Heip!Olen kahteen otteeseen lähtenyt 3 lapseni kanssa väkivaltaista miestäni turvakotiin pakoon ja jopa muuttanut omaan asuntoon.Nyt olen palannut takaisin kotiin,mieheni luokse ja käymme pariterapiassa.Onko kellään kokemuksia "parantuneista" miehistä?Voiko väkivaltaisuudesta ja mustasukkaisuudesta parantua?
voiko väkivalta loppua?
Satine1
185368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei se lopu. Ei koskaan. Hyvä jos edes eron jälkeen. Itselläni tosi pahoja kokemuksia. Ei auttaneet turvakodit ei lyömättömät linjat ei mikään. Kun kerran lyö, lyö toistekin. Naista on niin helppo pitää "tossun alla" uhkaamalla väkivallalla. Pelkkä tietoisuus siitä, että mies voi lyödä pitää naisen varuillaan. Et koskaan unohda, että miehesi on sinua lyönyt. Haavat ovat syviä, eivätkä ne koskaan kunnolla arpeudu. Asia tulee tavalla tai toisella mieleen aina uudestaan ja uudestaan. Eroa, jätä se mies. Pelasta itsesi ja lapsenne.
... kyllä ajatellutkin,ja paljon.Ei mene päivääkään etten kadu sitä että luovuin omasta asunnostani ja palasin takaisin,vaikka fyysistä väkivaltaa ei nyt olekaa tapahtunut sen jälkeen kun palasin.Mutta jatkuva pelko ja varuillaan olo nakertaa sisältä päivä päivältä enemmän.On meillä ennenkin ollut jopa vuoden tauko ettei ole fyysistä väkivaltaa ollut ja aina se on alkanut uudelleen.Kun vaan jostain sais voimia niin paljon et lähtis eikä alkais tuntemaan syyllisyyttä perheen rikkomisesta,syyttelyssä kun mies on maailmanmestari tasoa.Jännä miten se osaakin kääntää asian niin päin että minä tunnen syyllisyyttä...
Kun olet jo kahdesti osannut lähteä, osaat tehdä sen vielä kerran lopullisesti. Jo nyt koet väkivaltaa kontrollin ja syyllistämisen ja pelon muodossa. Älä jää odottamaan lyöntejä, sillä nehän tulevat. Jos et halua hyväksyä väkivaltaisessa liitossa elämistä, sinun pitää erota ja lopullisesti
Älä alistu siihen syyttelyyn. Tottakai hän sen taidon osaa. Niin mun ex miehenikin sai minut aina uskomaan, että vika lyömiseen oli minussa. Mieti, miten lapsenne kärsivät tilanteesta. Ei ole heillekään helppoa lähteä isää karkuun turvakotiin tai minnekään muualle. Oma lapseni lopulta sairastui vakavaan masennukseen, kun en älynnyt lähteä ajoissa! Lähde vielä kun voit!!!
Omalta kohdaltani voin todeta että lyöminen loppui siihen kun tajusin itse lähteä... tein sen virheen että palasin.... ja homma jatkui...
Sitten lähdin ja ukko hankki uuden eukon jota mätki.... sain puhelunkin sukulaisilta....
Ei pahemmin naurattanut kun ajattelin sitä 3 lapsen äitiä....
Jokainen on oman onnensa seppä... joten ala takoa itsellesi uutta kotia !
Tsemiä :-)
Johanna
Ps: kyllä ne osaa syyllistää sinua lyömisen jälkeen... tuttu tunne.. se on psykopatiaa...se
Vaikka olisitkin itse valmis jäämään ja kärsimään edelleen, ajattele edes lastesi parasta. Oma äitini oli kuin sinä (ja on edelleen), lähti moneen otteeseen ja hommasi myöskin oman kämpän, mutta palasi aina. Ja minä seurasin mukana ja jouduin katselemaan vanhempieni riitoja ja hakkaamista. Pienempänä tuollainen elämä tuntui minusta täysin normaalilta ja koitin tukea äitiäni parhaani mukaan, mutta aikuisempana nuo lapsuuden haamut ovat alkaneet jälleen kummitella. Voisin sanoa, että olisin nyt onnellisempi ja tasapainoisempi, jos äitini olisi lähtenyt aikoinaan lopullisesti.
