Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että elämä on aivan liian tylsää ja tasapaksua? Mun elämä on kuin helvetin pitkä ja suora putki, josta näkee jo kauas mitä tuleman pitää. Silloin tällöin putkeen tulee pieniä mutkia, mutta nekin ovat korkeintaan vain muutaman asteen käännöksiä. Joskus (todella harvoin) tulee myös vastaan haarautumia, joista mä olen aina valinnut sen suunnan, joka näyttää suoremmalta ja helpommalta. Uloskäyntiä olen etsinyt koko elämäni ajan, mutta sitä ei vain tunnu löytyvän. Toivon mukaan mä löydän sen ennen putken päättymistä :/
Rutinoitunut elämä
supermario
7889
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kehitä itse pikkuhiljaa jotakin sivujuttua, josta sitten voi syntyä uusi haarauma.
kun teetkin joskus aivan päinvastoin mitä normaalisti. suosittelen lämpimästi =)
ja yksinkertaisista asioista on kyse,.. esimerkiksi liikkuminen, jos menet bussilla, kävele aina kun mahdollista. jos menet kiirellä paikasta toiseen, istahda jonnekin äimistelemään sitä, kun muilla on kiire. jätä puhelin himaan, tee jotain omaa kummallista (sama mitä) sellaisella hetkellä, kun se ei oikein sopisi (siis ota oma hetki).
ei tätä tarvitse tehdä silloin, kun alkaa olla todella tylsää. tee vähän ennen =)
ja nyt kun täällä sinkku- osastolle kirjoitan, niin seuraavan kerran kun näet niin kauniin ihmisen, että tekis mieli juosta karkuun, niin meepä ihan vaan vaikka piruuttas jututtamaan =)
ja taas aurinko paistaa, putki mutkistuu ja "Maailma Pelastuuuu" =) ekomiestä lainatakseni...
Ihan hyviä ehdotuksia, mutta tässä mun tavallinen päivä:
Herään, istun tietokoneen ääreen. Teen kotona etätöitä 8 tuntia. Töiden jälkeen käyn ehkä kaupassa. Tulen kotiin, teen safkaa, syön sen. Sitten katselen teeveetä tai surffaan netissä ja kirjoittelen keskustelupalstoille levottomia putkijuttuja. Sitten tutimaan.
Eli tuossa ei oikein voi tehdä päinvastaisia juttuja :/ Ekaks varmaan tarttis olla edes jotain juttuja, että vois tehdä sen päinvastaisen. Ja jos saisin itsestäni sen verran irti, että tosiaankin juttelisin jollekin tuntemattomalle ihmiselle (kun helvetti jäätyy), niin todennäköisesti siinä vaiheessa, kun mun jutut alkaisivat hipomaan tuota putkijutun tasoa, niin irmat kaikkoisivat välittömästi... olivatpa sitten mediakauniita tai vain kauniita. Eli supliikkimiestä musta ei saa vaikka roviolla poltettais :/
"Joskus (todella harvoin) tulee myös vastaan haarautumia, joista mä olen aina valinnut sen suunnan, joka näyttää suoremmalta ja helpommalta."
No niin, siinä se sun ongelmasi ydin onkin. Jos sä valitset aina sen helpoimman suunnan niin mitään uutta ja jännittävää - mikä rikkoisi tasaisen arjen - ei pääse edes syntymään.
Joten älä marise siellä tietokoneen äärellä vaan heitä kamppeet niskaan ja lähde tekeen jotain uutta ja ihmeellistä. Itse sä sen arkesi teet joten tartu hetkeen ja tee jotain uutta.
Rutiini on sitä että tekee samat jutut joka kerta aina samalla tavalla - vaikka voisi tehdä jotain joskus toisin. Se että junnaa pakoillaan on henkistä laiskuutta.
"Uloskäyntiä olen etsinyt koko elämäni ajan, mutta sitä ei vain tunnu löytyvän"
Niin, varmaankin siksi kun sä olet kävellyt niiden OHI ja "valinnut sen suunnan, joka näyttää suoremmalta ja helpommalta." .. Niinpä niin...*huokaa*
Tekisit jotain toisin jo tänään.
Joo tiedän, olen huono ihminen ja sontiaisellakin on mielenkiintoisempi elämä kuin mulla...
Se syy minkä takia oon niistä haarautumista aina sen helpoimman valinnut, niin on se että niissä mutkikkaimmissa vaihtoehdoissa on ollut aina jokin este tai ovi... jotkut ovat olleet hyvin naamioituja, joten en ole niitä edes huomannut, kuin vasta liian myöhään. Toisissa taas on ollut perkeleellisen paksut kalteriovet edessä, joihin en ole löytänyt avainta enkä ole myöskään jaksanut vääntää tankoja erilleen. Eli koska mä olen tyhmä ja heikko, niin en ole päässyt kokeilemaan niitä muita reittejä ollenkaan.
Nuo saattaa olla pelkkiä tekosyitä, mutta mä pelkään pahoin että ainoastaan helpolla ovella varustetusta haarasta mä saan itseni kammettua sisään... mutta ei semmosta ole ainakaan vielä tullut vastaan...
mutta seuraavassa elämässä ainakin minä olen aktiivisempi, rohkeampi, spontaanimpi, sosiaalisempi, ahkerampi, positiivisempi ja kaikinpuolin elinvoimaisempi!
menis vaan tää elämä nyt nopeesti loppuun :)
Joo tuohon itsekin pyrin. Mutta jos mun tuuri on seuraavassa elämässä yhtä "hyvä", kuin tässäkin elämässä, niin musta tulee seuraavassa elämässä todennäköisesti sontiainen tai jokin muu kyseenalainen eliö :/