omat vaatteesi ja petaa vuoteesta vain oma puolesi. Osta kaupasta vain itsellesi ruokaa ja kokkaa vain itsellesi. Kata pöytä vain sinulle ja sytytä kynttilä pöytään ja muistele niitä hyviä aikoja kun nautitte yhdessä ruokailusta kynttilänvalossa. Lopeta siivoaminen ja jos hän moittii epäsiisteydestä niin kerro mistä moppi ja imuri löytyy jos herraa häiritsee. Kenenkään ei kuulu eikä pidä olla aikuiselle isä tai äiti joka pyyhkii toisen perseen!! Jos olet mieslapsen kanssa parisuhteessa niin on aika päivittää joko miehen kotityötaitoja tai mies parempaan versioon joka kenties osaa myös puhua muustakin kuin urheilusta ja oluesta? But its up to you and what you want...
Ongelma on miehessäsi. Tuollainen ei ole normaalia. Miten ihmeessä mies selviäisi jos asuisi yksin?? Ihan uusavuton.
Ole hyvilläsi, ettei miehesi vastarinta saa konkreettisempia muotoja!
Millä edellytyksillä sinä pidät itseäsi miehesi suuntaan AUKTORITEETTINA?
Minä en olisi tuollaiseen naiseen tutustunut tervehtimistä pitemmälle.
Missä kivikaudella sinä elät?
Ymmärrätkö sinä mikä on auktoritetti käsitteen sisältö?
Toivottavasti et ymmärrä koska muuten asennemaailmasi on todella sairas!
Mieheltäsi puuttuu kasvatus. Elänyt lapsuutensa kuin pellossa. Harmillista, sillä silloin kasvatusvastuu siirtyy naisystävälle...
Kaikilta puuttuu kasvatus joltain osin. Jos joku onkin kovin siisti, niin ei välttämättä ole hauskaa ja rentoa seuraa.
Minusta tietty siisteys ja arkisten asioiden hoitaminen on itsestäänselvää. Liittyy ihmisen hyvinvointiin, terveyteen ja lisäksi erittäin oleellisesti vuorovaikutukseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, toisen ihmisen huomiointiin.
Parisuhteessa pitäisi olla esimerkiksi nämä perusasiat kunnossa:
- omat jäljet korjataan, kaikella on oma paikkansa. Kuten käytetyillä ja puhtailla vaatteilla, avaimilla, puhelimella. Kengät jätetään eteiseen/tuulikaappiin siististi. Ulkovaatteet ovat tietyssä paikassa. Pyyheliina laitetaan kuivumaan paikalleen suihkun jälkeen. Lattialta pyyhitään vesi viemäriin jne
- kodin huoltoon, kuten imurointi, tiskaus jne osallistutaan tasapuolisesti. Ei ehkä prikulleen 50/50, mutta ei niin että toinen tekee kaikki
- keittiö: aina viedään tiskiin omat ruokailuvälineet ja huuhdellaan ne. Pöytä pyyhitään.
👍👍👍
Kaikki ei aina ole noin yksiselkoista.
Minä elin 12 vuotta viikonloput täysihoidossa. Vaimoni hoiti kaiken. Kun perjataisin tulin kotiin klo18 tienoissa niin ryhdyin rentoitumaan.
Päivävaatteet vedin päälleni seuraavan kerran maanataisin klo 4 - 6:n tietämissä ja häivyin pois 5:ksi vuorokaudeksi.
Hienona ka minua rakastavana naisena vaimoni ei kertaakaan edes ilmeellään osoittanut kielteistä asennettaan tähän järjestelyyn. Rinnetalossa oli kuitenkin omat puuhansa. Viimeiset vuodet yläaste- ja lukioikäisistä lapsistamme oli vaimolle apua siivouksessa, pyykeissä ja pihatöissä varsinkin talvisin.
Luonnollisesti jos toinen ei ole edes paikalla, hän ei voi osallistua kotitöihin.
