Millaista musiikkia kuuntelet mielellään, minkä ikäinen olet ja mikä on teidän lempi artisti/bändi. Itse olen 14v poika ja mun lempi bändi on Leevi and The Leavings, vähän outo mun ikäisillä. Ja myös kuuntelen Queeniä.
Millainen musiikki maku teillä on?
Anonyymi
5154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole outoa tuo sinun musiikkimaku. Itse kuuntelin teini-ikäisenä klassista musiikkia ja varsinkin Mozartia luukutin oikein olan takaa. Nykyään kuuntelen kaikenlaista musiikkia, niin jazzia, swingiä, poppia, countrya, folkkia, iskelmää, soulua, funkkia, rockia, heavya, reggeitä kuin kansanmusiikkia/etnistämusiikkia, mutta tällä hetkellä eniten rockia (sisältää myös asian heavy) ja erityisesti klassista rockia (eniten 1970-80 -lukujen rockia). Rockin kentältä suosikkejani ovat esim. Led Zeppelin, Judas Priest, Queen, Rush, Bad Company, Slade, AC/DC, Iron Maiden, Twisted sister, Dire straits ja sellainen uusi 2000-luvun bändi kuin Greta van Fleet. Kuuntele vain mitä haluat. Rockmusiikki on sitäpaitsi hyvää eikä tuo Leevi and the leavingskään huono ole =)
Itse kuuntelen tällä hetkellä myöhäisromanttisia sinfonioita niin Ruotsista kuin Suomestakin vaikka on minulla ollut myös Mozart ja Beethoven kauteni jolloin sain suurimmat emotionaaliset kokemukset ja katharsikset musiikista myös mm. Schubertin 9. sinfoniasta.
Tarkkaan ottaen kuuntelen mm. Melartinin, Tuukkasen ja Hugo Alfvenin sinfonioita koska kaikkien lempisäveltäjieni kuten esim. Saikkolan, Aaltosen ja Fougstedtin sinfonioita ei ole levytetty.
Saatan myös kuunnella kuriositeetin vuoksi Kurt Atterbergin sinfonioita mutta en Sibeliusta vaikka kummaltakin ilmeisesti puuttuu sinfonioista emotionaalinen syvyys jota taas Erkki Melartinilla on enemmän.
Minusta on aivan käsittämätöntä että eräs Ylessä haastateltu viulisti kokee Atterbergin musiikin tunnekylläisenä ja säveltäjän 3. sinfoniassa, Länsirannikon kuvia, valtavaa paloa kuten hän sen ilmaisee. Itse koen kyseisen sinfonian aika vesittyneeksi sentimenton suossa tarpomiseksi ja teemoiltaan triviaaliksi ilman suurta tunneilmaisua jota sen sijaan löytyy enemmän Melartinin subliimeista sinfonioista joskin ykkösestä vähiten. En miellä Atterbergiä suureksi sinfonikoksi vaikka sitä esitetään suomessakin useammin kuin suomalaisten omia unohdettuja säveltäjiä nyt kun tuo Melartinin sinfonioiden puhtaaksikirjoitusprojektikin on saatu päätökseen mutta on toki persoonallinen ja esittämisenkin arvoinen säveltäjä. Meillä vaan löytyy näitä suuria vaiettuja liikaakiin joiden sinfoniat eivät soi sinfoniaorkestereiden konserteissa vaikka olisi syytä.