30 vuotta yhteiseloa takana. Aiemmin puolisoni oli hyvin hellä, ymmärtäväinen ja kiinnostunut minusta ja yhteisistä asioistamme.
Muutaman viimeksi kuluneen kuukauden aikana hän on muuttunut lähes tunnistamattomaksi ihmiseksi. Poissa on kaikki entinen ja tilalle on tullut
kylmyys, töykeys, eikä mikään ennen tärkeä asia enää kiinnosta häntä. Katseesta hohkaa pelkkä kylmyys minua ja kaikkea mahdollista kohtaan.
Pelkkä asiasta puhuminen saa aikaiseksi suuttumusta, koska "lääkärille en mene, enkä lääkkeitä suuhuni laita"
Pitkän ja todella vaikean keskustelun päätteeksi hän myönsi kuitenkin olevansa masentunut ja ahdistunut. Vika ei kuulemma ole minussa ja olen yhä hänelle tärkeä (todella vaikea uskoa)
En usko, että hänellä olisi uutta suhdetta. Luulisin sellaisen merkit tunnistavani, mutta voiko ihminen todellakin muuttua masennuksen takia hyvin lyhyessä ajassa aivan kuin toiseksi henkilöksi? Mikään ei enää kiinnosta ja puolisoa kohtaan on kuin ventovieras.
Oma mielenterveys tässä alkaa pikkuhiljaa olla todella koetuksella, koska asiasta ei saa edes puhua. Mitä oikein tekisin?
Puolison masennus
41
2257
Vastaukset
- Anonyymi
Menkää yhdessä psykologin luo puhumaan tilanteestanne. Mitä muuta tuohon voi neuvoksi antaa.
samat oireet on siinä kun rakkaus kuolee.
ei vaan uskalleta erota kun arki pyörii kämppäkaveruuden voimin kuitenkin.- Anonyymi
Kyllä voi muuttua. Tai pikemmin muuttuminen tapahtuu aikaisemmin mutta alkaa näkyä vasta myöhemmin.
Ellet saa puolisoa edes hoitoon, ero lienee paras vaihtoehto oman mielenterveytesi vuoksi. Asiassa jeesaa FinFami, ota yhteyttä tarvittaessa.- Anonyymi
Huokaus. Heti kun toinen sairastuu, niin ei muuta kuin eroa kehiin. Siinä hyvä kiitos 30 vuoden avioliitosta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huokaus. Heti kun toinen sairastuu, niin ei muuta kuin eroa kehiin. Siinä hyvä kiitos 30 vuoden avioliitosta.
Jokaisen mietittävä ehdottomasti tuota puolison sairastumista myös omalta kannaltaan. On nimittäin niin, että jos sairastunut kieltäytyy hakemasta apua sairauteensa, niin mitään ei ainakaan tapahdu - paitsi huonompaan suuntaan. Kun sairastunut ei näe käytöstään puolison kannalta niin suhde kuolee.
Kuolleen suhteen jatkaminen on karhunpalvelus sekä itselle että kumppanille. Kaikki käytännön asiat jää ei-sairastuneen hoidettavaksi. Lisäksi hän on suuressa vaarassa sairastua itsekin. Masennus tarttuu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokaisen mietittävä ehdottomasti tuota puolison sairastumista myös omalta kannaltaan. On nimittäin niin, että jos sairastunut kieltäytyy hakemasta apua sairauteensa, niin mitään ei ainakaan tapahdu - paitsi huonompaan suuntaan. Kun sairastunut ei näe käytöstään puolison kannalta niin suhde kuolee.
Kuolleen suhteen jatkaminen on karhunpalvelus sekä itselle että kumppanille. Kaikki käytännön asiat jää ei-sairastuneen hoidettavaksi. Lisäksi hän on suuressa vaarassa sairastua itsekin. Masennus tarttuu.Masennus ei ole tarttuva tauti. Aloittaja itse päättää miten suhtautuu puolisonsa käytökseen.
Omaa elämää voi elää hyvin, myös siinä sen masentuneen rinnalla.
Voi koskettaa puolisoa, mitä sitten vaikka hän siitä vetäytyisikin pois, et pety, ajattelet, tuo johtuu masennuksesta tai jostain muuta sairaudesta, ei vastenmielisyydestä.
Tarkkailet ja koetat ymmärtää miksi puoliso käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, etkä ajattele, että nyt se on veemäinen, nyt se hyljeksii. Pistät hetkeksi oman minäsi ja pettymyksesi taka-alalle ja keskityt miettimään syitä puolison käytöksen takana.
Asiat voi hoitaa monella tapaa, myös masentuneen kanssa.
Jos helpolla haluaa päästä, ja ikävästä puolisosta eroon, niin siinä tapauksessa, ei muuta kuin eropapereita tulostamaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennus ei ole tarttuva tauti. Aloittaja itse päättää miten suhtautuu puolisonsa käytökseen.
Omaa elämää voi elää hyvin, myös siinä sen masentuneen rinnalla.
Voi koskettaa puolisoa, mitä sitten vaikka hän siitä vetäytyisikin pois, et pety, ajattelet, tuo johtuu masennuksesta tai jostain muuta sairaudesta, ei vastenmielisyydestä.
Tarkkailet ja koetat ymmärtää miksi puoliso käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, etkä ajattele, että nyt se on veemäinen, nyt se hyljeksii. Pistät hetkeksi oman minäsi ja pettymyksesi taka-alalle ja keskityt miettimään syitä puolison käytöksen takana.
Asiat voi hoitaa monella tapaa, myös masentuneen kanssa.
Jos helpolla haluaa päästä, ja ikävästä puolisosta eroon, niin siinä tapauksessa, ei muuta kuin eropapereita tulostamaan.Masennus on oikeasti tarttuvaa ja omia tunteitaan ei voi päättää.
"Omaa elämää voi elää hyvin, myös siinä sen masentuneen rinnalla."
Ei voi. Meidän koko perheen elämä oli yhtä helvettiä masentuneen ex-puolisoni rinnalla. Kyseessä on aivan samanlainen prosessi kuin elämä alkoholistin rinnalla. Kyllähän siinä hengissä voi pysyä, mutta kodin ilmapiiri kärsii, se on lopulta ihan sairas. Masentunut ei mitään, paitsi on masentunut. Hän ei puhu. Jos reagoi joskus johonkin niin negatiivisesti tai aivan sairaasti. Esim. alkaa huutaa täyttäkurkkua solvauksia ja syytöksiä lapselle, joka itkee. Itse olin jo niin lukinnut tunteeni, että varoin itkemistä viimeiseen. Etten saanut vihaa ja kiukkua vastineeksi.