Tiedän kuitenkin paljon ihmisiä, bisnestyyppejä, kv-asioiden parissa työskenteleviä, muusikoitakin... nyt heillä on aikaa olla kotona...jne joilla teidän järjestelynne ei toimisi ollenkaan. On nimittäin niin, että jos toinen matkustaa, sanotaan vaikkapa 200 päivää ( tai rapeat päälle) vuodessa, tai vaikka "vain" 100-150 päivää, niin se ei vaan käy päinsä, että hän tulee aina kotiin vain "rentoutumaan". Juuri tuon edellisen vuoksi (jos toinen ei ole edes paikalla,..) hänen pitää osallistua kodin töihin, ja vähintään lastenhoitoon silloin, kun hän ON paikalla. Koska muutenhan toinen puoliso ei voi rentoutua koskaan.
"Matkatyöläinen" (oli sitten duunari tai asiantuntija), joka odottaa kotiin matkalta palatessa (joka viikko reissuja) että lapset ovat hiljaa, koti on siisti , puoliso palvelee tai antaa olla rauhassa, kun HÄN rentoutuu, tekee juuri virheen kaikessa noissa mitä sanoin "vuorovaikutukseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, toisen ihmisen huomiointiin." Ajattelee vain omaa itseään tämä tyyppi, hän on kuin vieraileva tähti kotonaan. Sitten läksyttää perhettä, kun eivät annakaan ablodeja ja röyhkeästi jopa saattavat pyytää jopa tekemään jotain.
Mutta kun tuo toimi mainiosti ne tarvittavat 12 vuotta.
En laskenut matkapäiviä koska ne eivät olleet matkapäiviä vaan työt olivat muualla. Pisin rupeama oli 6 vuotta ja lyhyin 2 päivää. Muut siltä väliltä.
Jo avioliittomme parin ensimmäisen vuoden aikana olin muualla viikon jaksoissa yhteen laskettuna noin 6kk.
En ajatellut vain itseäni vaan vaimoni kanssa sovittua yhteistä tavoitetta joka vaati kuvaamani työjärjestelyt.
Olisin voinut jäädä kotipaikkakunnalle työttömäksi kotivihtoriksi mutta samalla olisivat tulevaisuuden suunnitelmamme tuhoutuneet.
Lapsemme olivat normaaleja lapsia. Kavereita. Koulussa menestyviä ja harrastavia. Kotitöihin osallistuvia kykyjensä mukaan. 12v alkaen täysipainoisia kotitöiden tekijöitä sekä sisällä, että ulkona. Loppuajan vaimoni joutui hoitamaan talon yksin.
Onneksi vaimoni oli niin pienipalkkainen, ettei hänen korvaukseton kotiolonsa pahemmin heilauttanut perhebudjettiamme. Kun lapset varttuivat riittävästi niin hän meni puoliaikatyöhön tapaamaan ihmisiä ja virkistäytymään.
Suunnilleen ennakkokaavailujemme mukaisesti pystyimme "eläköitymään" vaimoni ollessa 52v ikäinen.
Kertaakaan noiden vuosien aikana vaimoni ei edes ilmeellään osoittanut tyytymättömyyttään. Päin vastoin. Puutteen torjunnan pari viimeistä kuukautta kävin töissä naapurikunnassa kotoa käsin.
Parin viikon jälkeen vaimoni kerran rähjäsi. Ruokaa saa kantaa selä vääränä. Paikat sotkeentuu. Astioita likkaantuu. Ei uskos mite paljo aikuinen mies aiheuttaa työtä.
Hän oli tottunut siihen, että vuosikaudet palatessaan lauantaisin työstään klo15,15 oli talo siivottu ja kahvipöytä valmiina. Minun roolini oli lähinnä lasten pomotus.
Tuon ajan jälkeiset parikymmentä vuotta ovat sujuneet toisissa merkeissä.
Miksi näillä palstoilla nähdään kaikki mahdollisimman synkässä ja ilkeässä valossa?