Ja mitä väkivaltaisuudesta parantumiseen tulee, en usko siihen. Isäni tosin lopetti fyysisen väkivallan, mutta henkinen jatkuu edelleen. Ei ihminen noin vain muutu jos ei omaa tahtoa ole, ja tuollaiset ihmiset harvoin näkevät itsessään niin paljoa vikaa, että osaisivat niistä pyrkiä eroon.
niin.Fyysinen väkivalta kyllä on nyt loppunut mutta henkinen jatkuu,päivä päivältä pahempana.Kiitos kaikille mielipiteistänne ja kokemuksistanne.Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä päätöksen tulevaisuudesta mikä olisi parasta itselleni ja lapsilleni.
Olen myös isäni väkivallan uhri. Äiti ei uskaltanut lähteä nyrkin ja hellan välistä...
Isä uhkasi tappaa meidät jos hänet jätetään... Nyt niitä haavojoa on paikattu terapissa 2 vuotta ja ikää minulla on 33V.
Onnea uudelle tulevaisuudelle, johon ei kuulu väkivaltaa...
Keväisin terveisin...
väkivalata vain paheni,sain kuulla olevani syyllinen koska ärsytin häntä?Mutta jos näin ajatellaan silloinhan kuka vaan voisi lyödä ketä vaan jos sattuu ärsyttämään.Ihmettelen hänen uutta naistaan kun kehuu minulle kuinka hyvin heillä menee-koskaan eivät riitele?Mutta jos voin sanoa mielipiteeni se on-lähde pois!
Mikäs asennevammaisen "parantaa"?
..ei ikinä se lopu..jos lyöminen loppuisikin, niin henkinen jatkuu..koko ikäsi saat olla "mielinkielin"..ja siltikin..
kun sinä lähdet suhteesta pois.
En ymmärrä, miksi esim. sinun on niin vaikea ymmärtää, että sinun on itse pelastettava itsesi ja lapsesi. Kukaan ei tee sitä puolestasi.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että paras vaihtoehto lapsillesi on väkivaltainen miehesi? Sitäkö heille tahdot väenväkisin tarjota?
Itse en voisi koskaan sallia minkäänlaista väkivaltaa lapsiani kohtaan tai saatikka itseäni!!!!
Joten herää jo, ja kasva aikuiseksi...
Täällä tuntuu saavan paljon ohjeita lähteä pois,ainoa keino lopettaa väkivalta.Paljon mahdollista,että se olisi ainoa keino pelastaa itseni ja lapseni.Ehkä sitten lapsellisuukissani vieläkin jään ja katson,josko mies tuosta muuttuisi,yritystä ja halua sillä on ja paljon.Aloitimme pariterapian,kestää 2kk,jossa allekirjoitimme sopimuksen joka kieltää kaiken väkivallan,fyysisen ja henkisen.Katson nyt ainakin sen loppuun ennen lopullista päätöksen tekoa.Lapsellisuuksissani haluaisin uskoa että ehkä minun mieheni on sitten se ensimmäinen poikkeus,joka rakastaa minua niin paljon että on valmis muuttumaan pitääkseen minut ja lapset luonaan...
Niin minäkin kuvittelin lapsellisuuttani, että parisuhdeterapia lopettaa jatkuvan pelon ja oman minuuden pienentämisen ja vähentämisen. Terapia meni siihen, että mies alkoi sanella ehtoja kuinka minun tulee käyttäytyä, ettei hän provosoidu ja lyö...
En tiedä miten on sellaisessa tilanteessa, jossa mies myöntää rikoksensa ja HALUAA saada apua käytöshäiriöihinsä. Tässä minun tapauksessani oli kysymyksessä narsistinen persoonallisuushäiriöinen tyyppi, joka ei itse nähnyt tehneensä mitään väärää koska 'syy' oli minussa. Ero oli ainoa mahdollisuus minulle saada takaisin normaali elämä.
