Voiko se olla pelkonsa kohtaamista?
Kun kohtaa jonkun tietyn naisen
Anonyymi
2560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mitä pelkäät?
Jos sitä tiettyä naista pelkää, niin totta tosiaan voi olla.
Tavallaan niin varmaan on. Ensinnäkin sellainen ihminen joka on itsensä kanssa sinut, osaa olla jopa pelottavan rento.
Lopulta jos aloittaa rakkauteen perustuvan suhteen, nostaa omat pelot päätään. Joutuu kohtaamaan itsensä toisen läsnäollessa.
Pelot minusta estää elämisen, joten kannattaakin ne kohdata. Vaikka toinen ne esiin tuo, ei hän ole syyllinen pelkoihin. Ne pelot, ovat omia tunteita, mitä ei ole ikinä katsottu oikein. Siinä voi olla mahdollisuus katsoa ne päivänvaloon ja päästä möröistä, tai vastavuoroisesti säikkyä omia tunteitaan ja käpertyä lisää...up to yours...
Olihan toi vika lause tarkoituksella nuin..olihan?
Rakkaudesta kun haastelit, niin rakkaus tekee haavoittuvaksi. Se voi pelottaa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mita-enemman-saamme-sita-enemman-meilla-on-menetettavaa-tasta-syysta-rakastuminen-pelottaa/3195070#gs.7xlu34
Ei se ollut.
Dissen enklanti on muutenkin omintakeista.
Up yours.. 😄👍
Tankeroo. 😁
Suatto olla... ei ollut ajatus läsnä ...😃
No se on niin, varsinkin jos toinen pääsee lähelle oikeasti. Sitä se läsnäolo teettää... 😬
Laitoin kuitenkin nuolen, eli äänen, eli peukun.
Totta. Rakastuminen on vaarallista. :D
No aina ei tule mietittyä loppuun, eikä toi Lontoon kieli ole mulle se tutuin kirjoittaa. 😃
Hyi, mut nam! 😜
Huih hirviää, mutta nam. Joku kumma juttu siinä on, että pää vetää ja sydän särkee sitten. 😍🤜😣🤛😆
Niin. Johonkin asti sitä voi vähän käyttää aivojaan, mutta tietyssä pisteessä naps vaan ja sit mennään kuin ellun kanat. 😂
Pitäähän sitä purppuran punaista halihalipusupusu-höttöä ollakin... se on merkki, että nyt on joka solu mukana, mutta takana piilee monta muttaa aina. Ja sen yli ei se hattaramainen höttö kanna, siihen tarvitsee paljon ymmärrystä, malttia, järjestelyjä ja kompromisseja, ennenkuin on kantava suhde. 😊 Enkä usko, että sen rakentaminen on kenenkään kanssa helppoa, mutta harvojen kanssa mahdollista. 😊
Miksi joku tietty nainen olisi pelkonsa kohtaamista?
Häneen liittyy jotain tunteita. Positiivisia tai negatiivisia. Tietyn naisen kohtaamiseen. Jos muut ei aiheuta moista pelon kohtaamista?
Oletko ihastunut häneen? Vihastunut häneen? Onko hänen kanssaan ollut konflikteja? Millainen suhde sinulla on häneen? Etkö tiedä miten hänen kanssaan tulisi olla kohdatessa? Oletko yleensäkin ujo ja arka, otatko kanssakäymisestä stressiä?
Näitä ja enemmänkin voi kysellä itseltään, jos joku pelottaa kohdata.
Omia tunteitaan se pelkää.
Niitä. Mutta miksi niistä on tullut pelottavia?
Menneisyys vaikuttaa nykyhetkeen.
Esim. Itse en ole koskaan pelännyt rakastumista tai rakastamista. Tiedän, että se ei ole yksinkertaisesti pelkkää juhlaa, vastoinkäymisiä saattaa tulla ja usein tulee viimeistään kun arki koittaa ja vastuu alkaa painaa.
Ei suhdetta johon ei arki astuisi. Se on vain realismia.
Mutta mikä rakkaussuhteissa minua jopa hiukan pelottaa on se, jos emme keksikään konsteja selvitä yli murheiden. Se jos toinen luovuttaa...
Rakkauden loppuminen pelottaa. Suorastaan suututtaakin.
Carpe diem
Joo. Niinhän se on, muutakaan ei voi.
Voi olla ja onkin ainakin omalla kohdallani :(
Mitähän toi nyt taas tarkoittaa?
Kiintymyssuhteessa pelkojen esille tulo kertoo poikkeuksetta omasta varhaisen vaiheen kiintymyksestä.
Aikuisella iällä löysin itsestäni ristiriitaisesti kiintyneen, pelokkaan ja epävarman lapsen.
Kaiken sen huomaamiseen auttoi sinällään merkityksetön, mutta merkitykselliseksi jäänyt ihastus.
Voi toki. Mulla on ollut työnjohtajana nainen joka oli kyllä sellainen että aina kun ilmestyi työpisteelle niin sanomista tuli. Vaikka miten tehtiin niin aina oli väärin ja varsinkin jos oli johtajan tai toisen pomon kanssa niin ei tarvinnut positiivista odottaa.
Luulen että enemmän kyseessä pätemisen tarve kuin luonne. Hänellä oli kyllä tapana arvostella meidän miesten ulkonäköjä joka oli kyllä ihan piristävää. Arvostella on varmaan väärä sana sillä uskon että ihan positiivisessa hengessä. Vähän kaksijakoinen tapaus.