Synkeässä ja ilkeässä valossa näkemistä tuossa edellisessä kirjoituksessa ei ollut kysymys. Vaan yksinkertaisesti siitä, että se mikä sopii ja toimii yksillä ei sovi eikä toimi toisilla. Teillä tuo järjestely toimi siksi, ettei vaimosi käynyt töissä, hoiti lapset kotona ja halusi sitä. Eikä muutenkaan perustanut mistään muusta elämästä kuin lapsista ja talosta. Ei edes rentoumisesta.
Ap:n mies on kuitenkin laiska ja piittaamaton eikä vähääkään välitä ja kunnioita ap:ta.
Totta turiset perusasioista. Kaikille ne vaan ei nykyään ole perusasioita.
Lapsena kiersin ystävän/ystävien kanssa aika tasan tarkkaan tutustumassa lähes jokaiseen omakotitalon asukkaiseen neljän korttelin säteellä. Kansakouluaikana jo vähän pidemmälläkin. Näin jälkikäteen laskettuna tutustuimme kymmeniin perheisiin, tapasimme varmasti yli sata aikuista vuosien aikana. Se oli varsin kokemusperäistä oppimista ihmisistä, kiinnostavaa. Lisäksi kiersin äitini mukana vuoden hänen työpaikoillaan ja tapasin paljon vanhoja ihmisiä. Jokaisessa kodissa oli järjestys , jota vaalittiin 60-70-luvulla. Ystävieni kodeissa isät ja pojat osallistuivat myös päivittäisiin ruuanlaittoihin, viikkosiivouksiin ym. jos perheen äiti kävi töissä.
Ihmisen epäsiisteys on hengenheikkoutta.
Vaimoni rentoutuminen? Matkustelimme lomillamme jo silloin kun nuorin penska oli parivuotinen. Yhteisvastuullisuus toimi täysin. Minä hoidin käytännöllisesti katsoen kaiken! Kuvittelin myös, että vaimoni yksin tekemät tekstiilien tähyilyreisut olivat jonkin tason rentoutumista.
Rentoutumista sivunnee sekin, ettei vaimoni ole tarvinnut yhtenäkään minun loma-aikana aamulla tehdä itselleen aamiaista.
Nyt kun eläkeläisellä ei ole lomaa niin vaimo hoitaa aamupalansa kotona ollessamme itse.
Matkoilla ja Espanjassa ei vieläkään ole ollut siihen tarvetta. Rankin osuus E:n asunnollamme on teepussin liotus parvekkeella odottaessaan minun tuomaa känttyä.
Olisiko mielenilmaus sun lusmuiluas kohtaan. Mee töihin niin eiköhän tuo lopu. Kun ei seurustele, ei tartte olla kenellekään vastuussa tekemisistään. Kyllä suhteessa pitää sitte enemmän miettii, ettei nyt aivan loiseksi heittäydy. Kodinhoitoa ei lasketa työksi, pääninisteriki ehtii hoitaa omat siivouksensa työnsä lisäksi. Tsemppiä!
En kyllä mitenkään saa tähän sopimaan mitään auktoriteettikammoa? Ihan tavallista vetelyyttä ja lusmuiluahan tuo on. Lapsellista kiukuttelua korkeintaan jos uhmaa kun huomautat siivottomuudesta.
Enpä itse kovinkaan korkealle arvostaisi tuota tyyppiä. Mutta kuka mistäkin tykkää....
Jos vaimoni haluaisi AUKTORITEETTIINSA vedoten saada minuun enemmän työintoa ja siisteyttä niin vaikutus olisi täysin päinvastainen.
Parisuhteessa ei ole AUKTORITEETTEJÄ!
On vain erilaisia osaamisen ja vastuun alueita ja hiivatin paljon yhteisiä, korvamerkitsemättömiä juttuja!
Kun asiat ovat kunnossa niin kummankaan ei tarvitse "teetättää" toisella mitään vaan askareet jakautuvat luonnostaan. Eivät olemattoman AUKTORITEETTIN perusteella!
Vitun työtön valittaja, toinen tekee 8h työpäivää ja sinä et jaksa tehdä tuntia kotitöitä?
Herää aiemmin siivoamaan, pyykkäämään, tiskaamaan ym. niin ehdit enemmän eikä sinun tarvitse hiki hatussa häärätä.