Ongelma ei ole todellakaan ole masentuneen käytöksen "ymmärtäminen" johtuvan sairaudesta vaan pikemminkin se, ettei voi muuta. Mikään puhe ei tietenkään auta, toinen ei halua puhua mistään. Elää eri maailmassa täysin. Ei tee mitään ikinä kenenkään hyväksi, mutta huonoksi sen sijaan paljonkin. Eli saa raivareita. Puhuu ilkeästi.
"Jos helpolla haluaa päästä, ja ikävästä puolisosta eroon"
Todellakaan en päässyt helpolla. Jaksoin sietää masentunutta veetuilevaa puolisoa vuosia ja yrittää puhua - saada keskustelua aikaan. Kodista tuli niin itselleni kuin lapsille paha paikka. Lopulta ymmärsin nostaa hanskat tiskiin - lapsetkin jo siihen kehottavat.
Yleensäkin ohje, jossa masentuneen puolisoa kehotetaan "pitämään huolta omasta hyvinvoinnista" on helpommin sanottu kuin tehty. Silloin kun elämästä voi iloita vain kodin ulkopuolella ja kotiinpaluu on ahdistavaa ollaan erittäin syvissä vesissä.
Masentuneet ihmiset ovat erilaisia, samoin kuin ei-masentuneet. Masentuneissakin on paljon niitä, jotka pystyvät elämään melko normaalia elämää terapian ja tai lääkityksen avulla. Tällaisen masentuneen kanssa parisuhteen jatkaminen varmasti onnistuukin. Sitten on masentuneita, joiden toimintakyky on laskenut nollaan. Heitä ei kiinnosta hoito, tai he eivät saa siitä mitään apua vuosienkaan jälkeen. Tällaisten masentuneiden on hyvä elää yksin. Silloin he eivät ole haitallisia monelle läheiselleen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennus on oikeasti tarttuvaa ja omia tunteitaan ei voi päättää.
"Omaa elämää voi elää hyvin, myös siinä sen masentuneen rinnalla."
Ei voi. Meidän koko perheen elämä oli yhtä helvettiä masentuneen ex-puolisoni rinnalla. Kyseessä on aivan samanlainen prosessi kuin elämä alkoholistin rinnalla. Kyllähän siinä hengissä voi pysyä, mutta kodin ilmapiiri kärsii, se on lopulta ihan sairas. Masentunut ei mitään, paitsi on masentunut. Hän ei puhu. Jos reagoi joskus johonkin niin negatiivisesti tai aivan sairaasti. Esim. alkaa huutaa täyttäkurkkua solvauksia ja syytöksiä lapselle, joka itkee. Itse olin jo niin lukinnut tunteeni, että varoin itkemistä viimeiseen. Etten saanut vihaa ja kiukkua vastineeksi.
Ongelma ei ole todellakaan ole masentuneen käytöksen "ymmärtäminen" johtuvan sairaudesta vaan pikemminkin se, ettei voi muuta. Mikään puhe ei tietenkään auta, toinen ei halua puhua mistään. Elää eri maailmassa täysin. Ei tee mitään ikinä kenenkään hyväksi, mutta huonoksi sen sijaan paljonkin. Eli saa raivareita. Puhuu ilkeästi.
"Jos helpolla haluaa päästä, ja ikävästä puolisosta eroon"
Todellakaan en päässyt helpolla. Jaksoin sietää masentunutta veetuilevaa puolisoa vuosia ja yrittää puhua - saada keskustelua aikaan. Kodista tuli niin itselleni kuin lapsille paha paikka. Lopulta ymmärsin nostaa hanskat tiskiin - lapsetkin jo siihen kehottavat.
Yleensäkin ohje, jossa masentuneen puolisoa kehotetaan "pitämään huolta omasta hyvinvoinnista" on helpommin sanottu kuin tehty. Silloin kun elämästä voi iloita vain kodin ulkopuolella ja kotiinpaluu on ahdistavaa ollaan erittäin syvissä vesissä.
Masentuneet ihmiset ovat erilaisia, samoin kuin ei-masentuneet. Masentuneissakin on paljon niitä, jotka pystyvät elämään melko normaalia elämää terapian ja tai lääkityksen avulla. Tällaisen masentuneen kanssa parisuhteen jatkaminen varmasti onnistuukin. Sitten on masentuneita, joiden toimintakyky on laskenut nollaan. Heitä ei kiinnosta hoito, tai he eivät saa siitä mitään apua vuosienkaan jälkeen. Tällaisten masentuneiden on hyvä elää yksin. Silloin he eivät ole haitallisia monelle läheiselleen.Ymmärrän täysin mitä kirjoitat. Syvästi masentuneet ihmiset ovat juuri niitä, jotka eivät halua mitään hoitoa. Puoliso ja perhe vain sinnittelee päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Itse menin lopulta terapeutille, lapset myös. Ei todellakaan ole helppo elää masentuneen kanssa. Siinä kehittyy aivan liian hyväksi toisen tunnetilojen tarkkailijaksi. Voisiko nyt sanoa? Olisiko oikea hetki? Onnisiko? Lopulta kuitenkin toteaa, ettei niitä oikeita hetkiä ole eikä mikään onnistu. Itsekin yritimme lasten kanssa vain olla, sopeutua ja mukautua - mikään muu kun ei auttanut.
" puolisoa kehotetaan "pitämään huolta omasta hyvinvoinnista" on helpommin sanottu kuin tehty"
Parhaimmillaan tuo "hyvinvointi" on omaa jaksamista tukevien asioiden ja ihmisten asettaminen etusijalle. Ts. yrittää välttää kotona vietettyä aikaa. Totesin jostain sketsisarjasta tutun lausahduksen "kyllä *mikä tahansa* kotiolot voittaa" pitävän elämässäni täydellisesti paikkaansa. Kun menin yökylään kavereilleni tai siskolleni, piti etsiä myös lapsille yökyläpaikka. Lopulta en jaksanut. Ja huomasin olevan tosi raskasta yrittää ulkoistaa kodin ulkopuolelle edes hitusen verran sitä hyvinvointia. Ettei olisi räjähtänyt . Tai tosiaan itsenkin masentunut. Lääkäri kuten terapeuttikin sanoi, että masentuneen puolisokin ja lapset masentuu helposti. Viimeistään silloin kannattaa harkita eroa. Onneton parisuhde ei ole oman mielenterveyden menettämisen arvoinen. Lapsille masentunut vanhempi on vielä vaarallisempi, sillä he ovat vanhempiensa "armoilla". Tällaisessa tapauksessa ainoastaan toisen vanhempansa armoilla, sillä masentunut on täysin kykenemätön hoitamaan edes itseään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokaisen mietittävä ehdottomasti tuota puolison sairastumista myös omalta kannaltaan. On nimittäin niin, että jos sairastunut kieltäytyy hakemasta apua sairauteensa, niin mitään ei ainakaan tapahdu - paitsi huonompaan suuntaan. Kun sairastunut ei näe käytöstään puolison kannalta niin suhde kuolee.