Itse en tiedä voiko väkivaltaisuudesta parantua..isälleni kävi näin,kerta riitti,äiti antoi anteeksi ja uskoi parempaan.eronneet he jo ovat,mutta ei ole isän uusissa suhteissa ollut väkivaltaa.Nyt minun poikaystäväni pahoinpiteli minua(olen raskaana) ja olen toistaiseksi uskaltanut ottaa riskin ja uskoa huomiseen.pelko on ainainen,siitä en pääse heti eroon,sen tiedän.haluan kyllä uskoa että hän muuttuisi,ihan lapsenkin takia. Aina kun riitelemme,pelkään että käykö hän käsiksi..Muuten suhteemme voi hyvin,tosin syyllisyys painaa jos sittenkin teen väärin..Anteeksi,halusin vain kirjottaa kokemuksia tänne..
Kyllä se vaan niin on että kun toista rakastaa,niin haluaa uskoa parasta.Sanoisin että olet aika vaarallisilla vesillä,jos lyömistä on esiintynyt jo ennen raskauttasi.Meillä se alkoi vasta toisen lapsen jälkeen ja kolmas tehtiin siinä toivossa että lyöminen ym väkivalta loppuisi,vaan toisin kävi...Nyt toivoisin asioiden muuttuvan,mies myöntää tehneensä väärin,ei syytä minua ja on valmis tekemään mitä vain,käymään terapiassa ja oikeasti haluaa parantua.Isänsä ja veljensä ovat ihan samanlaisia,paitsi että he eivät myönnä vikaa olevan itsessään,vaan muissa.Pitävät miestäni outona kun myötäilee vaimoaan ja käy terapiassa.Heidän mielestä vika on aina naisessa jos mies lyö,"pitäähän se akka jotenki saada hiljaseks...".Että näin...Voimia ja toivottavasti raskautesi sujuu hyvin.
Odotan toista lastamme ja toivon että väkivalta on menneisyyttä. Ensimmäistä odottaessani mies potki raskauden alkuvaiheessa (kun ärsytin ja nalkutin) sen verran voimakkaasti että sain keskenmenon. Nyt olen oppinut kuinka miehen aikana käyttäydytään, eikä ole lyönyt. Laskettu aika kolmen kuukauden päässä ja hyvin menee.
Hälytyskellot alkoivat heti soimaan päässäni kun luin viestisi,Olet oppinut kuinka miehesi seurassa
käyttäydytään?Etkö voi käyttäytyä omana itsenäsi,sanoa mitä haluat,tehdä mitä haluat?Jos oikeasti haluat sen paremman huomisen,menkää terapiaan ja äkkiä,molemmat.Väkivaltaisuus ei parane itsestään,siihen tarvitsee apua.Itse olen elänyt 12v parisuhteessa,6 viimeistä vuotta väkivaltaisessa suhteessa.Tilanne vain paheni,kunnes muutin pois kotoa lasten kanssa(meillä on 3 alle kouluikäistä lasta).Siinä vaiheessa vasta mies ymmärsi että on käyttäytynyt väärin ja lähti terapiaan.Kävimme molemmat 5kk vertaistukiryhmissä ja perheasiainneuvottelukeskuksessa terapeutilla,kumpikin omallaan.Nyt olemme aloittaneet pariterapian ja oppineet ymmärtämään itseämme ja toisiamme ja olemme matkalla sinne parempaan huomiseen missä ei ole niitä väkivallan tummia pilviä taivaalla.Asumme jälleen saman katon alla ja olemme oppineet hoitamaan parisuhdetta.Miehesi täytyy ymmärtää että on tehnyt väärin ja haluta parantua jos haluat teille sen paremman huomisen.Jos mies ei ymmärrä tehneensä väärin eikä halua apua ulkopuolelta,voin sanoa ihan suoraan että se lyö sinua vielä vastaisuudessakin ja menee vain pahemmaksi kerta kerralta.Pelasta itsesi ja lapsesi jos mies ei suostu ottamaan ulkopuolista apua parisuhteen pelastamiseksi.Voimia,toivottavasti teille koittaa se parempi huominen.
Satine1