Grillimakkaroihinsa, ja joudun syömään niitä yöllä salaa. Sitten se ihmettelee, mihin makkarat ovat kadonneet ja yrittää kuulustella ja katsoa silmiin, mutta osaan väistellä hyvin ja sanon etten ole nähnytkään ja vastaan, että mies ei varmasti muista, että on syönyt ne jo itse. Kärsin tilanteesta, koska ihan kuin minä olisin aina syyllinen. Jätän kuitenkin aina muutaman sinne.
Mies ei anna koskea
Anonyymi
5<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tänäkin yönä olen ollut makkarakeikalla. Varmistin, että herra nukkuu ruususen unta (kokeilin varpaasta) ja aloitin varovaisen vaelluksen paketille. Makkaroita oli neljä. Otin kaksi, joten sinne myös jäikin kaksi. Voitteko arvata, miten hyvää tulee kun siipaloi makkaran rapeaan ruisnappiin? Makkara asettuu nätisti napin syvänteeseen ja sitten vain pursottaa sinapin päälle. Rouskutus on tietysti hieman kuuluvaa (jos öisin harrastaa) ja tahmaiset näpit (pitää muistaa pestä ettei niissä sitten narahda). Kumma ettei päivällä tee mieli, öisin pitää aina lähteä. Tiedän, että sunnuntaina käydään taas se sama keskustelu.
Toinen maailmansota alkoi kun Aatun bratwurstit syötiin salaa...
Mene terapiaan ja pian pystyt ostamaan omat makkarasi.
Aikoinaan avioliitossa meillä oli tasajako. Vaimolla oli omat rahat ja minulla yhteiset.
Miksi olet miehen kanssa joka ei anna sulle ruokaa. Ihan paska mies varmaan jännämies on.