Olen uusi harrastaja. Olen pannut merkille, että pyöräilijät eivät tunne käsitettä lepo. Kovien lenkkien jälkeen ajellaa töihin seuraavana päivänä, eikä pidetä 24 tunnin lepoa lihaksille.
Myös ravinto on hiemman metsässä eli syödään kun on nälkä.
Vai onko pyöräilijät sittenkin ainoita fixuja kuntoilijoita, jota eivät tuhlaan rahojaan turhiin ravinnelisiin yms?
Myös ravinto on hiemman metsässä eli syödään kun on nälkä.
Vai onko pyöräilijät sittenkin ainoita fixuja kuntoilijoita, jota eivät tuhlaan rahojaan turhiin ravinnelisiin yms?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Syön usein lenkin aikana. Ohjaustankoon kiinnitetty kori mistä hyvä napsia välipaloja. Kuivalihaa, banaania, pullaa mitä vaan mikä maistuu hyvälle. Polkeminen itsessään ei ole kovin nautinnollista niin syömisen on kiva olla.
Juu ja moni pyöräilijä vielä sortuu ryyppäämään ajorupeamien välillä.
Voihan sitä polkea matkaa vaikka kolme kertaa päivässä jos pysytään peruskestävyyssykkeissä. Ravinnolla ei loppujen lopuksi ole kuntoilijalle suurta merkitystä. Jos tavoitteet nousee pelkästä kuntoilusta kilpaurheiluun niin sitten ravinto voi olla ratkaiseva tekijä.
Uuden harrastajan ja vuosia harrastaneen ajamiset toki poikeaa toisistaan. Työmatkan voi ajaa kevyesti palauttavana. Se on ihan normaalia arkiliikuntaa joka suurimmalta osalta kansalaisista on jäänyt täysin pois.
Kuulostat hiukan saliharrastajalta, kestävyysliikuntaa harjoitetaan eritavalla kuin lihaskuntoa.
Itse pyrin syömään ennekuin tulee nälkä. Joskus olen kaupan lisäravinnehyllyltä etsinyt lenkkievääksi patukoita mutta ei siellä löytynyt kuin proteiinipatukoita. Mitä pyöräilijä sellaisella tekee, hiilaria pitää saada. Marssin sitten keksihyllylle, sieltä löytyi pyöräilijänruokaa.
Juuri näin. Menin harhaa verratessani bodauksen jalkapäivää koviin lenkkeihin. Eikö siltij otain voisi ottaa bodarin korista, vaikka paluttaakseen lihaksia nopeammin. (en tarkoita roinaa)
Kyllä sen alkaa huomata vaa'alla, jos syö liian vähän. Lähtökohtaisesti kestävyysurheilijoiden ruokavalio on hyvin henkilökohtainen, Esimerkiksi Kaisa Mäkäräisen ja Krista Pärmäkosken instoista löytyy kuvia heidän annoksistaan.
Osuin kerran samaan hotelliin afrikkalaisten juoksijoiden kanssa. Omia juuresleivältä vaikuttavia eväitään ne veteli. Toisaalta brittipyöräilijöiden kanssa asuessa vetivät vehnäpullaa ihan sikana eikä pötsi pullottanut.