Kuolleen suhteen jatkaminen on karhunpalvelus sekä itselle että kumppanille. Kaikki käytännön asiat jää ei-sairastuneen hoidettavaksi. Lisäksi hän on suuressa vaarassa sairastua itsekin. Masennus tarttuu.Tarttuuko alkoholismi, väkivaltaisuus ja pettäminenkin.
- Anonyymi
Ehdottomasti kannattaa tuollaisessa tilanteessa kääntyä Finfamin puoleen, nimimerkillä sieltä apua saanut. Finfameilla taitaa edelleen olla niitä puolisoryhmiä, ainakin Uudellamaalla toimii sellainen. https://www.finfamiuusimaa.fi/suljetut-ryhmat/puolisoryhma/
Maksutonta tukea ja neuvontaa myös heiltä saa!
- Anonyymi
Kyllä se masentaa jos joutuisi Suomalaisen kanssa olemaan.
30v kokemuksella.
Pitäisi puhua, mut vaatia ei suinkaan kuuntele, saati ymmärrä kuulemaansa.
Siksi keskustelut on vaikeita.
Yhteiset asiat on ne jotka nainen kokee tärkeiksi.
Kun on tarpeeksi yrittänyt, oppii olemaan hiljaa. Sitten sekään ei riitä.
Alkaa itsekin uskomaan, omaan huonouteensa.
Toi marttyyrin viitta on tosi tehokas ase. Se jos mikä syö ihmistä.
Ei ihme että masentuu. Selittää myös sen, miksi ei lääkehoito houkuta.
Masentunneelle ei ehkä syyllistäminen ole paras hoitokeino. Onko moinen mieleen juolahtanut?
Oma exä lähti syyllistämällä, marttyyrin viitta harteillaan, vieden kaiken vähänkään arvokkaan. Tyyliin, mitenhän selviät, kun hän lähtee? Vieläkin tarvitsisi kaikenlaista täältä mitä voisi viedä. Vieläkin haluisi satuttaa, ehkä tietämättään tai ymmärtämättömyyttään.
Kun kivireki putosi harteilta, alkoi elämäni paras vaihe.
Elämän palaset kuin itsestään alkoivat loksahdella paikalleen.
Toki myönnän että Itämaisella mystiikalla on suurin vaikutus asioiden laatuun.
Kiitän häntä vieläkin joka ikinen päivä. En vieläkään käsitä mistä hän löysi aina ne oikeat sanat. Mut sain puhua kun halusin ja sain olla hiljaa. Hän valvoi öitä kanssani, Vaikka meni töihin seuraavana päivänä. Sain olla heikko ja sain machoilla. Hän ei syyllistänyt eikä vaatinut.
Ei mun tarkotus ollut rakastua, Kun huomaa ja kuulee, ettei olekaan huono, alkaa vaistomaisesti tekemään asioita oikein. Sitten tulee myös niitä onnistumisia.
Kun tulee onnistumisia alkaa tulemaan myös menestystä.
Uusi työ tippui kuin itsestään syliini. Elämä alkoi hymyilemään ja minä sen kanssa. Idän ihme hymyilee kanssani, joka päivä kertoen minulle hyvyydestäni.
Hänen mielestään olen maailman paras mies. Totean asian olevan niin, mutta kerron sen olevan hänen ansiotaan.
Työkaverit pitävät mua hymypoikana. Hämmästyneinä kuuntelevat millaisessa suossa olin vain vajaa parivuotta sitten.
Ai niin. Alani työt ovat tällä hetkellä koronan vuoksi 90% pysäytetty. Minä kuitenkin lähden nyt töihin. - Anonyymi
Meillö myös 20v liittoa takana ja tuo tilanne on kestänyt jo vuosia. Jätin ehkäisyn pois 1.5v sitten kun ei sitä mihinkään tarvitse. Töissä käy ja pakon edessä tekee hommia. En tiedä mikä meidön suhde on nykyään kun en koe että olisimme edes kavereita. Kämppiksiä? Nukumme eri huoneissa. Miestä ei kiinnosta. Voin kertoa kokemuksesta että noilla psykologi hommilla ei tee mitään jos ei toinen tee itse aloitetta sinne lähtemisestä.
Itsellä ikää 37v ja olen kyllä miettinyt että irti olisi vissiin aika päästää. En halua edes kuvitella mitä elämä olisi 20 v päästä.. Itse touhuan kaikkea ja mies tuijottaa telkkaria. Kuka nyt mitenkin haluaa elämänsä käyttää...- Anonyymi
Niinpä. Eihän tuo teidän suhdekaan tuosta parane, ikävää on. Siihen paranemiseen ja parantumiseen vaaditaan ehdottomasti tekoja ja toimintaa, miehen omaa aloitetta.
- Anonyymi
Jos puoliso on 30 vuotta ollut hellä, ymmärtäväinen ja rakastava puoliso jonka kanssa on voinut keskustella asiasta kuin asiasta. Yhtäkkiä toinen muuttuu täysin päinvastaiseksi, ja kas se oma jaksaminen loppuu sinulla siihen. En ymmärrä asennettasi.
Jos parisuhteenne on ollut niin hyvä kuin mitä aloituksessa annetaan ymmärtää, niin kyllähän sinä nyt tajuat, ettei ihminen muutu noin paljon muutamassa kuukaudessa. Joku hyvin vakava täydelliseen käytöksen muutokseen täytyy olla.
Jos minä olisin sinä, menisin vaikka yksin lääkärin juttusille selvittämään mitä syitä puolisossa tapahtuneeseen muutokseen voisi olla. Miettisin mikä on muuttunut tämän koronan lisäksi puolison tai yhteisessä elämässä. Onko hänen työpaikalla sattunut jotain, onko kavereita sairastunut tai kuollut, onko teillä rahahuolia tms. joista et tiedä mitään.
Ja ilman muuta ottaisin yhteyttä puolison ystäviin ja kysyisin ovatko he huomanneet käytöksenmuutokset ja mistä se voisi johtua.
Ei ole mikään pakko jäädä parisuhteessa tuollaiseen tilanteeseen tumput suorana olemaan, kannattaa tehdä asian eteen jotain.
Siis jotain muuta kuin täyttää avioeropaperit ja pistää menemään.
Jos ensimmäisenä mielessä käy, että tahallaan kiukuttelee, en jaksa, painukoon helvettiin, niin ei se aloittajan avioliitto ole niin hyvä ja rakastava ollut ennen tätä vuottakaan kuin mitä hän kuvailee.- Anonyymi
Tämä. Eikä tässä kohtaa voi myöskään sulkea pois somaattisen puolen sairauksia, esim syöpä.
