taas kerran ollaan siinä tilanteessa että mieheni miettii ja kyselee miten elämää jatketaan ja on antanut "vaihtoehtoja".Joko erotaan heti,mitä en halua ennen kuin lapsemme on saanut lukion loppuun, pannaan kulut puoliksi, johon en pienen palkan vuoksi kykene tai sitten tehdään "paperi" jolla hän saa suuremman osuuden eron sattuessa. Takana on vuosia sitten salailuni pienistä säästöistä "sukanvarteen pahan päivän varalle".Minuun ei voi luottaa eikä hän halua kustantaa perheen elämää jos kaikki jaetaan puoliksi.Sitähän en ole ansainnut.Lapsen olen kasvattanut melkein kuin yksinhuoltaja.Olemme pattitilanteessa sillä olen pelkuri enkä uskalla ottaa asioita esille.Työnnän vain päätäni pensaaseen ja odotan että tilanne menee ohi.Aina se vain pullahtaa esiin.Olenko ainoa joka tälläiseen tilanteeseen on joutunut?Neuvokaa viisaammat miten jatkan eteenpäin.Alkaa olla ajatukset aika solmussa.
ajatukset sekaisin
ihaa
71074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yrittää selvittää asioita ulkopuolisen ammattilaisen läsnäollessa...
Näyttää siltä, että ero on väistämätön. Kuvittelen, että laki määrää jotakin osituksesta avioeron varalle. Pane eroprosessi käyntiin. Äidit ovat aina oikeudessa etulyöntiasemassa. Siitäkin huolimatta, että joissakin tilanteissa se olisi väärin. Luottavaisin mielin eteenpäin.
Eropaperit laitoin kun mies kävi vieraissa.
Olin jahkaillut sitä jo 10 vuotta.
Lapsia aina ajatellut, nyt ovat jo täysi-ikäisiä molemmat ja vihdoinkin päätin tehdä asialle jotakin.
Aina oli jotain että sitten kun....
Kaipa selviän, kun olen tähän astikin selvinnyt vaikka minkälaisesta nöyryytyksestä.
Ota vain lopullinen muutos, vaikka vaikeaa se onkin ollut minulle.
Suomi on hyvä maa ja täällä pärjätään, ei kai sentään nälkään kuole.
Se on ihanin asia että 2 lasta on terveitä ja niihin on hyvän välit.
Jaksamista kaikille eroasioiden kanssa kamppaileville. Mitä pitempään aika kuluu sitä huonommaksi itsetunto menee noiden kanssa.
Jos haluat oikeasti erota, niin miksi asettaa jotain tuollaisia rajoituksia kuten että lapsi ensin ylioppilaaksi, tai jotain horinaa taloudellisesta tilanteesta?
Taitaa olla niin että et halua erota ja etsit tekosyitä yhdessä pysymiselle. Vastaa miehesi kysymyksiin totuudenmukaisesti, haluat pysyä yhdessä hänen kanssaan.
Mikä siinä on että ei voi ajatella pärjäävänsä itsenäisesti ? Niin onhan toisena vaihtoehtona muttaa takaisin kotiin äidin ja isän helmoihin...
Miksi kaikkea pitää ajatella miehen lompsan kautta ? Kyllä sitä pitää opetella elämään joskus yksinkin.
Ei hemmetti !
Niin olen itse nainen ja eronnut ja ylpeä siitä että en ole riippuvainen miehistä ja niiden rahoista.
Kannattaa erota
Pidä vaan puolesi ja vaadi lain lupaamat puolet omaisuudesta eron sattuessa! Ero teille taitaa olla tulossa ennemmin tai myöhemmin (miksi pitkittää kidutusta?)Perusteluna voit sanoa, että lapsenne tarvitsee kunnon elämän, hän kuitenkin jää sinulle. Ei miehesi pelkkää sinua elätä, vaan myös lastaan! Uskalla riidellä ja vaatia, sitähän miehesikin tekee, nyt katsotaan vaan kumman sisu riittää loppuun asti. Älä alistu! Tsemppiä!