Mies suuttuu kun yritän puhua

Et voi pakottaa miestäsi juttelemaan. Vaikka onnistuisit, tuloksena on todennäköisesti henkinen raiskaus -- sinun puoleltasi.

"En kuitenkaan välitä olla suhteessa se ainut vastuullinen joka haluaa selvittää asiat niin että molemmilla on parempi sen jälkeen hengittää"

Okei, pidät siis itseäsi vastuullisena aikuisena, ainoana teidän parisuhteessanne. Ja oletat, että kun asiat selvitetään sinun haluamallasi tavalla, molemmilla on parempi sen jälkeen hengittää. Hmm... mitkähän asiat ovat sinun mielestäsi sellaisia, jotka pitää selvittää? MOnella naisella on tarve vatvoa asioita, jotka eivät kiinnosta toista osapuolta lainkaan ja sitten ollaan sitä mieltä, että se toinen on väärässä ja kuten sinä ajattelet, ei ole vastuullinen aikuinen.

KUinka kiinnostunut sinä olet miehesi asioista, kuunteletko ja keskusteletko häntä kiinnostavista asioista? Ellet, luultavimmin saat mitä tilaat!

rakkautenne alkaa olla jo kuopattu... ei haluta puhua kun se saattaa johtaa tämän seikan myöntymiseen ja eroon.

Keskustella mistä? Keskustelua josta toinen saa raivarin.?

Otatko käsittelyyn maailman laajuisen laman, UlkoMongolian jakkihärkien nälkiintymisen, merenpinnan nopean kohoamisen jne., ja hä raivostuu noista.? Esitätkö asiat tyyliin että kaikki nuo ovat hänen aikaansaannoksiaan ja hänen syytään? No, vähemmäskin toinen lopettaa keskustelun juuri kanssasi!

Vai haluatko alkaa jauhamaan jotain “ syvällistä” henkilökohtaiseen elämiseenne liittyvää?
Miksi?
Kun jokin asia sinua kaivertaa, voit hyvin huomauttaa siitä ystävälliseen tyyliin: haluatko hoitaa pyykinpesun vai siivota talon? Kuinka olet suunnitellut viettävämme huomisillan( ensiviikon, kesäloman, jjne.)
Oletko yhä onnellinen kanssani? Miten mielestäsi voisin tehdä ( jotai ) paremmin?
Miten uskoisit minun suhtautuvan ..........?

Mitä sinä haluat, kysy suoralla ystävällisellä aloituksella kysymys muotoon joka vaatii vastauksen useammalla sanall kuin vain “joo” tai “ei”.
Asettaa kalenteriin keskusteluaika, kuulostaa negatiiviselta ja luonnottomalta. (Pesukoneen korjaajalle, hammasläkärille, lento-, junamatkoille asetetaan aika kalenteriin!)

Yksinkertaisesti ota jokapäivâiseen kommunikointiinne kysymykset joihin haet vastausta ja jotka askarruttavat sinua, selvään ja yksikertaiseen muotoon
Siitä se kommunikointi alkaa!

Etkän sinä voi käskeä kukkoakaan kiekumaan!!,

Kokemukseni mukaan naisen kanssa juttelu on niin vieraalta planeetalta, että siitä tulee vain paha mieli.

Vaimoni vaati ammoin minua avautumaan seksiasioista. Minulla kesti tästä viisi vuotta, ennen kuin pystyin verbalisoimaan tunteitani ja ajatuksiani. Mutten suinkaan ole verbalisoinut niitä vielä vaimolleni, koska hän ei kestäisi totuutta (eikä ottaisi sitä edes vakavasti).

Jos olisin silloin kauan sitten antautunut puhumaan tunteistani, olisin tullut puhuneeksi läpiä päähäni ja vain sekoittanut tilannetta.

Meille tuli lopulta ero...

"Olen tosin miettinyt joskus että onko niin että hän ei edes tunne mitään? "

Kyllä hän tuntee, mutta ei kykene pärjäämään tunteidensa kanssa. Siksi haukkuu ja mitätöi. Sinun on täysin turha yrittää saada miestä käyttäytymään normaalisti, ystävällisesti ja siivosti - siihen ei välttämättä pysty edes terapeutti ja ammattiauttaja. Mies tarvitsee lähelleen roskakorin, jolle syytää hallitsemattomasti tunteitaan. Hän on pulassa itsensä kanssa, ei pysty olemaan kenenkään kanssa kunnolla.

Jospa tekisit niin, että kirjoittaisit ja kertoisit mitä sinä tunnet.

Hienoa taas...miehet(myös vastauksista päätellen) niin avuttomia keskustelemaan että kaikki taas naisen syytä ja että naisen pitäisi sitä ja tätä ja olla tekemättä sitä ja tätä.
Miesten tässä tapauksessa on peiliin katsominen ja viimeinkin laskeutua sieltä puusta ja opetella puhumaan niinkuin ihmiset puhuu.
Ai niin kun mies on tyytyväinen kun nainen vaan näyttää hyvältä, on antelias, hyväntuulinen ja iloinen...no toimikaa niin että nainen haluaa sellainen teille olla!

