Voiko sellaista tapahtua?

Miksei voisi. En näe elämän olevan matematiikkaa ja päättelykaaviota. Asioita sattuu ja tapahtuu ulkopuolisen(kin) tekijän aikaansaamana mutta tuo, että on varma löytämisestä, niin voisiko lähinnä olla kyse lujasta uskosta? En tiedä, juolahti vain. Meinaan, voiko olla varma sellaisesta, mitä ei ole kohdannut.

Ehkä voi.?

Oon itsekkin miettinyt sellaista

Mutta sitten koittoo parempi päivä ja tuntuu että tässähän elää ikuisesti?

Tänään ainakin kuolen lähes masentuneisuuteen mutta jokin tärkeä juttu elämässä pitee hengissä

Ei näistä päivistä voi varma olla mutta eteenpäin männään jokatapauksessa

On päiviä jolloin toivoisi ettei tarvitsisi näkyä misseen tai edes herätä mutta kyllä se aina huonokin päivä menee jotenkin ohi

Tai voi se käydä toisinkin päin. Itse joskus löysin rakkauden. Siis ihan IRL. Ehdimme puhelimitse viestitellä muutaman päivän ja pari kertaa tuona aikana näimme. Ja yhtäkkiä hän oli vain poissa. Onnettomuuden seurauksena menehtyi. Olimme molemmat silloin vasta päälle parikymppisiä.
Sitä tunnetta ei pysty kuvailemaan mitä silloin koin. Elin pitkään valtaisan epäuskon vallassa. Ei sitä pystynyt hyväksymään eikä uskomaan todeksi. Nykyisin kuuntelen Lauri Tähkän kappaletta Sinä olet minun sellaisena vihanpurkamisbiisinä. Se viha kohdistuu siihen johonkin tuntemattomaan, joka sallii tällaista tapahtuvan. Tuon biisin sanoja kuunnellessa näen aina silmissäni hänen arkkuaan kannettavan.

Kuolee jos ei elämänsä aikana ikinä ole kohdannut henkilöä jonka kanssa olisi voinut kuvitella menevänsä naimisiin, kaikki naiset joita maailmassa on ovat liian rumia.

Silloin kuolee ja päätyy taivaaseen ja avioituu jonkun arkkienkelin kanssa kuten joku Gabriel ja vastaava sellaisen kanssa.

Se on aina mahdollista, että juuri kun saat otteen jostain se pyyhkäistään otteestasi pois. Elämä on.

Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarmaa. Paitsi tuo edellinen.

Kyl voi.