se hiipuu asteittain. Nykyään on paljon apuvälineitä rollaattori jne. omatoimista liikuntaa auttamaan, kunnes tulee vaihe ettei enää pääse silläkään liikkeelle. Ainoana lohtuna on voimakkaat kipulääkkeet ja toisten avun anelu. Voimakkaiden kipulääkkeiden jatkuva syöminen on vahingollista koko elimistölle. Kannattaa hakeutua sellaisen asumisen ja palvelujen piiriin, jossa elämä jatkuu mielekkäänä ja jossa on myös keskusteluseuraa. Hyvinvointi kohenee huomattavasti, vaatii vain rohkeaa päätöstä, oman elämän puolesta.
Liikunnan mahdollisuus vähenee ikääntyessä,
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä vaiheessa kun ei ole vielä ikääntynyt tarpeeksi, on vähän niinkun väliinputoaja.
Ei ole mahdollista päästä asumaan ihan minne vaan tuosta noin vain.
Oon yrittänyt hakea taksikorttiakin jopa pariin kertaan, en ole saanut.
Tuntuu siltä kun ei ole tällä hetkellä muita ongelmia kuin fyysiset vaivat ettei sitä apua saa kovin herkästi.
Jos olisi mielenterveys- tai päihdeongelmia niin silloin saattaisi onnistua helpommin kaikenlainen tuki.
Ongelma on myös niin päin kun ennen oli mt-ongelmia niin nykyään usein ei oteta vaivoja vakavasti kun kuulemma johtuu korvien välistä.
Sentään helpottaa, lohduttaa, ajatus että en ole ainoa tässä maailmassa jonka elämä ei ole parasta mahdollista tai edes sinne päin.
kannattaa pitää koko elämän huolta kunnostaan niin ei joudu sängyn pohjalle
On niin totta tuo että kannattaa pitää huolta kunnostaan, mutta se ei aina mene niin.
Voin myöntää että itse ainakin olin nuorena todella hölmö ja kun sanottiin että jos teet tai et tee niin ja näin, niin vanhempana sen kyllä huomaat, silloin ajattelin vain että ei mulle niin käy.
Kait sitä piti itseään kuolemattomana ja omaavansa suojan kaikkea mahdollista ikävää vastaan.
Enää on myöhäistä kenenkään sanoa, mitäs minä sanoin.
Toki on tullut tilanteita että olen muistanut jonkun joskus kauan sitten jostain sanoneen ja olenkin huomannut että sekin oli silloin oikeassa.
Jälkiviisauskaan ei ole täysin typerä juttu mutta se ei vaan enää auta mihinkään mitään.
Omasta kunnostaan kannattaa pitää huolta. Toinen puoli asioissa on sama kuin urheilijoilla, täytyy tietää rajansa, kaikki liika kuormitus ei ole hyväksi. Korjautuminen aiheuttaa hetken årsytystä. Vahingosta ainakin viisastuu, pienemmillä vastuksilla jatkossa.
Katselen kadulla ihmisiä, todeten liikunta ongelmat ovat järkyttävän yleisiä. Pysähtykää ja katsokaa, sujuvaa kävelyä näkee harvoin. Linkataan monella lailla.Vaatisi paljon enemmän huomion kiinnittämistä jo nuorten liikkumiseen.
Aloitus oli seurantaa erään rollaattori vanhuksen, elämään liittyvää, monin tavoin näkyvää vaikeutta.
Se on harmi että joillain menee liikuntakyky huonoksi, useimmiten ikääntymisen seurauksena.
Ihan aina siihen ei pysty edes itse vaikuttamaan.
Enemmän huolissani olen näistä nykyisistä nuorista kun kuulee että liikkuminen on mennyt tosi vähäiseksi.
Katselisivat kulkeissaaan ympärilleen ja tekisivät huomioita näistä iäkkäämmistä jo huonosti liikkuvista, ehkä jo apuvälineidenkin turvin.
Kannattaisiko nuorena liikkua vai haluaako olla vanhempana liikuntarajoitteinen tai jopa -esteinen.
Koska se saattaa olla se oma tulevaisuus, huom. painotus sanalle saattaa, ei se välttämättä kaikilla ole edessä.