Mitä tapahtui ajatukselle " niin myötä-ja kuin vastamäessäkin? - Anonyymi
"Ja ilman muuta ottaisin yhteyttä puolison ystäviin ja kysyisin ovatko he huomanneet käytöksenmuutokset ja mistä se voisi johtua. "
Tuon neuvon jättäisin suosiolla väliin. Et nyt ymmärrä suomalaista ja vaikka vähän japanilaistakin ihmistä. Mikään ei ole sen kamalampaa, hirveämpää, nolompaa, kiusallisempaa, tuskallisempaa jne kuin se että omaa erittäin arkaa asiaa kuten mielenterveys kysellään ystäviltä. Ja vieläpä puoliso kyselee! Täydellinen kasvojen menetys. Kaikenlisäksi ystävät eivät erittäin todennäköisesti ole huomanneet mitään, eivät tiedä. Episodista aiheutuu se, ettei puoliso täysin varmasti puhu enää koskaan mitään. Vähäinenkin luottamus meni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ja ilman muuta ottaisin yhteyttä puolison ystäviin ja kysyisin ovatko he huomanneet käytöksenmuutokset ja mistä se voisi johtua. "
Tuon neuvon jättäisin suosiolla väliin. Et nyt ymmärrä suomalaista ja vaikka vähän japanilaistakin ihmistä. Mikään ei ole sen kamalampaa, hirveämpää, nolompaa, kiusallisempaa, tuskallisempaa jne kuin se että omaa erittäin arkaa asiaa kuten mielenterveys kysellään ystäviltä. Ja vieläpä puoliso kyselee! Täydellinen kasvojen menetys. Kaikenlisäksi ystävät eivät erittäin todennäköisesti ole huomanneet mitään, eivät tiedä. Episodista aiheutuu se, ettei puoliso täysin varmasti puhu enää koskaan mitään. Vähäinenkin luottamus meni.Sulla ei siis ole todellisia ystäviä. Olen pahoillani puolestasi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sulla ei siis ole todellisia ystäviä. Olen pahoillani puolestasi.
Kuule hei. Olehan nyt tarkempi.
Sinä kirjoitit " ilman muuta ottaisin yhteyttä puolison ystäviin"
Johon vastasin: "Et nyt ymmärrä suomalaista ja vaikka vähän japanilaistakin ihmistä. Mikään ei ole sen kamalampaa, hirveämpää, nolompaa, kiusallisempaa, tuskallisempaa jne kuin se että omaa erittäin arkaa asiaa kuten mielenterveys kysellään ystäviltä. " Jne jne
Kyse oli siis yhteyden ottamisesta PUOLISON ystäviin. Ei ap:n ystäviin. Ei minun ystäviin. Ymmärrätkö?
Minulla on kyllä todellisia ystäviä ja voin puhua heille mistä tykkään ja katson parhaaksi, mutta siitähän tässä ei ollut kyse, vaan nimenomaan puolison ystävistä.
Kirjoitin noin, koska ex-miehelleni oli aivan sairaan tärkeää, etten puhunut meidän yhteisille ystäville, joita oli peräti kaksi ( sisarukset), mitään hänen asioistaan. Ei se mitään, jouduin puhumaan kuitenkin sisaruksille, etenkin eron jälkeen, koska muut keinot oli jo käytetty. Mutta se oli kuitenkin eron jälkeen. Enkä olisi silloinkaan puhunut heille mitään ilman sellaista kutinaa, että he voivat tehdä asian hyväksi edes jotain. Ymmärtäen myös salata exältä kaiken sen mitä kerroin (ettei hän vain menetä niitä kasvojaan).
Kun lähdetään kyselemään ja kertomaan puolison asioista hänen ystäviltään, siinä on iso riski saada asiat, ihmiset ja kaikki ihmissuhteet entistä sekavammaksi. En suosittele sitä ollenkaan, etenkään liiton aikana. Omille ystäville voi tietysti puhua, jos puoliso ei tunne heitä.
Usein masentuneilla ja muilla mielenterveyspotilailla ystävät on harvassa. Etupäässä sellaiset läheiset ystävät, joiden kanssa he ovat päivittäin tai edes viikottain tekemisissä. Jos ovat tekemisissä työn, harrastuksen yms. parissa, eivät puhele siellä itsestään, niin todella vaikeaa tai mahdotonta siinä huomata onko käytös tai jokin muuttunut. Kun ystävät on harvassa eikä heidän kanssaan "harrasta" puhumista, pelkästään se on iso riski masentua. - Anonyymi
Näinhän se on, masennukselle on syy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuule hei. Olehan nyt tarkempi.
Sinä kirjoitit " ilman muuta ottaisin yhteyttä puolison ystäviin"
Johon vastasin: "Et nyt ymmärrä suomalaista ja vaikka vähän japanilaistakin ihmistä. Mikään ei ole sen kamalampaa, hirveämpää, nolompaa, kiusallisempaa, tuskallisempaa jne kuin se että omaa erittäin arkaa asiaa kuten mielenterveys kysellään ystäviltä. " Jne jne
Kyse oli siis yhteyden ottamisesta PUOLISON ystäviin. Ei ap:n ystäviin. Ei minun ystäviin. Ymmärrätkö?
Minulla on kyllä todellisia ystäviä ja voin puhua heille mistä tykkään ja katson parhaaksi, mutta siitähän tässä ei ollut kyse, vaan nimenomaan puolison ystävistä.
Kirjoitin noin, koska ex-miehelleni oli aivan sairaan tärkeää, etten puhunut meidän yhteisille ystäville, joita oli peräti kaksi ( sisarukset), mitään hänen asioistaan. Ei se mitään, jouduin puhumaan kuitenkin sisaruksille, etenkin eron jälkeen, koska muut keinot oli jo käytetty. Mutta se oli kuitenkin eron jälkeen. Enkä olisi silloinkaan puhunut heille mitään ilman sellaista kutinaa, että he voivat tehdä asian hyväksi edes jotain. Ymmärtäen myös salata exältä kaiken sen mitä kerroin (ettei hän vain menetä niitä kasvojaan).
Kun lähdetään kyselemään ja kertomaan puolison asioista hänen ystäviltään, siinä on iso riski saada asiat, ihmiset ja kaikki ihmissuhteet entistä sekavammaksi. En suosittele sitä ollenkaan, etenkään liiton aikana. Omille ystäville voi tietysti puhua, jos puoliso ei tunne heitä.