"Yritän saada keskustelua aikaiseksi miehen kanssa, mutta hän suuttuu joka kerta, alkaa haukkua ja mitätöidä. "

Ei muuta kuin eroamaan.

Vallankäyttöä. Teillä ei ole parisuhdetta - pari on ilman suhdetta. Suhde voi muodostua vain, jos on keskustelua.
Haukkuminen ja mitätöinti on henkistä väkivaltaa.

Tämä on kuin omasta elämästäni, ja vanha ketju löytyi kun hain jonkinlaista anonyymiä vertaistukea omaan tilanteeseeni.

Monesta alkupään vastauksesta huomaa, että vastuu pariskunnan välisestä kommunikaatiosta sysätään yksin aloittajalle, ja häntä jopa syyllistetään keskusteluntarpeestaan. Oletan näiden vastaajien olevan miehiä, jotka ovat samalla tavalla hukassa itsetuntemuksensa ja tunnesäätelynsä kanssa kuin aloittajan mies. Mitään puolustelua miehen käytökselle ei ole, hän käyttää henkistä väkivaltaa, jonka tavoitteena on vaientaa toinen osapuoli.

Jos sitoutuu parisuhteeseen, tulee hyväksyä se, että aina ajoittain täytyy keskustella eri aiheista liittyen pariskunnan väleihin. Parisuhteen tilanteesta, tunteista, arjen hallinnasta, yhteisestä ajasta, rahasta, mistä tahansa. Jos ei kykene keskusteluun ja kieltäytyy vain jyrkästi mitätöiden toisen ihmisen tarpeen keskustella, tarjoamatta tilanteeseen mitään kompromissia ja molempia vastuuttavaa ratkaisuehdotusta, on kykenemätön ja kypsymätön olemaan parisuhteessa. Jos tähän liittyy vielä vihansekaista toisen mitätöintiä, kuten aloittajan tapauksessa, henkilö tarvitsee apua. Toisen ihmisen tunteiden ja tarpeiden mitätöinti on vallankäyttöä, joka ei ole tervettä.

Toista ei voi pakottaa keskustelemaan, mutta toista ei voi niin ikään pakottaa keskustelemattomuuteen. On löydettävä yhdessä kompromissi. Ratkaisu ei ole se, että molemmat hoitavat vain omat asiansa. Jokainen kantaa vastuun omasta elämästään, ja parisuhteesta kannetaan vastuu yhdessä.

Jos miestä ahdistaa keskustelu ja hän pyrkii toistuvasti selviytymään ahdistuksestaan vain ehdottomalla kieltäytymisellä, siihen tulee hakea apua, joko itse tai tuetusti esim. terapiassa. Ja avun myötä on opeteltava kertomaan toiselle, miksi ja mikä ahdistaa, ja mitkä ovat okat toiveet tilanteessa. On opeteltava kertomaan, että en halua että minua pakotetaan keskusteluun, mutta ymmärrän että sinulla on keskusteluntarvetta, haetaan tähän nyt yhdessä jokin kompromissi. Se voi olla esim. aikataulutettu keskusteluaika, johon sovitaan säännöt, sellainen ei ole ”luonnotonta” kuten joku ketjussa mainitsi, vaan yksi mahdollisuus ratkaista ristiriitatilanne.

Kun olen lukenut nyt niin paljon näitä samanlaisia tarinoita, jotka ovat aivan kuin omani, tulee väkisin mieleen: kunpa kouluissa otettaisiin yhdeksi oppiaineeksi vuorovaikutustaidot, tunnetaidot ja ihmissuhdetaidot. Monta parisuhdetta pelastettaisiin sillä. Ja omiin kokemuksiini ja lukemaani perustuen on pakko sanoa, että on surullista, miten moni mies on täysin hukassa tunteidensa ja vuorovaikutustaitojensa kanssa, ja ratkaisee asiat mieluummin pakenemalla ja vaihtamalla kumppania - jonka kanssa edessä on vain sama juuriongelma, vaikka eri muodossa.

Vanha viestiketju mutta ite haluaisin muuttaa takasin Suomeen kun asiat ei ole edenny mihinkaan. Mies vaan makaa luurin kanssa ja suuttuu heti ku mainitsen et haluan kotiin en jaksa olla anoppilassa se haukuttava. Lapsi ei viihdy ja mies ei kuuntele haukkuu vaan jos sanon sille et haluan palata takasin koska Suomessa on tyopaikka johon palata ja kaverit ja osa perheesta. Pakottaa asumaan anopilla joka koko ajan kyylaa jokaista asiaa ei saa syoda ku kaks ruokaa ja jos illalla teen puuron se kuulema lihottaa😤 oon jumissa ei naurata ja haluan erota mies ei anna meille aikaa puhuu mieluiten aidilleen.

Naiset ”haluaa puhua” jotta voi sitten parisuhteen asiat tai kumppanin intiimitkin asiat juoruta eteenpäin ja nauraa räkättää akkalaumojen kokoontumisissa, sielä sitä kilpaa haukutaan kenellä on paskin mies ja kehuskellaan kuka höykyttää kumppaniaan eniten

Naisen kanssa keskusteleminen on sitä että nainen kertoo miten haluaa asiat olevan ja mitätöi kaiken mitä mies sanoo.

