Parsifalin musiikissa on aineettomuuden, leijailevan suitsukkeen tuntu – ja pyhyyden, käyttääkseni epämuodikasta ja kyseenalaista sanaa. En ole varsinaisesti tunnettu syvästä uskonnollisuudestani, eivätkä legendat reliikeistä vetoa minuun, mutta Parsifalia kuunnellessani olen ollut lähinnä uskonnolliseksi luonnehdittavaa kokemusta koko elämäni aikana. Se on minulle syvästi liikuttavaa, kohottavaa ja joskus jopa puhdistavaa musiikkia. Mikään Wagnerin tuotannossa, mikään musiikissa ei ole koskaan tehnyt minuun yhtä suurta, ehdotonta ja ohittamatonta vaikutusta kuin Parsifal. Mikään muu asia ei ole saanut minua kokemaan mitään samassa mitassa uskonnollista. Kaikesta omituisuudestaan huolimatta Parsifal pysyy minulle taiteen todistusvoimaisena katedraalina, jota voi kyllä pilkata, mutta vain silloin, kun on sen ulkopuolella.
Wagnerin Parsifal
Anonyymi
587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä olen ollut lähinnä uskonnolliseksi luonnehdittavaa kokemusta Haydnin Luomis-oratoriota ja erästä Pariisin sinfoniaa kuunnellessa joista koin myös puhdistavan katharsiksen. Minusta parsifal vaikuttaa kaikesta musiikillisesta loistokkuudesta huolimatta hieman imelältä.
Alan Rich on orkesterimusiikki oppaassa toista mieltä. Hänestä musiikinhistoriassa ei ole teosta mikä vetäisi vertoja Schubertin 9. sinfonialle tai Mozartin pianokonsertoille.
Niin, uljas prinssi Sigfried saa reiän namaskeihinsa, ja Urasula eiku Ursula, joka on naapurikuningaskunnan prinsessa haluaa auttaa ja kysyy Siegfriediltä että voinko auttaa? Jolloin Siegfried ojentaa tälle ne damaskinsa ja sanoo että Parsi vain.
Siinä on kyseisen oopperan juoni kiteytettynä, ja sitä oopperaa ei kannata katsoa eikä kuunnella vaan mieluummin ostaa CMX:n uusin levy, senimittäin voi olla hyvä, tai sitten ei.
Aika pitkäveteiselle ja hiukan sentimentaalisellekin Parsifal minusta vaikuttaa että enpä taida kuunnella sitä 5 tuntia putkeen.
Itse asiassa sen oopperan alkuperäinen nimi oli Parsival, ja se kertoi näyttelijä Val Kilmerin lapsuudesta karjatilalla jossain USAn keskilännessä. Val nuorukaisena viihtyi jopa öitä tilan navetassa ja monina aamuina kaikki ihmettelivät että kun Val oli herätetty jonkun lehmän kanssa nukkumasta jossain parressa että miksi Val kulkiessaan ikäänkuin kilisee kuin kaksi kulkusta vaikka hänen vaateissaan ei kulkusia ollut.