Usein masentuneilla ja muilla mielenterveyspotilailla ystävät on harvassa. Etupäässä sellaiset läheiset ystävät, joiden kanssa he ovat päivittäin tai edes viikottain tekemisissä. Jos ovat tekemisissä työn, harrastuksen yms. parissa, eivät puhele siellä itsestään, niin todella vaikeaa tai mahdotonta siinä huomata onko käytös tai jokin muuttunut. Kun ystävät on harvassa eikä heidän kanssaan "harrasta" puhumista, pelkästään se on iso riski masentua.Minä ehdotin ottamista yhteyttä miehen ystäviin koska olen mies ikäryhmästä 50-65v. Tämän ikäiset ja nuoremmatkin (25-57v) puhuvat keskenään syvällisistä ja oikeistakin asioista.
Täällä näkyy naisilla olevan hyvin heikko kuva miesten välisestä ystävyydestä. Täällä kuvitellaan etteivät miehet osaisi ottaa vakavasti ihmisessä tapahtuvia muutoksia.
Siinä olette väärässä, mies huolestuu kaveristaan siinä kuin nainenkin ja osaa puhua asioista asioina. Ei hän vittuile kaverin vaimolle jos vaimo ei joutavaa mustasukkaisuuttaan kyttää tai kysele vaan on aidosti huolissaan miehensä terveydestä.
Monet miehet puhuvat ongelmistaan kaverille mieluummin kuin vaimolleen, vaimoa ei tahdota turhan takia huolestuttaa, jos asia ei kuitenkaan ole mikään eikä mitään vakavaa vaikka se päässä pyörii ja hiertää ajatuksia.
Esimerkkinä, eturauhasvaivat. Kun mies alkaa kusemaan ruikkimalla ja toimitus kestää ja kestää, pelätään syöpää, mutta ei haluta mennä lääkäriin kun se tarkoittaa urologin sormea persiissä. Voin omasta kokemuksesta vakuuttaa ettei se ole mikään kiva juttu raavaalle miehelle ja näin sanovat kaikki ne miehet jotka minä tunnen. Monilla kusivaivaan liittyy myös potenssiongelmaa ja se jos mikä vetää miehen mielen matalaksi. Mutta ei näistä vaimoille kukaan mies ensimmäisenä mene avautumaan, kiukuttelee itsekseen ja murjottaa nurkissa, tekee mieli mutta pelkona on ettei kykene. Kiukuttelevat ja kärsivät siihen saakka kunnes on pakko eturauhasta höylätä. Toinen vaihtoehto on nöyrtyä ja syödä eturauhasen liikakasvulääkettä. Se taas pistää manboobsit kasvamaan ja ampumaan kuumaa ilmaa, tai suoraan sanottuna ei tule edes sitä kuumaa ilmaa. Orgasmit on mennyttä, miehuus on mennyttä, joutaa kuolla pois, on monen miehen ajatus tässä tilanteessa.
Tästä ollaan puhuttu porukoissa useampaan otteeseen, mutta ei se ainoa puheenaihe ole.
Viimeksi nuorempi kaveri kertoi puulaakimatsin jälkeen saunan lauteilla ensin muksujensa tekosista ja jatkoi samaan syssyyn käyneensä laitattamassa piuhat poikki. Ei hänen vaimon tarvitse pistellä ehkäisypillereitä eikä kärsiä niistä aiheutuvista vaivoista. Siitä tuli aika pitkät keskustelut minua vanhempien miesten kertoillessa, miten ennenvanhaan pulattiin kumien kanssa ja pelättiin vahinkoraskauksia ja siihen yksi sanoi, että hänellä on 12 lasta, eikä niistä ole yksikään vahinko vaan siunaus. Että silleen nämä jutut rönsyilee miesporukassa.
Masennus tai muut aivotoiminnassa tapahtuvat omituisuudet ja muutokset huomataan vaikkei asianomainen niistä mitään sanoisikaan. Esimerkkinä jos joku on kaveriporukassa tympeellä tuulella, on jatkuvasti ärtynyt ja tiuskii, niin aivan varmasti kysytään että mikä mättää, sano nyt suoraan. Samaten jos alkaa jutut kiertää samaa rataa ja näyttää siltä ettei kaveri muista kaikkea normaalisti.
Raha-asioista puhutaan monesti. Jos jollain tekee tiukkaa, annetaan muutama kymppi tai satanen jos ittellä on varaa irrottaa, tai jeesataan muuten esim. talkoitten muodossa jos toinen rakentaa hartiapankilla taloa tms. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun ollaan oltu jeesiä antamassa ja aina olen saanut hyvän mielen lisäksi myös fyrkat takaisin.
Kun aloittajan mies on kunnollinen tyyppi (ei mikään alkkis eikä rikollinen) oletettavasti käy normaalisti duunissa ja liikkuu muiden ihmisten parissa, niin onhan sillä oltava ystäviä tai joku sukulainen olemassa jonka kanssa on tekemisissä.
Tämän päivän mies ei mene kaveriaan nolaamaan eikä ala ilkkumaan että mitä se sinun eukko sun asioita meiltä kyselee, vaan ottaa aloittajan huolen tosissaan.
Noin suuri muutos miehessä muutamassa kuukaudessa huolestuttaa taatusti kavereitakin. Varmasti kaverit kertoo jos ovat huomanneet muutoksia.
- Anonyymi
Sanopa sille puolisolle, että jos hän oikeasti pitää sinua tärkeänä, niin kertoo mikä mättää. Kysy minkä vuoksi hän torjuu ja kieltää asioita itsestään. Vaikka useinhan on niin, että ihminen kuvittelee voivansa paeta asiaa kieltämällä/torjumalla sen olemassaolon. Se mitä ei myönnä, ei ole olemassa = Problem solved - näinhän halutaan itsepintaisesti ajatella.
Kyllä ihmiset voivat muuttua ja masentua. Yleensä se ei kyllä tapahdu yhdessä yössä. Usein merkkejä on ollut aiemmin, pidempään, mutta ei ole havainnut niitä ja pannut merkille. Etenkin pidemmässä suhteessa on niin lähellä, ettei näe. Toisaalta masentunut tai jokin muu mielenhäiriö voi tehdä ihmisestä taitavan näyttelijän. Sitähän varotaan viimeiseen asti, ettei puoliso huomaa. Koska jos puoliso huomaa, hän haluaa puhua. Kuka hullu sellaista haluaisi? - Anonyymi
Olet kylmettänyt välinne käyt vieraissa, et anna pillua miehellesi.
- Anonyymi
Kun se oma napa on vain tärkein, ei huomaa mitä ympärillä tapahtuu.
Sitten kun se alkaa haitata omaa elämää, ihmetellään miksi se *nyt* on muuttunut?
Se on se omatahto. Mut ei mietitä, mihin se yhteinen tahto on kadonnut?
Sit aletaan tivata, mikä mättää? Syyllistetään siinä tiivaamisessa vielä. Toinen ei enää jaksa tapella, niin parempi olla hiljaa. Miksi vastata kun toisen ymmärrys ei riitä?