Usein miesten negatiivisuus kommunikaatiota kohtaan juontaa juurensa siitä että häntä ei olla koskaan kuunneltu jolloin keskustelun pointti on aina se että nainen saa yksipuolisesti sanella asiat mieleisekseen ja nostaa oman näkemysensä vallitsevaksi totuudeksi.

Mietin itse että miten entisessä suhteessa päädyin siihen ohi kulkevaan tuppisuun rooliin kun itselleni oli aikaisemmin hyvinkin tärkeää nimenomaan keskustella asioista. Totesin että syy on siinä että suhteessa sillä mitä minä sanoin ei ollut mitään väliä, oma osallistumiseni on vähän niinkuin äänestämistä, tehdään periaatteen vuoksi niin että mandaatti voitaisiin ojentaa "voittajalle".

Tämä johti siihen että keskustelu oli kuin olikin lopulta ahdistavaa, olin umpikujassa koska en voinut sanoa mitä oikeasti ajattelen ja jouduin vain latomaan ympäripyöreyksiä siksi että kumppani sai illuusion siitä että nyt asiat on hoidettu oikean kaavan mukaan vaikka minua tuo "keskustelu" vituttikin enkä halunnut tehdä sitä.

Suhteessa pitää olla intimiteetti ja kohtaaminen kunnossa että keskustelulla olisi pointti. Missä kohtaa olet kussut hommat niin että miehesi ei voi enää luontevasti puhua sinulle? Kun puhut "paskatunkion perkaamisesta" niin onko tämä nyt sellainen syntilista minkä olet kirjoittanut miestäsi vastaan?

Jos asia on näin niin on selvää miksi mies ei halua keskustella. Hän tietää että sinulla ei ole hyvää sanottavaa ja hänet tuomitaan ilman mahdollisuutta oikeasti puolustautua. Me miehet menemme siilipuoilustukseen kun kumppanimme käy meitä vastaan KOSKA SE ON SUHTEEN LOGIIKAN MUKAISTA tosiin kuin paskalistojen kirjoittaminen kumppanistaan ja hänen näkemisensä syyllisenä, alisteisena ja velvollisena henkilökohtaiseen palvelukseen ja tilintekoon yksipuolisesti koska toinen despootti niin vaatii.

Tämän takia en halua enää suhteita.

Mulla oli tyttöystävä, aikuinen hänkin.
Keskustelun aloittaessa hän raivostui totaalisesti ja alkoi käyttämään väkivaltaa.
Keskusteltavat asiat olivat hänen mielestään aina "mitättömiä ja pieniä". Niitä oli vuoden aikana vain ~4 ja niissä onkin takana paljon enemmän kuin se päällisinpuolin luultu "pikku" asia.

Ensinnäkin ensimmäisten raivokohtausten jälkeen aloin ohittamaan keskusteluntarpeita asioista ja annoin asioiden olla. Sitten kun niitä kertyi ja otin asiat puheeksi niin vastaus oli sama raivokohtaus ja "miksi nyt vasta puhun näistä enkä aikasemmin"

Siitä seuraavaan keskusteluun, niin sama raivokohtaus, väkivallalla hiljentäminen ja taas uusi selitys miksi ei voida keskustella asiasta. Kokeilin kaikki hänen jo aikaisemmin mainitset asiat miten keskustelut pitäisi aloittaa täydellisesti hennolla äänellä, pöydän ääressä ym. Lopputulos oli kuitenkin aina sama raivokohtaus ensimmäisten sekunttien aikana ja siitä seuraa väkivalta esim tökkimällä kynnellä otsaan, potkiminen, lyöminen tai muu vastaava.

Hän ei ikinä voi tietääkkään mitä keskustelulla haen takaa kun hän ei kuunnellut minua ikinä alkuunkaan.

Ihana ihminen muuten, mut jos ei kykene keskustelemaan mistään vaan kaikesta pitäis olla hiljaa ja miehenä puhua max sorsastuksesta niin ei oo mun juttu. Asiat vaan kasaantuu vuosien mittaan ja sit lopputulos tulee aina olemaan ero, trust me. Parempi huomata asiat ajoissa ja pistää poikki kun möllöttää elämänsä parhaat vuodet suhteessa joka tulee väkisinkin kuolemaan.

Haluaako mies helpon suhteen tai ei halua kantaa vastuutaan? Ei arvosta sinua tarpeeksi tai ehkä olet itsestään selvyys hänelle,helppo roskakori?
Kåuulutan vastavuoroisuutta!!!
Jokainen voi sanoa tässä letjussa mitä lystää ja aloituskin on jo iäkös mutta vastavuoroisuus suhteessa on tärkeää!!!
Puhutaan tilan antamisesta toiselle mikä onkin tärkeä tekijä mutta ei voi olla niin että toinen vain ottaa ja ottaa eikä tuo suhteeseen muuta kuin roskanda.