Toinen vielä on sitä mieltä, että sen romuksi kiusatun pitäisi alkaa vetää nappeja. Itsessä ei tietenkään mitään vikaa.
Ei ihme ettei mikään enää huvita. Ei ihme ettei jaksa enää.
Sitä kuormaa on kasattu liian paljo. Jossain vaiheessa se vaan napsahtaa.
Ehkä mies jopa tietää, mikä auttaisi, mut pirttihirmulle ei ehkä uskalla sanoa.
Kodin pitäisi olla turvapaikka. Jos se ei sitä ole, pitäisi saada kodista lomaa.
Päästä siitä koko p... eroon edes vähäksi aikaa. Jos sanoo että pitäisi päästä edes muutamaksi viikoksi, hengittämään vapaammin, se harvassa suhteessa onnistuu.
Terapeutit, suuressa viisaudessaan etsivät vikaa miehestä. Ei nähdä metsää puilta. Ei oikeaa syytä vaan, seurausta pidetään syynä. Lisätään vaan taakkaa.
Useat miehet ovat sanoneet, että kyllä he haluaisivat lähtä Thaimaahan, mut ei uskalla edes kysyä.
Näin jälkikäteen tuntuu hölmöltä edes ajatella parisuhdetta, jossa ei uskalla puhua omista toiveistaan.
Nyt kun terveessä suhteessa, terveen naisen kanssa, jolla minuus on hallussa, arkikin on juhlaa.
Toki nytkin minua halutaan ohjata tiettyyn suuntaan, mut sinne mennään toinen toistaan tukien, kannustaen, rakastaen ja palkiten.
Ei tarvitse miettiä mitä voi sanoa, tai toivoa. Kaikesta voi puhua. Yhtään ilkeää sanaa en ole häneltä kuullut.
Voimme sanoa juuri niin kuin asiat on. Jos olen ärtynyt, voin sen sanoa. Myönnän että sitten pitää myöskin kertoa syy siihen. Hänenkään ei tarvitse miettiä, syyn johtuvan hänestä. Ei johdu :)
Hän tietää kuitenkin että jumaloin häntä, ja minä tiedän minua rakastetaan juuri tällaisena. Ei tarvitse luulla tai pähkäillä, kun sanotaan asiat niin kuin ne on. Ei suomalaiseen tapaan ilkeästi.
Onhan siinä sarkaa ollut opetella. Epäuskoista ajatella voinko niinku ihan oikeasti sanoa, juuri niinkuin minusta tuntuu? Toi niiku oikeasti ymmärtää ja on oikeasti kiinnostunut?
On kuin olisin rakkausterapiassa joka päivä.
Tiedämme toipumiseni kestää pitkään. 30 vuoden vahinkoja ei korjata vuodessa. Mut tiedän että nyt saan parasta minulle.
Tiedän myös olevani se johon hän empimättä tukeutuu. Homma kulkee molempiin suuntiin, silloin se toimii. Itsetunto kohoaa ja tuntee itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi.
Minä olen tärkeä. Hän on tärkeä. Me olemme tärkein. Meidän paras, on myös minun paras. Kun me olemme tärkein, myös meidän lähellä olevien hyvinvointi on meille tärkeää. Heille taas meidän hyvinvointi on tärkeää. Se on yksi parhaista opeista, mitä Thaimaassa olen oppinut.- Anonyymi
Ei kyllä sinullakaan ole kaikki ihan kunnossa. Ihannoit, jumaloit, nostat korokkeelle thainaisesi, alennat suomalaiset. Totta helkkarissa sinun hyvinvointisi on hänelle tärkeää, koska olet suomalainen/länsimainen ja sinulla on näin ollen rahaa (ellei sinulla niin ainakin Kelalla). Thaimaassa, kuten monissa muissa Aasian maissa - tai pitäisikö sanoa lähes kaikissa muissa paitsi Japanissa ja Etelä-Koreassa mikään ei ole naiselle niin tärkeää kuin "päästä" naimisiin = saada elättäjä itselle/suvulle. Naiskauppaa harjoitetaan, heitä ostetaan avioliittoon ympäri maailmaa. Naisia varastetaankin seksiorjiksi/-orjiksi (usein Kiinaan). Prostituutio kukkii.
Naisesi bisnes on pitää sinut tyytyväisenä, miellyttää, myötäillä, nuoleskella. Siinä hän on onnistunut hyvin. Ja mikä siinä - aivan varmasti teillä molemmilla voisi olla paljon huonommin ilman toisianne. Jumalointi on kuitenkin hyvin lapsellista ja sinisilmäistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kyllä sinullakaan ole kaikki ihan kunnossa. Ihannoit, jumaloit, nostat korokkeelle thainaisesi, alennat suomalaiset. Totta helkkarissa sinun hyvinvointisi on hänelle tärkeää, koska olet suomalainen/länsimainen ja sinulla on näin ollen rahaa (ellei sinulla niin ainakin Kelalla). Thaimaassa, kuten monissa muissa Aasian maissa - tai pitäisikö sanoa lähes kaikissa muissa paitsi Japanissa ja Etelä-Koreassa mikään ei ole naiselle niin tärkeää kuin "päästä" naimisiin = saada elättäjä itselle/suvulle. Naiskauppaa harjoitetaan, heitä ostetaan avioliittoon ympäri maailmaa. Naisia varastetaankin seksiorjiksi/-orjiksi (usein Kiinaan). Prostituutio kukkii.
Naisesi bisnes on pitää sinut tyytyväisenä, miellyttää, myötäillä, nuoleskella. Siinä hän on onnistunut hyvin. Ja mikä siinä - aivan varmasti teillä molemmilla voisi olla paljon huonommin ilman toisianne. Jumalointi on kuitenkin hyvin lapsellista ja sinisilmäistä.Kiitos kommentistasi. Joitakin pikku korjauksia sinun ennakkoluuloihin ja harhaisiin käsityksiin.
Hänen elintasoon nähden, olisin huono bisnes. Rahasta ei ainakaan ole kysymys. Sitä hänellä on vähintäänkin riittävästi. Hän myös kerryttää eläkettä itselleen. Vanhempien elämä on turvattu. Lapset koulutetaan niin pitkälle etteivät aikanaan ole hänestä riippuvaisia, kuten hänetkin on koulutettu. Se on heidän tapansa huolehtia toisistaan.
Rahan käyttö on mielestäni hyvinkin järkevää. Elämästä on tehty mukavaa, mut hänen ei tarvitse ökyillä. Niitäkin hänen suvustaan löytyy.
Yksi häneltä oppimani asia on juuri se että on lupa olla onnellinen. Ymmärrän että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kurttuotsaisuus. Muu on sinisilmäistä ja lapsellista. :)
Kyllä hän on nostanut minut jalustalle. Minä myös nostanut hänet jalustalle. Ei se ole keneltäkään pois. Päinvastoin. Hän tietää olevansa etuoikeutettu. On hyvin aktiivinen järjestämään hyvän tekeväisyyttä, etenkin lapsille. Pidetään hauskaa ja tehdään hyvää. Minusta siinä on asenne kohdallaan.
- Anonyymi
Mun silmään alottajan viestissä pisti, että puoliso ei edes suostu hakemaan apua. Kuulostan varmaan julmalta, mutta mielestäni jos kieltäytyy avun hakenisesta ja/tai edes jonkinasteisesta paranenisesta niin ei kannata jatkaa yhdessä. Tottakai, kun olette pitkään yhdessä olleet niin toista haluaa auttaa ja tukea, jos toisella ei kuitenkaan itsellä ole mitään halua parantua niin ei tilanne parane, vaan pahentuu. Sairastut ja ylikuormitut ap itsekin ennen pitkää. Suinpäin ei kannata lähteä vaan yrittää ensin kysellä mikä on ja tosiaan hakea apua. Keskusteluyhteys on myös tärkeä. Vaikka paranisikin sairaudestaan myöhemmin (voi olla muutakin kuin masennus, jos ei oo tutkittu), niin ero tulee. Rankat kokemukset syöpä ym.voivat myös henkisesti kasvattaa ihmiset toisistaan erille taudin jälkeen.
- Anonyymi
Myös minun mielestä on ehdottomasti noin. Hoitovastaisen ja puhumattoman masentuneen rinnalla ei kannata jatkaa. Turhan takia stressaa itseään.
- Anonyymi
Olin vuoden masentunut ja hain apua. Selvisi mistä masennus johtuu. Nyt haluan elää rauhassa ja onnellisena lopun elämän. Joskus katkeruus hiipii mieleeni, mutta kun tiedän, ettei syy ole yksin minussa niin helpottaa.
Puoliso haluaa eroon minusta, mutta tälle asialle en voi mitään. Hän elää vain itselleen, eikä huomaa vierellään olevia. Siksi on viisasta vain lopettaa.- Anonyymi
Masentuneen ym. exäni mielestä ajattelin aivan liikaa itseäni, vaikka olenkin uhrautuva. Tätä hän korosti silloin, kun halusi saada (taas) saada toimimaan minut haluamallaan tavalla. Eli hän tiesi uhrautuvuuteni ja käytti sitä häikäilemättä hyväkseen.
Halusin hänestä eron, se oli todella parasta ja lisäksi viisaksi.
" "lääkärille en mene, enkä lääkkeitä suuhuni laita""
Juuri näin. Mieluummin kuolee kuin menee lääkäriin.
Menee mainostuksen puolelle, mutta miten tapaukseen kävisi Jäärähuolto?
"Jäärähuolto ostetaan lahjakorttina ja annetaan Jäärälle esimerkiksi isänpäivänä, jouluna, merkkipäivänä, tai ihan vain osoituksena välittämisestä. Tämän jälkeen Aava huolehtii Jäärästä. Etukäteiskartoitus tehdään puhelimitse. Jäärä-hoitaja kysyy Jäärältä tämän terveydestä, elintavoista ja omista toiveista sekä ajatuksista. Tämän jälkeen Jäärä ohjataan kattaviin laboratoriotutkimuksiin, ja hänelle varataan aika Jäärä-lääkärille. "- Anonyymi
Vaimo on syönyt masennukseen jotain aamulla ja toista illalla , jottasaa unen, 40 vuotta .
Muutaman vuoden välein on miettinyt lopettamista, mutta perunut kun kaikki on niin hyvin ja on hyvä olla. Jaksaa kiinnostua, jalksaa kävellä ja nukkuu sikeästi. jaksoi myös 68v työssä.
En millään muista montaako lääkettä kokeiltiin, mutta nykyinen aloitettiin kun nuorin neljästä oli jotain 2 vuotias.
- Anonyymi
Aloittajan miehelle suosittelen ns. miesten terapiaa. KK hoitokuuri niin jaksaa taas hetken kotona.
Itse olen painajaisestani selviämässä. Jokainen päivä mennään parempaan suuntaan. Vaikeistakin asioista voidaan puhua syyllistämättä.
Juuri eilen puhuimme siitä, että olen joskus ärtynyt. Se menee jo toki alle tunnissa ohi, yleensä 10 min. Voin sanoa että se johtuu menneisyydestä, ei nykyisyydestä. Mulle sanottiin: Joo hän tietää että sen on psyykkistä. Eikä mua edes harmittanut. Myönsin sen olevan. Siitä jäi se syyllistäminen pois. Kun ei syyllistetä, ei tarvitse puolustautuakaan. Sanoin vain että, jos olen ärtynyt, halaa minua. Jos vastustelen, halaa kovempaan. Yleensä ymmärrän itse mennä ulos siksi kymmeneksi minuutiksi.
Eikä minun tarvitse miettiä, pysyykö asiat meidän välisenä, tapahtuu mitä tahansa.
Vuosien piinan jälkeen vaan joskus unohtaa, että mulla on nyt ihan oikeasti lupa olla onnellinen. Nyt on ihminen joka osaa ja haluaa rakastaa minua. Hän on kylläkin vähän liian hyvä ihmiseksi.
Ainakin omalla kohdalla, nyt kun mulle on sanottu olevani paras mies, sitä alkaa myös tavoittelemaan. Muutenkin on alkanut elämässä tapahtumaan positiivisia jopa uskomattomia asioita.
Elämä on todella helppoa ja nauinnollista, kun tiedän että rakas on aina minun puolellani. Emme kilpale ketään vastaan. Asioista on helppo löytää ratkaisu, koska päämäärä on aina sama. Meidän paras.
Entisestä elämästä muistuksena exä kävi viimeviikolla, vielä yritti saada minut suuttumaan, vaikka itse lähti, ja erostakin on jo aikaa. En vaan ymmärrä miksi?
En ihan usko siihen, että hän vaan halusi muistuttaa, kuinka hyvin minulla nyt menee.
Jos joku miettii alussa mainitsemaani miesten terapiaa. Se on kk loma Thaimaassa yksin/ kerran vuodessa vähintään. Toki pitää olla halu parantua.- Anonyymi
Älä jaksa jauhaa Thaimaasta. Oikeiden miesten terapia on mökillä, kalastaminen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä jaksa jauhaa Thaimaasta. Oikeiden miesten terapia on mökillä, kalastaminen.
Niinpä... Thaimaassa ollaan kiinnostuneita vain ja ainoastaan hölmöjen turistien rahoista.
- Anonyymi
Noille jotka heti eroa ehdottelee kun puoliso sairastuu, sanoisin että ajatelkaa nyt asiaa niin päin että jos itse olisittekin se sairas osapuoli. Onko hyvä kun siinä tilanteessa teidät kaiken muun kivun lisäksi hyljätään?
On liian kevyttä ehdotella heti eroa puolison sairastumisen takia. Se osoittaa pelkästään itsekästä kylmyyttänne ihmisiä kohtaan, rakkautta en siinä näe tippaakaan vaikka yritättekin puolustaa terveempää puolisoa! Terve aina pärjää paremmin.- Anonyymi
Ei ole ihan noin yksinkertaista. ap ei kirjoittelisi täällä, jos masentunut olisi reagoinut positiivisesti puhumiseen.
" asiasta puhuminen saa aikaiseksi suuttumusta, koska "lääkärille en mene, enkä lääkkeitä suuhuni laita"
Jossain vaiheessa terve puoliso väsyy kysymiseen ja ehdotuksiin hoitoon hakeutumisesta. Se kuormittaa tervettä puolisoa- ja pitkittyessä saa myös hänet sairastumaan. Sen vuoksi täällä ei ole puolustettu tervettä puolisoa vaan tervettä järkeä. Se kun valitettavan usein etenkin mielensairauksiin sairastuneilta puuttuu. Samalla altistaa terveen puolisonkin sairastumaan, ja menettämään elämänhallinnan. Onko sitten hyvä. kun on kaksi sairastunutta?
Kuten tässäkin auttaa ainoastaan selkeän rajan vetäminen. Miettiminen mikä on kohtuullista ja mikä ei - sekä toisen että oman itsensä kannalta. Tosiasia on, että sairaus menee jatkuvasti huonompaan, ellei sitä hoida. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä haluttomampi sairas on sitä hoitamaan. Näin se vaan menee. Siksi ap.n kannattaa laittaa deadline. Mies menee hoitoon x päivämäärään mennessä. Sitten katsotaan lisää mitä tehdään, ja miten jatketaan. Jos jatketaan. Ei jatketa, ellei toinen hakeudu hoitoon.
- Anonyymi
Kokemuksesta voin hyvin sanoa että kyllä voi.
Tässä tilanteessa ensisijaisen tärkeää on että keskustelette ja juttelette, koko ajan ja paljon, että kannustat puolisoasi esim. takaisin jonkin harrastuksen pariin joka hänellä on ollut.
Kutsu yhteisiä kavereita ja tuttavianne kylään. Olen varma että puolisosi ei halua näyttää masennustaan heille, vaan aktivoituu ja on vieraanvarainen ja puhelias. Ja jos näin käy, niin voit sitten mainita tämän myöhemmin, ja kysyä että mikäs nyt on vaikeaa kun silloin kavereiden kanssa olit niin iloinen ja puhelias.
Mene itse lääkäriin ja kerro tilanne, ja sano että sinua ahdistaa puolisosi tilanne. Sitten lyöt paperit puolisosi käteen ja sanot että et ole ainoa kenellä tässä on vaikeaa, ja kannustat että menette yhdessä lääkäriin.
Jos lääkäri ei ole hyvä asia, niin sitten ehdota pariterapiaan menoa. Myös seurakunnilla on tällaisia palveluita.
Lääkkeitä ei tarvita jos tästä selviää puhumalla. Lääkkeillä voi olla myös ennalta arvaamattomia mielenkiintoisia sivuvaikutuksia, eli ymmärrän jos puolisosi näitä ensialkuun ei halua.- Anonyymi
Apn mies tarvitsee nimenomaan lääkäriä. Omaa lääkäriä, omaa lääkitystä ja/tai omaa terapiaa. Kun nämä tapahtuu, voi rinnalle harkita pariterapiaa. Jos mies haluaa vapaaehtoisesti puhua. Ehdotuksesi, että miehen ongelma ratkeaisi parin kesken puhumalla on liian optimistinen ja suden kuoppa.
Usein joihinkin fyysisiin sairauksiin, kuten diabetes liittyy masennusta. Kukaan ei varmuudella tiedä tuleeko masennuksesta diabetes vai diabeteksesta masennus kunkin yksilön kohdalla. Diabeteksen liittyy usein myös korkea kolesteroli ja verenpaine, jota ei tietenkään näe päällepäin. Kohonnut verenpaine vahingoittaa valtimoita ja aiheuttaa aivohalvauksia ja sydäninfarkteja. Mikäli verenpaine on kunnolla kohonnut, se aiheuttaa ep
ämääräisiä oireita kuten kärttyisyyttä, väsymystä, apatiaa. Aivan selvästi ap.n miehellä on jokin tunnistamaton fyysinen sairaus muuttuneen käytöksensä ja masennuksensa taustalla. Hoitoon hakeutuminen nopeasti on välttämätöntä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Apn mies tarvitsee nimenomaan lääkäriä. Omaa lääkäriä, omaa lääkitystä ja/tai omaa terapiaa. Kun nämä tapahtuu, voi rinnalle harkita pariterapiaa. Jos mies haluaa vapaaehtoisesti puhua. Ehdotuksesi, että miehen ongelma ratkeaisi parin kesken puhumalla on liian optimistinen ja suden kuoppa.
Usein joihinkin fyysisiin sairauksiin, kuten diabetes liittyy masennusta. Kukaan ei varmuudella tiedä tuleeko masennuksesta diabetes vai diabeteksesta masennus kunkin yksilön kohdalla. Diabeteksen liittyy usein myös korkea kolesteroli ja verenpaine, jota ei tietenkään näe päällepäin. Kohonnut verenpaine vahingoittaa valtimoita ja aiheuttaa aivohalvauksia ja sydäninfarkteja. Mikäli verenpaine on kunnolla kohonnut, se aiheuttaa ep
ämääräisiä oireita kuten kärttyisyyttä, väsymystä, apatiaa. Aivan selvästi ap.n miehellä on jokin tunnistamaton fyysinen sairaus muuttuneen käytöksensä ja masennuksensa taustalla. Hoitoon hakeutuminen nopeasti on välttämätöntä."Hoitoon hakeutuminen nopeasti on välttämätöntä"
Niinhän se olisi. Tulee kalliiksi yhteiskunnalle, kun niin monta hoitoon hakeutumatonta menettää lopulta toimintakykynsä kokonaan. Hoitoon mennään muutamia vuosia deadlinen jälkeen . ja silloin hoito on useimmiten tehotonta.
- Anonyymi
Sanooko ketjun aloittaja, että on nainen ja että kyseessä on mies? Mielestäni ei, joten voisiko kyseessä olla myös vaihevuodet?
- Anonyymi
Yleensä nainen kyllä tajuaa lähteä hakemaan apua vaihdevuosioireisiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1631433Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on501226Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä241199Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2141110- 1271066
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223994Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk315981- 42929
- 73899
- 72895